Naruto heräsi huutoonsa.
Taas se uni. Hän oli nähnyt tuon unen jo melkein kaksi päivää. Se oli karmiva. Verta joka puolella, huutoja, sumua, ja hän seisoi keskellä sitä.

Keittiöstä kuului melua. "Varmaan taas se kissa, jätin kai ikkunan auki." Naruto mumisi noustessaan sängystä. Hän tärisi vielä, mutta pystyi sentään kävelemään.

Keittiöön päästyään hän hengähti ja joutui ottamaan tuki askeleen ettei kaatuisi.

Pöytään oli tullut kuin tyhjästä kynnen jälkiä. Ne olivat suuret, juuri hänen kyntensä kokoiset. Naruto vilkuili ympärilleen. Ei ketään.

Hän astui lähemmäs pöytää ja siveli sen pintaa.

Lämmin hengitys hänen niskassaan sai kylmät väreet kipittämään selkää pitkin. Lanteille ilmestyneet kädet painoivat kyntensä tuoreeseen lihaan.  Naruto jäykistyi. Hän ei uskaltanut kääntää päätään ja kohdata niitä veren himoisia kasvoja.

Toinen käsi lähti hyväilemällä nousemaan pitkin Naruton vatsaa.

Naruto käänsi varovasti päätään. Hänen silmänsä suurenivat kohdatessaan verenpunaiset silmät, jotka tuijottivat häntä.

Naruto avasi suutaan. Hän huusi. Huuto kantautui koko kylän läpi. Kaikki kuulivat sen. Sen sydäntä raastavan huudon, joka kantautui läpi korvien, sydämien, tunteiden ja lopulta porautui jokaisen peloksi.

---------------

Viranomaiset kokoontuivat aamulla Naruton kodin ovelle.

Se oli saranoiltaan, verinen, ja näytti siltä kuin sitä olisi raavittu.  Kakashi oli ensimmäinen joka uskaltautui sisään.  Sasuke seurasi häntä Sakuran kanssa.

He tutkivat joka huoneen lattiasta kattoon. Makuuhuoneessa näytti aivan kuin joku olisi herännyt painajaiseen.

Matka jatkui olohuoneeseen. Sohva oli nurin, pöytä oli säpäleinä. Verhot makasivat reveltynä lattialla.

VÄLÄHDYS!!

Ukkonen jyrähti ja alkoi sataa.  Aavemaista.

Vessan ovi oli lukossa. Sakura sai sen kuitenkin auki Tsunaden opettamalla jutsulla.  Kylpyamme oli täynnä vettä.  
Haaleaa, veden päällä kellui verinen paita, Kakashi totesi sen yöpaidaksi.

Kun he saapuivat keittiöön heidän sydämensä hypähti kurkkuun.
Lattia oli tahriintunut verestä, tuoli oli säpäleinä, niin oli pöytäkin. Sen keskeltä kulki särö, joka jakoi sen siististi kahteen osaan.

Mutta se mikä pisti silmään olivat samanlaiset viillot kuin ulko-ovessakin. Kakashi huokaisi ja nosti käden silmälleen ja hieroi sitä.
Sakura nyyhkytti, hän ei kestänyt ajatusta, että Naruto olisi kuollut.

Sasuke tuijotti verta. Hän pystyi kuvittelemaan Naruton kasvot siihen veren tahrimana. Kakashi kaivoi taskutaan kynän ja jonkin lehtiön.

"3. Tammikuuta 2007.
  Uhri:- Uzumaki Naruto 15-vuotias.
   Tapahtumapaikka:- Oma koti. Verta joka puolella. Huonekalut säpäleinä. Voimme epäillä murhaa, murhaaja on kenties hiipinyt yöllä ja tappanut pojan. Siitä seurasi kuitenkin taistelu. Ei ruumista."


Kakashi tunki kirjan ja kynän taskuunsa. "Mutta, sensei! Jos tämä onkin sen toisen verta! Ei Naruto välttämättä ole kuollut, hän voi vaikka olla Icharakussa syömässä tai-.." Sakura yritti, mutta Sasuke keskeytti.
"Miten selität sen, että naapurit soittivat ja kertoivat täältä kuuluneen selkäpiitä karmivaa huutoa ja kauheaa melua. Huuto kuului kuulemma Narutolle." Kakashi nyökkäsi Sasuken vastaukselle.

---------

Kului kaksi viikkoa ja Naruton tapausta käsiteltiin yhä. Kakashi oli pyytänyt shinobikoiriaan etsimään läheisistä metsistä.

Sakura kierteli Naruton lempipaikoissa, mutta ei löytänyt jälkeäkään pojasta.

Sasuke oli saanut - pahaksi onnekseen- tehtäväkseen kertoa Irukalle. Mies oli ottanut sen todella raskaasti. Kun Sasuke oli lähtenyt oli mies etsinyt laatikoistaan Narutolle pieneksi menneen paidan ja halaili sitä. Hän pieni poikansa oli poissa.

-------------

"AAAUUUUUUUUUUUUUU!!!!!" Kuului metsästä. Kaikki kyläläiset jähmettyivät.  Shinobikoirat olivat löytäneet jotain.
Kaikki lähtivät suurellä ryntäyksellä  sinne mistä ulvonta kuului.

Koirat istuivat kehänä jonkin tai jonkun ympärillä. Kakashi astui lähemmäs ja tuijotti kauhuissaan näkyä.

Muutkin uskaltautuivat lähemmäs.

Naiset kirkuivat, lapset itkivät, miehet tuijottivat ja nuoret haukkoivat henkeä. Ihmisen käsi!!!

Kakashin luotettavin koira sanoi sen olevan Naruton. He olivat haravoineet koko metsän ja löytäneet tämän.

Käsi oli verinen. Siinä oli viillon jälkiä.  Kädessä roikkui eräs esine.  Pieni sinisen hohtoinen koru jonka Naruto oli saanut Tsunadelta.

Korussa roikkui myös viesti. Siihen oli kirjoitettu terävästi verellä.

"Yön ja sumun mittaan minä saavun."

Osaamatta vastata tai hängittää tai mitään kaikki lähtivät takaisin kylään. Käsi mukanaan.

-----------

Ninjat kokoontuivat pitämään hiljaista hetkeä pois menneen ystävänsä puolesta. Oli vain kuva jossa oli kauniisti hymyilevä poika ketunpojan kanssa. Kaulakoru oli ripustettu kuvan viereen.

Kaikki muistelivat tuota aina hymyilevää poikaa.  Konohamaru, Moegi ja Udon itkivät kuin vesiputoukset.

Kaikki hätkähtivät huomatessaan sumun joka laskeutui. Yökin tuli nopeasti. Oli aavemaista.

Sumun seasta erottui kaksi hahmoa. Toisella oli veren tahriman keltaiset hiukset ja hänen vierellään kulki punahiuksinen nuorukainen. Nuorukaisella oli kynnet ja demoninen olemus. Sen silmät kiilsivät punaista ja mustaa. Verenhimoinen hymy oli sen kasvoilla.
   Nuorempi taas oli pukeutunut mustaan kaapuun jossa komeili yhdeksän häntää. Pää oli suunnattu alas jalkoihin niin ettei kasvoja ja silmiä näkynyt. Kun hän nosti kasvojaan peitti silmiä musta liina.

Kaikki tunnistivat nuoremman oitis Narutoksi, mutta kuka tuo toinen oli?  

Punahiuksiselta pilkisti kaksi demonista korvaa päästä.

Hahmot pysähtyivät. Molemmat virnistivät ilkeästi ja nostivat kättään.
Kuin kirves olisi heitetty, etummaisilta ninjoita lensi pää.

Huutoa ja kirkumista. Ivallista naurua.
Iskuja sateli kaikkialta, mutta mikään ei pystynyt estämään kaksikkoa.  Konoha tuhoutui ja vain harva jäi eloon.  

Kaksikko katosi sumun ja yön mukana. Eikä heistä kuultu enää.

Hymyilevän pojan kohdalle oli tullut musta läikkä.

Hyvää ei enää ollut, oli vain kaksi pahaa. Ja toinen niistä oli Uzumaki Naruto ja toinen tunnetaan nimellä.....Kyûbi.!

Varo siis jos olet sumuisella säällä ulkona ja on pimeää. Voit kohdata Kauhujen kaksikon.!

-------------------------------------------
Älkää IKINÄ, KUUNNELKO EVANECENSSII KUN KUDOTTE! Sillä tämmösii voi syntyä. Meniköhän toi Evanecens-juttu oikeen???
Kommareita??