Kauas... - Oni-Chan
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
2
Katsottu 1132 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 648 sanaa, 4173 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2007-02-03 13:27:59
Angsti-hyökkäys! Naruto on päättänyt lähtee, kenenköhän takia?!
Arbille.
(AU.)<-- oliks se noin?
Arbille.
(AU.)<-- oliks se noin?
Arvostelu
2
Katsottu 1132 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Astun ulos.
Ulos siitä talosta jossa asuin kaikki nämä vuodet. Yksin ja unohdettuna. Sanoit suojelevasi. Petit minut, nyt minä petän sinut.
Vaaleahiuksinen nuorukainen lasketaan kuoppaan. Tuonne menneiden hautaan. Ihmiset naureskelevat, osoittelevat sormella nuorukaista, joka pyytää apua.
Huutaa. Itkee. Vaikertaa ja yrittää panna vastaan.
Hänet aiottiin haudata elävältä. Haudata tuo ikuinen loinen. Miksi häntä vihattiin niin paljon?Siksikö, että hän oli avoimesti homo? Ei, häntä vihattiin, koska hän oli SE jonka oli pitänyt kuolla jo 14 vuotta sitten. Sen miehen puolesta, joka oli suojellut kylää hengellään.
Poika sidottuna rautoihin, köysiin, sekä kahleisiin vaikertaa osuessaan maahan. Hiekkaa lensi hänen päälleen. Hän yrittää vielä kerran huutaa apua ja pyytää armahdusta.
Ei.
Kukaan ei kuule. Vain varjot täyttävät taivaan.
Ylhäältä kuuluu ääniä. Joku huutaa miehiä pysähtymään ja lopettamaan teon. Varjojen keskeltä erottut sinä. Hiuksesi hulmuavat yön tuulessa tehden sinusta komeamman kuin ikinä. Kuulen sinun huutavan uhkauksia, uhkaat kertoa virkavalllalle.
Varjot väistyvät. Ne lähtevät pois. Hyppäät kuoppaan. Autat minut pystyyn. Otat köydet pois. Kahleet kilahtelevat, kun ne osuvat maahan. Raudat tömähtävät maahan kiroten etteivät voineet tulla mukanani Tuonpuoleiseen.
Itken.
Itken ilosta sekä pelosta. Halasit minua, kuiskailit rauhoittavia sanoja. Halaan takaisin, pelkäsin. Pelkäsin, että menettäisin sinut. Sen jälkeen, kun Sasuke lähti olit ollut luonani.
Vihasin sinua aluksi. Niitä maalauksia joita maalasit joka päivä. Kerran löysin kauniin maalauksen oveni edestä. Se esitti kirsikankukka puuta. Se on seinälläsi.
Maalauksista tulee kauniita, kun ne on tehty rakkaudella, huolenpidolla. Ja maalauksesta tuli kauniinpi kun se oli omistettu jollekkin.
Lupasit pitää nuo miehet poissa luotani. Lupasit suojella. Elämäsi loppuun asti.
Juoksen yöllä kuurosateessa kotisi ohi. Pysähdyn.
Kyyneleet sanovat hyvästit puolestani. Jatkan matkaani.
Kaupungin ulkopuolella käännyn. Viimeinen silmäykseni tuohon kotikaupunkiini. Meidän kotikaupunkiimme.
Käännyn. Sade kastelee vaatteeni läpikotaisin. Olen likomärkä. En kuitenkaan välitä.
Haluan pois. Pois tuosta maanpäällisestä Helvetistä.
EI.
Se ei ollut Helvetti. Sitä se ei ollut. Eihän Helvetissä asunut enkeleitä, eihän?
En jäänyt pohdiskelemaan sitä. Juoksin taas. Aina vaan nopeammin. Mahaani sattui. Ahdisti, enkä saanut happea. Täytyi pysähtyä. Laiha ruumiini tärisi, kun nostin käteni syliini tunsin sen. Sen koti-ikävän, jonka olin saanut, kun jätin sinut.
Menin pieneen kerään. Itkin. Vihaan itkemistä. Mutta en voinut sille mitään. Oli vain pakko, kerran olin luvannut, etten enää ikinä itkisi. Lupasin sen itselleni ja sinulle.
Muistan sanasi.
"Tänä vuonna lupaan olla itkemättä!" blondi sanoo tuijottaen kauas tähtitaivaaseen. Vierellä seisova poika naurahtaa. "Älä lupaa mitään mikä ei toteudu." Sai hymähtää.
Naruto puristaa kätensä nyrkkiin ja puree huultaan.
"Kylläpäs! Mitä sinä muka lupasit!? Maalata parempia tauluja?"
Sai hymyilee. "En tänä vuonna, höpsö."
Blondi katsoo toista ihmeissään.
"Lupasin itselleni, että...... ANNAN SINULLE LUMIPESUN!!" Sai hyökkää pojan kimppuun ja kaataa tämän alleen.
"E-ei saa..."Naruto yrittää mutta lumi saa pojan vaikenemaan.
Toinen poika lopettaa ja katsoo blondia.Ottaa poijasta kiinni ja suutelee. Naruto katsoo Saita ihmeissään, mutta sulautuu suudelmaan.
Sain Uuden Vuoden lupaus täyttyi, muttei Naruton...
------------------------------------------------------
Ei kovin angstista,,, vai?
Kommentteja?
Ulos siitä talosta jossa asuin kaikki nämä vuodet. Yksin ja unohdettuna. Sanoit suojelevasi. Petit minut, nyt minä petän sinut.
Vaaleahiuksinen nuorukainen lasketaan kuoppaan. Tuonne menneiden hautaan. Ihmiset naureskelevat, osoittelevat sormella nuorukaista, joka pyytää apua.
Huutaa. Itkee. Vaikertaa ja yrittää panna vastaan.
Hänet aiottiin haudata elävältä. Haudata tuo ikuinen loinen. Miksi häntä vihattiin niin paljon?Siksikö, että hän oli avoimesti homo? Ei, häntä vihattiin, koska hän oli SE jonka oli pitänyt kuolla jo 14 vuotta sitten. Sen miehen puolesta, joka oli suojellut kylää hengellään.
Poika sidottuna rautoihin, köysiin, sekä kahleisiin vaikertaa osuessaan maahan. Hiekkaa lensi hänen päälleen. Hän yrittää vielä kerran huutaa apua ja pyytää armahdusta.
Ei.
Kukaan ei kuule. Vain varjot täyttävät taivaan.
Ylhäältä kuuluu ääniä. Joku huutaa miehiä pysähtymään ja lopettamaan teon. Varjojen keskeltä erottut sinä. Hiuksesi hulmuavat yön tuulessa tehden sinusta komeamman kuin ikinä. Kuulen sinun huutavan uhkauksia, uhkaat kertoa virkavalllalle.
Varjot väistyvät. Ne lähtevät pois. Hyppäät kuoppaan. Autat minut pystyyn. Otat köydet pois. Kahleet kilahtelevat, kun ne osuvat maahan. Raudat tömähtävät maahan kiroten etteivät voineet tulla mukanani Tuonpuoleiseen.
Itken.
Itken ilosta sekä pelosta. Halasit minua, kuiskailit rauhoittavia sanoja. Halaan takaisin, pelkäsin. Pelkäsin, että menettäisin sinut. Sen jälkeen, kun Sasuke lähti olit ollut luonani.
Vihasin sinua aluksi. Niitä maalauksia joita maalasit joka päivä. Kerran löysin kauniin maalauksen oveni edestä. Se esitti kirsikankukka puuta. Se on seinälläsi.
Maalauksista tulee kauniita, kun ne on tehty rakkaudella, huolenpidolla. Ja maalauksesta tuli kauniinpi kun se oli omistettu jollekkin.
Lupasit pitää nuo miehet poissa luotani. Lupasit suojella. Elämäsi loppuun asti.
Juoksen yöllä kuurosateessa kotisi ohi. Pysähdyn.
Kyyneleet sanovat hyvästit puolestani. Jatkan matkaani.
Kaupungin ulkopuolella käännyn. Viimeinen silmäykseni tuohon kotikaupunkiini. Meidän kotikaupunkiimme.
Käännyn. Sade kastelee vaatteeni läpikotaisin. Olen likomärkä. En kuitenkaan välitä.
Haluan pois. Pois tuosta maanpäällisestä Helvetistä.
EI.
Se ei ollut Helvetti. Sitä se ei ollut. Eihän Helvetissä asunut enkeleitä, eihän?
En jäänyt pohdiskelemaan sitä. Juoksin taas. Aina vaan nopeammin. Mahaani sattui. Ahdisti, enkä saanut happea. Täytyi pysähtyä. Laiha ruumiini tärisi, kun nostin käteni syliini tunsin sen. Sen koti-ikävän, jonka olin saanut, kun jätin sinut.
Menin pieneen kerään. Itkin. Vihaan itkemistä. Mutta en voinut sille mitään. Oli vain pakko, kerran olin luvannut, etten enää ikinä itkisi. Lupasin sen itselleni ja sinulle.
Muistan sanasi.
"Tänä vuonna lupaan olla itkemättä!" blondi sanoo tuijottaen kauas tähtitaivaaseen. Vierellä seisova poika naurahtaa. "Älä lupaa mitään mikä ei toteudu." Sai hymähtää.
Naruto puristaa kätensä nyrkkiin ja puree huultaan.
"Kylläpäs! Mitä sinä muka lupasit!? Maalata parempia tauluja?"
Sai hymyilee. "En tänä vuonna, höpsö."
Blondi katsoo toista ihmeissään.
"Lupasin itselleni, että...... ANNAN SINULLE LUMIPESUN!!" Sai hyökkää pojan kimppuun ja kaataa tämän alleen.
"E-ei saa..."Naruto yrittää mutta lumi saa pojan vaikenemaan.
Toinen poika lopettaa ja katsoo blondia.Ottaa poijasta kiinni ja suutelee. Naruto katsoo Saita ihmeissään, mutta sulautuu suudelmaan.
Sain Uuden Vuoden lupaus täyttyi, muttei Naruton...
------------------------------------------------------
Ei kovin angstista,,, vai?
Kommentteja?
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste