Olin hieman hermostuksissa koko sen aamun. Nyt kun oltaisiin virallisesti yhdessä, ja kohtaisin hänet. Miten hän reagoisi?

Sakuran kalpeat kädet vapisivat. Käytävällä kävellessään Tentenin ja Inon kanssa hän huomasi Naruton Shikamarun, Kiban ja monen muun kaverinsa kanssa seisoskelemassa luokkahuoneen edessä.
"No nii mee sen luo!" Tenten sanoi ja vinkkasi Sakuralle silmää. Hän päätti lähestyä pokia - varoen. Naruto hymyili tytölle jo kaukaa. Aluksi he eivät kumpikaan uskaltaneet edes avata suutaan.
"T-tässä sitä ny ollaan"  Naruto sanoi hieman ujosti. Sakura punasteli itsekin vähän. "Outoa olla näin.. koulussa" Sakura sanoi hiljaa.
"Totta" poika vastasi ujosti ja hymyili. Voi kun sä olet niin suloinen, kun katsot noin! Sakura ajatteli mielessään.

"Hei kuule, meidän pitää mennä jos meinataan ehtiä äikän tunnille!" Tenten tuli heidän väliinsä ja kiskoi Sakuraa paidan reunasta. Sakura mulkoili Tenteniä vihaisena. "No kai tässä nyt on sitten pakko" hän sanoi tuimasti. Vielä pienen hetken ajan Naruto ja Sakura tuijottivat toisiaan, ja sen jälkeen halasivat ja suutelivat..

Uskomaton tunne. Ensimmäisen kerran saatoin suudella häntä ilman pelkoa, että joku näkisi. Koska sillä ei ollut enää mitään merkiystä.

"Te pussasitte!" Tenten intoili tyttöjen kävellessä kohti toiseen koulurakennukseen.
"Hmmh. Ei se nyt uutta ollut.." Sakura jupisi. Tenten katsoi Sakuraa omitusesti, muttei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään. Jostain kuului taas jonkun huuto:

Jakari! Valehtelija! Horatsu!

Syvälle sydämeen sattui. Sitä jatkui viikosta toiseen. Olo oli niin paha etten sietänyt. Mä oon joutunut kokemaan tällaista ennenkin, tosin kaverien kesken, mutta kuitenkin.. Mä en kestäisi sitä toista kertaa. Mä olen liian heikko.

Kotona yksin huoneessaan Sakura vain mietti, miksi oli ollut niin tyhmä? Lopulta hän purskahti itkuun. Häntä alkoi ahdistaa, kun hän ajatteli koko asiaa. Hän yritti olla ja unohtaa, mutta se oli mahdotonta. Ajatus Leestä palasi aina uudelleen ja uudelleen. Sakurasta tuntui ettei huutelut loppuisi ikinä. Kun häntä haukuttaisiin valehtelijaksi ja jakorasiaksi.. Hän vain ajatteli sitä miten paha on. Miten paha hänellä on olla. Kukaan ei ymmärtäisi. Ahdistus kasvoi Sakuran sisällä suuremmaksi ja suuremmaksi.. Lopulta hän ei muuta kuin tuijottanut kattoa. Valkoista kattoa, missä oli Mikki Hiiri-lamppu punaisine reunoineen. Hymyilevä Mikki. Mutta se kuva oli pelkkää muovia. Muovihymy. Miten lapsellista. Tekisi mieli repiä tuo hymy irti tuon kasvoista. Tyttö tunsi tunteidensa sekoavan, hän nousi pystyyn, nappasi lähimmän särkyvän esineen hyllystään ja nakkasi lattialle.. Räiskis.

Peili. Pienen meikkilaukun peili. Palasina lattialla. Sakuran kädet vapisivat. Hän kaatui polvilleen ja nappasi terävimmän sirun ja viilsi itseään ranteeseen. Hetken mielijohteesta tytön vasen käsi oli verillä. Kipu sisällä tuntui laantuvan hetkeksi. Sakuran paita sotkeentui verellä. Verta. Pieninä pisaroina Sakuran tummalle paidalle. Veren putoaminen tuntui rauhoittavalta, helpottavalta. Hän tuijotti vain putoavaa verta.. Kunnes.

Koputus.

Sakura vetäisi hihan nopeasti kätensä päälle ja nakkasi peiton lasinsirujen päälle. Ovi aukesi. Äiti.
"Mitäs puuhailet?" Hänen äitinsä kysyi. Sakura ei vastannut. Hän ei saanut suustaan sanaakaan. Hän vain tuijotti maahan. Telkkari ja stereot hälisivät taustalla, mutta Sakuran mieli oli jossain muualla. Hän oli pienen hetken ajan kuin hypnotisoitu.
"Mikä sun on?" äiti istui Sakuran viereen mutta tyttö ei vastannut vieläkään. Lopulta äiti kävi kärsimättömäksi.
"Ehkä sun pitäisi mennä puhumaan jollekkin, jollekkin, vaikka terkkarille, jolle sä pystyt puhumaan, mulle sä et näköjään pysty!" äiti sanoi ja jätti Sakuran rauhaan.

Terkkari.

Sakuran äiti oli siis komentanut Sakuraa menemään jonkun aikuisen luokse puhumaan. Vihoissaan ja hermostuksissaan Sakura odotteli pääsevänsä terveydenhoitajan puheille. Ei hän halunnut puhua. Ei kenenkään kanssa.
"Sakura, hei!" Tsunade sanoi iloisesti kun avasi oven. "Tule sisälle!" Sakura suorastaan mateli kohti lähintä tuolia ja istui siihen.
"Kerroppas minulle miksi olet täällä?" Tsunade aloitti. Kirjakieltä. Rasittavaa. Puhuis nyt ees kunnolla.
"Joo, mulle tulee semmosia pahoja oloja aika usein ja äiti näki mut semmoses tilassa ja komensi mut tänne sit.. huoh."

Siinä Sakura sitten kertoi kaikki nämä tapahtumat mitä tämän vähäisen syksyn aikana oli tapahtunut. Lee, Naruto.. Lähinnä hän kertoi Tsunadelle heistä. Tosin ei nimiä uskaltanut mainita.
"Siis aivan törkeää mennä haukkumaan sinua!" Tsunade saarnasi. Hän puhua pälpätti vain koko ajan, Sakura tuskin kuunteli. Kunnes Tsunade kysyi: "Et kai silti ole satuttanut itseäsi?" Sakuran sydän tykytti lujempaa. "E-en" tyttö vastasi epäröivästi. Tsunade otti Sakuraa kädestä ja nosti tämän hihoja. "Jotenkin arvasin tämän"
"Ne tuli vahingossa! Eilen! Kun mun yks peili hajos!"
"Ja pelkästään vasemmassa ranteessa on haavoja?" Tsunade katsoi hieman vakavoituen. Sakura hiljeni ja veti hihansa takaisin.
"Älä enää tee noin! Siitä ei seuraa mitään hyvää!" Tsunade saarnasi Sakuralle. "Joojoo..Ethän kerro äidille?" tyttö kysyi hieman täristen.
"En tietenkään kerro.. jos et halua, mutta se edellyttää sitä että sinun on lopetettava!" Sakura lähti terveydenhoitajan luota, ja yritti jatkaa koulupäivää kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Naruto, Shikamaru, Sakura, Tenten ja Temari kulkivat seuraavana välitunnilla kimpassa.
"Missä sä olit oikein matikantunnin?" Tenten kysyi Sakuralta.
"Terkkarilla vaan" Sakura vastasi nopeasti ja sulki katseensa takaisin Narutoon. Naruto tuijotti takaisin ja antoi suukon tytön poskelle.
"Öhm.. " Tenten yskäisi "Ikävä keskeyttää nuoret rakastavaiset, mutta miks sä olit siä terkkarin luona?" Sakura käänsi katseensa Tenteniin ja sanoi hampaitaan kiristäen "Ei puhuta nyt siitä"
"Mitä sun kädes on?" Temari keskeytti ja nosti Sakuran hihaa. Temari ehti nähdä veriset jäljet ennen kuin Sakura löi tätä käteen. 'Älä.' Sakura sanoi mielessään. Hiostava tunne valtasi Sakuran. Voi ei. Temari loi Sakuraan pitkän, pelokkaan katseen. 'Mitä sä olet tehnyt?' Sakura saattoi nähdä kyyneleet Temarin silmsissä. Mutta Temari ei itke. Ei muiden nähden.

"Siis ei voi olla totta! Miksi sä olet tuollaista tehnyt?" Temari huusi Sakuralle heidän ollessaan kaksin.
"No.. mä.. mua vaan ärsytti kaikki." Temarin silmät suurenivat. "Mikä kaikki?"
"Lee. Ja ne huutelut, äiti ja isä, koulu yleensäkin tuntuu menevän ihan vituiksi! Kukaan ei tiedä kuinka paha olo mulla on!" Sakura sanoi itkua pidätellen. Temari hiljeni ja halasi ystäväänsä. "Älä ny. Ensinnäkin ne huutelut ovat ihan tyhmiä ja turhia ei niistä kannata välittää!"
"No kun ei ne ole.."
"Hä? Mitä hemmettiä Sakura? Mitä on tapahtunu? Kerro!"

Ja niin Sakura kertoi mistä kaikki oli alkanut. Ne kerrat jolloin Sakura oli jäänyt Naruton kanssa kaksin - muiden selän takana.
"Eikä. Älä viitsi! Mitä sun päässäs oikein liikkui?"
"No en mä tiedä! Ja jos olisin tienny että alat vaan mulle saarnata niin en olisi kertonut ollenkaan!" Sakura sanoi ja lähti viimeiselle tunnilleen. Temari jäi tuijottamaan Sakuran perään. 'Mikä sulle on tullut Sakura? Ennen sä olit aina ilonen.. Sä et ole se sama tyttö enää'

Sakuran päästessä kotiin häntä odotti erityisen vihainen äiti.
"No mitä mä nyt oon tehny?" Sakura tiuski äidilleen.
"Näytä kätes" Sakuran äiti sanoi kylmällä äänellään. 'Käsi. Mitä?! Ei oo mahollista.. ei oo...'
"Terkkari" Sakura sanoi veti kätensä tiukasti pois äitinsä näkyvistä. Sakuran äiti tuijotti tyttöä pettyneen näköisenä. "Miksi, Sakura, miksi?" Hän kysyi vielä ja lähti melkein itkien Sakuran huoneesta. Sakura purskahti itkuun heti oven mennessä kiinni. Se valehtelija! Miten Tsunade saattoi tehdä niin?? Hänellähän piti olla vaitiolovelvollisuus! Sakura raivostui ja meni suunniltaan. Hän ei välittänyt tippaakaan Tsunaden puheista enää. Hän löi kätensä seinään ja etsi sen saman peilinpalasen ja veti käteensä uudelleen veriset vanat. Samassa hän rauhoittui.

"Narutoo... Mulla on sua jo niin hemmetin kova ikävä!" Sakura sanoi kun puhui Naruton kanssa puhelimessa.
"No arvaa kaks kertaa onko mulla sua ikävä! Täällä on ihan tylsää ilman sua"
"Ja täällä taas on kaikki ihan sairasta. Mä en kestä"
"Ku-kuinka nii?"
"No terkkari oli menny heti kertomaan äidille kun olin ollu juttelemas siellä. Saakelin kusipää" Tuon sanottua Sakuralle tuli outo tunne. Hänen hengityksensä tiheni. Pahasti. Hän ei saanut hengitettyä kunnolla.
"Sakura! Sakura! Ootsä viä sielä?" Naruto hermoili toisessa päässä puhelinta. Pian Sakura kuitenkin vastasi "E-ei täs mitään.. Ei hätää.. mulle tuli vaan hetkeksi semmone tyhmä tunne taas.. mut ei tarvi hermostua" Sakura sanoi hengästyneenä.
"No kyllä tarvii hermostua! Ei tuo oo normaalia!" Naruto huusi. Pelon saattoi kuulla hänen äänestään.
"Hei älä ny... Mistä moinen suuttumine? Oikeesti ei mulla mikää oo.."
"No koska mä rakastan sua!"

Koska mä rakastan sua.

Sakura hätkähti. "Tarkoitatko sä tota oikeesti?" tyttö punastui.
"No kyllä tarkotan! Ihan oikeesti! Mä rakastan sua Sakura. Mä en ole koskaan ollut näin rakastunu. Haluun sut kokonaan"
Samassa Sakura unohti hetkeksi kaikki murheensa. Kukaan ei ollut ennemmin sanonut Sakuralle rakastavansa. Se on niin ihanaa, jos tuntee samoin toista kohtaan. Sakura oli haljeta!

"Mun on lopetettava, nähään sit koulussa, ja koulun jälkee keskiviikkona. Moikka rakas"
"Okei, moikka.." Sakura huokaisi kun puhelu katkesi.

Taas kerran Sakura ja Naruto olivat jääneet kahdestaan koulun jälkeen juttelemaan. Ilma oli kylmä, satoi vettä.
"Täällähän kastuu, mennään johonki suojaan" Sakura marisi.
"Jos jaksat kävellä katsomolle, niin mennää sinne" Naruto tarttui pyöräänsä ja Sakura pysytteli visusti Naruton vierellä. He nousivat katsomon korkeimmille portaille ja jäivät siihen.
"No ainakaan tähän ei tuule kovin vaikka sataakin" Naruto sanoi ja nosti kulmiaan. Hän siirtyi hieman lähemmäs Sakuraa.. lähemmäs.. lähemmäs. Sakura heittäytyi Naruton syliin. Hän hyväili pojan hiuksia ja kasvoja. Nuolaisi kaulaa.
"Sä olet liian ihana" tyttö voihkaisi.
"Sakurah.. Mä rakastan sua"

Kului kolme kuukautta ja elämä tuntui menevän aina vain huonompaan suuntaan. Mieleni oli maassa. Koko ajan. Vaikka minulla olikin hänet. Hänestä huolimatta oloni oli kamala. Kuvittelin että tästä ei enää voi alemmas päästä. Mutta erehdyin. Olin putoamassa pohjalle.

"..... jos te tahdotte että me katsotaan sitä videota, niin se edellyttää sitä, että te olette sitten hiljaa!" Biologian opettaja huusi tunnilla. Seuraavalla tunnilla katsottaisiin siis jotain videota. Miten tylsää, Sakura ajatteli. Luokka tyhjeni nopeasti opettajan päästäessä oppilaat syömään. Sakura meni Tentenin ja Inon kanssa syömään. Kaikki tuntui menevän niinkuin tavallisenakin päivänä.
"Mennää hakemaan limsaa hallilta" Ino sanoi ja kaivoi rahaa taskuistaan. Hallilta tullessaan Sakuraa alkoi hieman pyörryttää.
"Ootsä okei? Sä näytät siltä että sä pyörryt pian! Sähä oot ihan kalpee!" Tenten melkein huusi.
"H-hä.. Ei täs mitään.." Sakura jupisi. "Mä meen Naruton luo loppuvälitunniksi" Hän sanoi ja katosi samantien.

"Tiedäthän sä Naruto miten paljon mä rakastan sua?" Sakura kysyi pojalta.
"Tiedän tiedän! Mäki rakastan sua kulta" Naruto sanoi ja rutisti tyttöä.
"Hahaa nuoleskelijat!" Shikamaru huusi nurkan takaa.
"Hiljaa apina!" Naruto huusi ja nauroi. Sakuraa ärsytti ja hän meni potkaisemaan Shikamarua jalkaan.
"Aijai!" Tämä huusi kuin se olisi ollut kovinkin tuskallista.
"Siitäs sait" Naruto sanoi ja katsoi tyttöään.
"Voi hemmetti mun pitää mennä että ehin bilsan tunnille" Sakura sanoi ja suuteli Narutoa "Nähdään rakas" ja tyttö katosi portaita alas.

Kaikkien päästessä luokkaan opettaja laittoi videon pyörimään ja luokkahuone pimeni. Tunnelma oli levoton. Sakura tunsi taas olonsa huonoksi.
"Sakura oikeesti mikä sulla on?" Tenten katsoi huolestuneena tyttöä.
"Pakko päästä ulos" hän vastasi ja meni luokkahuoneen ulkopuolelle. Ino ja Tenten seurasivat perässä.
"Etsä oikeesti haluisi mennä terkkarille tai jotain?"
"No en! Se vaan alkaa valittaa ihan turhista asioista!" Sakura kiivastui "Mennään takasi tunnille, kaikki on ihan ok" hän jatkoi ja avasi luokkahuoneen oven.

Luokka jähmettyi hetkeksi tyttöjen tullessa takaisin.
"Sa-Sakuralla oli huono olo, sen piti päästä ulos" Ino änkytti opettajalle. Opettaja hymähti ja tuijottin Sakuraa tuimasti. "Lusmuilijat" hän mutisi. Sakura istahti pulpetilleen, luokan taakse. Sakura tunsi vapisevansa. Hän ei pystynyt keskittymään ympäristöönsä ja mitä oikein tapahtui. Kaikki tuntui vilisevän hänen silmiensä edessä.
"Jos te ette nyt ole hiljaa niin te rupeatte tekemään tehtäviä!!" opettaja huusi taustalla. Sakura tuskin kuuli sitä. Hänen silmänsä tuntuivat raskailta ja vaikeita pitää auki. Kunnes ne sulkeutuivat kokonaan. Kaikki mustui.

"Sakura.. Sakuraaaaa.. Ootko sä kunnossa? Vastaa! Tää ei oo hauskaa!"
"Se ei oo tajuissaan! Hengittääkö se? Auttakaa joku!"

Mitä siitä saa
Kun kaiken antaa
Joku nukahtaa
Sinut unohtaa

Hei kuinka jonkun aina täytyy
Yksin sukeltaa
Hei kuinka jonkun aina täytyy

Älä mene pois
On vielä aikaa
Pitää yrittää
Pakoon pimeää


~~~~~~~~~~~~~~~~

Lisää jatkoo taas joskus ;)