Yöllä Kotetsu havahtui hereille. Hän tarkisti ympäristön, mutta mitään uhkaavaa ei näkynyt tai kuulunut. Kotetsu ajatteli jatkaa uniansa, mutta tuli toisiin aatoksiin, kun kuuli Izumon puhuvan unissaan.
”Mmh... Kotetsu minä haluan sinua..” Izumo huokaisi kiihkeästi. Kotetsu tuijotti ystäväänsä laajennein silmin ja yritti pidättää äkillistä naurunpuuskaa.
”Jaa jaa. Vai että sitä sinä vain mietit päivin ja öin.” Kotetsu naurahti hiljaa, jottei herättäisi häntä. Tässähän oli otollinen tilaisuus uudelle jekulle.

Hiljalleen hän nosti Izumoa, jotta pääsisi hänen alleen. Kotetsu asetteli hänen kätensä omistavaan rutistukseen, toinen Izumon käsi oli Kotetsun niskan takana ja toinen perseellä. Nyt oli aika herättää Izumo.

Kotetsu suuteli häntä ja rupesi näyttelemään nukkuvaa, mutta Izumo vain mutisi hieman unissaan, joten Kotetsu päätti vaihtaa herätys tekniikkaa.
Hän näykkäisi Izumoa, jolloin tämä rupesi hiljalleen availemaan silmiään.
”Minä haluan sinua..” Izumo mutisi vielä kerran. Hänen ajatuksen juoksunsa oli ensin hieman hidasta, mutta hän virkosi siinä silmänräpäyksessä, kun tajusi makaavansa Kotetsun päällä. Hänen hätkähtäessään Kotetsu raotti silmiään unisena, jonka jälkeen ne aukenivat salaman nopeasti apposen auki. (Kotetsu oli juuri tuntenut painauman itseään vasten)

”Izumo?” Kotetsu kysyi unisen hämmästyneenä.
”A-anteeksi, minä vain.. tai siis.” Izumo änkytti hypätessään pois ystävänsä päältä. Puna levisi hänen poskilleen.
”Anteeksi.” Izumo sanoi käheällä äänellä ja lähti juoksemaan kohti Konohaa. Hänen silmistään valui kyyneleitä ja kurkkua kuristi.

Miksi, oi miksi hän oli lähennellyt Kotetsua unissaan!? Nyt Kotetsu ei varmastikaan ymmärtäisi, jos Izumo kertoisi tunteistaan häntä kohtaan. Hän oli pilannut kaiken, jopa heidän ystävyytensä. Tietysti he olisivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta Kotetsu pysyisi silti kaukana hänestä ja olisi epäluuloinen. Izumo ei kestäisi, jos menettäisi Kotetsun.

Izumo ei ehtinyt juosta pitkälti, kun kaatui maahan Kotetsun taklaamana. Kotetsu käänsi hänet selälleen ja istui hänen päälleen, jottei hän karkaisi.
”Mitä pirua sä luulet tekeväs?” Kotetsu sanoi osittain vihaisella, osittain pelästyneellä äänellä, sillä Izumon juoksu itkien pois oli säikäyttänyt hänet. Jekku oli ilmeisesti mennyt ihan liian pitkälle.
”En halua pilata ystävyyttämme, mutta en voi itselleni mitään.” Izumon ääni melkein sortui hänen puhuessaan.
”Mitä??” Kotetsu ähkäisi tippuessaan hetkellisesti kärryiltä.
”Jätin Ankon, sillä en voinut huijata itseäni, en pysty pitämään hänestä, sillä... sillä rakastan sinua. Yritin kieltää sen, koska halusin pelastaa ystävyytemme, mutta minä...” Pidemmälle Izumo ei päässyt, sillä Kotetsun huulet painuivat hänen omilleen.
Häkeltyneenä hän vastasi suudelmaan.

Onko mitään sen ihanampaa kuin rakastaa ja saada vastarakkautta? Ainakaan sillä hetkellä Izumo ei keksinyt mitään sen parempaa. Kotetsu vetäytyi vastahakoisesti irti suudelmasta.
”Anteeksi.” Hän mutisi silittäessään Izumon poskea, ”En olisi saanut kiusata sinua..”
”Hys. Ei puheita.” Izumo kuiskasi hellästi ja veti miehen takaisin suudelmaan.

Kotetsu vaihtoi asentoa niin, että hän makasi Izumon päällä. Kuinka lämpimältä hänen vartalonsa tuntuikaan, Kotetsu hyväili käsillään Izumon kylkiä ja siirtyi suutelemaan hänen kaulaansa. Kädet tutkivat hiljalleen kylkien jokaisen kohdan ja niiden kulkiessa alaselälle, Izumon kaulaa koristi jo kaksi punaista jälkeä.

Izumo huokaisi hiljaa ihastuksesta, Kotetsun kosketus tuntui ihanammalta ja kiihottavammalta kuin hän oli uskaltanut edes kuvitella. Izumo upotti kätensä hänen hiuksiinsa ja veti hänen ahnaat huulensa omilleen. Aluksi suudelma oli hellä ja tunnusteleva, mutta se muuttui hiljalleen intohimoiseksi.
Kotetsun kädet lähtivät vaeltamaan Izumon paidan alle, jolloin Izumon huulilta karkasi pieni voihkaisu. Hän tunsi kuinka Kotetsu virnisti hänen huuliaan vasten ja suudelmat rupesivat taas kulkemaan pitkin hänen kaulaansa.

Izumo liu’utti kätensä Kotetsun paidan alle ja samalla kun hän hyväili hänen lihaksikasta selkäänsä, veti paidan pois tämän päältä. Samalla hän tunsi kuinka jokin painautui hänen vatsaansa vasten. Hänen painautuessaan kohoumaa vasten Kotetsu alkoi huokailla nautinnosta.
Kotetsun hyväilyt muuttuivat yhä vaativammiksi ja Izumo sai sanoa hyvästit paidalleen. Kotetsun malttamattomat kädet liukuivat pitkin Izumon vartaloa ja ne pysähtyivät vain hetkeksi, avatakseen hänen vyönsä.

Izumo ei huomannut illan viileyttä, sillä hän tunsi vain Kotetsun kosketuksen. Hän voihkaisi nyt kovempaa ja hengitys oli muuttunut raskaammaksi. Kotetsu oli riisunut nyt myös omat housunsa ja Izumo voihkaisi hänen korvaansa: ”Ota minut”

-------------------------------------------------------------------------------

Izumo makasi Kotetsun kainalossa, Kotetsu silitteli hänen hiuksiaan ja suukotti hellästi. Izumo tunsi lämmön, joka huokui Kotetsusta ja kuuli hänen sydämen lyöntinsä. Olihan hän ennenkin ollut lähekkäin Kotetsun kanssa, mutta tämä hetki oli selvästi erilainen. Ennen he olivat olleet lähekkäin kuten tosi ystävät voivat olla, mutta tämä oli paljon enemmän, he olivat nyt rakastavaiset.

Kuu tuli esiin pilven takaa ja se valaisi kelmeällä valollaan läheistä lampea, jonka pinnalla tanssi usva, keinuen unettavasti. Hiljalleen Izumo sulki silmänsä ja vaipui rauhalliseen uneen.


-------------------------------------------------------------------------------
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tätä sarjaa.

Ja pahoitteluni siitä että tämän ilmestyminen kesti. Tulin kirjoittaneeksi toista tarinaa.
Toviottavasti piditte =)

Ps. En ole ennen kirjoittanut mitään yaoihin päinkään olevaa, joten haluisin tietää miten pärjäsin. ^^'