Tämä osa tuli aika nopeasti, koska täytyyhän meidän kuroa kiinni sitä aikaa, jolloin olitte kokonaan ilman ficcejäni. Tällä hetkelläkin minulla on seitsemän osaa tätä sarjaa valmiina, mutta saatan muutella vielä sitä. Tekstihän on alunperin vuodelta 1 ja 2, mutta keskeneräisyytensä takia, päätin jatkaa sen kirjoittamista ja viimein julkaista sen muiden nähtäväksi. Siksi en ihmettelisi, jos päättäisin kesken kaiken kääntää koko asetelman uusiksi. Mutta lopetan nyt löpinät. Nauttikaa!

***

”Kakashi?!” Iruka huudahti. Miten tämä oli mahdollista?
”Hei taas, Iruka”, Kakashi hymyili ja päästi pojan sisään. Iruka ei voinut kuin ihmetellä, miten tällainen sattuma oli mahdollinen. Eikä Kakashi kertonut valinneensa Irukan tarkoituksella huonetoverikseen. Sen voisi paljastaa myöhemminkin.
”Mukava nähdä sinut jälleen”, Kakashi hymyili Irukalle, joka punastui.
”Niin sinuakin”, Iruka vastasi.

Seisoessaan pienehkössä huoneessa, Iruka huomasi ensimmäisenä, että paikka oli uskomattoman puhdas. Hän oli jostain syystä kuvitellut huoneen sotkuiseksi. Oliko Kakashi siivonnut? Tuskinpa, miksi nähdä moinen vaiva? Silloin hänen silmiinsä osui pieni komero, jonka raollaan olevasta ovesta saattoi nähdä hätäisesti sisään työnnetyn imurin. Ehkä Kakashi oli sittenkin...

”Asetu vain taloksi. Ikkunan oikealla puolella oleva sänky on sinun. Kylpyhuone on kulman takana ja ’keittiö’ löytyy eteisen oikealta puolelta, tuolta kulman takaa”, Kakashi esitteli pienen huoneiston Irukalle, joka oli ryhtynyt purkamaan kassejaan.

”Voin saattaa sinut huomenna tunnille, jos haluat. Koulualue on aika iso”, Kakashi jatkoi. Irukan mielessä ei edes vilahtanut ajatus, että ehdotuksesta voisi loukkaantua. Hän oli ainoastaan iloinen, että Kakashi tarjoutui vapaaehtoisesti opastamaan hänet oikeaan luokkaan.
”Se olisi kilttiä. Kiitos”, Iruka hymyili vanhemmalle pojalle, joka tunsi sydämensä jättävän lyönnin väliin.

He juttelivat pitkään yleisistä käytännön asioista, jotka Irukan olisi hyvä tietää. Kakashi ei halunnut, että Iruka joutuisi minkäänlaisiin ongelmiin, joten hän kertoi kaiken, mikä sillä hetkellä tuli mieleen.

”...Ja jos joudut Orochimaru-sensein tunnille, niin istu mahdollisimman keskellä. Takana istuvat yleensä kaikki häiriköt ja edessä olet liian lähellä opettajaa”, Kakashi valisti. Iruka ei ymmärtänyt alkuunkaan, miksi Orochimaru-sensei oli niin kamala, mutta Kakashi vakuutti hänen saavan sen kyllä selville.

”Jiraya-sensei on auttamaton perverssi. Hän esittelee usein mittavaa ’aineistoaan’, jota kerää johonkin ihme tutkimukseen. Varo, ettei hän sekoita sinua tyttöön, sillä sitten olet pulassa”, Kakashi nauroi eikä suostunut selittämään tarkemmin. Heidän keskustelunsa jatkui iltaan asti, jolloin ulkovalot syttyivät ja Iruka lähti suihkuun.

Tultuaan suihkusta, Iruka näki Kakashin pukeutumassa. Vihreät pyjamasortsit roikkuivat lanteilla, kalpeaa ihoa vasten. Kakashi veti juuri valkeaa hihatonta päänsä yli ja maski oli yhä tiukasti suun edessä. Punastuen kevyesti, Iruka painoi katseensa lattiaan ja siirtyi nopeasti omalle sängylleen. Päiväpeitolla lepäsivät t-paita ja lyhyet pyjamahousut.

Kakashi ei voinut olla tuijottamatta Irukan lähes paljasta kehoa. Pojalla oli ainostaan pieni, löysästi kiedottu pyyhe vyötäisillään. Kakashi oli saada halvauksen, kun Iruka irroitti otteensa pyyhkeestä ja pujotti t-paidan päänsä yli. Pyyhehän saattoi valahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Kuin ihmeen kaupalla, pyyhe pysyi Irukan vyötäisillä. Vasta, kun poika aikoi laittaa housut jalkaansa, Kakashi kääntyi katsomaan muualle. Kai sitä piti sentään olla jotain yksityisyyttä.
”Hyvää yötä, Kakashi”, Iruka sanoi, kömpien peittonsa alle. Hän ei ollut huomannut Kakashin tuijotusta.
”Kauniita unia”, Kakashi vastasi, sammutti valot ja päätti itsekin panna maaten. Pian he makasivat täydellisessä hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain ajoittain ohi ajava auto.


Iruka yllättyi positiivisesti huomattuaan, kuinka nopeasti hän tottui uuteen kouluun. Se oli suurimmaksi osaksi Kakashin ansiota, sillä tämä oli pitänyt huolen, että Iruka sopeutuisi mahdollisimman nopeasti.

Toinen positiivinen asia oli, että hän oli saanut Kakashin huonetoverikseen. Syödessään kerran Izumon ja Kotetsun kanssa, Iruka sai kuulla, millaisia elikoita heidän huonetoverinsa olivat.
”Genma on kamala perverssi, pahempi kuin Jiraya-sensei! Kaikki huoneemme seinät ovat täynnä alastonkuvia, jopa vessa!” Kotetsu huusi. Iruka ja Izumo kohottivat kulmiaan.

”Kukaan ei voi olla pahempi perverssi kuin Jiraya-sensei. Liioittelet suotta”, Izumo totesi.
”Enpäs! Näkisitte, mitä hän tekee kaiket päivät! Kun tulin ensimmäisenä päivänä sisään, hän oli lukemassa ilmiselvää pornoa! Lattia, pöydät, vessa ja keittö olivat täynnä vanhoja kondomeja ja muuta vastaavaa! Kun menin nukkumaan, hän yritti kähmiä minua ainakin 10 minuuttia!” Kotetsu huusi kovempaa ja huitoi käsillään. Monet ruokalassa olleet kääntyivät katsomaan.

”Rauhoitu, uskomme kyllä”, Iruka kiirehti rauhoittelemaan Kotetsua. Izumo pärski, yrittäen naamioida sen yskimiseksi.
”No, ei minullakaan ole sen parempi”, hän lohdutti. Kotetsu näytti epäilevän suuresti.
”Hänen nimensä on Maito Gai enkä ole koskaan tavannut meluisampaa tyyppiä. Hänen puheensa kuulostaa huudolta ja joka toinen sana on taatusti: nuoruus tai voima. Olin tulla hulluksi jo ensimmäisenä iltana! Kaiken lisäksi hän on jonkinlainen urheiluhullu, joka säilyttää sänkynsä alla parin sadan kilon painoja! Parin sadan kilon!” Izumo kertoi. Irukalta riitti myötätuntoa molemmille. Äänettömästi hän kiitti onneaan, että oli saanut Kakashin. Kunhan hän vain selviäsi vielä tulevista kokeista kunnialla. No, tuskinpa se olisi aiempaa vaikeampaa. Niin hän ainakin luuli...


”En selviä näistä kokeista!” Iruka parahti ja hautasi kasvot käsiinsä.
”Äh, hyvin se menee”, Kakashi lohdutti. Itsestään hän ei ollut huolissaan, sillä tiesi selviävänsä hyvin. Valitettavasti Iruka ei ollut lainkaan varma omasta selviämisestään.
”Eikä mene! En ymmärrä mitään näistä asioista!” Iruka huusi ja halusi itkeä. Kakashi huomasi nuoremman pojan ahdingon ja sai idean.

”Jos haluat, voin auttaa sinua”, Kakashi tarjoutui. Hänestä oli kauheaa katsoa, kun Irukalla oli paha mieli. Varsinkin, kun hän saattoi korjata asian.
”Oikeasti?” Irukan kasvot kirkastuivat. Kakashi nyökkäsi, saaden Irukan lähes hyppimään ilosta. Välittömästi he sopivat ajankohdat tukiopetukselle, jotta molemmat osaisivat olla paikalla ajoissa.

”Keskiviikko ei käy, lupasin mennä silloin Genman kanssa valmistelemaan uusinta Orochimaru-sensein ainetta. Se pitää saada tällä viikolla valmiiksi, joten käykö joku muu ilta?” Iruka kysyi melkein arasti.
”Miten sinä Genman tunnet?” Kakashi kysyikin yllättäen. Iruka ei ollut osannut odottaa tätä, joten hän mietti hetken.

”Olemme samalla tunnilla ja joudumme tekemään yhdessä aineita, tällä kertaa käärmeiden lämpövaihteluista. En minä muuten häntä tunne, mutta hän vaikuttaa mukavalta”, Iruka selitti. Kakashin ilme synkkeni. Genma oli tunnettu perverssi ja hurmuri, joten Irukan olisi syytä pitää varansa. Miten hän voisi kertoa Irukalle ilman, että tämä suuttuisi?

”Kotetsu on hänen huonekaverinsa ja hän väitti Genmaa pervoksi, muttei Genma ole minusta käyttäytynyt lainkaan oudosti”, Iruka jatkoi, huomaamatta Kakashin ilmettä. He palasivat takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kuitenkin Kakashi päätti pitää Genmaa silmällä, jos tällä olisikin jotain likaista mielessään.


Kouluvuosi eteni nopeasti ja ennenkuin Kakashi huomasikaan, oli jo tammikuu. Joululoma oli ohi ja koulunkäynti jatkui normaalisti. Kakashia se ei erityisemmin haitannut. Hän oli viettänyt lomansa lähinnä nukkuen. Soitettuaan aattona Irukalle, hän oli saanut kuulla, että tämä oli sijaisperheensä luona. Äänensävystä päätellen Iruka olisi halunnut takaisin kouluun eikä Kakashi ihmetellyt. Iruka oli joskus kertonut sijaisperheestään ja sävy oli ollut lähinnä negatiivinen.

Ajaessaan kohti koulua hirveässä sateessa, Kakashin mielessä kävi, oliko Iruka tullut bussilla? Todennäköisesti, eihän tällä ollut varaa kustantaa taksikyytiä. Pysäkiltä oli koululle parin kilometrin matka ja tässä säässä Iruka kastuisi läpimäräksi jo ennen puolimatkaa.

Ajattelematta sen enempää, Kakashi lähti ajamaan samaa reittiä, jota Iruka kävelisi. Yritettyään soittaa turhaan pari kertaa, hän tajusi, että Iruka ei varmastikkaan kuullut puhelintaan. Samassa hän huomasi tutun hahmon jalkakäytävällä.

”Hei, Iruka!” Kakashi huusi avaamastaan ikkunasta. Iruka kääntyi katsomaan ja ilahtui selvästi nähdessään Kakashin pysähtyneen tien viereen.
”Hyppää kyytiin! Kastut vain turhaan.”
”Autosi kastuu”, Iruka huomautti, sillä oli jo aivan märkä. Kakashi huitaisi kättään vähättelevästi ja työnsi oven auki.
”Ei se haittaa. Tule nyt äkkiä sisään, tai saat keuhkokuumeen”, hän hoputti ja lopulta Iruka suostui. Hän istui, vetäen oven kiinni ja Kakashi painoi kaasua.
”Kiitos”, Iruka hymyili kiitollisena. Kakashi onnitteli itseään mielessään. Hän oli ilahduttanut Irukaa ja se tuntui todella hyvältä.
”Vain sinun vuoksesi”, Kakashi vastasi, tehden selväsi, ettei olisi vaivautunut muiden takia. Pian he saapuivat tutulle parkkipaikalle. Juostuaan sisälle ja portaat ylös, he pääsivät ovelleen ja pujahtivat sisälle.

”Ota äkkiä märät vaattet pois ja mene lämpimään suihkuun”, Kakashi hoputti Irukaa, joka punastui huolenpidosta. Tärisevin käsin, hän riisui takin yltään ja asteli suihkuun. Märät vaatteet putosivat kaakelilattialle ja kuuma vesi sai ilman höyryiseksi. Mikä nautinto olikaan tuntea se lämpö.

Kakashin täytyi todella estää itseään kurkistamasta ovenraosta. Hänen mielikuvituksensa laukkasi. Iruka oli alasti vain muutaman metrin päässä. Olihan hän tietysti ennenkin ollut, mutta tämä kerta oli erilainen. Ajatus Irukan alastomasta kehosta sai Kakashin melkein kiihottumaan. Hänen pitäisi pysyä rauhallisena. Ajatella jotain muuta. Vaikka Jiraya-sensein tuntia. Ei, huono idea! Pakko keksiä jotain. Mitä vain! Vaikka...kirja. Hyvä idea!

Kun Iruka tuli suhkusta, Kakashi kohotti katseensa kirjastaan. Hän yllättyi huomatessaan, että Iruka oli saanut jo housut jalkaansa. Märät hiukset roikkuivat pojan olkapäillä ja kauniin ruskea rinta kohoili hengityksen tahdissa. Se oli liikaa Kakashille. Hän tiesi kyllä tunteensa Irukaa kohtaan.

Sanaakaan sanomatta, Kakashi nousi ja alkoi kuivata Irukan vettä valuvia hiuksia pyyhkeeseen. Iruka yllättyi, mutta antoi Kakashin jatkaa. Oikeastaan se tuntui mukavalta, niin välittävältä. Tuskin kukaan oli osoittanut hänelle hellyyttä, hänen vanhempiensa kuoleman jälkeen.
”Mikset soittanut minulle? Olisin tullut hakemaan sinut suoraan pysäkiltä”, Kakashi rikkoi viimein hiljaisuuden. Iruka näytti hämmentyneeltä.
”E-en ajatellut”, Iruka vastasi ja punastui. Kakashi huomasi tämän ja hymyili. Tiesiköhän Iruka itsekään, kuinka suloiselta hän näytti juuri nyt? Ajattelematta sen enempää, hän käänsi Irukan itseään päin ja suuteli tätä.

Irukan silmät laajenivat, kun Kakashin viileät huulet koskettivat hänen omiaan. Hän avasi suunsa protestoidakseen, mutta tunsikin Kakashin kielen liukuvan sisään. Iruka tunsi tämän kielen tutkivan omaansa ja unohtaen tyystin kaiken muun, vastasi. Pyyhe putosi unohdettuna lattialle.

Suudelma muuttui intohimoiseksi ja Kakashi kietoi kätensä paremmin Irukan ympärille, vetäen tämän vielä lähemmäs. Toinen käsi tutki Irukan vartaloa ja Kakashi nautti, miten pojan keho reagoi jokaiseen kosketukseen. Kun Kakashi oli aikeissa siirtyä pojan kaulalle, Iruka tuntui tajuavan tilanteen ja työnsi hänet pois.

Kakashi tuijotti kummissaan, kuinka Iruka katsoi häntä. Katseesta kuvastui kaikki: hämmennys, halu, pelko ja ilo. Tunneskaala oli niin mittava, että Kakashi lähes eksyi. Sanaakaan sanomatta, Iruka sieppasi paitansa ja ryntäsi ulos huoneesta. Kakashi löi nyrkkinsä tyynyyn.
”Hitto!”

Juostuaan ensin kätävälle ja siitä toiseen siipeen, Iruka alkoikin epäröidä. Voisiko hän vaivata ystäviään tällä? Olisiko oikein Kakashia kohtaan juoruta muille äskeisestä? Ei, ei olisi. Mutta mitä hän sitten tekisi? Minne menisi? Hän ei pystynyt kohtaamaan Kakashia juuri nyt. Iruka tunsi suurta halua huutaa ja kiljua keuhkojensa täydeltä. Kaikki oli niin sekavaa. Miksi vastasin siihen suudelmaan? Halusinko oikeasti niin kovasti, vai oliko se vain jonkinlainen outo refleksi? Sanaton läheisyyden tarve?

Tietämättä itsekään miksi, Iruka ei halunnut uskoa, että kyseessä olisi ollut vain tiedostamaton reaktio. Ajatus tuntui niin lohduttomalta, tunteettomalta. Hänen silmänsä kostuivat, mutta yhtään kyyneltä ei tullut. Ihan kuin itkemiseen olisi ollut yhtään hyvää syytä. Loppujen lopuksi kyseessä oli ollut vain suudelma, ei sen enempää. Okei, suudelma toisen pojan kanssa, mutta silti.

Kakashi käveli ympyrää pienessä huoneistossa. Hiljaisuus oli alkanut jo kauan sitten, mutta Irukaa ei kuulunut. Soitettuaan ensin kaikille Irukan ystäville ja saatuaan kuulla, ettei Irukaa ollut näkynyt, Kakashi oli alkanut huolestua toden teolla. Minne ihmeeseen poika oli kadonnut?

Oltuaan juuri aikeissa lähteä etsimään Irukaa, avain kääntyi lukossa ja kyseinen poika astui sisään. Kakashi huokaisi helpotuksesta. Iruka ei edes sytyttänyt valoja vaan asteli suoran kohti sänkyään. Vaihtaessaan yöpukua ylleen, Iruka piti katseensa lattiassa.
”Anteeksi”, Kakashi lähes kuiskasi.
”En olisi saanut. Anteeksi”, hän toisti. Viimein Iruka kääntyi katsomaan häntä.
”Te-teeskennellään vain, ettei mitään tapahtunut”, Kakashi ehdotti. Hetken näytti, kuin Iruka olisi pettynyt. Ilme kuitenkin haihtui nopeasti ja Iruka tuijotti jälleen muualle.
”Niin, mitään ei tapahtunut”, Iruka nyökkäsi, kadoten kylpyhuoneeseen. Kakashi lysähti sängylleen, pää seinään nojaten. Miksi kaikki meni aina pieleen?

***

Ja taas otettiin askel taaksepäin. Nämä kaksi tuntuvat vain jämähtävän tähän on/off vaihteluun. Jatkossa tilanteeseen saatetaan saada muutosta, tai sitten ei. Olen ilkeä, tiedän, mutta eihän elämä ole koskaan helppoa tai reilua. Kuten olette ehkä huomanneet, keskityn lähinnä Kakashin ajatusten ja tunteiden setvimiseen. Aiemmissa tarinoissani hän on jäänyt aika lailla vaille huomiota, joten ainakin aluksi annan hänelle isomman osan tässä ficissä.