Tässä se on. Ensimmäisen jakson ensimmäinen osa. Lisään sen vuorostani ja luultavasti seuraavankin. Hoidamme kirjoituksen kuitenkin yhdessä, joten kunnia tekstien lisäämiseenkin jaetaan aika lailla tasan. Ja jos ette ole vielä lukeneet Spican lisäämää prologia, lukekaa se ennen tätä! Nautinnollisia lukuhetkiä.


Aamu valkeni viileänä ja usvaisena. Kello oli tosin vasta seitsemän, mutta silti pääporteilla oli jo melkoinen joukko ninjoja. Kaikki odottivat, enemmän tai vähemmän unisina, että jotain ilmaantuisi. Ohjeissa ei oltu annettu muita käskyjä, kuin saapua ajoissa paikalle.

”Kuinka pitkästyttävää”, Sakura valitti. Hänen vieressään Ino naurahti halveksivasti:
”Oletko jo väsynyt, ’otsatyttö’? Jäivätkö kauneusunesi vähiin?”
”Voi, Ino-possu. Sinun naamastasi näkee heti, että unet olisivat tulleet tarpeeseen!” Sakura vastasi ivallisesti.
”Hah! Sinun tapauksessasi unista ei edes olisi apua!” Ino hymyili. Salamat suorastaan sinkoilivat tyttöjen katseista.

”Miten meluista”, Shikamaru tokaisi ja nojasi laiskasti muuriin. Miksi hän oli edes vaivautunut paikalle? Nopea vilkaisu parin metrin päässä olevaan Kibaan riitti vastaukseksi. Tuo villieläin olisi varmasti murtautunut hänen kotiinsa ja raahannut hänet väkisin kisapaikalle. Nyt Kiba istui Akamarun kanssa nurmikolla ja söi koirankeksejä. Täysin toivoton tapaus.

Sasuke ja Neji seisoivat lähellä portteja, osoittamatta minkäänlaista kiinnostusta muihin, tai toisiinsa. Molemmat keskittyivät näyttämään mahdollisimman cooleilta ja angstisilta.

Lee ja Hinata olivat saapuneet ensimmäisten joukossa. Saavuttuaaan Lee oli aloittanut aamuvoimistelunsa. Hinata odotteli sivummalla, tietämättä selvästikkään, miten päin olla. Lee-kun oli mukava ja kiltti, mutta silti sangen vieras. Eiväthän he olleet edes jutelleet kunnolla.
”Ei kai reppusi ole liian raskas, Hinata-chan?” Lee kysyi, lopetettuaan voimistelunsa.
”E...ei ollenkaan. Kii..kiitos kysymästä... Lee-kun”, Hinata punastui. Lee vain hymyili ylpeästi.
”Tiesin, että olisit loistava pari! Yhdessä voitamme nuoruuden voimalla ja vankalla yhteistyöllä!”

”Taasko se ’kulmakarva-hirviö’ riehuu?” Naruto kysyi Choujilta, joka söi sipsejä. (Yllätys yllätys)
”Jep. Hinata näyttää aika epätietoiselta”, Chouji vastasi.
”Ei ihme, kun on tuollainen yli-innokas pari”, Naruto naurahti ja tähyili kylälle päin.
”Missä Iruka-ja Kakashi-sensei viipyvät? Tätä menoa he putoavat kisasta.”

Kuin vastauksena kysymykseen, Iruka ja Kakashi ilmestyivät kulman takaa. Molemmat olivat lievästi räjähtäneen näköisiä. Iruka oli selvästi joutunut repimään Kakashin sängystä ja rahaamaan hänet ulos. Nyt chuunin jupisi jotain laiskoista ja vastuuttomista jounineista, jotka eivät edes omistaneet herätyskelloa.

Kurenai ja Gai olivat tulleet yhtä aikaa Leen ja Hinatan kanssa. Sillä välin, kun Gai ja Lee olivat olleet kuntoilemassa, Kurenai oli siirtynyt juttelemaan Hinatan kanssa. Oikeastaan hän oli miettinyt eilisestä lähtien, miksi hänen piti olla samassa joukkueessa juuri Gain kanssa?! Ei miehessä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta kaikki ne puheet, kulmakarvat, poseeraukset ja kannustukset olisivat saaneet kenet tahansa sekoamaan.

”Kawaii!!!” Tenten ajatteli, katsoessaan kuinka Sasuke seisoi portin lähellä. Joku väitti, että hänestä kaikki pojat olivat söpöjä, mikä ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Olihan tosin kylässä monta söpöläistä, mutta poikkeuksiakin oli. Vilkaistuaan ensi kertaa pariaan Shinoa, Tenten oli hämmentynyt. Tyttö ei osannut sanoa, oliko poika söpö vai ei (mistähän johtuen?). Nytkin Shino seisoi suorana kuin patsas, aurinkolasit päässä, vaikka ulkona oli yhä hämärää.

”Huomenta, arvon kilpailijat!” kuului tuttu ääni. Kaikki kääntyivät katsomaan, kuinka Jiraya oli ilmestynyt sammakkonsa kanssa heidän eteensä. Itachi ja Kisame olivat myös ilmestyneet, ties mistä varjosta, jossa olivat olleet. No, hehän olivatkin kisan pahikset.
”Mitä pirua sinä teet täällä, pervo-erakko?!” Naruto huusi.
”Olen juontajanne!” Jiraya sanoi ylpeänä ja virnisti epäilyttävästi. Syvä hiljaisuus täytti ilman.

Kun kaikki olivat jotenkuten toipuneet järkytyksestä, jakoi Jiraya ohjeet ja lähetti kilpailijat matkaan. Päämääränä oli Suuri Naruto Silta. Tämä aiheutti tietysti erilaisia reaktioita, monet uskoivat käsikirjoittajien seonneen. Mitä voisi tehdä sillalla, jossa oli niin sankka sumu, ettei eteensä nähnyt?

Kaikkien lähdettyä matkaan, Lee ja Hinata talsivat sopivan matkan päässä muista pareista . Lee olisi kyllä päässyt nopeammin sillalle, mutta ei halunnut uuvuttaa Hinataa, joka nytkin joutui toden teolla tekemään töitä, pysyäkseen vaudissa.
”Voin kyllä kantaa sinunkin reppusi, Hinata-chan, jos se ei haittaa sinua”, Lee sanoi vilpittömästi.
”E-e-ei sinun t-tarvitse, pärjään kyllä”, Hinata sanoi säikähtäneenä ja punastui.
”Äh! Kyllä minä jaksan kantaa sen. Sinä voit ottaa rennommin”, Lee sanoi ja otti repun Hinatan selästä.
”K-kiitos...Lee-kun”, Hinata kiitti ja punastui. Kiban ja Shinon lisäksi harva oli ollut noin kiltti hänelle.

Yhtäkkiä maa alkoi täristä ja iso pölypilvi tuli valtavalla nopeudella heitä kohti. Gai jarrutti niin, että sora ja hiekka lensi. Hän piti Kurenaita kädestä ja oli luultavasti vetänyt tätä mukanaan koko matkan. Muutama joukkue oli joutunut Gain imuun ja putoili nyt maahan heidän takanaan.
”Hienoa työtä Lee! Tuo on oikean taijutsu-mestarin käytöstä!” Gai kehui ja teki ’hyvän tyypin poseerauksen.’
”Kiitos, Gai-sensei!” Lee kiitti ja nosti käden lipalle.
”Mitä sanoisit, jos juoksisimme sillalle?” Gai ehdotti.
”Kyllä se käy, Gai-sensei!” Lee huusi vastauksen. Gai oli jo vaudissa ja ennenkuin Kurenai huomasi mitään, hän roikkui taas Gain kädessä.
”Nyt mennään Hinata-chan!” Lee huusi ja samalla nappasi Hinataa kädestä. Samassa Hinata roikkui ilmassa ja mietti miksi hän joutui juuri Leen pariksi.

”YAHOO!! Nyt mennään Akamaru! Me voitamme tämän kisan!” Kiba karjui täyttä kurkkua, Akamarun haukkuessa vastaukseksi.
”Mikä kylähullu, miksi minun aina täytyy olla tuollaisten kahjojen parina”, Shikamaru ajatteli tuskissaan.

Vähän matkan päässä Leestä ja Hinatasta, kulkivat Kakashi ja Iruka.
”Outoa, että Tsunade-sama laittoi meidät samaan joukkueeseen”, Iruka mietti ääneen. Kakashi tyytyi nyökkäämään, mutta ajatteli samalla:
”Jos vain tietäisit, millainen vaiva oli saada se nainen suostumaan, et ihmettelisi. Sain piinata Tsunadea tosissani, ennenkuin hän suostui.”

”Ja kuka valitsi Jirayan juontajaksi?! Täytyy olla hullu, jos uskoo sen olleen hyvä päätös”, Iruka jatkoi. Kakashi oli kuitenkin kiinnittänyt huomionsa hurjaa vauhtia lähestyvään pölypilveen.
”Eikö meidän pitäisi kohta kääntyä? Ojennatko kartan, jotta...” Irukan lause jäi kesken, kun jounin sieppasi hänet syliinsä ja hyppäsi pois pölypilven tieltä.
”Kakashi, mitä?!” Iruka kiljahti, mutta huomasi sitten punavihreän läikän, joka kiisi heidän ohitseen. Muutama muu joukkue näkyi joutuneen imuun.
”Kakashi? Oliko tuo se, mikä luulen sen olleen?” Iruka kysyi.
”Pahoin pelkään. Gai näyttää ottavan kilpailun tosissaan”, Kakashi vastasi ja laski chuuninin maahan.
”Sääli Kurenaita”, Iruka huokaisi.

Kun kaikki joukkueet olivat vihdoin löytäneet sillalle, Jiraya marssi ulos pienestä varastorakennuksesta. Hänen virnistyksensä paljasti, että tästä kisasta ei tulisi mukavaa.
”Teimme tuomariston kanssa viimekäden muutoksia kisaan, jotta tästä tulisi vielä jännittävämpää”, Jiraya virnisti.
”Ei hyvä”, Shikamaru mutisi. Tietysti kisa olisi jotain todella kauheaa.

”Säännöt ovat yksinkertaiset. Etsitte vain parinne sumussa ja tulette sitten yhdessä maaliin”, Jiraya luki papereista.
”Tuohan on helppoa! Voitto on jo käytännössä meidän!” Kiba karjui.
”Ette saa puhua tai kommunikoida muutenkaan verbaalisesti. Kaikenlainen koskettelu on tietenkin sallittua, jopa toivottavaa (oikeastaan pakollista)”, Jiraya jatkoi.
”Mitä?!” kuului kuin yhdestä suusta. Kuka perverssi tuonkin säännön oli laatinut?!
”Emme siis näe mitään, emmekä saa puhua. Tämähän on selvä salajuoni saada aikaan kiusallisia tilanteita”, Tenten paukautti. Muut nyökyttelivät.
”Onneksi sillassa on sentään kaiteet, muuten voisi tulla vetisiä yllätyksiä!” Naruto nauroi.
”Ai niin! Ja sillan kaiteet on muuten poistettu”, Jiraya muisti. Kaikki mulkoilivat nyt juontajaa murhaavasti.

”Kaikki paikoilleen eri puolille siltaa! Lasken kolmeen ja sitten aloitatte...1...2...3!” Jiraya kuulutti.

Vaikka Kisame olikin sumu-ninja, niin hän ei siitä huolimatta nähnyt mitään. Kaiken lisäksi hänen oli löydettävä Itachi. Jos hän vahingossakaan koskisi Itachia johonkin väärään paikkaan, niin hän olisi yhtä kuin kuollut. Sen siitä saa kun on pelottavan, murhanhimoisen tyypin tuttava.

Kiba ja Akamaru nuuhkivat ilmaa, jotta saisivat vainun. Mutta heidän harmikseen ilma oli niin kosteaa sumusta, että kummankin nenät olivat pian tukossa.
”Sitten tämä on hoidettava vanhanaikaisesti”, Kiba ajatteli ja nosti Akamarun päänsä päälle.

Naruto ei tuntenut oloaan yhtään mukavaksi, kun hän etsi sokkona Choujia. Hänellä oli mennyt jo melkein puoli tuntia juostessaan ympäri siltaa.
”Hetkinen, jospa käyttäisin Kage bunshin no jutsua. Löytäisin Choujin paljon nopeammin”, Naruto mietti ja teki samantien monta varjokloonia. Narutot hajaantuivat ja eikä kulunut kauaakaan kun yksi heistä näki jonkun epämääräisen hahmon sumussa. Naruto tökki tätä muutaman kerran ja toivoi sen olevan Chouji. Samassa hahmon jalka oli kasvanut valtavan kokoiseksi. Sen oli oltava Chouji. He kättelivät ja päättivät lähteä maalille päin, mutta huomasivat olevansa pahemman kerran eksyksissä.

Tenten tallusti epävarmana sumussa, tietämättä missä oli. Hän oli kuitenkin jättänyt lähtöpaikkaansa kunain ja sitonut siihen langan, että löytäisi tarpeentullen takaisin. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että kähmisi Shinoa ja luultavasti kuolisi samantien. Mutta jospa hän koskettelisi jotain kawaiimpaa poikaa, vaikkapa Sasukea. Sen toivossa hän jatkoi matkaa. Monen epäonnistumisen jälkeen hän törmäsi uuteen hahmoon. Hän rohkaisi itseään ja alkoi tunnustella tätä. Mutta käden sijasta hänen kohteekseen osuikin takapuoli. Ensisäikähdyksestä selvittyäään Tenten ei pystynyt irroittamaan otettaan.
”Onpas tämä tiukka ja hyväntuntuinen. Varmasti Sasuke-kunin”, Tenten mietti jatkaessaan innostuneena puristelua ja vähitellen siirtyi henkilön etupuolelle. Toinen käsi tunnusteli tämän vatsalihaksia/rintalihaksia ja toinen kriittisempää aluetta.
”Selvästikin poika! Ihanaa!” Tenten mietti.
Henkilö oli selvästi hämillään tilanteesta.
”Näpit irti minusta. Tai tapan sinut”, tuntematon henkilö sanoi rauhallisesti, mutta sävystä pystyi päättelemään, että hän oli raivoissaan.
Tenten havahtui likaisista fantasioistaan juuri kun hän oli aivan kiinni tässä tuntemattomassa pojassa ja hieromassa päätään tämän housuihin. Tämä takki, mitä hän tunnusteli vaikutti tutulta. Tenten nosti päätään ja kosketti pojan kasvoja aivan kuin vaistomaisesti. Lasit? Aurinkolasit!
”Olen niin kuollut...” Tenten kauhistui.
Henkilö, jota hän oli sumun turvin kähminyt, ei ollut Sasuke.
Se oli Shino!

Siinä se! Toinen puolikas tulee kyllä pian, älkää huoliko.Ensimmäinen jakso vain oli niin pitkä, että se oli pakko pistää puoliksi. Toivottavasti piditte lukemastanne. Muistakaa kommentoida!

Spican lisäys:
Älkää arkailko kirjoittaa pitkiäkin kommentteja, jaksamme kyllä lukea ne!