Tunnenko sinut?




Sumuinen aamu verhosi ilman hahmon kävellessä soratietä pitkin.
Hiekka rahisi skeittareiden alla, joka sai tien viereisessä metsässä oleilevan kauriin nostamaan päätään ja heilauttamaan korviaan valppaana.
Kyseisellä kulkijalla oli päällään musta huppari ja siihen hyvin sopivat maaston väriset housut, sekä peiget skeittarit.
Hahmo pysähtyi ja nosti katsettaan kohti metsätietä, joka avautui hänen oikealla puolellaan.
Kasvot saattoi nyt erottaa sumun joukosta.


Kulkija oli poika, noin kuudentoista ikäinen blondi, jolla oli taivaansiniset silmät.
Poika katsoi vielä hetken tielle, mutta nähdessään kauriin hän laski katseensa ja lähti liikkeelle.
Matkaa myöten sumu selveni hieman ja paljasti muutamia autiotaloja, joiden ovet retkottivat auki ja ikkunoista sisään puhaltava tuuli sai aikaan valittavaa ujellusta.
Tämä ei kuitenkaan hetkauttanut blondia, vaan hän kulki ohi tottuneesti ja rauhallisesti.


Soratien loputtua tilalle vaihtui asfaltti.
Nuorukainen tarkisti, ettei autoja ollut tulossa, ennen kuin ylitti tien ja asettui bussipysäkille.
Huokaisten ja nauttien yksinolosta hän katseli viereistä jokea, sen virtauksen ääni oli rauhoittava...


Bussin viimein saavuttua nuorukainen nousi kyytiin ja alkoi etsiä paikkaa itselleen.
Melkein jokainen paikka oli täynnä, ainut vapaa oli mustahiuksisen pojan vieressä, tämä katseli ulos ikkunasta.
Blondi mietti hetken ja kysyi sitten hiljaisella äänellä.
'Voinko istua tähän?'
Mustahiuksinen poika hätkähti hieman ja käänsi katseensa blondiin, nyökäten myöntävästi ja kääntäen katseensa takaisin ulos.
Blondi istuutui ja kaivoi mp3 soittimen taskustaan, valiten kappaleen tämä syventyi kuuntelemaan, jonkun ajan päästä nukahtaen.


Mustahiuksinen poika kuuli hiljaisen tuhinan viereltään ja kääntyi katsomaan, hätkähtäen näkemästään.
Blondi poika hänen vierellään oli nukahtanut ja mp3:monen oli lipsahtanut hänen kädestään reidelle, soittimessa luki Naruto.
Mustahiuksinen siirsi katseensa blondin kasvoihin, tutkien tämän piirteitä ja jääden katsomaan tummia ripsiä, jotka värähtelivät blondin ilmeisesti uneksiessa jostain.


Blondi oli ilmeisesti aistinut, että häntä katsottiin, sillä tämä heräsi säpsähtäen ja käänsi hämmästyttävän sinisen katseensa suoraan mustahiuksiseen, joka lähes säikähti nopeaa reaktiota.
'A-anteeksi. Säikäytinkö sinut?'
'Et kovin... Narutohan sinä olet nimeltäsi?'
Blondi empi hetken, mutta vastasi kuitenkin.
'Olen. Sinä?'
Mustahiuksinen nyökkäsi ja käänsi katseensa jälleen ikkunaan.
'Sasuke.'
Kumpikaan ei enää puhunut loppumatkan aikana...


Viimein, vähän ennen erästä pysäkkiä Naruto kurottautui painamaan stop-nappia ja hätkähti tuntiessaan käden omansa päällä.
'Anteeksi. Minäkin jään tässä.'
Naruto laski kättään ja tunsi, kuinka Sasuken viileät sormet valuivat pitkin hänen rannettaan.
Kummatkin katsoivat toisiaan, kunnes ärsyyntynyt linja-kuski käski heitä häipymään.
Naruto hyppäsi ulos linjasta Sasuke perässään.


Blondi pysähtyi hetkeksi ja yritti tasata naamaansa peruslukemille.
Sasuken kosketus oli saanut kylmät väreet kulkemaan hänen lävitseen.
Naruto puhalsi hiljaa ilmaa huuliensa välistä ja lähti sitten liikkeelle, ilmeisesti löytäen oikean suunnan sumun seasta.
Kuullessaan askelia takaansa blondi vilkaisi olkansa yli, nähdäkseen Sasuken kävelevän takanaan.
"Hänkin käy luultavasti lukiota..."


Sasuke oli nopeuttanut askeliaan ja oli juuri tarttumassa blondia olasta, kun tämä käännähti ja hyppäsi kauemmas.
"Kuin kettu."
Naruto suoristautui ja heilautti hiukset pois silmiltään.


'Etsitkö jotain?'
'Kyllä. Konohan lukiota, tiedän että se on täällä päin, mutta en tarkalleen...'
'Voin opastaa sinua.'
Naruto tokaisi ja suoristi reppuaan.
Sasuke nyökkäsi ja kulki tämän vierellä.
Blondi ei voinut olla huomaamatta, kuinka Sasuke vilkuili häntä vähänväliä.
"Vittuako se möllää..."


Sasuken tarkkaillessa blondin menoa häneen iski outo tunne.
"Tuntuu kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni, vaikka en tiedä hänestä mitään muuta kuin nimen...
Naruton vilkaistessa toista kylmästi sinisillä silmillään, Sasuken mieleen ilmestyi kuva, jossa blondi hymyili ja vinkkasi hänelle silmäänsä.
Mitä helvettiä?"
Kuva kuitenkin katosi pian ja paikalle vaihtui kylmä katse."

Jonkin ajan kuluttua vähäisen sumun seasta erottui valtava rakennus.
'Heippa...'
Sasuke katsahti viereensä ja hämmästyi, sillä Naruto oli kadonnut.
"Liukas tyyppi."
------

Naruto suunnisti suorinta tietä luokkaansa ja istuutui ikkunan puoleisen rivin viimeiseen pulpettiin, joka oli ollut aina hänen lempi paikkansa.
Kukaan ei näkisi häntä kääntymättä, mutta hän voisi tarkkailla kaikkia.
Käytäviltä kuului kiljuntaa ja kiroilua, joka sai Naruton voimaan pahoin.
"Ja taas mentiin..."
Eipä aikaakaan, kun tyttölauma änki sisään hysteerisesti kikattaen ja pakkautui Naruton pulpetille.
'Naru-chan! Eikö sinulla ole vieläkään varaa ostaa uutta hupparia? Tai käydä kampaajalla? Suihkusikaan ei taida toimia, haiset tänne asti!'


'HEI! Antaa heittää lehmät!'
Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle, josta huuto oli kuulunut.
"Kiba."
Ovella seisoi noin Narutosta pari senttiä pitempi poika, jolla oli ruskeat hiukset ja harmaa huppari, jossa oli tekokarvareunukset hihoissa, hupussa ja helmassa, sekä maastohousut ja mustat skeittarit.
Pojan hymyillessä tämä näytti vaaralliselta, sillä terävät kulmahampaat ja viirusilmät erottuivat kiiluen hupun suojista.
Tytöt mulkoilivat Kibaa hetken, mutta luovuttivat ja lähtivät takaisin käytävälle huoraamaan.


Naruto huokaisi helpotuksesta ja väläytti lyhyen hymyn Kiballe.
'Kiitti Kiba...'
'Nää. Ainahan mä nyt kamua jeesaan!'
Kiban ilme oli kuin suoraan Gai-senseiltä kopioitu.
'Lopeta, tuo pelottaa.'
'Okei.'
Hetken hiljaisuuden päästä Kiban käsi alkoi tärisemään ja tämä kaivoi askin taskustaan.
'Hey Naru, Ota sätkä.'
'Kiitti...'


'POJAT! Enkö minä ole kieltänyt teitä polttamasta koulun alueella!?'
Pojat eivät olleet kuulleet Iruka-sensein tuloa, joten Kiba sätkähti ja tönäisi Narutoa, joka oli keikkunut tuolilla ja kaatui nyt rumisten lattialle lyöden päänsä seinään.
'Kiitos Iruka, tuota minä kaipasinkin...'
'Ansaitsit sen Naruto! Näyttää nyt tuollaista mallia ensimmäiselle vuosiluokalle!'
'Sori vaan, mutt-... Ehee...'
Naruto nousi ylös hieroen takaraivoaan ja virnuillen ensimmäiselle vuosiluokalle, joka oli tullut Irukan mukana tutustumaan luokkiin.


'No voin neuvoa teille, että Iruka-senseitä ei kannata suututtaa.'
Kiba selitti ja vinkkasi silmäänsä senseille.
'Naulankantaan Kiba.'
Iruka-sensei hymähti, mutta vakavoitui sitten.
'Naruto, sinun ei ainakaan kannattaisi polttaa...'
Blondi sätkähti, mutta tavoitti virnistyksen naamalleen ja nosti kätensä niskan taa.
'Ei huolta sensei, voin jo paremmin.'
Sensei nyökkäsi ja lähti ryhmineen eteenpäin.


Blondi huokaisi ja istahti penkille, nojaten seinään.
'Ootko oikeesti paranemaan päin.?'
Kiban katseesta erottui pieni huolenhäive tämän istahtaessa pulpetille.
Blondi punastui hieman, tuntiessaan käden olkapäällään.
'Olen olen! Äläkä hiplaa!'
Kiba vetäisi äkkiä kätensä pois ja virnisti blondin kiukkuiselle tiuskaisulle.
'Et usko miten söpöltä kuulostat kiukkuisena!'
Kiba nauroi mahaansa pidellen, saaden blondin punastumaan enemmän.
'Ole hiljaa!'
Blondi tiuskaisi pidätellen itsekin naurua.


Mikä on noin hauskaa?
Viileä-ääni kysyi ovelta, saaden kylmänväreet kulkemaan kummankin pojan iholla.
'Uzumaki Naruto, tule työhuoneeseeni koulun jälkeen.'
'H-hai. Itachi-sensei.'
Mustahiuksinen mies nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen.
'Uzumaki, kuuntele Iruka-senseitä.'
Sensei lähti huoneesta, jättäen kaksi järkyttyneen näköistä poikaa taakseen.


'Helvetti! Mitä minä nyt olen tehnyt!?'
Blondi kysyi värisevällä äänellä.
'Sen saat kuulla koulun jälkeen.'
Kiba tokaisi ja katsahti kärsivän näköistä kaveriaan.
'Hei rauhotu nyt, ei se sua raiskaa! .. Enpä olekkaan niin varma.'
'KIBA!'



-------
Nonnii!  Viimein sain tämän tänne ^^
pikku-Kakashin ansiosta, hän auttoi minua tekstin tarkistuksessa ^^
Kommenttia kiitos!