Tällä kertaa lopussa ei ole turhanpäiväistä pölinää vaan olisin todella onnellinen jos lukisitte ja auttaisitte minua hamaan loppuun saakka.

Sasuke avasi vastentahtoisesti silmänsä, kirkkaan valon häikäistessä hänen silmiään. Poikaa odotti kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto mikä mahdollista oli, ikkunan ulkopuolella. Kirkas valo ei tullut auringonsäteistä, koska ulkona oli vielä pilkko pimeää.  Valo tuli ikkunan takana seisovan varjon kädessä olevasta pienestä esineestä. Sasuke oli valmis käyttämään sharinganeitaan, ennen kuin kuuli takaansa Naruton äänen.
– Mitä Ero-sennin täällä tekee?? Naruto mumisi unisesti ja hetken päästä tajusi katsella hämmästyneenä ympärilleen. Kuka voisi olettaa, että niin lapsellinen ja narutomainen poika olisi muistanut, miksi nukkui täysin tuntemattoman talon lattialla. Vasta nähdessään Sasuken tumman olemuksen vaalea poika terästäytyi.
Hän nousi nopeasti ylös ja käveli ikkunan luokse. Naruto kumartui Sasuken ylitse ja alkoi räpläämään ikkunaa auki. Epätoivoisen yrityksen pidentyessä ja Jiraiyan ilmeen muuttuessa synkemmäksi ulkona Sasuke päätti ottaa ohjat käsiinsä ja auttaa tunaroivaa poikaa. Nopealla ja varmalla käden liikkeellä ikkuna aukaistiin ja vanha mies pääsi sisään.
– Siinähän kesti. Mitäs kuuluu pojat?? Jiraya kysyi mulkaisten pahasti Narutoon päin.

Muutamia tunteja myöhemmin Sakura alkoi heräillä. Hänen täytyi myöntää itselleen että näinä öinä hän oli saanut paremmin nukuttua, kuin vuosiin. Pieni syy siihen saattoi olla, että Leen mielestä parhaimmaksi saattoi tulla vain tekemällä paljon raskaita töitä. Valitettavasti onneen ei löytynyt oikotietä tässäkään asiassa.
Tyttö nousi hitaasti ylös ja käveli ikkunan eteen ihailemaan kaunista aurinkoa ja sievästi lenteleviä lintusia. No onni ei ollut tänä aamuna tytön puolella. Ne harvat sateiset ja synkät päivät, joita Konohassa oli, olivat iskeneet masentavan olemuksensa kylän ylle. Ilma oli harmaata ja näytti siltä, että sitä voisi leikata veitsellä. Sen lisäksi ulkona satoi vielä hädin tuskin havaittavaa tihkua, joka teki olon tympeäksi ja kylmäksi, mutta ei ollut riittävä tekosyy sisälle jäämiseen. Sakura vilkaisi vielä vihiviimeisen vihaisen kerran ulos ikkunasta, kuin se muka olisi voinut muuttaa tilannetta ja lähti sitten hitaasti vaihtamaan päivävaatteita päälleen. Nyt tytöllä ei ainakaan ollut mikään kiire ulos.

Jiraiya mietti kaihoisasti pientä baaria kylän kadun varrella. Pelkkä ajatus sai miehen säälimään itseään, kun otti huomioon hänen tilanteensa. Jiraiya oli joutunut koko aamun vain kuuntelemaan Naruton huutoa ja ärsyttävää kyselyä poikien samalla tehdessä aamurutiininsa. Sasuke oli järjestänyt nopeasti yllättävän hyvän aamupalan blondin auttaessa toista poikaa vaan pysymällä pois tieltä. Suihkun ja pukeutumisen ajaksi vaaleahiuksinen vanhahko mies oli saanut hetken rauhan ja hyvin kaksimielisiä ajatuksia päähänsä ajatellessaan, että pojat menivät samaan suihkuun värikäs huivi mukanaan. Huivilla kun löytyi paljon enemmän käyttötarkoituksia kuin silmien sitominen. (Se onkin toinen asia kuka haluaa tietää enemmän niistä käyttötarkoituksista. Jokainen osaa käyttää omaa mielikuvitustaan ja se joka ei ajattele mitään pelottavaa/muuten epäilyttävää ansaitsee papukaijamerkin ja isot aplodit.)
Oli vasta kolmas aamu, mutta pojat näyttivät alkavan jo tottua aamuisiin rutiineihin. Kaikki oli sujunut hyvin nopeasti ja helposti. Kuitenkin Jiraiya ei voinut olla ihmettelemättä Sasuken käytöstä. Hän oli melkein varma, ettei ollut kuullut pojan sanovan sanaakaan koko aamuna ja Naruton puhuvan joka tapauksessa taukoamatta täysin turhaan. Jos hän olisi ollut tumman pojan asemassa olisi Naruton iso suu tukittu jo aikaa sitten. Kuitenkin Jiraiyaa yksinkertaisesti ärsytti olla täällä. Hän muisti yhä eilen iltaisen keskustelunsa Kakashin kanssa.

Eilen illalla.

Jiraiya avasi kotinsa oven. Sateisesta pimeydestä kuului Kakashin iloinen tervehdys ja Jiraiya aavisti pahaa. Mikään noin iloinen ja hyväntyylinen ei voinut tietää hyvää. Ei ainakaan tähän aikaan illasta. Valitettavasti Jiraiyan aavistukset kävivät toteen ja enintään viidenminuutin kuluttua käytiin jo kiivasta sanasotaa, vaikka ulkopuolisen mielestä se olisi ollut vain rauhallinen keskustelu.
– Kun sinä sait tämän päähänpiston syntymäpäivälahjastasi Kakashi, niin lupasit, ettei siitä aiheudu mitään ongelmaa muille. Olet jo vaivannut Irukaa ja nyt aiot häiritä minuakin. Jiraiya murahti ärtyneenä.
– Minä pyydän vain pientä palvelusta Jiraiya. Minä uskoin, että olisin voinut vakoilla poikia, mutta no tunnethan sinä minut. Kakashi naurahti kiusaantuneena. Yleensä hän kyllä piti lupauksensa, mutta tällä kerralla oli sattunut erehdys. Hän halusi olla kerrankin ulkopuolinen koko tapahtumassa.
Jiraiya mietti hetken aikaa ja katsoi toisen miehen rasittuneita kasvoja. Tai no ei niistä saanut paljon selvää maskin takia, mutta sannin huomasi hyvin pienetkin asiat. Hetken harkinnan jälkeen tämä teki päätöksensä.
– Olet varsinainen riesa Kakashi, mutta eiköhän minun ajastani liikenisi hetki pojille. Mitä pitää tehdä?

Nykyaika

Jiraiya palasi takaisin nykyhetkeen kylpyhuoneen oven paukahtaessa auki. Sasuke ja Naruto astuivat eteiseen hiukset vettä tippuen. Naruto roikotti kädessään kaltoin kohdeltua oranssia huivia ja jankkasi toiselta pojalta jotain. Sasuke oli ennemmin kiinnostunut hiuksistaan, jotka eivät kuten yleensä nousseet takaa ylöspäin, vaan olivat läsähtäneet pottakampaukseksi, kuin vaalean pojan pulinoista.
– Sinä tirkistelit. Olet varsinainen pervo Sasuke!! Naruto huudahti pojan kädessä olevan huivin lennellessä ilman halki liiankin elehtelevien liikkeitten tahdissa.
  – Suu kiinni typerys. Minä tarvitsen hiusgeeliä. Sasuke murahti yrittäen nostaa takahiuksiaan, jotka kuitenkin läsähtivät pian säälittävästi takaisin takaraivoon.
Jiraiya ei voinut kuin hymähtää huvittuneena tälle kaksikolle. Toisaalta tuntui kurjalta joutua romuttamaan tumman pojan haaveet heti aamusta.
– Olen pahoillani Sasuke, mutta meillä ei ole aikaa kauneudenhoitoon. Täytyy lähteä heti, tai muuten aika ei riitä.

Sakura käveli mahdollisimman nopein harppauksin kohti harjoituskenttää. Mitä pikemmin hän olisi perillä, sitä nopeammin harjoitukset olisivat loppuneet ja hän pääsisi sisään pois tihkusta. Tosin tytön teki mieli nähdä Lee ja vaikka hän kuinka yritti väittää vastaan, oli se totinen totuus.
Hänen kasvoilleen vääntyi pakostakin pieni hymy kun vihreäasuinen poika tekemässä punnerruksia märällä nurmikolla sattui hänen silmiinsä. Sakura pinkaisi juoksuun ja alkoi heiluttaa kättään tervehdykseksi Leelle.
Vaikka tyttö ei sanonut sanaakaan, käänsi Lee pian päänsä tyttöön päin. Hymy levisi pojan kasvoille ja tämä nosti myöskin kätensä tervehdykseksi. Yleensä hän ei jättänyt aamuista 200 punnerrustaan tekemättä, mutta nyt Lee ajatteli tehdä hyvin erikoisen poikkeuksen Sakuran tähden. Kuitenkin tällaisilla poikkeuksilla oli seuraamuksensa. Juuri kun Sakura oli päässyt Leen luokse, hänen korvissaan kuului suhahdus ja jokin vihreä lähestyi kovaa vauhtia kohti Leetä ja Sakuraa. Vihreäpukuinen mies seisahtui Leen vierelle vakava ilme naamallaan.
– Huomasin kentän reunalta, että et tehnyt kaikkia punnerruksiasi Lee. Harjoittelematta et pysy hyvässä kunnossa ja tule vahvemmaksi ninjaksi!! Gain ääni kaikui ympäri Konahaa ja Sakura oli täysin varma, että ainakin pojat olisivat kuulleet sen ja toivottavasti ajatelleet säälivänä tiimi seitsemän pinkkitukkaa.
– Olen pahoillani Gai-sensei!! Korvaan tämän tekemällä punnerrukset loppuun ja 400 punnerrusta sekä 223 ja puoli vatsalihasliikettä!! Lee huudahti silmät hieman kosteina ja alkoi tehdä punnerruksiaan loppuun.
Sakura istuutui märälle nurmikolle ja jäi odottamaan Leetä, joka ponnisteli Gain vaativan katseen ja kannustushuutojen määräämällä tavalla. Tyttö jätti huudot omaan arvoonsa ja siirsi katseensa harjoituskentän toiseen päähän. Sieltä lähestyivät kaksi henkilöä, joista toinen oli selvästikin tyttö.
Sakuralla ei kestänyt kauan tajuta, että kyseessä olivat Tenten ja Neji. Nähtävästi tänään he harjoittelisivat koko tiimin voimin. Sakura mietti hetken, että sai kuulla koko päivän Gai-sensein huutoa. Tällä hetkellä tyttö kaipasi tiimiään ja senseitään enemmän, kuin koskaan.

Sasuke ja Naruto kävelivät Jiraiyan perässä suhteellisen kiltisti. Sasuke luonnollisesti oli ottanut kasvoilleen normaalin angstaajan naamionsa, kun taas Naruto käveli Sasuken takana ja marisi kaikesta mitä mieleen tuli. Lyhyen matkan sisällä vaalea poika ehti käsitellä kaiken Kakashin sotkuisista hiuksista aina epätasaiseen maastoon.
Matka kului ja jopa Narutolta loppui valituksen aiheet. Painostava hiljaisuus laskeutui koko ryhmän ylle. Metsä johon he olivat noin vartti sitten astuneet, muuttui tiheäksi kuusistoksi. Naruto ei voinut mitään sille, että metsän äänet aiheuttivat hänelle kylmiä väreitä ja havupuiden osuessa pojan käsivarsiin ja selkään, hänen mieleensä nousi kylmät ja vaaralliset kädet, jotka vainosivat Narutoa. Oli noloa myöntää, että Naruto pelkäsi ehkä jopa enemmän, kuin monilla tehtävillään.
Sasuke kuuli pienen äännähdyksen takaansa ja kääntyi huomaamattomasti katsomaan mikä Narutoa vaivasi. Pojalle oli pienoinen järkytys nähdä blondin ilme ja kauhusta lasittuneet silmät harakan huudon seurauksena. Sasuke kääntyi takaisiin Jiraiyaan päin ja jatkoi kävelyään kuoppaisella polulla.
Jiraiya hymähti mielessään huomatessaan tutun merkin puussa. Tuo oli se samainen kunain jälki, jonka mies oli tehnyt tällä samalla vaelluksella tienviitaksi, mutta oman senseinsä kanssa. Hänen opettajansa oli halunnut näyttää Jiraiyalle paikan, jossa ylivilkas ja hieman tunaroiva poika sai rauhoittua, harjoitella tai vain luovuttaa ilman toisten vaativia tai pilkallisia katseita. Nyt hän aikoisi paljastaa piilopaikkansa pojille ja lopettaa itse käymisen siellä. Tämä olisi hänen perintönsä ja lahjansa niille, jotka sitä enemmän tarvitsivat.

Sakura oli jo läpimärkä ja aivan yhtä kyllästynytkin, kun Lee huudahti 223 ja puoli. Gai-sensei kuitenkin jatkoi erehtymättä tai antamatta Leen pitää lepotaukoa. Tosin Lee ei näyttänyt sitä paljonkaan tarvitsevan vaan pomppasi nopeasti ylös ja oli valmis tekemään mitä ikinä hänen rakas opettajansa vain keksisikään.
– Tänään tiimillämme on tehtävä. Meidän on vietävä tämä kääre äänikylään soundilaisille. Gai vetäisi nopealla liikkeellä taskustaan ison kääreen ja hänen kasvoillaan käväisi jo tutuksi käynyt voitonriemuinen hymy.
– Tarkoitat kai sound-ninjoja. Tenten korjaisi mahdollisimman pieneen ääneen. Hän oli jo oppinut, ettei kannattanut alkaa väitellä Gai-sensein kanssa jos korvatulpat eivät olleet lähietäisyydellä.
– Tottahan toki Tentei!! Hyvin hoksattu tyttö!! Gai laittoi kääreen taskuunsa ja nosti peukalonsa. Hetken päästä mies jatkoi tavallista vakavampana, mutta normaalin kovaäänisesti.
– Kuten olette varmasti huomanneet, meidän tiimissämme on uusi jäsen hetken aikaa. Koska kuitenkin Sakura on tullut tänne opettelemaan taijutsua, joten häneltä on kielletty kaikki muu, kuin taijutsu. Ymmärrätkö Sakura?? Tänään kuolet mieluummin, kuin käytät ninjutsua tai genjutsua.
Sakura ei voinut, kuin nyökätä heikosti. Kuitenkin epäilys kaihersi tytön ajatuksia. Miten hän pärjäisi tehtävästä vain muutamalla heittotähdellä ja kunailla.

Naruto huomasi, että Jiraiya oli päässyt pieneen johtoon. Tämän valkoinen poninhäntä näkyi aina välissä kaartavan puun taakse ja siirtyvän vanhalta polulta toiselle. Jokainen polku oli kuitenkin niin havujen ja kasvuston peitossa, että huomasi asutuksen tällä alueella olevan harvaa. Ajatus että hän eksyisi tänne eikä kukaan ollut häntä pelastamassa ei rauhoittanut vaaleaa poikaa. Yllättäen Naruto tunsi jotain lämmintä kädessään. Pian hän tajusi sen olevan Sasuken käsi.
  – Sasuke mitä ihmettä… Naruton lause jäi kesken, kun Sasuke vastasi normaalin tylysti.
– Sinä näytät kurjalta, pelkuri. Mitä me sitten teemmekin tänään haluan voittaa sinut reilusti ja voitto maistuu makeammalta jos et ole sätkynä, kuin kissa kylpyyn menon aikaan.
Naruto hymyili pienesti ja puristi Sasuken kättä varmasti. Sillä oli oudon rauhoittava vaikutus ja pian poika sai pienen hymyn puristettua huulilleen.
– Kumpikohan peistä näyttää kurjalta?? Näytät melkein tytöltä tuossa kypäräkampauksessa Sasuke. Naruto tuhahti pienesti. Hän katsahti Sasuken olkapään ylitse ja huomasi Jirayan poninhännän vilahtavan jälleen yhden käännöksen taakse.
Sasuke tuhahti pienesti ja soi itselleen virnistyksen, jonka metsän pimeys piilotti. Hän oli onnistunut saamaan Naruton edes hieman rauhallisemmaksi. Kuitenkin yksi asia oli erilailla, kuin ennen. Hän oli tarkoituksella päästänyt Jiraiyan edelle, jottei Naruto joutuisi nolostumaan.
– Sinuna en puhuisi tyttömäisyydestä. Tuollaiset silmät omistava ei voi edes leikkiä kunnollista poikaa. Sasuke tuhahti pilkallisesti juuri ennen kuin Jiraiya ehti huudahtaa heille perillä olo ilmoituksen. Naruto ei ehtinyt edes kysyä mitä Sasuke tarkoitti viimeisellä kommentillaan toisen pojan ravistaessa hänen kätensä irti omastaan metsän loppuessa äkisti.
– Perillä ollaan pojat. Jiraiyan piilopaikka, jossa on tehty enemmän tai vähemmän uskomattomia ihmeitä. Mies huudahti ylpeästi ja näytti kädellään ympärilleen.
Naruto katsoi hämmentyneenä niittyaluetta, jossa oli läheisen metsän lisäksi iso tammi ja voimakkaasti virtaava joki.
Jiraiya ei kuitenkaan antanut poikien tointua metsän jälkeen tulleen paratiisin tuomasta järkytyksestä, vaan jatkoi kertoen tämän päivän tehtävän.
– Tänään meidän on aikomus tehdä piileskelyharjoituksia. Me luomme teille kahdelle täydelliset valeasut. Toisin sanoen toin tänne eilen muutamia naisten vaatteita ja opettelemme pitkän version kehittämästäsi sexy no jutsusta Naruto. Tämän jutsun on tarkoitus pysyä valepukunanne jopa päiviä.

Elikkäs kuten selityksessäkin lukee tässä kesti. No nyt olisi kyllä muutakin valittamista, kuin aika eli pituus. Vaikka matematiikka ei ole paras puoleni olen onnistunut laskemaan, että kaksiviikkoa tällä vauhdilla tekee 42 osaa. Aplodeja sille, joka jaksaa lukea nämä seitsemän osaa, mutta suurin osa luovuttaisi jo kuullessaan, että on tulossa vielä 35 osaa. Pidennänkö jo nytten olleita hehtaarificcejä, loppuuko koko juttu kesken vai mitä?? Millie tarvitsee helppiä ja pahasti!!!