Tuuli vihelteli lämpimästi, tuoden mieleen kesän. Oli tosi lämmintä, jopa kuuma.

Sakura ja Naruto olivat nyt siinä koivun alla. Ihan kahdestaan. Sakura puristi Naruton kättä, lujempaa, lujempaa.. Hän tiesi, että tuo hetki loppuisi pian. Aikaa ei olisi loputtomiin. Sen jälkeen Naruto olisi hänelle vain taas "se sama vanha kunnon Naruto", vai olisiko? 'No mä en merkitsisi kuitenkaan Narutolle mitään' tyttö ajatteli. Hän huomasi poskellaan valuvan kyyneleen.
"Mikä ny?" Naruto sanoi kun huomasi Sakuran huokailevan syvään.
"Öhh.. ei mitään. Mä vaan.. Jos joku saa tietää.. varsinkin Lee.."
"Ei kukaan saa tietää. EI täällä ketään ole" Naruto sanoi ja hymyili, puristi tyttöä itseään vasten vielä lujemmin, ja kuiskasi: Älä itke. Hän pyyhkäisi tytön kyyneleen samantien tämän pehmeältä poskelta. "Paitsi että jos kävis niin että Lee sais tietää niin se varmaan repis multa pään irti!" Naruto naurahti. Repisi pään irti. Totta. Lee piti Sakurasta. Jos tämä selviäisi hänelle, saattoi Sakura sanoa hyvästit Leelle ja tämän väliselle ystävyydelle. Kaikelle.

Me istuttiin siinä pitkään. Melkein kaksi tuntia. Sen jälkeen mun oli lähdettävä.


Kun Sakura vihdoin pääsi kotiin, hän ei saanut Narutoa mielestään. Oliko Sakura ihastumassa Narutoon? Siihen poikaan, joka oli aina äänessä ja oli aina pelleilemässä, poika, joka oli saanut ensimmäisen jälki-istunnon koko lukuvuonna? Sakuran mielessä tuo kuulosti mahdottomalta. Mutta ehkä Narutokin on oikeasti kiltti ja huomaavainen, olihan hän vain muutama hetki sitten istunut vaikka kuinka kauan tämän kanssa puun alla sopertelemassa mukavia.. ja suutelemassa. Sakura saattoi yhä tuntea Naruton huulet omillaan. Hassua. Sakura ei ollut koskaan aiemmin suudellut niin. Hän muisti kesän. Silloin hän oli suudellut ensimmäisen kerran. Mutta sekin oli vain vahinko, ei hän sitä halunnut. Mutta kesällä kaikki oli hyvin. Silloin Sakura ei ehtinyt rakastaa. Ei hän ehtinyt ajatella mitään sellaista, että pitelisi kädestä jotain toista ja suukottelisi. Se olisi ollut mahdotonta! Kesä oli pelkkää juhlimista, ei sellaisiin olisi ollut aikaa.. Sakura ajatteli. Nyt oli toisin. Koulut olivat alkaneet arki alkoi jälleen painaa. Aina ei jaksaisi yksin. Sakura hätkähti ajatuksistaan, kun hänen äitinsä kysyi: Noh? Millaista oli tukiopetuksessa? Opitko mitään uutta?

Tosiaan. Sakura väitti äidilleen että oli jäänyt tukiopetukseen koulun jälkeen. Eihän tämä nyt voisi äidilleen sanoa, että jäi pussailemaan pojan kanssa koulun jälkeen ja sen saman pojan takia hän myöhästyi bussista! Sehän olisi kamalaa. Sakura ei ollut ikinä myöhässä.
"Öö.. Joo! Opinhan mä.. että mikä on neliöjuuri ja miten se lasketaan!" Sakura sopersi äidilleen.
"Vai niin.. No? Mikä se on?" Äiti kysyi ivallinen hymy kasvoillaan.
"Tuota.. öm.. äiti! Mä yritän tehä läksyjä mee muualle nyt" Sakura kiukustui ja hätisti äitinsä ulos huoneestaan. Että pitääkin olla rasittava äiti.

Sekavia tunteita, ei tiedä mitä pitäisi ajatella.. Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö olla kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tuossa tilanteessa on vaikeaa tehdä mitään. Oikeasti.


Seuraava koulupäivä oli sekava. Hikipisaroita virtasi kun Sakura kohtasi Leen. Tytön kädet vapisivat. Lee oli kummissaan.
"Onko kaikki ok? Sähän täriset" Lee kysyi.
"E-ei tässä mitään. Oon varmaan tulossa kipeäksi tai jotain.."

Tuntui niin vaikealta puhua hänelle, syystäkin. Mutten uskonut sen olevan niin vaikeaa.


Koulun käytäviä kävellessään tyttö potkaisi käytävällä olevaa tölkkiä. Eräs vihainen naisopettaja näki Sakuran potkaisevan tölkkiä, ja käski oitis nostamaan sen ja laittamaan roskikseen. Ruudullinen hame, villatakki ja tiukka nuttura. Ilkeän tuima katse. Pelkkää massaa Sakuralle. Ei Sakura välittänyt. Hän ei ehtinyt ajatella asiaa pidemmälle, kun tuo ivallinen ääni kysyi:
"Eikö Haruno Sakura kuullut mitä minä juuri sanoin?" Lehtori tiukensi ääntään.
"Sovitaan sitten niin" Sakura käveli tiehensä ja lehtori katsoi nenänvarttaan pitkin tuon 14-vuotiaan tytön perään.
"Tsk. Tuommoinen käytös ei tiedä mitään hyvää" hän jupisi mielessään.

Välitunti. 15 minuutin tauko tekee hyvää, monet haluaisivat sen kestävän pidempäänkin. Mutta Sakura ei. Hän ei kestäisi taas yhtä varttia Leen kanssa. Lee oli rasittava, ärsyttävä ja muutenkin kummallinen. Miksi Sakura edes seurusteli tämän kanssa vielä? Sakura välitti. Hän välitti Leestä kuitenkin. Hän ei halunnut loukata Leetä, hän ei yksinkertaisesti pystynyt jättämään. Hänen kävisi tuota poikaa niin sääliksi. He olivat olleet yhdessä niin vähän aikaa, vasta pari viikkoa, mutta mitä kauemman he seurustelisivat, sitä vaikeampaa se tulisi olemaan Sakuralle.
"Sakura!" Lee huusi jo kaukaa kavereidensa luota. Sakuraa alkoi punastuttaa, kun kaikki Leen kaverit käänsivät katseensa häneen. Mukavaahan se oli kun pojat katselivat. Mutta he katsoivat vain, koska Lee huusi.
"Mites menee?" Lee kysyi aina tavalliseen tapaan.
"Mitenkäs täs. Samalla lailla kuin aina ennenkin" Sakura huokaili. 'Olisipa tää välitunti jo ohi, en kestä enää'

Miks edes piinasin itseäni, olisi vain pitänyt lopettaa kaikki vielä kun pystyi.


"Hei katos, Naruto tulee tänne päin" Lee sanoi huomatessaan Naruton.
"Moi mitäs kyyyyyyhkyläiset?" Naruto venytteli sanojaan ärsyttääkseen Leetä.
"Kuules, sä oot vaan kat.." Lee aloitti mutta lopetti huomatessaan Sakuran ilmeen.
"Pää kii" Sakura tokaisi väliin. "Mitä asiaa?"
"Eeei mulla mitää ihmeellistä aattelin vaa tulla moikkaan. Anteeks voin mä mennäkki" Naruto esitti loukkaantunutta. Sakuran kädet alkoivat täristä.
"E-en mä sillä sori.. on vaan hermot kireellä.. Ei oikeen saanu unta viimeyönä" Sakura mumisi.

Siinä hän taas oli. Se ihana hymy kasvoillaan. Pelotti sanoa mitään, etten paljastuisi, jäisi kiinni..


Sakura seurasi vain hiljaa vierestä kun pojat kinastelivat ja nauroivat. Sakura vain hymähteli poikien vitseille ja seurasi heitä katseellaan..

Siinä minä katselin. Katsoin heitä. Molemmat ovat omalla tavallaan kuitenkin niin ihania. Toinen heistä on söötti, mutta joskus ärsyttävä ja jopa minua lyhyempi! Mutta toinen taas.. Hän.. Hän on huumorintajuisempi, hauskempi, romanttisempi.. Hän on kolmas pyörä.



"Mä taidan tästä mennä mulla on tunti yläkerras.." Sakura sanoi, pojat jäivät tuijottamaan.
"Älä mee viä!" Molemmat sanoivat yhteen ääneen ja nauroivat sille. Sakura päätti jäädä, olihan tässä nyt ainakin viisi minuuttia aikaa. Lee huomasi kauhukseen: "Voi ei! Mä en oo tehnyt läksyjä! Mun on mentävä tekeen ne, sori hirveesti Sakura.." Hän sopersi ja halasi Sakuraa.
'Huh, no eipä haittaa' Sakura ajatteli. Lee lähti, Sakura ja Naruto jäivät kahdestaan seisomaan pihalle.
"Tuota.. Mä.." Sakura aloitti.
"Älä sano mitää. Hyvinhän tuo meni. Ei kukaan saa tietää oikeasti, usko pois."
"Mutta.." Sakura sanoi taas, Naruto katsoi tyttöä kysyvä katse naamallaan. "Entäs me?" Tuon sanottua Sakura toivoi peruvansa tuon kysymyksen. 'Tyhmä minä! Mitä oikein ajattelin! Voisin vajota maan alle!' Hän huusi mielessään. Poika näki tytön punastuvan. Poika ei sanonut aluksi mitään.
"Mietitään sitä myöhemmin. Tunti nimittäin alkaa" poika tokaisi ja jätti tytön seisomaan yksin. Tosiaan! Tunti alkaa ihan näillä hetkillä! Sakura lähti nopeasti sisälle, ja viime hetkellä huusi opettajalle joka oli sulkemassa ovea: "Odottakaa!"

Kului päiviä. Tilanne muuttui hetki hetkeltä pahemmaksi. Ei ihminen voi elää näin!

Sakura halusi puhua Narutolle, joten hän pyysi Narutoa jäämään juttelemaan koulun jälkeen. Hänen täytyisi saada selvittää päätään, jonkun kanssa joka ymmärtäisi. Kukaan muu ei ymmärtänyt. Vain he kaksi tiesivät. Ja hyvä niin.

"Niin sä halusit puhuu?" Naruto sanoi hieman vakavoituneella äänellä heti kun koulun piha oli tyhjentynyt. Sakura nyökkäsi ja sanoi: "Halusin puhua.. meistä. Tai siis. Kun en tiedä. Onko olemassa mitään MEITÄ? Haluan tietää oliko se, mitä silloin viime viikolla tapahtu.. merkitsikö se sulle mitään? Oliko se vaan vahinko?" Sakuran silmät lasittuivat. Naruto katsoi tyttöä syvälle silmiin, oli hiljaista. Sakura saattoi kuulla omien ajatuksiensa tuskalliset huudot.

Nuo tuskalliset huudot : Ole kiltti ja sano jotain! Ole kiltti ja kerro totuus! Auta mua! Mä en selviä tästä yksin!

Naruto sipaisi tytön poskea hellästi ja suuteli. Avasi suunsa ja sanoi:
"Mä pidän susta. Enemmän kuin kaverina. Pidätkö sä musta?" Naruto katsoi suloisilla silmillään. Sakura tunsi sisällään helpottumisen tunnetta, mutta samalla hänen sisällään oleva pelko lisääntyi. Miten tämä voi pysyä salassa? Onko se oikeasti mahdollista? Sakura ei vastannut, hymyili vain.
"Tuu, mennään istumaan." Naruto otti Sakuraa kädestä ja he menivät istumaan erään koulun lisärakennuksen taakse, minne aurinko paistoi lämpöisesti. Sakura pelkäsi että alkaisi pian itkeä. Hänen sisällään olevat tunteet kuohuivat. Miksei niin käynyt ikinä Leen läsnäollessa? Miksei Sakura tuntenut itseään yhtä onnelliseksi Leen seurassa? Miksi hänen piti tehdä näin, poikaystävänsä selän takana, että olisi itse onnellinen? Että saisi tuntea onnellisuutta.

"Istutaan tähän ok?" Naruto sanoi ja istahti nojaten rakennuksen seinään.
"Tuu mun syliin". Maassa oli sopivasti ihana nurmipeite, se tuntui jopa lämpimältä, aurinko paistoi niin paljon, vaikka syksy oli lähestymässä. Sakura istui Naruton syliin, he suutelivat.. Sakura tunsi miten Narutokin nautti. Hän todella välitti Sakurasta.
"Tuota.. Niin sitä mä vaan. Sä sanoit että sä pidät musta enemmän kuin kaverina.. siis. Tarkotatko sä.. silleen?" Sakura sopersi. Naruto katsoi hieman punastunutta tyttöä ja vastasi: "Pidän. Mä oikeasti tykkään susta. Tosi paljon. Mä haluan sut."

---------------------------------------

</3

Jatkoa tulee taas joskus tulevaisuudessa ^_^