Miten sitä pieni hetki saattaa muuttaa elämäsi suuntaa. Suuntaan, jonne et olisi halunnut lähteä. Suuntaan, josta et enää palaa, et ainakaan ehjänä.

"Herranjumala tulkaa joku auttamaan! Sakura ei vastaa!" Tenten huusi hädissään.
"Menkää joku hakemaan terkkari! Sakura.. vastaa!" Ino huusi ja heilutteli Sakuraa edestakaisin. Parin minuutin kuluttua Tsunade saapui luokkaan ihmetellen: "Mitä täällä oikein on tapahtunut?"
"Se-se ei herää" Ino änkytti yrittäen saada Sakuraa reagoimaan. Samassa Naruto oli saapunut luokkahuoneen ovelle ihmettelemään, miksei Sakura ollut jo tullut.
"Sakura. Mä tiedän että sulla on paha olo mutta sun täytyy avata silmät nyt heti!" Tsunade huusi Sakuralle, tyttö ei reagoinut vieläkään. "Naruto tule auttamaan, viedään Sakura pois täältä" Hän jatkoi ja viittoi Narutoa biologian luokkaan.
"Mitä hemmettiä? Sakura?" Naruto katsoi silmät kummastuksissaan ja nosti tyttöä.
"Jaksatko kantaa Sakuran huoneeseeni asti?" Tsunade katsoi Narutoa kysyvästi.
"Ja-jaksan" Naruto sanoi ja sai Sakuran syliinsä. Hän lähti tyttö sylissään kävellen käytävää kohti Tsunaden vastaanottoa. Välimatka tuntui pitkältä ja raskaalta. Naruto katsoi sylissään olevaa Sakuraa, aivan kuin hän olisi vain nukkunut. Mutta tuosta unesta hän ei tuntunut heräävän.

Sain kuulla vasta myöhemmin, että hän oli kantanut mut terkkarin huoneeseen. Siinä vaiheessa ajattelee: Ihanaa. Oma rakas kantaa sut perille, pelastaa taas tilanteen. Pelastaa päivän. Varsinainen ritari.

Naruto asetti Sakuran makuulle Tsunaden lepohuoneen sängylle. Naruto katsoi tyttöä hetken. 'Mikset sä herää?'
Tsunade alkoi samantien ravistella Sakuraa.
"Sakura, herää nyt! Tämä ei ole leikin asia!" Tämä huusi tytölle. Naruto katsoi heitä vierestä, Sakura ei vieläkään reagoinut Tsunaden huutoihin. Narutolle tuli ahdistava tunne, hänen teki mieli paeta, jonnekkin kauas. Tsunade huomasi sen.

Pitkän ajan Tsunade vain ravisteli ja läimäytteli Sakuraa kasvoihin, kunnes tyttö lopulta - 10 minuutin jälkeen - havahtui.
"Mi-mitä?!" Hän parkaisi heti silmät avatessaan. Hän oli täysin pyörällä päästään. Hänen pitäisi olla bilogian tunnilla eikä Tsunaden luona! Sakuran teki mieli häipyä  ja nopeasti.. Kunnes huomasi Naruton. Hädissään, täysin sekaisin olevan pojan.
"Na-naruto...?" Tyttö katsoi kysyvästi. Naruto vain tuijotti. Hän ei sanonut sanaakaan. Tyttö tarttui poikaa kädestä.
"Mitä ihmettä Naruto?"
"Mikä sulle oikein tuli? Mä yritin herätellä sua vaikka kuinka kauan!" Tsunade huusi huolissaan. Lopulta Narutokin sai avattua suunsa, mutta vain sanoakseen : "Mun on mentävä". Sakuran silmät lasittuivat kyynelistä kun poika irrotti otteensa tytön kädestä. 'Älä jätä minua tähän' Sakura huusi mielessään. Olisitpa kuullut sen. Epätoivoinen huuto, kukaan ei kuule.. olet yksin. Sakuran ajatukset katkesivat Tsunaden mellastaessa ympäri huonetta.
"Herranen aika sun täytyy päästä sairaalaan!"
"Mi.. mitä?" Sakura ei vieläkään täysin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
"Sä olit täysin herättämättömissä! Mä ravistelin sua vaikka kuinka kauan mutta sä et reagoinut kuinkaan! Tuollanen ei oo normaalia!" Samassa Tenten tuli Tsunaden huoneeseen Sakuran reppu ja vaatteet mukanaan. "Sä käskit mun tuoda nämä.." Tenten mutisi Tsunadelle.
"Hyvä, nyt voidaan lähteä, pistä takki päälle, ja sinä Tenten, ota Sakuraa kädestä ja talutetaan se autolle" Tsunade komensi.
"He-hetkinen! En mä voi minnekkään lähteä!" Sakura huusi mutta Tsunade ei kuunnellut. He taluttivat Sakuran Tsunaden autolle. Sakuran istuessa autoon, hän katsoi Tenteniä, joka oli vähällä purskahtaa itkuun. 'Mitä sä itket? Mitä mä oikein tein? Mitä hemmettiä nyt tapahtuu..'

Pienen hetken kuluttua auto ajoi terveyskeskuksen pihaan. Tsunade talutti Sakuraa lääkärin huoneeseen asti. Sakuraa käskettiin asettumaan makuulle, kunnes lääkäri tulisi. Tsunade selitti lääkärille pikaisesti, mitä oli tapahtunut ja Sakura tuijotti silmät pyöreinä kuunnellessaan heitä.
"Sakura, sehän nimesi oli?" lääkäri kysyi. Sakura nyökkäsi varovasti.
"Sanohan, olitko tänään syömässä? Osaatko yhtään itse päätellä mistä tuo sinun pyörtymisesi johtui? Käytätkö alkoholia? Entä poltatko? Entäs --"

Pääni oli täynnä tyhjää. Se lääkäri kyseli koko ajan kaikkea, en jaksanut edes kuunnella.


Kun lääkäri oli kysymyksensä esittänyt, hän jäi vielä Sakuran seuraksi. Noin kymmenen minuutin kuluttua huoneeseen astui kaksi miestä. Ambulanssikuskeja. Sakura oli ihmeissään. "Mi-mitä nyt?"
"Sut viedään keskussairaalaan tutkitavaksi, täällä emme oikein voi tehdä muuta" lääkäri sanoi ja nosti silmälasinsa nenältään.
"Mi-mitä?! E-en mä voi.." Sakura hiljeni. '...Lähteä.'
"Pystytkö kävelemään?" toinen miehistä kysyi Sakuralta. "K-kyllä.." Sakura vastasi ja nousi huterasti pystyyn. "Mut.. mun pitää päästä ensi vessaan" hän mutisi. lääkäri näytti missä vessa oli. Sakura lukitsi oven ja tuijotti itseään peiliin. Hänhän oli aivan kalpea! Silmät pyöreinä pelosta hän vain tuijotti melkein valkoisia kasvojaan. 'Helvetti, mikä mun on?'

Mä vain tuijotin. Sitä peiliä, katsoin itseäni suoraan silmiin. Silmiin, joista hehku oli kadonnut. Kuin ne olisivat olleet kuolleet. Kuolleet silmät.

Myöhemmin sairaalaan päästyään Sakura vietiin oitis ties minkälaisiin kokeisiin. Häntä testailtiin kuin jotakin koekaniinia! Sakurasta se oli rasittavaa, hän muutenkin inhosi kaikkea, mikä liittyi yhtään lääkärissä käymiseen tai muuhun sellaiseen. Onneksi täältä pääsee pian pois.. Sakura ajatteli ja yritti kestää kaikki ne typerät testit.

Lopulta kokeet loppuivat, ja Sakura kuvitteli pääsevänsä kotiin. Sakuran äitikin oli tullut sairaalaan. Hän tuijotti Sakuraa pelottavasti. 'Kyyläisit nyt vielä vähän enemmän..' hän jupisi mielessään. Kun hoitaja saapui, Sakuran ilme venähti:
"Valitettavasti sä et pääse kotiin vielä, sun täytyy jäädä tänne ainakin täksi illaksi tarkkailuun.." hoitaja sanoi ja hymyili vienosti.
"Mi... siis mitä?!" Sakuran suu loksahti auki. Äiti ei sanonut mitään vaan seurasi hoitajaa ja Sakuraa hoitajan ohjatessa heitä erääseen huoneeseen.

"Täällä olisi sinun huoneesi, 209.. saat olla rauhassa, täällä ei ole muita kuin sinä" hoitaja hymyili. Sakura vain tuijotti eikä vastannut mitään. Hän pyörähti ympäri tuijottaen huonetta. Lastenhuone. Olihan Sakura vasta 14. Kolme keltaista kaappia omia tavaroita varten, seinillä julisteita, hevosia, kissoja, koiria.. Telkkari, läjäpäin jotain lastenvideoita, pieni pöytä ja pari pientä tuolia ja keinutuoli. Ikkunassa oranssit verhot, sänky ja yöpöytä. Sakura huokaisi. 'Tämä ei ole mahdollista, en mä voi jäädä tänne!' hoitaja poistui ja Sakura istahti sängylle.
"Harmillista.. Mitä ihmettä siellä koulussa oikein tapahtui?" Sakuran äiti kyseli.
"En mä tiedä.. En mä tiedä! Mä oon itse ihan pihalla tästä kaikesta. Kaikki menee taas ihan päin.. Ääh!" Sakura hermostui ja heitti tyynyn seinään. Äiti katsoi hieman peloissaan, muttei sanonut mitään.

Tuntia myöhemmin Sakuran äiti lopulta lähti ja Sakura jäi yksin. Sakura lysähti makaamaan ja kysyi itsekseen: "Mitä mä oikein täällä teen?" Hän mietti, että mitä jos joutuisi jäämään sairaalaan pitemmäksikin aikaa, kuin yhdeksi yöksi? Hän vilkuili ympärilleen, tuijotti seinää, sen jälkeen ovea, minkä takaa kantautui pienen lapsen huuto. Tuskallinen huuto.
"Äitiiii!! Äitiiiii! Eiiieieeiii!!" tuo lapsi parkui. Sakuraa ahdisti kuulla niitä. Hän painoi päänsä tyynyyn, mutta nuo saman lapsen huudot kuuluivat yhä. Kamala paikka. Haluan pois täältä. Heti.

Sakura nousi hetkeksi istumaan, ja hän tuijotti pöydällä olevaa nallea. Nallea, jonka oli saanut Narutolta, aikaiseksi joululahjaksi, pari päivää sitten. Tosiaan, joulukin oli tulossa. Sakuran tarkoituksena oli juuri tänään, perjantaina, mennä ostamaan Narutolle lahja. Sakuraa alkoi itkettää, hän otti nallen pöydältä ja rutisti sitä niin lujaa kuin jaksoi.
"Naruto mulla on nyt jo ikävä"

Kaverit kävi kattomassa, olivat korkeintaan tunnin, ja sen jälkeen, kun ne lähti, olo paheni entisestään.
Kului neljä päivää. Neljä päivää sairaalassa, ihan turhaan. Voi sitä onnea, kun sain tietää pääseväni kotiin! Mikään ei voisi mennä pieleen. Mutta iloitsin liian aikaisin.. Pahinta kaikesta, pahimpaan mahdolliseen aikaan..



Maanantaipäivä. Vihdoin Sakuralle sanottiin että hän pääsisi kotiin. Tenten ja Temari olivat vielä tulleet katsomaan Sakuraa.
"Hyvä homma että pääset kotiin! Mä en kestä koulussa kun Kiba ja Shikamaru ärsyttää koko ajan" Tenten huokaisi.
"Enpä tiedä tulenko kouluun siltikään huomenna.. ehkä keskiviikkona."
"Tulisit nyt! Näkisit Narutonkin!"
"No, en tiedä.. katsotaan nyt"
"Soitetaan sille!" Temari sanoi ja kaivoi puhelinta. Sakura ehti tuskin sanoa mitään, kun puhelin jo soi. Se tuuttasi kauan.. Kunnes lopulta vastattiin. "Joo?"
"Hei rakas! Miten on päiväs nyt menny?" Sakura kysyi onnessaan.
"Ei paljo mitenkää.." Naruto sanoi hiljaa. Sakura huomasi että jokin oli vialla.
"O-onko kaikki okei?" Sakuran ääni alkoi väristä.
"Juu.. on vaan ollu vähä paska päivä"
"No höh.. Nii sitä mä vaan että mä pääsen tänää kotiin! Eikö ookki ihanaa?" Naruto mumisi jotain, Sakura hädin tuskin kuuli.
"Mun pitää lopettaa ny" Naruto sanoi ja löi luurin korvaan. Sakura jäi tuijottamaan tyhjää, kun puhelin alkoi tuutata. Mikä ihme Narutolla oli? Sakura selitti tytöille, miten Naruto oli hädin tuskin sanonut mitään, ja se sai Sakuran huolestumaan.

"No ei nyt mietitä sitä, sillä varmaan on vaan huono päivä" Temari sanoi ja hymyili.
"Voi ei.. mua on tultu jo hakemaan. Sori mun täytyy mennä" Tenten sanoi ja halasi tyttöjä. Sinne meni.
"No, saadaanki olla kaksistaan tää loppuaika, ennen kun äitis tulee hakemaan." Temari sanoi ja halasi Sakuraa.
"Niimpä.. on tässä ny yli puol tuntia aikaa, vois vähä laittaa kamoja kasaan" Sakura mutisi ja alkoi laittamaan kamppeitaan. Vähän myöhemmin, kaikki kamppeet oli melkein valmiina, Naruton nalle oli vielä sängyssä. Sakura tuijotti sitä hetken. Hän tarttui nalleen, silitti sitä hetken ja laittoi sen muiden tavaroiden päälle. Temari hymyili.

Samassa Sakuran kännykkä värisi. Tekstari. Sakura oli jo saanut hymyn kasvoilleen, hän huomasi viestin olevan Narutolta. Mutta lukiessaan viestin, Sakura järkyttyi. Hän en saanut sanaa suustaan.
"Keneltä se on? Onko se Narutolta? Anna mäki luen? Sakura?" Temari kyseli ja tarttui kännykkään. Hän halusi tietää mitä viestissä luki, mutta kun Temari katsoi viestin, hän käänsi katseensa heti takaisin Sakuraan. Sakuran ilme oli jämähtänyt.

"Mä jätän sut nyt kun mä en vaan enää tykkää susta.."

"Sa-Sakura?" Temari katsoi Sakuraa hieman hermostuksissaan. Tyttö katsoi kännykkänsä ruutua, luki nuo sanat mielessään yhä uudelleen ja uudelleen..
"Se ei voi tehdä näin.. se ei voi tehdä näin!! Ei voi!! Ei voi!!" Sakura alkoi itkeä hätäännyksissään. Temaria pelotti hieman, tyttö ei muuta kuin huutanut ja itkenyt. Huutanut Naruton nimeä. Tyttö yritti epätoivoisesti, epätoivoisesti saada puhuttua pojan kanssa, mutta poika ei vastannut.
"Ei.. eikä... Naruto!!!!" Hän huusi käytävällä. Sakura oli aivan paniikissa. Hän huomasi taas hengityksensä tihenevän, kuin häneltä olisi loppunut ilma. Kuin hänen elämältään olisi loppunut tarkoitus.

Tää homma ahdistaa
En uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan
Luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa
Ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan
Tää tappaa ihmisen

-------------------------

Sä annoit ymmärtää
Että olisin jotain tärkeämpää
Kuin mitä olevani kuvittelinkaan
Sä sait mut nauramaan
Valhees toivat ilon mun elämään
Elämään, jonka heität nyt menemään
Menemään

Sä annoit rakastaa
Takaisin en koskaan sitä saanutkaan
En vaikka muuta en mä tahtonutkaan
Kai liikaa uskalsin
Odottaa, kun sua rakastin
Rakastin unelmin
Ja haavein ja tuhansin suudelmin



---------------------------------------

6. Se oli liian kaunista

Liian kaunista.

"Miten niin ei enää tykkää?!" Sakura itki vihoissaan. "Tää ei oo mahollista!" sairaalan käytävissä kaikui.
"Rauhotu, rauhotu" Temari sanoi halatessaan ystäväänsä. "Sun äitis tulee varmaan ihan pian ja sä vaan täällä itket.."
"No ihan sama!" tyttö huusi vastaan. Temari ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.

Eikä aikaakaan kun Sakuran äiti oli tulossa hakemaan. Sakura makasi kippurassa käytävän nurkassa ja itki.
"Mitä täällä on oikein tapahtunu?" Sakuran äiti kysyi. Sakura vain itki eikä ollut kuulevinaan.
"Sydänsuruja.." Temari sanoi hiljaa. Hän nosti Sakuran ylös ja sanoi hiljaa: "Meidän pitää nyt mennä". He palasivat Sakuran huoneeseen hakemaan Sakuran tavaroita. Sakura katsoi tavaroitaan ja niiden päällä olevaa nallea. Hän tarttui siihen ja tunki sen niin syvälle kaikkien tavaroiden pohjalle ja kirosi mielessään: "Saatanan paskiainen".

Automatka oli hiljainen. Kaverini istui etupenkillä ja äiti ajoi ja kuunteli mun tuskaista itkua. Se oli mun elämäni itkuisin tuskallisin matka. Ikinä - siis en ikinä - ole itkenyt niin paljon autossa. Ja tuntenut itseäni henkisesti kuolleeksi.

Kun lopulta Sakura pääsi kotiin, hän nakkasi tavaransa seinään ja paiskasi oven kiinni perässään. Stereoiden basso alkoi samantien värisyttää koko Sakuran huonetta. Hän ei halunnut kuulla. Hän ei halunnut kuulla omia ajatuksiaan. Mutta Sakura huomasi musiikin vain pahentavan tilannetta.


Sakuran kädet olivat mustelmilla. Hänen käsissään alkoi hiljalleen tuntua kipu, joten hän löi vasemman kätensä vielä kerran ja lysähti sitten lattialle. Kyynelistä sokeat silmät itkivät yhä.
"Mun on pakko mennä kouluun huomenna, mä en kestä olla kotona, vaikka mun pitäisikin. Mä vain itkisin." Sakura mutisi vielä sängyssäänkin. Luvassa olisi levoton ja uneton yö.

------------------------------------------------------------------

"Sakura ihanaa kun oot koulus!" Tenten ja muut kaverit syöksyivät tytön syliin välitunnilla. "Mitä ne teki sulle? Millasta oli? Oliko sielä----" Sakura hädin tuskin kuunteli. Hän näki Naruton jo kaukaa kävelevän Kiban kanssa.
"Joo. Oli sielä. Mä meen nyt hetkeks yksin ok.." Sakura sanoi ja pidätteli itkua. Hän melkein juoksi tyttöjen vessaan ja sulki oven hiljaa perässään, katsoi itseään peilistä ja jäi sinne yksin mököttämään


Muut tytöt olivat ymmällään. Miksi Sakura oli outo ja hiljainen? Oliko joku kuollut? Tai jotain? Sakuran luokan kaverit kuiskivat keskenään, mistä Sakuran käytös oikein johtui. Temari tiesi, kaikki muut vain kuiskivat keskenään.

Tuntia myöhemmin Sakura oli taas samassa tilanteessa. Hän näki Naruton taas. Mutta tällä kertaa Naruto oli tulossa vastaan. Kaveriensa kanssa.
'Pysy rauhallisena, pysy rauhallisena..' tyttö hoki itselleen mielessään. Hän nielaisi kerran voimakkaasti ja tunsi tuskanhien valuvan. Hänen teki mieli sulkea silmänsä tuolta näyltä.. Hän ei halunnut katsoa.. Kunnes.

Salamannopea kosketus.

Ohikiitävä hetki. Se hetki, mikä tuntui kestävän ikuisuuden, olikin jo tiessään. Sakura tunsi kätensä koskevan Naruton kättä, ihan pienen hetken ajan. Ei edes sekunttia. Kun Naruto oli jo tiessään. Sakura kiristi hampaitaan ja ampaisi ulos. Temari näki kaiken ja juoksi perässä.

"Sakura.." Hän kuiskasi ja halasi tiukasti. Sakura ei enää voinut pidätellä itkuaan.
"Mä rakastan sitä.. Miks sen piti tehdä näin!!" Sakura huusi.
"En mä ainakaan käsitä.. Te olitte niin ihania yhdessä.. Te olitte täydelliset toisillenne."
"Se oli niin kaunista.. Liian kaunista" Sakura painoi itsensä lujempaa Temaria vasten ja itki hiljaa. Lumihiutaleet putoilivat hennosti maahan. Lumisade. Lunta hädin tuskin oli ollenkaan. Paitsi tänään. Tänään sitä satoi.

Kului viikkoja. Monia, pitkiä, masentavia viikkoja. Loman jälkeen kouluun takaisinmeno tuntui tuskallisen pelottavalta ajatukselta. Kotona olisi vain turvallista istua oman koneensa ääressä ja itkeä silloin kun itkettää. Koulussa ei. Koulussa täytyy olla kova ja kestää, kaikki mitä vastaan tuli, hänestä huolimatta..

Sakura istui yksin käytävän lattialla nenä kirjassa läksyjä tekemässä. Hän huokaili syvään. Käytävä oli aavemaisen hiljainen. Kunnes Naruto tuli ja istui hänen viereensä.
"Moi" Naruto sanoi virnistäen.
"M-moi.."
"Yksin täällä istut"
"J-joo. Voit sä mennä tuonne kaveries luo takas jos haluut. Älä tähä jää"
"Miksen? Kai me voidaan viä kavereita edes olla?"
"No joo joo.. Sori."
"Hmm. Mä haluan puhuu sun kanssa, jutellaan joskus koulun jälkeen jooko?" Sakura kohotti katseensa. Hän ei sanonut mitään. Nyökkäsi vain.

Pian Naruto oli saanut houkuteltua Sakuran kavereidensa seuraan, ja jäi itsekin hetkeksi.
"..niin ja sit se sano vaan etten mä mitään tehny!" Ino selitti jotain.
"Hmm.." Sakura mutisi kun muut nauroivat. Naruto katsoi Sakuraa ja alkoi kutittaa tätä.
"Hei! EI SAA! Tuo on kauheeta! Lopeta!" tyttö nauroi. Naruto hymyili takaisin kun näki Sakuran hymyilevän. Sakura hermoili ja tunsi olonsa kiusalliseksi. Naruton mentyä tytöt katsoivat Sakuraa.
"Ootteko te taas yhdessä?" Ino kysyi.
"E-ei.. ei olla. Ei nyt eikä enää ikinä.." Sakura huokaisi.
"Ai.. Se vaan vaikutti niin siltä. Te näytitte niin onnellisilta.. Teidät on vaan tarkoitettu toisillenne" Tuon kuultua Sakuran sisälle syntyi uusi aukko. Iso ja ontto. Hän lähti muiden luota mitään sanomatta.
"Mikä sille tuli?"
"No mitäs luulet.." Tenten mulkaisi Inoa.

Parin päivän päästä koulun loputtua:
"No, mistä te aiotte puhua?" Temari kysyi.
"Ajateltiin vaan puhuu asiat selviksi kai"
"No toivottavasti onnistuu" Temari hymyili ja lähti kun huomasi Naruton tulevan.
"M-moi" Naruto sanoi hiljaa ja vilkuili ympärilleen. He lähtivät kaksistaan kävelemään kylmässä tuulessa erään hallin taakse.

"Kylmä on" Sakura hytisi.
"Joo.." Naruto sanoi ja pysähtyi. Hän tuijotti pitkään Sakuraa syvälle silmiin. Sakura tunsi sisällään sen saman tunteen, minkä hän tunsi suudellessaan Narutoa ensimmäisen kerran. Ja samassa hetkessä kun Sakura muisteli sitä hetkeä, lämpimässä syyssäässä, sillä hetkellä, kylmässä talvisessa tuulessa, heidän huulensa painautuivat yhteen. Kuin juuri silloin. Syksyllä.

"Tuota.." Sakura aikoi sanoa jotain, mutta Naruto rutisti tytön itseään vasten niin kovasti kuin pystyi. Siinä samassa Sakuran silmistä valui kyyneleet.  Se rutistus sai Sakuran olon sekavaksi. Se halaus kesti pitkään. Kunnes Naruto lopulta hellitti otettaan. Sakura näki pojan ilmeestä, hänkin oli hieman suruissaan.
"Mulla on ollut sua ikävä" Sakura kuiskasi hiljaa. Naruto tuskin kuuli sitä.

"Ei hemmetti" Naruto sanoi pian. Sakura katsoi poikaa. "Ei tää oo oikein"
"Mitäh?" Sakura tuijotti.
"Niin, tää ei tosiaankaan ole oikein. Tässä ei oo mitään järkeä" Sakuran olisi tehnyt mieli huutaa. "Kun ei oo tunnetta. Tunnetta toista kohtaan"
"Kyllä on..." Sakura puristi kätensä nyrkkiin ja yritti pidättää itkuaan. "Etkö sä käsitä miten paljo sä satutit mua? Ja nyt me pussattiin ja nyt sä sanot noin! Etkö sä käsitä mitä sä leikit?!"
"No voi jumaliste anteeksi että oon olemas!"
"No et tosiaankaan saa!"
"Onko se mun vika jos mä en enää tykkää susta?! Mä luulin että voitais olla vielä kavereita"
"Mä välitän susta yhä.. Mä en tiedä pystynkö mä siihen.."
"Mä ainakin toivoisin niin"
Sakura veti syvään henkeä. Kylmä tuuli. Se puhalsi. Ja taas Sakuran mieli palautui siihen iltapäivään. Ensimmäiseen iltapäivään Naruton kanssa. Ensimmäiseen hetkeen. Silloin tuuli oli lämmin ja pehmeä. Nyt se oli kylmä ja armoton. Se merkitsi sitä, että jokin näiden kahden välillä jäisi kummittelemaan, eikä enää katoaisi. Kaikki oli hyödytöntä. Kaikki oli ohitse.

Sakura kääri hihojaan ja pyyhki sotkeutuneet meikit mustaan takkiinsa. Naruton katsoessa tyttöä hän katsoi tämän käsiä. Hän säikähti.
"Mitä sun kädes on?" hän kysyi. Sakura katsoi käsiään ja veti takkinsa hihat nopeasti takaisin alas. "Ei mitää" hän mutisi. Naruto otti Sakuran kädestä kiinni ja nosti hihan takaisin ylös.
"Mitä sä oot oikeen tehny?! Ja miks sä oot tollasta menny tekemään?" Naruto hätäili.
"Sun takias.." Sakura kuiskasi ja riuhtaisi kätensä irti Naruton otteesta. Naruto tuijotti Sakuraa suu auki. Hän otti tyttöä kiinni olkapäistä ja katsoi silmiin.

Liikaa kipuu liikaa suruu, muka rakkauden takii
Joku lyö, toinen maahan paiskaa sanoilla julmilla..

"Kuule.. Mä toivoisin että sä yrittäisit jatkaa elämääs ilman että satuttaisit ittees. Oikeesti"
"Aha.. mitä varte? Ei mulla oo enää syytä olla täällä, mä en jaksa enää"
"Kyllä varmana on! Oo kiltti Sakura.. Mä välitän susta silti.. Tee se edes mun vuoksi" Naruto sanoi ja halasi.

Mitkään sanat ei riittänyt kertomaan, miten paljon välitin. Tunnelma oli synkkä. Oli pakko saada puhua jotain. Joten puhuimme mistä vain, mitä mieleen tuli. Yritimme unohtaa sen kamalan välikohtauksen.

"Tuolla se taas menee" Sakura mutisi ja tuijotti.
"Älä viitsi, oikeasti Sakura.. Älä katso sitä" Tenten huokaili.
"Miten voin olla katsomatta jos sillä on joka riivatun tunti samassa paikassa?!"
"Älä nyt hermostu.."
"Mitä sitten vaikka mä katonki sitä? Ei se katoa vaikka mä kuinka haluisin"
"Naruto vai?"
"Ei. Vaan se tunne. Ja mä tuijotan sitä niin kauan kunnes mä saan sen takaisin"

Sakura seurasi vaaleahiuksista poikaa katseellaan. Sitä miten hän käveli tämän ohitseen, kuin ei olisi huomannutkaan Sakuraa... ja kävellessään toisen tytön luo.

"Eikä.."
"Mikä nyt?"
"Katso.." Sakuran silmät tuntuivat lasittuneen kivusta. Hän näki pojan kutittavan tuota tyttöä, joka punastui, jolla oli ujo hymy. He nauroivat. Naruto punastui. Ja heidän silmät tuijottivat toisiaan onnellisesti, mutta varoen. Tenten kohotti katseensa ja katsoi noita kahta. Narutoa ja..
"Mitä ihmettä.. Hinata?"

-------------------------------------------------

Jatkoa luvassa sit joskus taas.