"Mun on nyt oikeastikkin pakko mennä!"
"Ei. Älä jätä mua! Mä tarvitsen sua!" Mutta sä katosit. Etkä enää koskaan halunnut palata.

Miten kaikki alkoi? Kaikki alkoi vahingossa. Niin ei pitänyt ikinä käydä.


Sakura jutteli Leen kanssa kahdestaan koulun pihalla. He pitivät toisiaan kädestä. He olivat alkaneet seurustella. Niin, tosiaan. Sakura oli päättänyt että hänen täytyisi saada joku vierelleen, joku jota halata, pitää kädestä..sanoa rakastan. Jokin silti esti heitä tekemästä enempää. Leen kanssa hän ei ollut siihen valmis. Sakura hermoili hieman.

Halusin vain tuntea jonkun toisen kosketuksen. Halusin rakastaa.

Pian saapuikin jo tuo toinen poika uskomaton virne kasvoillaan. Hänellä oli suloinen hymy. Sakura tunsi sisällään jotain. Outoa. Kun tuo poika tuli hänen ja Leen väliin, katosi Sakuran hermostuneisuus täysin. Hänestä tuli rauhallinen. Lee jäi hieman kummallisena katsomaan, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Lee näki Sakuran katsekontaktin tuon vaaleahiuksisen pojan välillä, mikä sai tämän hieman mustasukkaiseksi.

"Niin.. Sakura mitä meinaat tehdä koulun jälkeen?" Lee kysyi rikkoen kummallisen hiljaisuuden.
"Häh? Aijoo. Tuota.. en tiedä teen varmaan läksyjä ja niin edellee, tuskin mitään ihmeellistä" Sakura vastasi lopulta.
"Öö joo mä taidan tästä lähteä" Sanoi vaaleahiuksinen poika nolostuen "Saatte te.. kyyhkyläiset olla rauhassa" Sakuraa jäi vaivaamaan nuo sanat. Kyyhkyläiset? Kuulosti jotenkin oudolta. Sakura ja Lee.. kyyhkyläisetkö? Ihan oikeasti? Seurustelenko minä tuon kanssa?! Sakura huusi mielessään.
"Na-Naruto?" Sakura änkytti pojan perään.
"Nii?"
"Siis.. tai no ei mitään. Moikka...." Sakura näki pojan kävelevän pois. Musta huppari ja maastokuvioiset tummat housut päällään poika katosi aamusumuun. Tosiaan, päivä oli vasta alkamassa.
"Mun on mentävä" Sakura sanoi hiljaa Leelle joka tuijotti Sakuraa pyöreillä silmillään.
"Selvä. No munkin pitää tästä mennä nyt. Nähdään myöhemmin" Lee sanoi ja halasi Sakuraa. Halaus. Kosketus iholla. Pian myös tyttö vaaleanpunaiset hiukset keveästi tuulessa heilahtaen katosi sumuun. Lee tuijotti tämän perään vielä hetken, kunnes painui lopulta tunnilleen.

Se päivä koulussa oli kummallinen. Ja pian huomasinkin että oli jo viimeinen tunti.

Koulupäivä oli lopuillaan. Pian Sakuran olikin jo riennettävä bussiin, ettei myöhästyisi. Hän näki jälleen Leen saapuvan tämän luokse. Hymyillen kuin naantalin aurinko. Tyttö huokaisi hiljaa mielessään. Miten hän jaksaa koko ajan hymyillä?
"Hei Sakura!" Lee sanoi ja otti tyttöä kädestä. Sakura tunsi itsensä hieman ahdistuneeksi ja veti kätensä pois pojan otteesta. Lee jäi hieman kummallisena tuijottamaan, mutta ei kiinnittänyt tytön eleeseen mitenkään erityistä huomiota.
"H-hei. Mä luulin että olit jo lähtenyt kotiin" Sakura mutisi.
"Ei, mä halusin halata sua vielä viimesen kerran ennen kun meen" Lee sanoi ja halasi Sakuraa. Halaus. Kosketus iholla. Sakura tunsi kylmien väreiden virtaavan.
"Mun on mentävä" Sakura sanoi ja päästi otteensa pojasta. Tyttö katosi muiden ihmisten sekaan. Lee jäi tuijottamaan vielä hetkeksi, kunnnes lähti kävelemään toiseen suuntaan kohti kotia.

Sakuran sisällä oli kummallinen tunne. Hän ei oikein itsekään tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella.
Pian kuitenkin joku pysäytti hänen ajatuksensa. Sakura nosti katseensa ja näki vaaleahiuksisen pojan edessään.

"Mihinkäs on noin kiire?" Naruto sanoi virnistäen.
"Ööhh. Pysäkille. Bussi on varmana jo tullut"
"Sulla on vielä ainakin viis minuuttii aikaa hiihtää tuonne sadan metrin päähän, vaihtaisit pari sanaa, jooko?"
"No ei kai tässä nyt niin kiire olisi.." Sakura sanoi epäröiden. He jäivät joksikin aikaa puhumaan kaikkea joutavaa, mitä nyt mieleen tuli. Sakura tunsi hymyn kasvoillaan. Viimenkin.
"Voi ei" Sakura huokaisi pian. "Nyt tulee kiire. Bussi lähtee ihan pian!" Sakura sanoi hieman hätääntyneenä.
"Noh.. Et menis vielä"
"Mun on mentävä..." Sakura sanoi ja halasi Narutoa. Halaus. Kosketus iholla. "Nähdään taas" Sakura lähti juosten kohti pysäkkiä. Narutolla ei ollut minnekkään kiire, hän jäi vielä seisoskelemaan hetkeksi koulun pihaan.

Sakura mietti mielessään "Kumpa bussi ei olisi jo mennyt". Mutta pettymyksekseen Sakura näki pysäkin tyhjillään.
"Hitto!" Sakura huusi itselleen. "Miten mä nyt kotiin pääsen" Sakura lähti kävelemään takaisin koulun pihalle. Naruto huomasi Sakuran tulevan juuri kun oli itse lähdössä.
"Missasit bussin?" Naruto virnisti.
"Hiljaa. Sun vikas!" Sakura huusi ja tönäisi Narutoa käsivarteen.
"Aih! Anteeks ei mun ollu tarkotus.. sori" Poika änkytti ja alkoi näpertää hiuksiaan. Pienen hetken ajan oli hiljaista. Tuuli vihelsi hiljaa ja lehdet putoilivat puista. Syksyähän se vain oli. Ei ollut kylmä, ilma oli jopa lämmin.
"Suloista" Sakura sanoi yhtäkkiä.
"Hä?" Naruto havahtui. "Mikä?"
"Jätkä sukii hiuksiaan niin kuin olisit kovinkin ujo ja lämmin syystuuli puhaltaa. Suloista, sanon minä" Sakura sanoi ja pyyhkäisi itsekin hiuskiehkuran kasvoiltaan.
"Ite olet" Naruto päästi suustaan. Hymy levisi hänen kasvoilleen. Sakura oli ihmeissään.
"Siis mitä? No en ole" Tyttö punastui.
"Oletpas. Iha oikeesti, mä pidän susta" Naruton sanottua tuon Sakura punastui entisestään. Oli hänen vuoro möläyttää jotain.
"Haha. Hyvä vitsi. Et edes uskaltaisi pussata kun oon niin tämmönen.. ruma" Sakura nauroi ja irvisti pojalle hieman.
"Ai en vai??" Naruto kysyi ja laittoi toisen kätensä Sakuran kasvoille ja.. suuteli hellästi.

Se tunne. Se oli aivan ihana. Voisin elää sen uudelleen koska tahansa. Se oli niin ihanaa. Mutta se oli myös väärin. Pirullisen ihana hetki.

Sakura tunsi pojan huulet omiaan vasten. Se hetki oli ikuinen, hän ei olisi halunnut lopettaa. Se tuntui aivan uskomattomalta. Kunnes heräsi pian tuosta tunteesta ja huusi ajatuksissaan: Mitä sinä oikein teet?!
Sakura ei avannut silmiään vielä hetkeen. Hän ei halunnut katsoa oliko Naruto vielä hänen nenänsä edessä. Pian kuitenkin kuului lempeä ääni kysyvästi : "Tykkäsiksä?" Silloin Sakura avasi viimein silmänsä.

Hänen edessään seisoi yhä Naruto. Tyttö katsoi poikaa hieman pelokkaana, mutta myös helpottuneena. Hän oli täysin sekaisin. Hän suuteli juuri toista poikaa poikaystävänsä selän takana! Tää on kauheeta, katastrofi! Mitä mä oikein ajattelin?? Sakura mietti. Naruto tuijotti tyttöä yhä kysyvästi. Hymyillen. Hymyä. Myös Sakura hymyili. Hän ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt vastata. Hän vain nyökkäsi vaisusti. Silloin poika suuteli uudelleen. Pian suudelmien jälkeen Sakuran pelon tunne katosi. Vaikka hän tiesi tekevänsä väärin. Siltikään häntä ei enää kaduttanut. Mitä tapahtui tuolle pelokkaalle tytölle?

"Ty-tykkäsin.." Sakura vastasi viimein. Naruto hymyili leveästi.
"Ei ny seistä täs koko päivää, mennään johonki istumaan" Naruto sanoi ja pian he istuivatkin nurmikolla koivun alla. Sakura nojasi Narutoon, Naruto piti kättään Sakuran ympärillä. Tunnelma oli romanttinen. Se tuntui ikuisuudelta kaiken keskellä. Sakura oli onnellinen. Vaikka hän tunsikin olonsa väsyneeksi.
"Mä voisin nukahtaa tähän" Sakura kuiskasi hiljaa. "Kumpa tää hetki ei loppuis ikinä"
Naruto hymyili jälleen. Hetken oli jälleen hiljaista. Pian Naruto kuitenkin avasi suunsa ja kysyi suloisesti, ja hieman varoenkin: "Onko tää vähä väärin?" Sakura ei ajatellut Leetä sillä hetkellä lainkaan, hän ei halunnut. Hän kuiskasi takaisin: "No ei tää kyllä kovin oikeinkaan ole.." ja sulki silmänsä hitaasti.

Halaus. Kosketus iholla.

~~~~~~~~~~~~~~

<3

Jatkan tätä jos pidätte tästä ^_^