Kiba, Shikamaru ja Sasuke -Akamarua unohtamatta- juoksivat minkä jaloistaa pääsivät. Satoi kaatamalla ja Konohan Jouninnit olivat likomärkiä.

Kiba oli kerran jopa onnistunut liukastumaan ja kaatumaan suoraan lätäkköön. Shikamaru oli valittanut juoksemisen olevan vaivalloisin liikkumistapa. Sasuke oli tylysti käskenyt häntä olemaan hiljaa.

Kirkas ja iloinen maisema oli parin päivän matkan jälkeen muuttunut synkäksi, vaikea kulkuiseksi ja kivikkoiseksi maastoksi. Puita oli, mutta ne näyttivät todella haurailta ja ne olivat, kuin tulipalon jäljiltä.

Akamaru haukahti muutaman kerran ja johdatti heidät suuren ja synkän linnan portille. Kaikki kolme pysähtyivät ja katsoivat linnaa suurin silmin. Sen ikkunoissa vain muutamassa paloi valo. Muut olivat pimeitä.

Kun he kävelivät verkkaisesti pihan poikki, erottui pieni kyltti, jossa luki pienen pienellä tekstillä.

"Demonela, ihmiset, Jinchuurikit, kääpiöt, keijut ja muut olennot tervetulleita." Sasuke luki. He kääntyivat ja katsoivat toisiaan. Yhdessä ja samaan aikaan he katsoivat suurta linnaa. Täällä Naruto siis oli. Sasukea otti mahanpohjasta, Kiba oli vähällä pyörtyä ja Shikamaru tuijotti laiskasti linnaa. Miten joku pystyi asumaan tuollaisessa paikassa?!

No, ei sille mitään voinut. Naruto oli tuolla ja heidän piti hakea tämä takaisin sinne minne tämä kuului. Konohaan.

---

Sasuke lähestyi suurta tammiovea. Hän nosti kätensä koputtamiskorkeudelle ja koputti. Kaikki pidättelivät henkeään.
Ovi aukesi narahtaen ja tumma hahmo astui esiin.


"Tervetuloa! Olemme jo jonkun aikaa odotelleet. Tulkaa sisään, älkää siellä ulkona seiskö." Sasuke, Shikamaru ja Kiba olivat lähinnä järkyttyneitä. Akamaru kuitenkin haukahti ja tassutteli sisään.

"No tulkaa nyt! En minä pure." hahmo hymyili lempeästi, josta tuli heti mieleen Iruka-sensei, joka oli lakannut hymyilemästä Naruton lähdettyä.


Vihdoin he olivat suostuneet tulemaan sisään. Sisällä oli ihanan lämmintä. Tuli lämmitti mukavasti, vaikka he eivät sitä edes lähellä olleet.

"Minun nimeni on Lokhart J.R Shume. Mutta vaadin teitä kutsumaan minua Lokaksi." mies esittäytyi.
Lokalla oli mustan punainen kaapu ja viitta laahasi lattiaa. Nenä oli terävä kuin linnun nokka. Ja, kun häntä edestä päin katsoi, hän näytti kaljulta. Mutta, kun hän kääntyi, lähti takaraivon kohdalta musta ponihäntä.
Silmät olivat mukavan lämpimät. Oikean silmän yli kulkin arpi samoin myös vasemmalta poskelta kaulalle asti.

"Oletan teidän olevan Uchiha Sasuke," mies kääntyi Sasukeen, joka värähti.
"Inuzuka Kiba ja Akamaru," Kiba ja Akamaru värähtivät Lokan käden osuessaan heidän kohdalleen.
"sekä, Nara Shikamaru." Shikamaru nyökkäsi.

"Mistä.. sinä tiedät nimemme?" Kiba änkytti. Loka virnisti.
"Pikkulintu visersi..... Lintu nimeltä Uzumaki Naruto." Lokan hymy oli arvoituksellinen. Sasukelle, Kiballe ja Shikamarulle nousi pala kurkkuun.

Loka löi käden otsalleen ja näytti muistavan jotain.
"Tässä me vaan-.Korjaan MINÄ höpötän vaikka te olette läpimärkiä. Tulkaa opastan teidät huoneisiinne." sanomatta vastaan kaikki kolme lähtivät miehen perään. Akamaru sai mennä takkatulen loimuun lämmittelemään.

---

"Anna se tänne!"

"Mitä jos en."

"ANNA!"

Kerrosta ylempänä riiteli kaksi 17 vuoden ikäistä nuorta. Toinen oli punahiuksinen tyttö ja toinen mustahiuksinen poika. Ja mikä näillä molemmilla oli yhteistä oli se, että heiltä sojotti eläimenkorvat päästä.
Pojalla oli harmaat suden korvat ja tytöllä punaiset kissan korvat.-mikä oli kyllä ihmeellistä.

"Nono, Yuichi, Julija. Mikä nyt on?!" Loka katseli tyttöä ja poikaa vuoron perään. "Ettekö näe, että vieraamme ovat saapuneet?"

Nouret lopettivat nahistelun ja katsoivat Lokaa suurin silmin.
"Yuichi ei anna päiväkirjaani!" tyttö osoitti susipoikaa. Joka puolestaan näytti tytölle kieltään.
"Nuori herra, mitä me olemme puhuneet tästä?" Lokan ääni oli pelottava. Pojan korvat menivät alentuvasti luimuun ja hän ojensi kirjan tytölle.

"Paljon par-.." Lokan silmät osuivat suureen kaappikelloon, joka näytti keskiyötä.
"Yuichi, Julija! Näyttäkää vieraillemme heidän huoneensa. Minun on aika lähteä." sanansa sanottuaan mies katosi.

"Sinä olet varmaan Sasuke-san?" tyttö katsoi kysyvästi Sasuke, joka vähäajan päästä nyökkäsi.
"Naruto on puhunut sinusta paljon hyvää! Onko totta, että kuulut mahtavaan Uchiha klaaniin!?" Julija näytti innostuneelta.
"Onhan se.?" Sasuke oli TODELLA hämmentynyt.

---

Aika kului rupatellessa ja lopulta Julija ja Yuichi näyttivät pojille huoneensa.

"Teille on varattu lämpimiä vaatteita- jotka ovat klaaninne merkkisiä- ne ovat sängyllä. Jokaisessa huoneessa on oma suihkutila, wc ja kaikkea muuta kivaa!" Julija selosti.

"Ehdotan, että menette suoraan nukkumaan. Tai voitte kuolla pelästyksestä..." Yuichi sanoi salaperäisesti.
"Yuichi!"
"Hph." poika kääntyi ja lähti pois.

"Mikä hänen on?" Sasuke kysyi.
"Ei mikään. Mutta ehdotan, että teette kuten hän sanoo. Yötä!" tyttö hymyili kauniisti ja hyppelehti Yuichin perään.

"Sinä mokoma! Miksi menit sanomaan noin!?" kuului huuto kulman takaa.
"Turpa kii.."
"Aaargh.. Nyt kuule paloivat päreet!"
"IYAAAAAH!!! APUAA~!" huudot olivat jokseenkin naurettavia. Nauruaan pidätellen kaikki kolme katosivat huoneisiinsa. Jossa kuitenkin purskahtivat nauruun.


Sasuke kävi suihkussa ja laittoi märän Jouninin asun kuivatuskaappiin. Hän hämmästyi huomatessaan, että hänen sänkynsä päällä toden totta oli hänen klaaniinsa kuuluvat vaatteet.-tavallisia vaateita ne kyllä olivat, mutta niissä oli Uchihan-logo selässä.

Viimein häntä alkoi väsyttää. Sänky oli pehmeä, kuin pilvi. Juuri, kun hän oli nukahtamaisillaan. Kuuli hän kilinää ja pienen kuiskauksen:
'Haluan pois, haluan rakkaani luo. Oletko sinä minun rakkaani?'

Ja sen jälkeen kuului kirkaisu, joka kuului koko linnaan.

-------------------------------------
3. osan loppu No tulihan se! *helpottunut* Kuulkaas! Nyt tätä taitaa tulla useemmin. Pilkutkin taisin muistaa. Kommentteja?