Naruto, Sakura ja Sasuke ovat tässä yli 20. Naruto on häippässyt tappelemaan Sasuken kanssa ja häntä vaivaavat muistot tuosta tappelusta.
Anteeksi kliseistä lopusta ja Naruton OCC-maisuudesta. Se vain on niin hankalaa <<"
Tosin tuolla lopullakin on tarkoituksensa ;)

***

"Katso minua", hiljainen kuiskaus kuului viereltäni. Vastahakoisesti kohotin katseeni ja katsoin edessäni seisovaa pinkkihiuksista naista.

"Et voi piileksiä ikuisuuksia", nainen sanoi lempeästi ja laski kätensä olkapäälleni. Tuhahdin ja suljin silmäni hetkeksi. Haluaisin mieleni tyhjäksi…

***

"Minä en palaa Konohaan. Koska lopetat haaveilun?" Sasuken ääni oli rasituksesta heikko. Hän puuskutti ja nojautui käsillään polviinsa. Makasin hänen edessään ja tuijotin häntä vaativasti.

"Mitä muutakaan sinulla enää on?" kysyin haastavasti ja nousin ylös.

Sasuke hätkähti ja suoristautui. Näin kuinka hänen katseensa kovettui ja hänen Sharingan silmänsä alkoivat muuttua. Vetäydyin taaksepäin ja vedin kunain esille.

"Konohassa minulla on vielä vähemmän", Sasuke mutisi ja valmistautui hyökkäykseen.

***

"Sakura", kuiskasin ja syleilin naista edessäni.

Sakura hymähti ja vastasi syleilyyni. Painoin kasvoni hänen olkapäätänsä vasten ja nautin Sakuran lämmöstä ja tuoksusta. Hän tuoksui aina kirsikoille. Kirsikoille ja sairaalalle.

Nostin kasvoni ja suutelin Sakuraa hellästi. Rakastin tuota naista niin paljon, että sisimpääni sattui. Toivoin vain, että Sasukekin olisi joskus voinut rakastaa ja elää niin kuin minä tein. Minun on niin ikävä häntä…

***
"Olet jästipää", tuhahdin laskeutuessani alas maahan.

Iskin kunain maahan jarruttaakseni vauhtiani ja nostin katseeni ylös. Sasuke seisoi yläpuolellani ja piteli katanaa oikeassa kädessään.

"Sinä et koskaan luovuta", Sasuke sanoi ja vei katanan niskansa taakse.

Nousin hitaasti ylös ja tunsin kuinka Kyubi sisälläni huusi. Se vaistosi kuolemaa. Kumman meistä. Sitä en osannut sanoa.

"Minä en anna sinun elää Orochimarun orjuudessa. Palaa Konohaan", sanoin hiljaa ja puristin käteni nyrkkiin.
Pitkäksi kasvaneet kynteni viilsivät ihooni uuden reiän. Imin sen aiheuttaman kivun sisälleni ja annoin sen vahvistaa minua. Minä en luovuta…

***

"Onkohan Sasuke onnellinen nyt?" kysyin ja kohotin katseeni ylös tähtitaivaalle.

Sakura sulki silmänsä. Hän suri Sasukea myös. Omalla hiljaisella tavallaan. Hymyilin muistaessani minkälainen Sakura oli kymmenen vuotta sitten. Kiihkeä kaksitoistavuotias, joka oli toivottomasti ihastunut Sasukeen. Entä nyt? Sakura oli tyyni ja voimakastahtoinen nuori nainen ja työskenteli sairaalassa.

"Eiköhän. Missä hän ikinä onkaan hän nyt yhdessä veljensä kanssa", Sakura kuiskasi ja näin kuinka pieni hymy nousi hänen kasvoilleen. Vedin Sakuran hellästi syliini ja suutelin häntä otsalle.

"Minä rakastan sinua", kuiskasin ja silitin hellästi Sakuran kasvavaa mahaa.

***
Sasuke makasi maassa ja puuskutti. Tumma läikkä hänen rinnassaan laajeni laajenemistaan. Polvistauduin Sasuken viereen ja kumarruin häntä kohti. Hellästi pyyhin veren pois hänen kasvoiltaan. Sasuke tuhahti ja hymyili sitten.

"Anna minulle anteeksi", hän kuiskasi ja hapuili kättäni. Puristin hänen kättänsä ja tunsin kuinka kyyneleet kohosivat silmiini.

"Loppujen lopuksi sinä olet minun paras ystäväni", Sasuke kuiskasi hetken päästä.

Kykenin vain hymyilemään hänelle. Jos olisin avannut suuni, olisin kyennyt vain itkemään holtittomasti. Minusta ei ikinä ole ollut tunteiden salaamiseen.

"Itkupilli", Sasuke tuhahti vielä viimeisillä voimillaan.

Naurahdin ja vedin Sasuken syliini. Ainakin hän sai kuolla ystävän luona, jos hän ei voinut elää ystäviensä kanssa. Tunsin kuinka Sasuken rinta kohosi vielä muutaman kerran ennen kuin se jähmettyi paikoilleen. Painoin pääni Sasuken otsaa vasten ja tunsin kuinka itku ravisteli ruumistani.
  
Lopulta nousin ylös ja nostin Sasuken selkääni. Jos hän ei halunnut elää Kohonassa, hän saisi luvan sopeutua hautapaikkaan. Virnistin ja lähdin juoksemaan kohti Konohaa.
***

"Isä?"

Käännyin katsomaan kaksivuotiasta poikaani, joka veti minua vaativasti hihasta. Nostin hänet syliini. Hän vilkaisi muistomerkkiä edessään ja käänsi sitten vihreät silmänsä minuun.

"Niin Sasuke?"

"Mennäänkö syömään ramenia?"