Sainpas lisättyä tämän osan. Anteeksi ’pitkä’ odotus. Juttu vain on niin, että meikäläisellä oli koeviikko, ja kuten osa teistä ehkä tietää, se on älyttömän stressaavaa. Te, joilla ei näitä ole, olkaa onnellisia. Nyt kuitenkin itse tarinaan, jollette välttämättä halua kuunnella vuodatustani.


    ”Oletpa sinä intohimoinen, Shino!” Tenten hihitti ja yritti päästä lähemmäs, mutta Shino työnsi tyttöä edelleen kauemmas. Shinon paita oli jo niin auki, että hänen vatsansa näkyi ja housutkin alkoivat valua hitaasti alemmas.

Viimein Shino onnistui karkaamaan Tentenin otteesta ja lähti ryömimään oven suuntaan, mutta Tenten kaatoi Shinon jälleen alleen. Tällä kertaa tytön rinnat painautuivat Shinon kasvoille. Tämä oli jo liikaa Shinolle, eikä hän pystynyt liikkumaan.
    ”Mitä pidät, Shino?” Tenten kikatti ja nuolaisi Shinon korvaa. Shino oli pyörtyä siihen paikkaan, mutta havahtui, kun Tenten alkoi puuhissaan riekkua rajusti.

    ”T-tenten. Voisitko r-rauhoittua? Teltta sortuu...” Shino yritti muodostaa sanoja tytön rintojen välistä.
    ”Mutta näin on hauskempaa”, Tenten huohotti ja jatkoi Shinon korvan ’syöntiä’.

Ja aivan kuten Shino arveli, teltta sortui heidän yllään. Shinolle tämä oli täydellinen tilaisuus päästä karkuun. Epätoivoisena Shino hapuili oviaukkoa ja löysi sen viimein. Hän syöksyi nopeasti ulos, repi housujaan ylemmäs ja juoksi pois. Huolimatta useasta kaatumisestaan kuraiseen maahan, hän ei kääntynyt katsomaan taakseen.

    ”Mitä tuolla tapahtuu?” Kiba ärähti, kun ulkoa kuulunut melu oli herättänyt hänet. Shikamaru kurkisti ulos.
    ”Shino siellä vain rellestää”, Shikamaru tokaisi.
    ”MITÄ?!” Kiba huudahti ja ryntäsi oviaukolle. Paljain jaloin, Shino kompuroi maassa ja katosi puskan taakse.
    ”Mitähän se nyt on sekoillut?” Kiba mutisi.


Saavuttuaan kaupoille, omaa rauhallista tahtiaan noudattaen, Itachi huomasi Kisamen. Tämä teki juuri selvää alusvaatteisiin puetuista mallinukeista, nauraen mielipuolisesti. Samehade heilui ympäriinsä, kuin tuulimylly.
    ”Muahahaahahaa!!!!” Kisame nauroi ja huitoi miekallaan, huomaamatta lainkaan Itachin vaarallista ilmettä. Ärtyen yhä enemmän, Itachi asteli lähemmäs. Äkkiä Kisame vaihtoikin suuntaa ja oli sivaltaa takanaan seisovaa Itachia. Nopeat refleksit pelastivat Itachin pään, mutta jotain Samehade kuitenkin leikkasi. Itachin silmät laajenivat ja Kisame kääntyi kauhuissaan ympäri, miekka maahan pudoten. Kuin hidastetussa elokuvassa tukko Itachin hiuksia putosi lattialle.

Molemmat tuijottivat mustia suortuvia. Shokissa, Itachi kosketti nyt huomattavasti lyhentyneitä hiuksiaan. Kisamen ilme muuttui lähinnä kauhuksi, kun hän näki parinsa uuden leikkauksen. Hiukset roikkuivat auki, oikealta puolelta selvästi lyhyempinä. Itachi lopetti hiustensa hipelöinnin ja tuijotti nyt murhaavasti pariaan, joka olisi kohta entinen.
    ”Anteeksi, Itachi! En tarkoittanut! Se oli vahinko! Oikeasti! Anteeksi!” Kisame kiirehti selittämään, perääntyen samalla nopeasti. Silmänräpäyksessä kaikki oli ohi ja Kisame makasi maassa, silmät apposen auki.

Itachi lähti etsimään parturia, kun Sakura ryntäsi sisään, kantaen sähköistä defibrillaattoria.
    ”Kammiovärinä!” Sakura huusi ja asetti defibrilaattorin Kisamen rinnalle.
    ”Irti!” Sakura huusi, vaikka se olikin turhaa. Eihän paikalla edes ollut muita. Sähkövirta vapautui, Kisamen ruumis nytkähti, mutta muutosta ei tapahtunut.
    ”Ääh! En minä osaa!” Sakura parkui epätoivoisena. Hetken päästä Tsunade änkesi hänen viereensä ja otti laitteet tytön käsistä.
    ”Anna tänne! Irti!” Tsunade karjui. Sakura hyppäsi kauemmas. Kisame oli yhä eloton.
    ”Hemmetti!” Tsunade kirosi ja yritti uudestaan. Mitään muutosta ei tapahtunut.
    ”Voi herran jestas! Anna tänne!” Kabuto käski, tultuaan Tsunaden luokse. Vastahakoisesti nainen ojensi defibrilaattorin Kabutolle.
    ”Irti!” mies huusi. Ei vieläkään muutosta.
    ”Virtaa on liian vähän!” Tsunade huudahti. Kaikki kolme miettivät kuumeisesti, miten saada lisää sähköä, Kisamen maatessa elottomana. Äkkiä Kabuto huudahti:
    ”Orochimarun tukasta voisi saada lisää virtaa, niin rasvainen kuin se onkin.”

    ”Kuka kutsui minua?” Orochimaru sirkutti, hypellen sisään raunioituneeseen liikkeeseen.
    ”Kuin tilauksesta! Tule tänne, mato!” Tsunade käski.
    ”Älä kutsu minua madoksi. Se on epäkohteliasta ja sivistymätöntä, suorastaan moukkamais... Hei, mitä te teette?!”
    ”Otamme vain vähän virtaa”, Tsunade tokaisi samalla, kun Kabuto hankasi defibrilaattoria ’herransa’ hiuksiin.
    ”Pilaatte kampaukseni! Minun piti mennä syömään Sas-uksen kanssa!” Orochimaru kiljui.
    ”Kiitos, mato. Voit mennä”, Tsunade hymyili, päästäen miehen menemään. Kabuto tökkäsi laitteet Kisamen rinnalle vielä kerran.
    ”Irti!”

Vetäen terävästi henkeä, Kisame palasi tajuihinsa. Katsellen hetken ympärilleen, hän alkoi nousta.
    ”Takaisin kisaan vain!” Tsunade rohkaisi. Sitten hänen silmänsä huomasivat jotain Kisamen rinnassa.
    ”Tuota, meidän pitääkin tästä lähteä! Hei hei!” Sakura kiirehti sanomaan ja juoksi ulos. Tsunade ja Kabuto kiirehtivät perässä.
    ”Mitä ihmettä tuo oli?!” Kisame älähti. Eihän Tsunade vielä aiemmin ollut ollut mukana kisassa. Pyyhkäisten pölyjä kaavultaan, Kisame huomasi siinä muutamia suorakulmion muotoisia reikiä.
    ”Mitä hemmettiä?! Poltitte kaapuni! Saamarin tunarit!” Kisame raivosi tyhjille seinille, sillä kaikki äskeiset ’hoitajat’ olivat häipyneet.

    ”Mitä sinä huudat? Pahisten ohjekirjassa sanotaan selvästi, että huutaminen on sallittua vain hyvisten uhkailussa ja siviilien pelottelussa....Ja mitä hiivattia olet tehnyt kaavullesi?!” Itachin puhe vaihtui huudoksi, kun hän huomasi reiät. Kisame hiljeni, tuijottaen parinsa hiuksia, jotka oli nyt leikattu tasapituisiksi.
    ”Kiva tukka”, Kisame myönsi. Itachi ei tuntunut kuuntelevan.
    ”Tietysti se on! Montako kertaa minun pitää sanoa, että pahisten täytyy... Hetkinen, mitä sanoit?”
    ”Sanoin, että tukkasi on kivan näköinen”, Kisame toisti. Ehkä, jos hän kehuisi tukkaa tarpeeksi, Itachi antaisi hänen elää.
    ”Oikeasti?” Itachi punastui mielissään. Kisame nyökkäsi eikä Itachi enää valittanut rei’istä. Hänen mielessään pyörivät vain tuhannet tavat hyötyä uudesta leikkauksesta.
    ”Meidän pitäisi varmaan jatkaa matkaa”, Itachi rykäisi, heräten todellisuuteen. Pieni puna oli yhä hänen poskillaan.
    ”Voimme vaikka pistäytyä baarissa, jotta voin iskeä pari miestä...”, Itachi ajatteli.
    ”Kyllä kapteeni!” Kisame nauroi. Hetkessä he karistivat kaupan tomut jaloistaan.


Lee ja Hinata olivat juuri käymässä levolle, kun yhtäkkiä oviaukko revähti auki.
    ”S-Shino-kun?” Hinata kysyi järkyttyneenä. Shinon tukka oli tavallistakin sotkuisempi, aurinkolasit eivät olleet suorassa ja hänen vaatteensa olivat aivan kuraiset.
    ”Mahtuuko tänne nukkumaan?” Shino kysyi. Hinata oli juuri kysymässä miksi, mutta päätti sittenkin jättää kysymättä.

Samassa Shino huomasi Tentenin olevan tulossa teltan suuntaan.
    ”Unohtakaa koko juttu. Ja Lee, on ehkä parempi, että tulet mukaan. Nähdään aamulla. Hei!” Shino sanoi ja lähti juoksuun, Lee kannoillaan.
    ”M-mutta miksi korvasi on märkä?!” Hinata huusi hänen peräänsä.
    ”Tämäkin vielä...” Shino mutisi itsekseen.

Lee ja Shino suunnistivat Kiban ja Shikamarun teltalle.
    ”Mitä nyt?!” Shikamaru ähkäisi, kun Lee ja Shino tunkivat oviaukosta.
    ”Anteeksi, että häiritsemme, mutta nukumme tämän yön täällä”, Lee kertoi. Molemmat änkesivät sisälle.
    ”Mitä?! Ei tänne mahdu yhtään enempää!” Kiba karjui.
    ”Parempi mahtua. Siirrypäs hiukan sivummalle, Kiba”, Shino sanoi ja asettui makuulleen tämän viereen. Sitten hän alkoi vääntelehtiä.
    ”Odota vähän, siirry vielä vähän, tässä on kivi alla. Nyt on hyvä”, Shino sanoi ja vaihtoi asentoa.

Teltta oltiin suunniteltu vain yhdelle, joten voitte arvata miten ahdasta pojilla oli nukkua.
    ”Lee! Vie ne haisevat jalkasi pois naamaltani!” Shikamaru huusi.
    ”Älä vie kaikkea peittoa, Kiba!” Shino karjui Kiballe, joka näki unta koirankekseistä. Lopulta kaikki hiljenivät ja metsään laskeutui siunattu hiljaisuus.
    ”Ööh...Shino. Saanko kysyä jotain?” Shikamaru kuiskasi.
    ”No, mitä nyt?!” Shino tuhahti.
    ”Tuota noin...miksi korvasi oli märkä?” Shikamaru kysyi. Shino mulkaisi poikaa ilmeellä, joka tarkoitti, että kohta joku löydettäisiin aamulla tukehtuneena ötököihin.
    ”Tarkemmin ajatellen korvasi oli aivan kuiva, täysin kuiva, se ei ole koskaan ollut niin kuiva kuin äsken”, Shikamaru kiirehti korjaamaan.

Ja vihdoin kaikki hiljenivät. Melkein kaikki...
    ”M-minulla on vessahätä, mutta en uskalla mennä sinne yksin, kun on noin pimeääkin...” Lee kuiskasi.
    ”PIDÄTTELE SITTEN!” muut huusivat yhteen ääneen.

***Shounen-ai varoitus***

Toisaalla oltiin hiukan rauhallisemmissa (ja hikisissä) tunnelmissa, ainakin hetkellisesti.
    ”Ihme, että teltta kesti”, Iruka sanoi, lepuuttaen päätään Kakashin rinnan päällä. Heidän hengityksensä alkoivat vähitellen normalisoitua.
    ”Tietysti, minähän pystytin sen”, Kakashi naurahti. Ei hän turhanpäiten käynyt pitkillä tehtävillä. Siellä oppi taatusti pystyttämään teltan.
    ”Olet niin taitava”, Iruka hymyili, suikaten nopean suukon jouninin huulille. Kakashi virnisti mielissään ja liikutti sormiaan edestakaisin chuuninin selkää pitkin.

    ”Mitä kello muuten on?” Iruka tajusi kysyä. Kakashi raotti teltan ovea ja vilkaisi ulos.
    ”Liian vähän. Ulkona on yhä pimeää”, jounin vastasi.
    ”Hyvä. Voin siis nukkua hetken”, Iruka haukotteli ja aikoi siirtyä. Jounin päätti kuitenkin toisin ja tiukensi otettaan.
    ”Kakashi?” Iruka räpytteli silmiään hämmästyneenä.
    ”Olet lämmin”, Kakashi hymyili. Iruka punastui, mutta rentoutui pian. Hänellä oli tosiaan mukavan lämmin. Kietoen kätensä jouninin ympärille, Iruka sulki silmänsä. Hänen päänsä kohoili Kakashin rauhoittavan hengityksen tahdissa. Ehkä oli hyväkin, että teltta oli niin ahdas.

    ”Sydämesi sykkii ihanasti”, Iruka mumisi unisena. Kakashi hymyili ja silitti chuuninin hiuksia, vetäen samalla täkin heidän ylleen. Pian teltta hiljeni ja molemmat ninjat vaipuivat unen valtakuntaan, tavaten siellä jälleen.

***Turvallista jatkaa lukemista***

Kisame ei voinut uskoa, että oli joutunut taas tähän tilanteeseen. Hän, Hoshigaki Kisame oli keskellä meluista baaria eikä Itachista näkynyt vilaustakaan. Miten ihmeessä Itachi onnistui aina huijaamaan hänet baariin ja katoamaan sitten itse jonnekin?! Nytkin Itachi taatusti joisi kymmeniä drinkkejä, joita hänelle tarjottiin taukoamatta.
    ”En jää tänne hetkeksikään. Samehade, mennään pystyttämään teltta ulos”, Kisame sanoi miekalleen ja häipyi vikkelästi. Sivusilmällään hän näki Itachin, jälleen miesten ympäröimänä.
    ”Nuo ongelmat hän saa hoitaa ihan itse”, Kisame päätti ja poistui.

Pystytettyään teltan, Kisame meni suoraan nukkumaan. Korvatulpat korvissa, Samehade peiteltynä ja kaapu huolellisesti taiteltuna, hän vaipui uneen. Itachi tulisi kyllä, jahka ehtisi. Luultavammin vasta aamun pikkutunneilla.
    ”Öitä, Samehade”, Kisame toivotti vielä.

Aivan, kuten Kisame oli arvellutkin, Itachi kömpi telttaa vasta kolmelta aamuyöstä. Humalassa hoiperrellen ja yrittäen näyttää uskottavalta, hän asettui makuulle teltan nurkkaan. Kisame ei vaivautunut kysymään mitään vaan esitti nukkuvaa. Pahimassa tapauksessa Itachi alkaisi itkeä ja purkaa sydäntään parilleen, joka ei oikeastaan edes halunnut tietään mitään Itachin ’mies-suhteista’. Mitä ihmeellistä yhden illan jutuissa edes oli? Eikö niistä ollutkin tarkoitus saada vain tyydytys?

Kisamen harmiksi, Itachi oli sen verran selvä, että huomasi parinsa olevan hereillä.
    ”Kisame?” Itachi kuiskasi, ääni säröillen. Kisame yritti olla noteeraamatta häntä, mutta luovutti lopulta ja ynähti kysyvästi.
    ”Mikä minussa on vikana?” Itachi sopersi itkun partaalla. Kisame nousi istumaan ja hieroi loputkin unet silmistään. Itachi istui teltan nurkassa surkean näköisenä. Ei hyvä.
    ”Mitä tapahtui?” Kisame pakottautui kysymään, vaikkei oikeastaan halunnut tietää. Itachi purskahti paljon puhuvaan itkuun.
    ”An-anteeksi. Pahisten ei pi-pitäisi itkeä. Se s-sanotaan kirjan nel-neljännessä luvussa”, Itachi nyyhkytti ja yritti ryhdistäytyä, onnistumatta. Raskaasti huokaisten, Kisame siirtyi Itachin viereen ja laski kätensä kömpelösti tämän olkapäälle. Uchiha ei edes värähtänyt, jatkoi vain itkemistä.

Kisame ei tiennyt, mitä tehdä. Yleensä riitti, että teeskenteli nukkuvaa. Tällainen tilanne oli täysin uusi ja lisäksi erittäin kiusallinen. Toivottavasti Itachi ei muistaisi aamulla mitään.
    ”Miksen koskaan opi? Miksi aina -?” Itachi ei pystynyt kyyneltulvaltaan jatkamaan. Kisame taputti tyynnyttelevästi parinsa olkapäätä, toivoen kaiken olevan jo ohi. Hetkeen Itachi ei pystynyt lopettamaan, mutta viimein hän hiljeni. Kisame vilkaisi alas ja huomasi Itachin nukahtaneen.
    ”Vihdoinkin”, Kisame huokaisi ja törkäten parinsa makuulle, mennen itsekin takaisin nukkumaan.


Aamu valkeni viileänä ja usvaisena. Eilisen sateen synnyttämät purot virtasivat pitkin polkuja, kastellen niihin astuvien ninjojen sandaalit.
    ”Nyt riitti! En kestä enää!” Itachi karjaisi. Hänellä oli ilmeisen paha krapula, kylmä ja nälkä. Kisame yritti olla kiinnitämättä mitään huomiota parinsa valitukseen. Onneksi Itachi ei sentään puhunut eilisestä. Kisamea inhotti ajatellakin, että hän oli joutunut lohduttamaan humalaista Uchiha Itachia.

    ”Vauhtia, Kisame! Luuletko, että tämä on jokin lepoloma?!” Itachi ärjäisi.
    ”Sinä rasittava penik-!” Kisame hillitsi ajoissa kielensä. Hänen täytyi käyttää kaikki tahdonvoimansa, jottei olisi kuristanut Itachia siihen paikkaan ja pilkkonut häntä sitten muurahaisten ruuaksi.

    ”Älä huuda! Anna kartta!” Itachi ärisi ja piteli kivistävää päätään. Saatuaan kartan käsiinsä, hän repi sen auki, onnistuen riuhtaisemaan yhden kulman irti.
    ”Hemmetti! Pahuksen kartantekijät! Karttahan hajoaa käsiin!” Itachi mesosi. Kisame tutkiskeli kynsiään, päättäen olla huomauttamatta mitään Itachin tavasta käsitellä paperia. Lopulta tämä sai oikean suunnan selville ja matka jatkui pitkin rakennusten kattoja.


Nuoremmilla kilpailijoillamme, aamu alkoi rauhallisissa merkeissä, paitsi Leen, joka oli pidätellyt koko yön. Kun vihdoin oli tarpeeksi valoisaa, Lee pääsi luonnollisille tarpeilleen. He onnistuivat tekemään nuotion ja ’makoisan’ aamiaisen, jos banaaninlehdistä ja sienistä saa ylipäänsä tehtyä jotain.
    ”Ughh! Hyvää ruokahalua”, Shikamaru totesi ja tuijotti ruokaa pitkin nenänvarttaan.
Aamiaisesta selvittyään, he pääsivät vihdoin jatkamaan matkaa.

    ”Aikaa oli kulunut useita tunteja, kun tämä nuori ninjaporukka ui syvässä joessa, väistellen vedenalaisia kivenlohkareita, jotka olisivat suuressa vauhdissa olleet hengenvaarallisia...”
    ”Mutta Lee, tämä jokihan on kuivunut. Pelkkää hiekkaa, jos huomaat”, Tenten huomautti hiekassa uivalle Leelle.
    ”Oletko saanut auringonpistoksen tai jotain?” Kiba kysyi sarkastisesti.
    ”Yritin vain kohottaa tunnelmaa”, Lee vastasi, pudistellen vaatteistaan hiekkaa.

Aivan kuten äsken huomasitte, he olivat saapuneet aavikolle. Ilma oli polttavan kuumaa ja jopa hikipisarat haihtuivat otsalta hetkessä.
    ”Kenen idea tämä oli? Tännehän kuolee!” Kiba sanoi epätoivoisena.
    ”Tuottajien, käsikirjoittajien ynnä muiden sarjantekijöiden, eli Spican ja BugShinon”, Shikamaru kertoi.

Taivaalla lenteli korppikotkia, jotka odottivat saavansa saalista. Maassa lojui pääkalloja (sellaisia naudalle kuuluvia, joita näkyy aina lännen elokuvissa) ja pari hullua Hiekkakyläläistä rakentamassa hiekkakakkuja.

Shinoa oli jäänyt vaivaamaan edellisillan tapahtumat. Oliko hän ollut liian ankara Tentenille? Olihan Tenten kiehtova tyttö sinänsä, mutta kyllä kuka tahansa olisi mennyt lukkoon vastaavassa tilanteessa. Pitäisikö hänen antaa tytölle toinen tilaisuus?

    ”Täällähän on kuuma kuin pätsissä”, Kiba läähätti.
    ”Ai, sinäkin huomasit”, Shino totesi. Hänen ötökkänsä valittivat lakkaamatta kuumuudesta.
    ”Minusta meidän pitäisi pitää tauko”, Shikamaru sanoi, huomattuaan pienen keitaan. Se kävi kaikille ja niin he pysähtyivät palmujen alle.

He asettuivat joukkueittain ympäri keidasta. Shino kaivoi epätoivoisena reppuaan löytääkseen sieltä vesileilin, nestehukkahan on vakava asia. Ikävä kyllä hän ei löytänyt yhtään.
    ”Tenten, voisitko lainata vesileiliäsi? En löydä omaani mist...” Shino kysyi, mutta keskeytti lauseensa huomatessaan tytön ottavan paitaansa pois. Jälleen kerran Shino sai voimakkaan nenäverenvuodon.

    ”Ajattelin hiukan tuulettaa. Niin, mitä olit kysymässä?” Tenten kysyi, kun huomasi Shinon.
    ”Vesileiliä. Omani on kadonnut”, Shino sai sanottua.
    ”Tässä”, Tenten sanoi ja nosti repustaan täyden leilin. Shino oli juuri ottamassa sitä, mutta Tenten veti sen takaisin.

    ”Mitä nyt?! Minä vain halusin pienen hörpyn”, Shino kysyi hämillään.
    ”Jos vettä haluat, niin sinun on otettava se”, Tenten sanoi.
    ”Selvä”, Shino totesi ja nousi seisomaan.
    ”Ei! Tarkoitin, että ottaisit sen täältä”, Tenten korjasi ja nosti sormensa huulilleen.

    ”Et voi olla tosissasi”, Shino nielaisi. Tenten nyökkäsi ja otti hörpyn vettä. Shino ei pärjännyt ilman vettä, joten hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua. Hän astui lähemmäs ja kumartui Tentenin tasalle. Hitaasti hän vei kasvojaan lähemmäs Tenteniä ja viimein heidän huulensa kohtasivat.

    ”Enää en voi perääntyä”, Shino ajatteli ja yritti imaista nesteet Tentenin suusta. Hän sai tuskin kurkkunsa kasteltua, niin vähän vettä oli. Tentenillä ei kuitenkaan ollut ilmesesti aikomustakaan päästää Shinoa. Itseasiassa hän oli alkanut liu’uttaa kieltään pojan avonaisten huulien välistä. Tässä vaiheessa Shino oli valmis pyörtymään järkytyksestä. Tyttö kiskoi Shinoa lähemmäs itseään, niin että rinnat painautuivat Shinon rintakehää vasten. Tenten tutkiskeli kielellään Shinon suuta ja kieltä, liikuttaen käsiään samalla pitkin tämän vartaloa. Saatuaan ajatuksensa jotenkuten kasaan, Shino huomasi takkinsa alkavan luisua alas Tentenin aloitteesta. Kieli liikkui yhä ja Tenten jatkoi käsiensä kuljettamista kohti Shinon housuja.

    ”Hei, Shino! Meidän pitää jatkaa mat-!” Kiban lause jäi kesken, kun hän huomasi Tentenin puuhat. Tuijotettuaan hetken silmät suurina heitä, Kiba päästi valtavan räkätyksen.
    ”Ahahahahaa!” Kiba nauroi täyttä kurkkua, nojaten palmuun. Shino kiskoi takin samalla, kun Tenten ojensi nolona vesileilin pojalle.
    ”Älkää nyt häiriintykö! Minä tästä lähdenkin”, Kiba tyrski yhä ja käppäili pois päin.
    ”Loistavaa”, Shino mutisi.


Tässä jaksossa on poikkeuksellisesti kolme osaa, joten tämä ei suinkaa loppunut vielä. Jostain syystä jakso vain venyi niin pitkäksi, että se oli pakko leikata kolmeen. Olen pahoillani, jos teksti ei ole parasta mahdollista, mutta kuten jo sanoin, koeviikko vei aikaani.