"Nee, minä rakastan sinua".

Kätesi laskeutuvat alas ja osuvat suoraan haavani ylle. Äännähdän kivusta ja sinä tajuat mitä teit. Pyydät mutisten anteeksi ja ristit kätesi uudestaan haavani ylle. Vihreä chakra ympäröi käsiäsi ja alue haavani ympärillä tuntuu lämpöiseltä.

Katson hellästi jalkani ylle kumartunutta hahmoasi. Vaaleanpunaiset hiuksesi valuvat kehystämään kasvojasi. Siro niskasi näkyy hiusten seasta ja minun tekee mieli suudella sitä.

Puristan käteni nyrkkiin, kun kuvittelen mitä muuta sinussa voisin suudella. Ähkäisen ja vilkaiset kysyvästi minua. Hymyilen leveästi vihreiden silmiesi hämmennykselle.

"Sattuuko sinuun noin paljon?" kysyt ja mutristat suutasi mietteliäänä.

Naurahdan ja yritän tukahduttaa tykyttävän mielihalun suudella huuliasi. Ne ovat niin pehmeät ja kauniit. Voisin suudella niitä koko päivän kyllästymättä. Pudistan päätäni ja sinä nostat kulmakarvojasi kysyvästi.

"Taas jotain pervoa mielessä, eh?", kysyt kuivasti.

Irvistän. Minun on parasta olla hiljaa juuri sillä hetkellä mielessäni juoksevista ajatuksista. Olisit repinyt jalassani olevan haavan uudestaan auki ja tehnyt sata muuta, jos olisit tiennyt missä päin ruumistasi ajatukseni juuri juoksi. Hitto, kun paitasi kiristyy juuri mukavasti, kun käännyt puoleeni. Ja hieman harallaan olevat sääresi ja auki olevat huulesi…
Suljen silmäni ja puren huuleeni. Shinobin koulutuksella työnnän ajatukseni syrjään ja loput naamioin kivuksi.

"Sattuu", mutisen ja avaan silmäni.

Hymähdät ja käännyt takaisin jalkani puoleen. Huokaisen hiljaa ja toivon, ettet olisi nähnyt teeskentelyni läpi.

"Noin. Valmista", sanot ja nouset ylös.  

Pieni pettymys nostaa minussa päätään. Olisin toivonut parantamisen kestävän kauan. Se kävi liian nopeasti. Pian olisit taas kaukana minusta ja olisimme vain ystäviä.
  
Venyttelet käsiäsi ja vältän katsomasta suuntaasi. En olisi kyennyt enää hillitsemään itseäni. Kumarrut ylleni ja vedät peiton takaisin jalkojeni päälle.

"Sinun pitää levätä, vaikka Kyubi parantaakin sinua koko ajan", sanot ja keräät tavaroitasi.

Nyökkään ja nielaisen. Vilkaiset minua ja käännät katseesi ikkunaan. Käännän katseeni sinuun ja tunnen kuinka sydämeni pakahtuu. Olet niin kaunis ja niin seksikäs.

"Sakura", kuiskaan.

Hätkähdät ja istuudut sängylleni.

"Kuulitko mitä sanoin aikaisemmin?" kysyn hiljaa. Tuskin uskallan hengittää, kun odotan vastaustasi.

"Tiedän", kuiskaat.

Katson tiukasti alas käsiini, jotka puristavat peittoa tiukasti. En uskalla nostaa katsettani sinuun. Odotan vain kauhulla, koska nouset ja lähdet enkä näe sinua enää.
  
Yhtäkkiä tunnen lämpöisen kätesi poskellani. Nostan katseeni ja kohtaan hymyssä olevat silmäsi.

En pysty enää hillitsemään itseäni, vaan hyökkään huuliesi kimppuun. Suutelen niitä nälkäisenä ja ilokseni huomaan, kuinka vastaat suudelmaa yhtä suurella intohimolla. Lopulta irrottaudumme toisistamme ja sinä henkäiset hieman.

"Sakura-chan", minä mutisen ja tunnen itseni jälleen kaksitoistavuotiaaksi pojaksi.

"Nee, Naruto. Minä rakastan sinua", sanot etkä lähde luotani enää koskaan.