Olen täällä taas. Takaisin Suomessa, teidän ilonanne, tai kauhunanne. Teidän kannaltanne lomani oli vähän ikävään aikaan, kun viimein olisi ollut aikaa lukea sangen mitättömiä tekstejäni. Well, it can’t be helped. Tässä toinen osa, jossa päästään toivon mukaan vähän eteenpäin.


Leirin edetessä, Iruka ja Kakashi tulivat hyvin läheisiksi. Heitä näki yhä harvemmin ilman toista ja monet naureskelivatkin heidän jo rakastuneen.
”Iruka, Kakashihan on ystäväsi?” eräs Irukan vanha tuttu kysyi eräänä päivänä.
”Niin on”, Iruka vastasi kummissaan.
”Miltä hän näyttää ilman maskia?” tämä kysyi suoraan.
”Öh...En minä tiedä” Iruka vastasi. Eihän hän ollut koskaan nähnyt Kakashin kasvoja.
”Mitä?! Eikö Iruka ole vielä nähnyt Kakashin kasvoja?” Mizuki härnäsi, tullessaan paikalle.
”Hänellä on kauhea palovamma poskessa, syyliä nenässä ja ihottumaa leuassa!” Mizuki jatkoi nauraen. Iruka mulkaisi häntä. Tuollainen puhe oli ilkeää.
”En usko. Tuskin olet itsekään hänen kasvojaan nähnyt, kunhan keksit”, Iruka tokaisi ja lähti pois. Mizuki osasi olla toisinaan todella ilkeä.

Iruka käveli vihaisesti kohti nuotiopaikkaa. Mikä oikeus Mizukilla oli puhua pahaa Kakashista tämän selän takana. Jos Kakashi ei halunnut näyttää kasvojaan, niin ei sitten näyttänyt. Ei ketään voisi pakottaa. Ja mitä sitten, jos Kakashilla olisikin syyliä ja muita näppyjä. Kaikilla teineillähän oli! Palovammat olisivat ikävämpiä, mutta kai niitäkin saattoi hoitaa. Oli törkeää levitellä yleisesti tuollaisia juttuja!

”Mikä mieltäsi painaa, Iruka?” Gai kysyi, juostessaan paikalle.
”Ei mikään. Oletko muuten nähnyt Kakashia?” Iruka yritti hymyillä pirteästi.
”Rakasta arkkivihollistani? Aioin juuri haastaa hänet juoksukilpailuun!” Gai selitti innoissaan. Irukaa alkoi naurattaa. Ei päivääkään ilman haastetta Gain kesässä.
”Juoksukilpailu? Mikä on panos?” Kakashi tuli paikalle, kuin taikaiskusta. Iruka hymyili, tällä kertaa aidosti, nähdessään ystävänsä.
”Puhuiko joku kisasta?” Mizuki astui esiin mökin takaa. Iruka huomasi mulkoilevansa poikaa pahasti, ennenkuin käänsi katseensa toisaalle. Kakashi kohotti kulmiaan, muttei kysynyt mitään.

”Otetaan sama panos, kuin ennenkin! Häviäjät siivoavat mökin”, Gai päätti. Mökki nimittäin kaipasi siivousta ja pahasti.
”Sopii”, Kakashi myöntyi ja alettiin kinastella radan pituudesta. Lopulta sovittiin mitaksi vanhan jalkapallokentän kiertäminen.
”Varaudu tappioon! Aion voittaa tämän kisan!” Gai huusi ja asettui lähtöviivalle. Mizuki antoi lähtömerkin ja sen jälkeen näkyi ainoastaan pölyä.


”Anteeksi, että hävisin, Iruka”, Kakashi sanoi, alkaessaan luututa lattialta roskia ja pölyä.
”Eihän se sinun syysi ollut. Ei aina voi voittaa”, Iruka hymyili, viedessään lakanoita pyykkikärryyn.
”Onneksi emme sentään asu tämän isommassa mökissä”, Kakashi naurahti.
”Niin, nopeastihan tämän siivous sujuu”, Iruka yhtyi kommenttiin ja asetteli uusia lakanoita paikoilleen. Kakashi alkoi pyyhkiä pöytiä ja tyhjensi roskakorin.

Viimein mökki oli taas puhdas. Kakashi lysähti sängylleen ja aikoi ottaa nokoset. Pian alkoikin kuulua hiljaista tuhinaa. Iruka vilkaisi ystäväänsä ja tajusi silloin jotain. Tässä olisi hänen tilaisuutensa nähdä Kakashin kasvot!

Varoen herättämästä toista, Iruka kömpi sängylle ja asettui kontalleen Kakashin ylle. Hitaasti hän tarttui maskin reunaan ja raotti sitä. Silloin Kakashin silmät rävähtivät auki. Nopealla liikkeellä Kakashi onnistui kierähtämään niin, että oli puolestaan Irukan yllä.
”Mitä sinä yritit, Iruka?” Kakashi kysyi, pidellen käsillään pojan ranteita. Iruka punastui totaallisesti, mutta onnistui vastaamaan:
”Halusin nähdä kasvosi ilman maskia.”

Kakashi jäykistyi paikalleen. Iruka halusi mitä?! Samalla hän tajusi voivansa hyötyä tilanteesta.
”Mitä annat siitä hyvästä?” Kakashi virnisti, mutta Iruka ei nähnyt sitä maskin takaa.
”Mitä vain. Haluan vain nähdä”, Iruka lupasi malttamattomana. Kakashin virne kasvoi ja hän päästi Irukan kädet vapaiksi. Tämän sormet tarttuvat oitis maskiin ja kiskoivat sen alas.
”Oh!” Irukalta pääsi, kun hän näki kasvot. Nehän olivat upeat! Ei mitään, mitä Mizuki oli väittänyt. Oudon huuman vallassa, Iruka kokeili kasvoja kädellään. Kakashi punastui kosketuksesta ja painoi Irukan käden taas alas.
”No, mitä sinä halusit vastapalvelukseksi?” Iruka kysyi, pystymättä vastustamaan kiusausta koskettaa Kakashin kasvoja vapaalla kädellään.
”Vain tämän”, Kakashi vastasi ja painoi toisenkin käden alas. Sitten hän kumartui ja painoi huulensa Irukan huulia vasten.

Irukan silmät levisivät. Kakashi suuteli häntä! Ei suudelma ollut mitenkään erikoinen, mutta silti Irukan ensimmäinen. Hetken päästä Kakashi nousi istumaan ja päästi Irukan ranteet vapaiksi.
”M-miksi suutelit minua?” Iruka sai kysyttyä. Kakashi yllättyi näin suorasta kysymyksestä. Miksi hän oli tehnyt sen?
”Koska pidän hänestä? Ei! Tai ehkä kuitenkin”, Kakashi yritti epätoivoisesti paimentaa ajatuksiaan takaisin raiteille.
”Syytän siitä hormooneja”, Kakashi vastasi. Iruka näytti selvästi pettyneeltä.
”Hormooneja?! Menetin ensisuudelmani hormooneille?!” Iruka huusi. Kakashi hymyili ja kumartui taas lähemmäs.
”Haluatko toisen?” hän kysyi ja vastausta odottamatta suuteli uudestaan Irukaa.

”Näetkö? Hormooneja”, Kakashi naurahti, päästäessään Irukan irti.
”En voi uskoa, että teit sen!” Iruka huusi kasvot punaisina, kuin ylikypsä tomaatti. Kakashi vain hymyili.
”Lähden iltanuotiolle”, Iruka mutisi, kavuten äkkiä sängyltä ja lähestulkoon juoksi ulos. Mitä hänen pitäisi tehdä? Tai edes ajatella? Oikeastaan suudelma oli tuntunut hyvältä. Yllättävältä, mutta hyvältä. Arg! Mitä hänen pitäisi tehdä?!

Iruka päätti olla kiinnittämättä Kakashiin mitään huomiota koko illan aikana. Se sujui suhteellisen hyvin, vaikka sivulliset loivatkin heihin kysyviä katseita.Varsinkin Mizuki oli innoissaan. Iruka oli niin muissa maailmoissa, ettei edes huomannut pojan nälkäistä ilmettä. Kakashi kuitenkin huomasi ja päätti pitää Irukaa silmällä.

Kakashin pahat aavistukset näyttivät toteutuvan. Eräänä iltana, kun osa nuorista jäi istumaan nuotiolle, juhlien yötä, Mizuki iski. Iruka oli lähdössä nukkumaan, kun Mizuki suostuttelikin hänet mukaansa rannalle. Kakashi seurasi heitä, pitäen mahdollisimman pientä etäisyyttä. Iruka kaatui matkalla pari kertaa, mutta Mizuki ei edes pysähtynyt. Viimein he tulivat rannalle ja Kakashi huomasi Irukan hierovan polveaan.
”Pitäisi varmaan mennä nukkumaan”, Kakashi kuuli Irukan sanovan.
”Yötä on jäljellä vielä pitkälti. Etkö nauti seurastani?” Mizuki oli vaarallisen lähellä Irukaa.
”Minua väsyttää. Suo anteeksi”, Iruka tokaisi ja aikoi lähteä. Mizuki tarttui häntä kädestä ja pakotti istumaan laiturille.
”En tiedä, mitä sinulla ja Kakashilla on meneillään, mutta muutkin haluavat osansa”, Mizukin ääni oli vakava. Kovakouraisesti hän tarttui Irukaa tukasta ja kurottautui kohti huulia. Silloin Kakashi sekosi.

Iruka ei edes ehtinyt huutaa, kun Kakashi oli jo kiskonut Mizukin hänen luotaan. Yllättynyt ulvaisu karkasi Mizukin suusta, kun Kakashi tyrkkäsi hänet veteen. Kuului pärskintää ja kiroilua, kun Mizuki ui tikkaille. Kakashi oli kuitenkin jo tarttunut Irukaa kädestä ja raahannut hänet mukaansa.
”Kakashi?” Irukan äänessä oli huolta. Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt Kakashia tällaisena. Poika talutti hänet mökkiin ja istutti sängylle.
”Sattuiko sinuun?” Kakashi kysyi ja alkoi tarkistaa Irukan käsiä. Huomattuaan niiden ihon ehjäksi, hän vilkaisi tämän jalkoja. Vasemmassa polvessa oli ilkeä naarmu, jonka oli täytynyt aiheutua kivistä. Mizuki ei ilmeisesti ollut paljoakaan välittänyt, miten paljon Iruka kompastelisi pimeässä.

”Se roisto!...Tämä voi vähän kirvellä”, Kakashi mutisi, painaessaan puhdistusaineeseen kastetun pumpulitupon haavan päälle. Iruka puri huultaan. Aine tosiaan kirveli. Pian kipu hellitti ja Kakashi asetti laastarin, nyt puhtaan haavan päälle.
”Ki-kiitos...kaikesta”, Iruka takelteli. Viimeinen sana tuli niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli. Kakashi kuitenkin kuuli.
”Ole hyvä”, hän vastasi ja huomasi Irukan hymyilevän ujosti. Hellyys täytti hänen sydämensä. Miten kukaan voisi haluta pahaa, jollekin noin pienelle ja suloiselle?

”Parempi varmaan mennä nukkumaan”, Kakashi sanoi. Gai tulisi jahka ehtisi ja Mizuki saisi hänen puolestaan, vaikka kadota.
”Entä Mizuki? Hän on varmaan vihainen”, Irukan ääni oli epävarma. Pitäisikö hänen olla huolissaan mahdollisesta kostosta? Kakashi makasi omalla sängyllään, katsellen nuorempaa poikaa.
”Kuulen kyllä, kun hän tulee. Eikä hän sinua voi syyttää, et tehnyt mitään”, Kakashi vakuutti. Sanojensa vakuudeksi, hän tarttui Irukaa kädestä, kuin luvaten pitää tästä huolta. Se oli pieni ele, mutta loi heidän välilleen sanattoman siteen, joka takasi rauhallisen unen.


Loma loppui aikanaan ja nuorten oli aika palata koulun penkille. Irukalle vuosi oli merkittävä, sillä hän siirtyi uuteen kouluun. Niinpä hän ensimmäisenä päivänä, astellessaan koulun pihalle, tunsi jännitystä tulevasta. Onneksi Kotetsu ja Izumo, hänen hyvät ystävänsä tulivat samaan kouluun. Heidät ohjattiin liikuntasaliin, jossa vararehtori jakoi heidät oikeisiin ryhmiin ja paljasti huonelistan.

”No, missä huoneesi on, Iruka?” Kotetsu kysyi.
”B-siivessä”, Iruka vastasi ja vilkaisi pienestä kartasta sijainnin.
”Minulla on C:ssä. Aika lähellä”, Izumo sanoi hyvillään.
”Pitäisi varmaan mennä katsomaan”, Iruka ehdotti. Muut nyökkäsivät, toivoen saaneensa mukavat huonetoverit.

Iruka löysi huoneensa suhteellisen helposti ja koputti. Olihan hänellä avain, mutta tuntui kohteliaalta antaa tulonsa ilmi. Ovi avautui laiskasti ja Iruka huomasi seisovansa kasvotusten tutun pojan kanssa. Järkyttyneenä hän tuijotti, pystymättä liikahtamaankaan.


Yes, I know you all want to kill me, right? Vähän ikävään kohtaanhan tuo jäi, mutta siinä oli oikeastaan ainoa sopia kohta lopettaa. Kommentteja innolla odottelen, sekä risuja että ruusuja. So please, tell me what you think about this story.