Minä olen peto.
Katsoin käsiäni ja puraisin huuleeni. Maistoin veren suolaisen maun suussani. Irvistin ja otin kunain käteeni. Hitaasti viilsin haavan käteeni. Lumoutuneena katselin veren valumista kädelläni. Tein toisen viillon, tällä kertaa paljon syvemmän. Irvistin kivusta ja suljin silmäni. Tunsin kuinka sinä heräsit.

"Mitä luulet tekeväsi, kakara?" ivallinen äänesi kuului pääni sisällä.

Hymyilin mielipuolisesti ja toistin sanasi hitaasti. Maistelin niitä suussani ja kääntelin niitä mielessäni ympäri. Mitä minä teen? Hymyilin ja viilsin kunailla kolmannen viillon käteeni. Tunsin kuinka aloit ärtyä.

"Taasko leikit tuota leikkiä?" kysyit ja saatoin tuntea ivallisen hymysi.

Naurahdin hiljaa. Kyllä, minä leikin taas tätä leikkiä. Olen leikkinyt tätä samaa leikkiä jo kauan. Siitä lähtien, kun aloit yhdistyä minuun. Siitä lähtien, kun Sasuke kuoli. Siitä lähtien, kun petin lupaukseni Sakuralle. Niin Kyuubi, sinä tunnet tämän leikin oikein hyvin. On sinun vuorosi leikkiä sitä. Minä odotan.

"Mitä jos en haluakaan?" kysyt syvä uteliaisuus äänessäsi.

Hymähdän ja lasken kunain sängylle. Minua alkaa väsyttää ja sinä tiedät sen. Tunnen kuinka murahdat. Joskus mietin, että raapisitko vankilasi seinät hajalle vain pelkästä turhautumisesta. Vankilasi seinät. Minun ruumiini. Huokaisen.

"Sinä tiedät kyllä mitä tapahtuisi", kuiskaan.

Ääneni kuulostaa lujalta hiljaisessa huoneessa. Käyn makaamaan sängylle ja vien toisen käteni niskani taakse. Toisen käden lasken varovasti vatsani päälle. Suoraan sinetin päälle. Härnään sinua.

"Mitä jos minä väsyn?" kysyt uudestaan.

Irvistän. Tiedät liiankin hyvin, että en halua kuolla. Sinä tiedät, että luotan sinuun. Tiedät, että tarvitsen sinua. Ja sinä käytät sitä häikäilemättömästi hyväksesi. Ajat minua eteenpäin ja pidät minut hengissä. Ja minä pidän sinut elossa. Diili on harvinaisen selvä.

"Minä lopetan leikin", kuiskaan.

Tunnen kuinka naurat omaa matalaa nauruasi. Jostain syystä naurusi on hyvin lohduttavaa. Hymyilen ja avaan silmäni.

"Hyvä on kakara. Voitit tämän pelin", naurat.

"Minä en pelaa", kuiskaan ja nostan kättäni.

Kolme syvää viiltoa ovat alkaneet parantua. Hitaasti mutta varmasti ne sulkeutuvat ja veri lakkasi vuotamasta. Aamuun mennessä arvet ovat kadonneet eikä kukaan saa tietää minun ja Kyuubin pienestä leikistä.

Nousen ylös ja kävelen vessaan. Riisun vaatteet yltäni ja avaan suihkun. Annan veden valua päälleni ja viedä mukanaan viimeisetkin todisteet. Kädessäni sykkinyt turruttava särky vähenee. Samalla sisälläni asuva peto pienenee.

Tunnen kuinka oloni kevyemmäksi ja kykenen katsomaan taas itseäni peilistä. Poskessani olevat viirut ovat kaventuneet ja silmieni polttava puna on vaihtunut lempeään siniseen.

"Oliko rankka tehtävä, eh?" kysyt.

Nyökkään peilikuvalleni ja otan pyyhkeen käteeni. Kuivaan hiukseni ja kiedon sen jälkeen pyyhkeen lanteilleni. Kävelen keittiöön ja laitan veden kiehumaan. Kaivan kaapista ramen-purkin esille ja yritän olla ajattelematta yhtään mitään.

"Mitä tapahtui?"

Hätkähdän yllättävän osaa ottavaa ääntäsi ja samalla peto sisälläni alkaa kasvaa. Suljen silmäni ja pakotan sen pienemmäksi.

"Taisit nukkua, eh?" kysyn vastavuoroisesti ärtymys äänessäsi. Kysymyksesi sai mieleeni nousemaan muistoja, jotka olisin halunnut unohtaa.

"Eh, kuoliko joku ja kaikki syyttävät nyt sinua?" kysyt pieni iva äänessäsi.

Murahdan ja kaadan ramen-purkin sisällön veteen. Sinä tunnet joskus minut liiankin hyvin. Toisaalta sinä olet osa minua ja minä kai sitten olen osa sinua.

"Kukaan ei syytä minua", mutisen ja kaadan ramenin kuppiin.

"Kukaan ei enää uskalla", mutiset ja tunnen kuinka irvistät.

Hymyilen. Niin, kukaan ei enää uskalla syyttää minua mistään. ANBU:n jäsenenä olen lunastanut kyläläisten luottamuksen – ja pelokkaan kunnioituksen. He tietävät, että osaan käyttää Kyuubin voimia hyväkseni.
Kävelen pöydän ääreen ja otan syömäpuikot käteeni.

"Sinä olet osa minua vai mitä?" kysyn hiljaa.

Et vastaa mitään. Et halua myöntää totuutta itsellesi. Me olemme yhtä. Minä olen peto mutta myös ninja, ja joskus peto ja ninja voivat tarkoittaa samaa.

"Niin" vastaat lopulta pitkän hiljaisuuden päästä.

Hymyilen. Yondaimen tarkoituksena ei ollut tehdä minusta petoa, vaan pelastajan. Mutta loppujen lopuksi olen molempia. Kyuubi on minun vallassani, mutta minä olen myös Kyuubin vallassa. Ja se on totuus.

Minä olen peto.