" Tässä välissä on ajatuksia"
(Sulkeissa joko tarkennus asiaan tai sarkastinen kommentti kirjoittajalta. En voinut vastustaa kiusausta)
Varoitan nyt tähänkin ficciin, että henkilöt ovat jo aikuisia, mutta saatan käyttää (ja varmasti käytänkin) sanaa poika, koska se mielestäni yksinkertaisesti kuulostaa sata kertaa paremalta, kuin mies.

Oli viileä ja sumuinen aamu, kun tummahiuksinen nuori mies heräsi voimakkaaseen kipuun päässään ja oikeassa kyljessään. Hän nousi hitaasti ja kosketti kipeätä päättään arasti ja yritti muistella eilisillan tapahtumia, jotka tuntuivat sillä hetkellä hieman sumuisilta. Pian kuitenkin ajatukset tuntuivat selkenevän hieman ja Sasuke lähti kertaamaan niitä mielessään.
” Hokage lähetti minut viikko sitten vakoilemaan Itachia.”
Hitaasti Sasuken mieleen palautui muistoja viikon kestäneestä lymyilystä inhoamansa veljen perässä mielessään tauotta vain kosto ja sen suloisuus.
Kuitenkin eilen (Sasuke päätteli, että tajuttomuus oli kestänyt vain yhden valitettavasti kylmän yön) Itachi oli havainnut hänet. Vaikka nykyään Sasuke voitti helposti Kisamen niin Itachi ja hänen mangekyo sharinganinsa olivat yhä edelleen Sasukea voimakkaammat.
Itachi oli hyökännyt armottomasti pikkuveljensä kimppuun. Taistelu oli lyhyt ja lopputulos harvinaisen selvä. Sasuke oli hävinnyt jälleen.
Tajuttuaan miten oli tänne joutunut, mies päätti tarkastaa mitä haavereita oli saanut taistelussa. Hänen takaraivoonsa oli lyöty, muttei mitenkään pahasti. Isku aiheutti enintään tajuttomuuden. Itachi ei halunnut vielä pikkuveljestään eroon.
Oli kyllä aivan liian outo ajatus, että Itachin kaltainen mies tunsi veljesrakkautta, mutta Sasuke ei ollut koskaan keksinyt mitään järkevämpää selitystä asialle.
Tosin kaikki ajatukset veljesrakkaudesta kaikkosivat nopeasti miehen huomatessa mitä jälkeä toisen miehen isku oli aiheuttanut hänen oikealle kyljelleen.
Veri oli muuttanut ympärillään olevan paksun lumikerroksen kirkkaan punaiseksi ja haava oli hieman sinertävä ja pahannäköinen. Jollei sitä hoidettaisi parin päivän aikana se saattaisi olla jopa tappava. Oli päivänselvää, että siinä kunnossa olevana hänen matkantekonsa oli hidasta ja kivuliasta, mutta erittäin tärkeää. Haavan lisäksi hän oli luvannut olla kotona uudenvuoden vaihtuessa eli tänään.
Hän lähti kivuliaasti askel askeleelta läpi lumisen ja synkän metsän kohti kotia mielessään vain kotipuolessa odottavat huolestuneet kasvot, lupaus olla tänään kotona ja kaikkein päällimmäisenä järkyttävä kipu, kipu joka ei hellittänyt monen tunnin jälkeenkään vaan paheni ennestään ja aiheutti nuorelle miehelle kovan kuumeen, joka oli ensimmäinen merkki voimien heikkenemisestä ja lähestyvästä kuolemasta.

Vaaleahiuksinen nuori mies makoili pehmeällä sohvalla silmät kiinni puristettuina ja suu tiukkana viivana. Yleensä Naruto toimi ennen kuin ajatteli ja Sasuke oli usein moittinut häntä liian päättömistä teoista. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan auttanut lainkaan vaan pahensi tilannetta. Jokainen ajatus toi mieleen Sasuken ja miehen myöhässä olon.
Sasuke ei ollut myöhässä kuin kahdesta syystä. Hän oli joko loukkaantunut tai sitten oli tapahtunut jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen.
Kuitenkin nämä ajatukset vain hermostuttivat Narutoa entistä enemmän, mutta kun niihin vaipuu, on niistä mahdoton päästä irti. Ne vetävät ajatukset menneeseen ja saavat niin vanhat muorit ja papat, kuin nuoret miehet ja naiset huokailemaan mennyttä aikaa. Nuoret ajattelevat usein masentavia asioita, mutta vanhemmalle aika on kullannut jopa muistoista kaameimmat.
Kuitenkin Naruton muistot veivät hänet aikaan, kun hän Sasuke olivat vielä salanneet suhteensa. Aikaan joka oli täynnä suloista, hieman lapsellista ja ujoa salailua ja hermostuttavia hetkiä tiimi seitsemän harjoitusten aikana. Sakuraa oli todella hämmästyttänyt miten Sasuken ja Naruton kilpailu oli vähentynyt. Kuitenkin se hämmästys oli pientä verrattuna siihen miten tyttö oli reagoinut sinä kohtalokkaana päivänä, kun Sakura halusi selvittää mikä oli syy poikien outoon lähentymiseen.

Viisi vuotta sitten

Sakura kurkotti hieman, että näkisi hiukan paremmin pienestä ikkunasta. Tyttö tiesi tämän olevan Naruton koti ja arveli huoneen kalustosta päätellen olevan pojan makuuhuone. Kuitenkin häneltä jäi huomaamatta pojan sotkuisen huoneen yksityiskohdat Sasuken ja Naruton astuessa sisään.
Tumma poika näytti normaalin ilmeettömältä, mutta hetken päästä Sakura näki miten tämä virnisti jollekin Naruton sanomalle asialle. Sasuke melkein nauroi ja mikä oudointa Naruto punasteli. Punastelu ei sopinut Narutolle ja nauraminen ei tosiaankaan kuulunut Sasuken yleisimpiin tekoihin. Tosin tämä kaikki oli pientä verrattuna siihen mitä kohta tapahtui.
Sasuke lähestyi Narutoa ja oli parilla askeleella aivan Naruton edessä. Ikkunan ulkopuolella Sakurasta tuntui kuin minuutti olisi hidastunut tunneiksi. Sasuke oli nojautunut aivan Naruton lähelle ja kuiskasi jotain tämän huulten melkein koskiessa toisen pojan huulia. Naruto ei ehtinyt vastata mitään ennen kuin Sasuken huulet saavuttivat hänen huulensa ja suutelivat niitä ahnaasti.
Hetkessä Sakuran pieni maailma oli särkynyt.

Nykyaika

Naruto ei edelleenkään tajunnut, miksi mietti aina tuota tapahtumaa Sakuran näkökulmasta. Ehkä se teki siitä merkittävämmän tai sitten Sakura oli vain kertonut sen niin monta kertaa, että osasi ajatella koko tapahtuman paremmin Sakuran näkökulmasta, kuin omastaan.
Pienen järkytyksen jälkeen Sakura oli vain alkanut selittämään luullen monenkin kuuntelevan häntä, miksi Sasuke ei ollut kiinnostunut tytöstä. Kakashi ei vaikuttanut laisinkaan järkyttyneeltä kuullessaan poikien pienen salaisuuden. Tämä vain toivotti heille onnea ja jatkoi kirjansa lukemista. Mies teki selväksi, että oli tiennyt heidän suhteestaan jo kauan.
Tietenkin useat kyläläiset olivat katsoneet heidän suhdetta karsaasti. Kettudemoni ja murhaajan veli saisivat kumpikin häipyä heidän mielestään muuten niin upeasta kylästä. Tietenkin monet ajattelivat vain sitä, että he kumpikin olivat poikia ja, että sellainen suhde oli sairasta ja inhottavaa. Kuitenkaan Naruto ja Sasuke eivät antaneet sellaisten ajatusten häiritä. He rakastivat toisiaan ja se riitti heille.
Pari vuotta sitten he olivat ostaneet yhteisen, pienen kämpän. Se oli ymmärrettävästi täynnä Sasuken ja Naruton yhteisiä tavaroita, eikä helpottanut tällä hetkellä toisena mainitun pojan huolta. Hän kiersi pienen talon liian siisti huoneet (Naruto oli yrittänyt rauhoittua siivoamalla, mitä tapahtui hyvin harvoin.) kuinka monta kertaa tahansa tuli vastaan aina jokin esine, joka toi mieleen muiston ja sai huolen kasvamaan entisestään.
Kun poika ei enää jaksanut pientä ääntä sisällään, tämä otti pienen repun korkeasta (ja Sasuken mielestä romutusvalmiista) vaatekaapista ja pakkasi kaikkein tärkeimmät varusteet mielestään ja lähti.

Sasuken voimat olivat jo lopuillaan. Hän ei enää yksinkertaisesti jaksaisi kävellä kauan. Kuume oli noussut hänelle jo pari tuntia sitten ja saanut hänet oudosti hourailemaan.
Mies oli tietenkin suunnitellut jo monta vuotta sitten veljensä murhan, mutta kuumeen aikana hän oli jo miettinyt, että jos tämä olisi tarina, miten hän murhaisi sen kirjoittajan. Kuitenkin kaikki järki ja todennäköisyys sanoi, ettei tämä ollut tarinaa vaan täyttä ja todellista elämää. Enää puuttui, että mutkan takaa löytyisi kuin ihmeen kaupalla hylätty ja hieman ränsistynyt mökki, joka antaisi hänelle turvallisen suojan.
Sasuke piti yllä normaalin välinpitämättömän asenteensa, (Hälläväliä vaikka on kuolemassa, kunhan nyt vain kuolee angstisen näköisenä. Maine ennen kaikkea!! ), mutta mielessään nauroi ajatuksilleen. Kuitenkin kääntyessään pienen polun mutkasta, miehen kasvot venähtivät ja hetken päästä tämä mutisi vihaisesti ilmaan, samalla toljottaessa pientä, ruskeaa ja nuhjuista mökkiä.
– Jos ikinä tapaan tämän tarinan kirjoittajan, minä poltan hänet elävältä, paloittelen ja syötän palaset villipedoille.  

Naruto laskeutui puusta paikalle, jossa tajusi lumen olevan saanut uuden värin. Lumi ympärillä tuntui olevan punaista ja verijana jatkui pohjoiseen. Selvästikin hitaasti liikkuva ja loukkaantunut henkilö, joka oli raivannut tiensä lumen lävitse, oli Sasuke.
Narutosta tuntui, kuin jokin hänen sisällään oli särkynyt, kuin jokin hänen päässään olisi katkennut. Mies ei pystynyt ajattelemaan järkevästi vaan lähti vain seuraamaan jälkiä, joiden päästä tiesi löytävänsä ainoan henkilön, joka ei välittänyt, siitä millainen hän oli. Sasuke oli ainut henkilö Naruton itsensä lisäksi, joka tiesi mitä yksinäisyys tarkoittaa.
Naruto oli ollut todella yksinäinen, ennen kuin Tiimi seitsemän oli muodostettu. Hän ei ollut valmis menettämään ainuttakaan jäsentä tiimistään, vaikka nykyään he hoitivatkin tehtävänsä yksin.
Poika jatkoi matkaa ja samalla kirosi, sitä miten nopeasti loukkaantunut poika pystyi kulkemaan.

Sasuke avasi vanhan ja nitisevän oven, joka vei sisään pieneen mökkiin. Näytti siltä, että se oli jonkun Konoholaisen kesäpaikka. Kuitenkin se oli hyvin pieni ja ahdas. Kaikki oli ahdettu samaan huoneeseen ja minnepäs muualle voitaisiin tavaroita laittaa kun ei mökissä ollut kuin yksi huone. Tummahiuksinen mies irvisti pienesti tajutessaan ulkona näkevänsä hökkelin olevan ulkohuussi. Koko paikka oli pelkkä romukasa ja Sasuke tekisi todella suuren palveluksen jollekulle tuntemattomalle jos sytyttäisi sen palamaan lähtiessään.
Sasuke siirtyi hitaasti makuulle kovalle patjalle ja kitisevälle sängylle. Kuitenkin kuumeinen ja väsynyt nuori mies päätti olla välittämättä yösijastaan tuon taivaallista ja antoi vihdoin ja viimein väsyneiden silmiensä levätä ja vajosi unen tuottamaan rauhoittavaan tiedottomuuteen.

Seuraavan kerran kun hän heräsi, ensimmäinen reaktio oli, että otsalla oli jotain kylmää ja märkää. Sekä jokin häiritsevä ja ennen kaikkea tuttu ääni yritti häiritä hänen tiedottomuuttaan ja ihanaa untaan. (Jos nyt ketään kiinnostaa niin uni liittyi jotenkin Itachiin ja pieneen murhaan.)
– Sasuke!! Oletko sinä hereillä?? Naruto kysyi huolestuneena. Hän oli jo onnistunut hoitamaan haavan pojan kyljessä, eikä Sasukella ollut enää hengenhätää, mutta tämä oli pojan mielestä nukkunut jo liiankin kauan.
Sasuke vastasi Naruton typerään kysymykseen tympeällä katseella ja sihisi hampaiden välistä vastauksen.
– Kuinka todennäköistä on, että minä voin nukkua jos sinä huudat korvaani?? Naruto tyytyi hymyilemään helpottuneena Sasuken vastaukselle, sillä se oli niin sasukemaisesti sanottu.
– Kuinka todennäköistä on, että sinä olisit elossa, jollen minä olisi löytänyt sinua? Vähän käytöstapoja kiitos. Vaalea mies vastasi virnistellen. Hän oli nähnyt Sasuken monesti samassa tilanteessa ja tiesi, että vaikka taivaan enkeli tulisi kertomaan Sasukelle ilosanomaa, pojan ollessa tuossa mielentilassa, niin tämä vastaisi luultavasti jotain painu helvettiin tapaista.
– Mitä sinä täällä teet? Sasuke kysyi epäilevästi. Hän tunsi Naruton tarpeeksi hyvin tietääkseen mitä tämä vastaisi.
– Tulin tietenkin etsimään sinua. Mies vastasi, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys ja kysymys olisi ollut täysin turha.
– Ei tullut mieleenkään, että sattuisin vielä olemaan Itachin perässä ja, että olisit voinut hyvin paljastaa itsesi lisäksi myös minut, jolloin olisimme kuolleet molemmat. Sasuke kysyi melkein arvaten pojan huolettoman vastauksen.
– Eipä oikeastaan. Mitä muuten pidät uudesta koristelusta?? Naruto kysyi virnistäen ja saaden Sasuken huokaamaan kuuluvasti. Tumma mies oli arvannut oikein Naruton vastauksen.
Sasuke käänsi päätään ja yritti vaivalloisesti peittää kauhuaan.
Hän tunsi toisen miehen niin hyvin, että tiesi ettei tällä ollut pätkän vertaa järjestely taitoa. Kaiken tämän todisti se miten pahan siivon tämä oli saanut aikaiseksi levittelemällä ympäri huonetta kasoittain sideharsoa ja muita ylitsejääneitä tai muuten vain käyttämättömiä ensiaputarvikkeita.
Nähdessään Sasuken kasvot Naruto ei voinut olla irvistämättä. Hän oli tosiaankin kuvitellut koristelun upeaksi. Tosin hänen oli aina ollut vaikea tajuta mikä tummaa poikaa miellytti siinä pimeämmässä puolessa. Sasuke aina näki synkät asiat, kuten riskit epäonnistua ja pienet asiat jotka jäävät suunnitelmassa saavuttamatta ensin. (tässä tapauksessa hän näki hirveän siivon, eikä upeaa taideteosta) Naruto taas näki ne kaikkein pienimmätkin mahdollisuudet onnistua ja hyvät puolet. Valo ja pimeys kohtaavat. Kaiken järjen mukaan seurauksena pitäisi olla varjo, mutta näköjään siitä seurasikin erikoisen hyvin toimeentuleva pari.
Sasuke ei näköjään saanut suustaan sanaa katsoessaan nopeasti terrorisoitua huonetta, joten kyseisen tuhon aiheuttaja päätti jatkaa.
– Väärä aika kysyä, mutta huomaatko paljonko kello on? Kuullessaan Naruton äänen, Sasuke tajusi siirtää katseensa muusta huoneesta pieneen kelloon seinällä.
– Tasan kaksitoista. Hyvää Uutta Vuotta. Sasuke mutisi ja tajusi Naruton kumartuvan suutelemaan häntä.
Suudelma oli pitkä ja heidän irtauduttuaan toisistaan Sasuke katsoi kysyvästi Narutoon. Vaalea poika vastasi nopeasti sanattomaan kysymykseen.
– Tiedäthän sinä sen perinteen, että uutena vuotena suudellaan keskiyöllä? Naruto tunsi toisen miehen niin hyvin, että tiesi ettei tämä menisi lankaan.
– Tuo kello oli pysähtynyt tullessani tänne ja epäilisin sinun kääntäneen viisareita nukkuessani. Arvelisin kellon olevan noin kello seitsemän aamulla. Sasuke vastasi pieni virne suupielessään.
– Jos yhtään helpottaa niin suutelin sinua keskiyöllä, mutta nukuit. Naruto sanoi ja vastasi Sasuken virnistykseen. Tällaiset sanasodat tuntuivat naurettavan tutuilta ja ennen kaikkea lapsellisilta.
Sasuke katsoi Narutoa hieman hämmästyneenä.
  – Sinäkö yksinkertaisesti annat periksi ja sanot, että tuo kello on pysähtynyt? Ehkä tämä vain on harvinaisen pitkä minuutti. Nuori tummahiuksinen mies ehdotti ja sai toisen miehen hämmästymään kumartumalla eteenpäin ja suutelemalla Narutoa.
Minuutit kuluivat ilman, että kellon viisarit liikkuivat, mutta kumpikaan ei alkanut valittaa Sasuken väärästä teoriasta. Pojilla oli jotain muuta ajateltavaa.

Täytyy kyllä sanoa, että minulla oli tätä kirjoittaessa todella hauskaa. Vasta nyt tajusin, että jos haluaisin Orochimarun tanssimaan balleriinan puvussa keskelle keskustaa niin niin tapahtuisi. Jännä ja pelottava ajatus, jonka lopputuloksena syntyi tämä ficci.Toivottavasti pidätte.
Haluaisin vielä sanoa ficin nimestä. Tietenkin se liittyi hieman tähän tarinaan hiukan, mutta silti enemmän itse kokonaisuuteen. (Tarjoan glögin jämiä ja kovettuneita pipareita jos tajuatte tuon lauseen) Kaikkea todennäköisyyttä vastaan tämä on ajoissa. (miksiköhän ihmeessä? Siirsin päivämäärää yli kaksi viikkoa eteenpäin. Ennenhän tämä oli jouluficci) Kaikkea todennäköisyyttä vastaan tämä voisi saada jonkin verran kommentteja tuonne alas ja kaikkea todennäköisyyttä vastaan minä muistan kiittää tämän ficin innoittajia.
Kiitos sinulle merihamsteri, että kestät yleensä sekoja ja vähintäänkin hulluja juttujani ja jaksat aina kommentoida ficcejäni. Ilman sinua kirjoittaminen ei tuntuisi samalta.
Samoin haluan kiittää  Oni-Chania, joka myös jaksaa kommentoida kaikkia ficcejäni ja löytää niistä aina jotain hyvää. Ilman sinua ei kirjoittaminen tuntuisi niin mukavalta
Haluaisin toivottaa myös hyvää tulevaa vuotta jokaiselle!!