Shounen-ai kohdat on nyt merkitty tähdin ja varoituksin, joten niiden yli on helppo hypätä. Tähdin on myös merkitty kohdat, joista voi taas turvallisesti jatkaa.

Seuraavana päivänä oli aika tanssia. Aamulla kilpailijoille oltiin pidetty pitkä oppitunti tansseista, joka sisälsi tuntikausia harjoittelua. Vasta illalla päästiin itse asiaan. Kilpailijat johdatettiin jonkinlaiselle lavalle, jonka yhdellä reunalla oli tuomariston pöytä. Pöydän ääressä istui kolme henkilöä. Vasemassa reunassa Jiraya, jolla oli nippu papereita edessään sekä kamera. Oikeassa reunassa istui poika, edessään paksu pino papereita ja pari limupulloa. Hän näytti lievästi kärsivältä. Hänen ja Jirayan välissä istui tyttö, joka virnisti nähdessään kilpailijat. Hänen edessään oli pino papereita, iso kasa nenäliinoja, limupullo, kamera, videokamera, kamerakännykkä...

    ”En edelleenkään tajua, miksi Jiraya pääsi tuomaristoon”, poika tokaisi tytölle.
    ”Sanotaan vaikka, että hän teki tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä”, tyttö selitti välttelevästi.
    ”Eli hän lahjoi sinut”, poika arvasi. Tyttö sai äkillisen yskäkohtauksen.
    ”Väitätkö, että täällä tapahtuu korruptiota?” tyttö sai kysyttyä. Poika tyytyi katsomaan häntä kulmakarvat koholla.
    ”No hyvä on, tunnustan! Hän lahjoi minut”, tyttö tokaisi ja risti käsivartensa mielenosoituksellisesti.
    ”Ja sinun pitäisi vielä tuomaroida”, poika ähkäisi.
    ”Mutta katso nyt näitä. Eivätkö nämä ole ehdottomasti sen arvoisia?” tyttö veti innoissaan esiin nipun valokuvia. Valokuvia, joiden sisällöstä tuskin oli soveliasta puhua (jos ei sattunut olemaan Spica).
    ”Pelkkiä pokien kuvia! Eikö tällaisten kuvien ottaminen ole laitontakin?” poika kysyi.
    ”Ehkä, mutta vain jos jää kiinni”, tyttö virnisti.
    ”Olet suorastaan iljettävä”, poika värähti ja työnsi kuvat nopeasti pois.
    ”Aion tapetoida studion seinät näillä!” tyttö ilmoitti haltioissaan.
    ”Etkä tapetoi!” poika protestoi. Pian heillä oli taas tappelu menossa.

    ”Jospa aloittaisimme kilpailun. Tässä ovat numeronne ja asunne. Pukekaa ne päällenne ja tulkaa nopeasti takaisin”, Jiraya ohjeisti kilpailijoita. Hän jakoi kaikille puvut ja numerot, samalla kun tuomariston pöydästä kuului kauheaa pauketta ja mäiskintää. Kilpailijat menivät pukeutumaan ja pian alkoi kuului kauhunkiljahduksia.
    ”MIKÄ TÄMÄ ON OLEVINAAN?!!” kuului lähes jokaisesta kopista.
    ”Jos joku uskaltaa olla pukeutumatta asuunsa, tapahtuu hirveitä!” Jiraya huusi vielä.

    ”He taisivat nähdä asunsa”, BugShino arveli, keskeyttäen tappelunsa Spican kanssa. Molemmat olivat kauheassa kunnossa ja maskeeraajat saivat tehdä tosissaan töitä, peittääkseen mustat silmät, haljenneet huulet ja muut tappelun jäljet. Viimein molemmat näyttivät taas ihmisiltä ja kilpailijat astuivat lavalle.

Tuomaristo oli varsin mielenkiintoinen näky, tuijottaessaan nenät verta vuotaen kilpailijoita. Orochimaru ilmestyi jostain ja hurrasi äänekkäästi Sasukelle, jolla sivuunmennen sanoen oli yllään tummansininen, tiukka iltapuku.
    ”Sas-uke, näytät ihanalta!” Orochimaru huusi ja kurotti kieltään. BugShino kuitenkin otti shurikenin ja heitti sen Orochimarun kieleen niin, että se jäi seinään kiinni.
    ”Katsojat hiljaa, tai lennätte ulos!”

    ”Tanssitte, kunnes käskemme lopettaa. Valitsemme sitten lopuksi putoajan”, Jiraya selitti.
    ”Ensimmäinen tanssi on perinteinen valssi”, Jiraya kuulutti ja hempeä musiikki täytti salin. Parit näyttivät lähinnä vaivaantuneilta ja epätietoisilta. Paitsi Gai.

    ”Nyt mennään, Kurenai!” Gai karjaisi ja kiskaisi Kurenain niin hirveällä voimalla tanssiin, että naisen nutturalle laitettu tukka oli aueta. Punainen iltapuku oli jäädä, liiankin innokkaasti tanssivan Gain tallomaksi.
    ”Täytyy silti myöntää, että Gai on hyvä tanssimaan!” Kurenai ajatteli hämmästyneenä. Toisaalta kävihän se järkeen. Gai oli aina tehnyt paljon töitä, halutessaan päihittää Kakashin kaikessa.

Lee, nähtyään senseinsä innon, hyökkäsi myös lavalle. Hinata-parka säikähti pahasti, Leen alkaessa pyörittää häntä. Pelastaen vaaleansinisen pukunsa helmat, Hinata yritti pysyä Leen mukana.
    ”1, 2, 3...” Hinata laski mielessään askeleita.

Muutkin parit yhtyivät tanssiin. Eri väriset iltapuvut heilahtelivat, kun niihin pukeutuneet henkilöt yrittivät tanssia. Joillakuilla oli vaikeuksia.

    ”Tämä on typerää”, Itachi tokaisi. Kisame nyökkäsi, yrittäessään viedä. Se oli suhteellisen vaikeaa, kun ottaa huomioon, että Itachiin koskeminenkin oli riskialttista. Lisäksi Itachin musta mekko sai Kisamen lähinnä nauramaan, mutta ei hän tietenkään uskaltanut nauraa ääneen.

    ”Kiba ja Shikamaru, tuo on kauheaa!” BugShino huusi. Molemmat kääntyivät katsomaan ja kappale loppui.
    ”Shikamaru, sinä et edes yritä viedä ja Kiba vie senkin edestä, vaikka on naisen roolissa!” poika jatkoi.
    ”Miksi kaikesta pitää tehdä näin hankalaa”, Shikamaru tuskaili mielessään.


    ”No niin eiköhän tämä riitä. Käykää vaihtamassa asusteet ja tulkaa takaisin”, Jiraya käski.
    ”MITÄ?! Eikö meidän pitänyt tanssia vain yksi tanssi!” kaikki karjuivat tuomariston pöydän edessä.
    ”Mutta eihän yhdestä tanssista voi päättää, kuka putoaa”, Spica totesi kierosti.
    ”Luulitteko oikeasti, että päästäisimme teidät näin vähällä, tai siis, että nuo päästäisivät (*osoittaa Spicaa ja Jirayaa)? Vai pitäisikö sanoa, että luulitteko Spican päästävän?” BugShino naurahti, vaikka itsekin odotti seuraavia tansseja, monestakin syystä.
    ”Kaikkihan tässä tuomaristossa odottavat näkevänsä kilpailijat myöhemmissä tamineissa”, poika ajatteli.

    ”Jos nuo kaksi kuolevat verenhukkaan, niin pääsen eroon heistä ja voin juontaa ohjelmaa yksin”, Jiraya ajatteli ääneen.
    ”Mitä sanoit?” Spica kysyi, hänen ohimossaan tykytti verisuoni.
    ”En mitään!” Jiraya vastasi huomattuaan jääneensä kiikkiin.
    ”Vai tällaista peliä”, BugShino sanoi (hänelläkin tykytti verisuoni ohimolla).
    ”Älkääs nyt. Leikkiähän minä vain laskin”, Jiraya yritti, mutta kumpaakaan ei naurattanut.
Molemmat kävivät yhdessä Jirayan kimppuun. Verta ja hampaita lenteli, kun Jirayan naamaa leivottiin uuteen uskoon. Kaikki jäivät tuijottamaan tappelua, kunnes Spica pomppasi pöydälle.
    ”Häipykää siitä mulkoilemasta! Ja jos jollakulla ei ole seuraavan tanssin pukua yllään, kun lopetamme niin, ette edes halua tietää, mitä tapahtuu!” tyttö karjui ja kaikki kiiruhtivat pukeutumaan. Onneksi turvamiehet saapuivat paikalle ennenkuin, kun Jirayan toivo oli täysin menetetty. Kaikki rauhoittuivat ja kisa saattoi jatkua.

    ”Seuraavaksi on vuorossa tulinen tango. Nyt haluan nähdä todellista kiihkeyttä”, Spica kuulutti ja radiosta alkoi kuulua menevämpää musiikkia.

Ja kuten arvata saattoi, Gai oli taas vauhdissa. Hän vain laittoi ruusun hampaidensa väliin ja antoi mennä. Tangossa Gai oli suorastaan luonnonlahjakkuus. Liikkeet olivat sulavia ja taivutuksissa Kurenain hiukset koskettivat lattiaa. Itseasiassa Gailla meni niin hyvin, että Kakashi yritti jopa matkia hänen liikkeensä Sharinganilla.

Itachilla ja Kisamella sen sijaan meni sitäkin huonommin. Kisamen liikehdintä oli niin kömpelöä, että moni pari jäi heidän alleen. Lisäksi Itachi näytti siltä, että haluaisi murhata kaikki läsnäolijat siihen paikkaan. Pahinta oli, että Kisame onnistui pudottamaan hänet taivutuksessa. Kaikki pysähtyivät katsomaan, kuinka Itachi kömpi ylös lattialta ja näytti raivostuneelta.

Shino ja Tenten olivat vaivautuneita, kun joutuivat tanssimaan. Shino varsinkin. Kumpikaan ei ollut vieläkään unohtanut viimekertaista ’sekaannusta’. Tenten tunsi olonsa vaivautuneeksi ja Shino, no oli oma itsensä. Molemmat yrittivät kyllä tanssia kunnolla, vaikka helppoa se ei ollut.

    ”Riittää! Näimme aivan tarpeeksi”, Jiraya totesi ja lähetti kilpailijat takaisin pukukoppeihin. Tuomaristo odotteli suhteellisen kärsivällisesti yli 20 minuuttia, kunnes Spica viimein huusi:
    ”Mikä piru siellä kestää?!”
Se sai kilpailijoihin liikettä ja pian kaikki seisoivat taas lavalla, tällä kertaa valmiina Cha cha cha:aan. Tuomaristo tuijotti heitä hetken hiljaa, kunnes kaikki saivat raivokkaan nenäverenvuodon ja kaatuivat tuoleiltaan. Kilpailijat kohottivat kulmakarvojaan.
    ”Ja hekö ovat tuomareita?” Neji tokaisi.
    ”Pitäisikö meidän soittaa ambulanssi?” Kurenai kysyi.
    ”Ei tarvitse”, BugShino vakuutti, noustessaan ylös.

Lee oli lämmennyt ja valmis kuumaan tanssiin. Hänellä oli vihreät tiukat housut ja kaulasta avonainen, kimalteleva paita. Hinatalla oli lyhyt, kimalteleva, sininen mekko, jonka alta vilahtelivat alushousut. Lee kiskaisi Hinatan mukaan ja alkoi tehdä jaloillaan niin nopeita liikeitä, että silmät tuskin huomasivat. Hinata punasteli, kun he pyörähtelivät rajusti.

Kisame oli kuolla siihen paikkaan, huomatessaan Itachin tumman mekon, jos sitä saattoi mekoksi sanoa. Heidän tanssimisestaan ei tullut taaskaan mitään. Itachi ei pystynyt käyttämään lantiotaan, Kisamen lantio taas töni Itachia puolelta toiselle. Myös askeleet menivät, miten sattuivat ja Itachi tunsi olonsa lähinnä sätkynukeksi.

Shino tunsi olonsa alastomaksi ilman korkeaa kaulustaan, mutta ainakin hänellä oli aurinkolasit. Shino oli tässä tanssissa uskomattoman hyvä, kiitos rakkaan isänsä (joka rakasti latinotansseja) opetuksen. Tenten oli suorastaan hämmästynyt parinsa kyvyistä, mutta ei hän itsekään huono ollut, ei todellakaan. Yhdessä he valtasivat tanssilattian vauhdikkaalla näytöksellään.

    ”Shino ja Tenten ovat aika hyviä”, Spica myönsi hyväksyvästi.
    ”Hyviä?! Vain hyviä?! Hehän ovat mahtavia!” BugShino huudahti. Jiraya pysyi hiljaa, mikä saattoi johtua siitä, että hänellä oli liian kiire kuolata tyttöjen perään (joista osa tosin oli miehiä, naisten asuissa). Kappale loppui ja kilpailijat ehtivät huokaista helpotuksesta, liian aikaisin.
    ”Ja illan viimeinen numero on disko! Vaatteet vaihtoon ja äkkiä takaisin!” Jiraya kuulutti.
    ”Tällä kertaa parit ovat itse valittavissa!” BugShino lisäsi. Kilpailijat näyttivät lähes innostuneilta ja kiirehtivät pukukoppeihin.

Kilpailijoiden palattua, lava oli muuttunut täysin.
    ”Aloitetaan!” Spica huudahti ja lattiaa tärisyttävä musiikki täytti salin. Tällä kertaa kaikki pääsivät nopeasti liikkeelle. Tuomaristo sai yhtenään tukkia neniään ja soittaa veripalveluun. Minkäs sille mahtoi, että lähes kaikki tuntuivat taitavan tätä tanssia, eivätkä seksikkäät asut helpottaneet tuomariston tilannetta yhtään.

Jiraya tuijotti kuola valuen, ensin Kurenaita ja sitten nuorempia tyttöjä. Pojat eivät kiinnostaneet häntä, mutta Spicaa kylläkin.
    ”Hm. Ja sitten vielä väitetään, etteivät tytöt voi olla pervoja”, Jiraya hymähti naureskellen. Tyttöhän pitäisi kohta köyttää tuoliinsa.

    ”Gai...koska olet käynyt viimeksi diskossa?” Kakashi kysyi huomattuaan Gain asun ja liikkeet. Ne olivat kuin suoraan ’Saturday night fever’:stä. Muutkin tuijottivat Gaita kulmat koholla.
    ”Silloin, kun itse olin nuori ja elämäni kukassa! Kaikki kadehtivat silloin tyyliäni ja taitavuuttani!” Gai vastasi.
    ”Gai-sensei on paras! Kukaan ei pysty samaan!” Lee ylisti senseitään. Neji ja Tenten olivat jälleen kerran kuin eivät tuntisi noita kahta.

Kisame osoitti jälleen kuinka surkea tanssija hän oli. Itachi sen sijaan loisti, olihan hänellä muutaman vuoden kokemus Akatsukin pikkujouluista sekä lukuisista homobaareista. Kisame yleensä vain odotteli ulkopuolella tai jossain kahvilassa, kun Itachi piti hauskaa. Joskus hänen tosin täytyi mennä hakemaan Uchiha pois ja auttaa häntä sitten oksentamaan. Joten siinä hänen kokemuksensa diskoista. Akatsukin pikkujouluissakin Kisame vain söi pipareita ja joi glögiä tonttulakki päässä, samalla kun muut riehuivat humalassa (tonttulakit päässä). Loppuyön hän sitten toimi juoppokuskina.

***Sisältää shounen-ai:ta***Herkimmät, jättäkää lukematta***

Kakashilla oli hirveän hauskaa, koska hän sai hämärän turvin kouria Irukaa rauhassa. Eikä Iruka edes tuntunut välittävän. Oikeastaan chuunin näytti jopa nauttivan tilanteesta. Muiden päätyessä tanssien mittaa, mitä mielenkiintoisemmiksi pareiksi, Kakashi piti tiukasti Irukan itsellään. Kappaleiden vaihtuessa hitaammiksi he siirtyivät täysin kaulaotteeseen.
    ”Tässä ilmassa on jotain”, Iruka huomautti, tuntiessaan aistiensa hitaasti turtuvan.
    ”Tiedän. Luultavasti alkoholia”, Kakashi vastasi ja otti tiukemman otteen rakkaastaan.
    ”Alkoholia? Se selittääkin monta asiaa”, Iruka naurahti, vaikka hänen olisi tietysti pitänyt olla järkyttynyt.
    ”Varmaan Jirayan tekosia”, Kakashi arveli. Mitä ainetta ilmassa sitten olikin, se alkoi vaikuttaa ja kaikki kävivät aina vain rennommiksi. Eipä siihen sitten enää paljon tarvittu, että monet alkoivat suudella kesken tanssin ja harkita lähtöä yksityisempiin tiloihin.

Neji tiesi olevansa jossain humalaa muistuttavassa tilassa, ehkä jopa oikeasti humalassa. Kuitenkaan hän ei jaksanut välittää. Hänellä oli liian hyvä olo. Eikä vähiten siksi, että hän huomasi roikkuvansa Itachin kaulassa. Uchiha piti käsiään hänen vyötäröllä ja liu’utti niitä aina vain alemmas. Neji ei tiennyt, olisiko sen pitänyt tuntua pahalta vai hyvältä. Sillä hetkellä hän oli aivan vakuuttunut, että piti pojista. Silti hän ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä hipelöimään Itachin hiuksia.
    ”Mitä?” Itachi kysyi, tuntiessaan Nejin sormet hiuksissaan.
    ”Ei mitään”, Neji vastasi ja nipisti Itachia kevyesti niskasta, saaden tämän värähtämään.

Se oli liikaa Itachille, joka yritti kovasti olla kerrankin päätymättä sänkyyn juhlien jälkeen. Hiukan epäröiden hän kumartui ja painoi huulensa Nejin huulia vasten. Poika hätkähti, muttei vetäytynyt pois. Itachi otti sen hyvänä merkkinä ja suuteli hiukan vaativammin, kielellään kokeillen. Hetken päästä Neji vastasi, joskin epäröiden.

***Turvallista jatkaa lukemista***

Tuomaristokin oli eksynyt tanssijoiden joukkoon ja puolen yön jälkeen alettiin siirtyä yksityisempiin tiloihin. Olisi siinä aamulla miettimistä, kun herättäisiin krapulassa, ties mistä. Ehkä juuri se olikin ollut Jirayan tarkoitus...

Ja aamulla...

BugShino heräsi kylmältä lattialta kauheaan päänsärkyyn. Ympäriltä kuului ääniä, liian kovia ääniä, jotka pahensivat kipua.
    ”Olkaa hiljaa”, BugShino pyysi. Kun hän tarkemmin katsoi niin puhujat olivat Lee ja Gai.
    ”Mitä hittoa minä täällä teen?!” poika kauhistui. Onneksi hänellä oli vaatteet päällä. Lee ja Gai olivat elämänsä kunnossa ja menossa aamumaratonille.
    ”Ai niin, minähän autoin Gaita raahaamaan Leen nukkumaan”, BugShino muisteli. Lee oli alkanut riehua illalla ja sammunut, kuin saunanlyhty. Gai oli katsonut parhaaksi lähteä viemään Leetä sänkyyn ja BugShino oli lupautunut auttamaan.
    ”Parasta lähteä, ennenkuin he pakottavat minut mukaansa aamumaratonille”, BugShino ajatteli raahatessaan itsensä ovelle.

Kisame heräsi pehmeästä sängystä. Hänellä oli hirveä olo, oksetti ja päätä jomotti.
    ”Enhän minä edes juonut mitään”, Kisame mietti.
Hän katsoi ympärilleen, mutta onnekseen ei huomannut muita. Sitten jokin kosketti hänen jalkaansa.
    ”Mitä ihmettä?” Kisame kysyi itseltään. Hän nosti peittoa ja kiljaisi.
    ”Mitä sinä siellä teet?!!!” Kisame huusi peiton alla makaavalle Kurenaille. Nainen nosti katseensa ja hymyili.
    ”Etkö muista? Sinähän meinasit sammua sinne saliin ja minä lähdin saattamaan sinua. Unohdin avaimeni, joten ajattelin jäädä tänne nukkumaan. Muistutit niin hirveästi Asumaa, kun hän on ottanut liikaa. Ei hän tietenkään yleensä ota liikaa, mutta viimeksikin uutena vuotena...” Kurenai jutteli rennosti, kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä. Kisame huokaisi raskaasti ja peitti päänsä tyynyllä. Eihän tuota jaksanut kukaan kuunnella, ainakaan krapulassa. Toivottavasti Itachi ei saisi koskaan kuulla tästä, tai Kisame ei saisi enää olla rauhassa Akatsukin pikkujouluissa.

Shinon olo oli mahtava. Kikai ötökät olivat hajottaneet alkoholin hänen kehostaan yön aikana. Valitettavasti ne eivät estäneet häntä tulemasta humalaan, illalla oli saattanut tapahtua mitä tahansa. Eikä hän muistanut mitään. Sitten hän kuuli, kun joku valitteli päätään hänen vieressään. Shino vilkaisi kuka se oli ja järkyttyi pahemman kerran. Tenten hieroi otsaansa ja katsoi Shinoa pitkään. Oli täysin hiljaista kun he tuijottivat toisiaansa. He olivat samassa sängyssä. Se oli viimeinen pisara Shinolle.
    ”Mitä täällä on tapahtunut?” Shino kysyi hämillään. Molemmat alkoivat muistella.
    ”Nyt muistan! Pidimme siellä lavalla vielä jonkin aikaa hauskaa ja lähdimme lopuksi huoneeseen. Ei sinullakaan silloin ollut mitään sitä vastaan. Me kai sammuimme sitten kesken kaiken”, Tenten muisti. Shinolle tuli huono olo, eikä se johtunut krapulasta. Isä oli varoittanut vastaavista tilanteista. Onneksi se oli vain Tenten, eikä joku muu. Olisi voinut sattua pahemminkin, ovathan he samassa joukkueessa.
    ”Olet muuten älyttömän hyvä tyyppi humalassa”, Tenten huomautti vielä.

***Sisältää shounen-ai:ta*** Herkimmät, jättäkää lukematta***

Iruka heräsi ja huomasi ensimmäisenä Kakashin katselevan häntä tyytyväisenä. Iruka hymyili ja painoi suukon jouninin maskittomille huulille. Vaikka viime yön muistot olivatkin hiukan hämäriä, molemmat muistivat olennaisimman. Siksi he eivät hämmästyneet, nähdessään vaatteensa pitkin lattiaa.
    ”Mitähän muille kuuluu?” Iruka haukotteli.
    ”Riippuu kai siitä, mistä ja kenen vierestä heräävät. Ja tietysti yllä olevien vaatteiden määrästä”, Kakashi vastasi ja virnisti. Iruka huitaisi häntä tyynyllä, muttei osunut. Mokomakin perverssi!

Itachia ahdisti. Hänellä oli krapula, joskaan ei kovin paha, mutta kuitenkin. Lisäksi hän oli herännyt tuntemattomasta huoneesta, Neji kainalossaan.
    ”Ei taas”, Itachi voihkaisi, huomatessaan olevansa täysin alasti. Miksei hän voinut hillitä itseään? Mitähän Nejikin sanoisi, jahka heräisi?
    ”Mitä ihmettä?” Neji haukotteli. Huomatessaan Itachin, häneltä pääsi jonkinlainen huudahdus, joka muuttui nopeasti kiljaisuksi. Hän oli alasti!
    ”Voi luoja!” Neji huusi ja hautasi päänsä tyynyyn.

Itachi katseli vaikeasti Nejiä. Häntä hävetti. Miten hän oli saattanut? Neji varmasti inhoaisi häntä lopun ikänsä ja vielä pidempäänkin.
    ”Neji?” Itachi kosketti varovasti pojan olkapäätä. Tämä vain hautautui syvemmälle tyynyyn. Itachi inhosi itseään.
    ”Anteeksi”, Itachi mutisi ja aikoi nousta. Silloin Neji liikahti.
    ”Kadutko sitä?” Neji kysyi ja katsoi Itachia silmiin. Kuitenkaan katseessa ei ollut vihaa tai inhoa. Pikemminkin uteliaisuutta ja hiukan epävarmuutta.
    ”Kadutko sinä?” Itachi kysyi. Neji punastui rajusti ja pudisti sitten päätään. Itachi hymyili helpottuneena.

***Turvallista jatkaa lukemista***

Toisaalla herättiin hiukan toisenlaisissa tunnelmissa.
    ”Mitä helvettiä sinä täällä teet?!!” Spica huusi keuhkojensa täydeltä ja tuijotti Shikamarua. Poika kapsahti kauemmas, pudoten sängyltä. Spica vain tuijotti häntä ja yritti käsittää, mitä he tekivät samassa huoneessa? Ja vielä samassa sängyssä?! Se oli tosiaan outoa. Hän oli herännyt kumman ahtaasta sängystä ja huomannut tuijottavansa Shikamarua, jolla ei ollut edes paitaa päällään (eikä ilmeisesti paljon muutakaan). Nopeasti hän heitti tyynyn pojalle, jolla tämä peitti itsensä nopeasti.
    ”Älä huuda”, Shikamaru ähkäisi ja tukki korvansa.

    ”Mitä pirua me teimme samassa sängyssä?” Spica rääkkäsi aivojaan ja yritti muistaa.
    ”Pikemminkin, mitä sinä täällä teet. Tämä on minun huoneeni”, Shikamaru tokaisi.
    ”Ei varmasti ole! Minä tulin sisään omilla avaimillani”, Spica ärähti.
    ”Ovessa lukee, että tämä on huone numero 16. Se on minun huoneeni numero”, Shikamaru huomautti.
    ”Mitä?!” Spica hämmästyi ja kävi katsomassa. Ovessa tosiaan luki 16 ei 19, joka olisi pitänyt. Shikamaru tuli myös katsomaan ja kokeili numerolaattaa.
    ”Nyt tajuan. Tämä on sinun huoneesi, mutta laatta oli kääntynyt ja näytti 16. Siksi minä tulin tänne ja nukahdin sänkyysi”, Shikamaru kuulosti helpottuneelta. Yöllä ei sittenkään ollut tapahtunut mitään, kai...

    ”Mutta minne ihmeeseen vaatteet sitten ovat kadonneet?” Spica kysyi, katsellen ympäri huonetta. Molemmat katsoivat hetken toisiaan ja ryhtyivät entistä ponnekkaammin etsintöihin.
    ”Pakkohan niiden on jossain olla!” Shikamaru parahti.

Pudotustilaisuus oli epätavallisen vaisu, koska Jiraya ei ollut paikalla. Hän taisi pelätä saavansa kuonoonsa vihaisilta kilpailijoilta ja tuomareilta.
    ”Koska juontaja ei ole vaivautunut paikalle, hoidamme tämän nopeasti”, BugShino totesi.
    ”Saatte muuten syyttää Jirayaa krapulastanne”, Spica huomautti.
    ”Mietimme pitkään ja tulimme siihen tulokseen, että tällä kertaa putoavat Neji ja Sasuke. Ette ensinnäkään yrittäneet tosissanne ja mulkoilittekin kaikkia rumasti”, BugShino totesi.
    ”Ei!” Orochimaru aikoi ilmeisesti järjestää jonkinlaisen kohtauksen.
    ”Suu tukkoon! Päätös pitää!” Spica ärähti. Orochimaru vaikeni ja alkoi mököttää.
    ”Eli kilpailu jatkuu täysin normaalisti. Ottakaa vihjekuoret ja toimikaa niiden mukaan”, BugShino opasti. Pitemmittä puheitta, tuomaristo poistui ja jätti kilpailijat oman onnensa nojaan.