Rating:Oisko 10??
Pairing:Sasuke/Naruto
Genre:Romance/angst
Beta:Shadow (Miljoonasti kiitoksia!! ^^)
Käytettävät sanat: rauhoittava aine ja nautinnollista (viimeisin sana nähdään toisessa osassa.)
Huomautettavaa:  Gaarapoju1 siis heitti minulle haasteen kirjoittaa ficci, jossa heteroparit ovat kiellettyjä ja yaoi (minä suomensin tämän shounen-aiksi, sillä yaoi kirjoittajaksi minusta ei ole. Olen pahoillani Gaarapoju) Sallittua, mutta ei Gaaralle. Ficin piti kertoa Gaarasta ja Narutosta. Muita henkilöitä saa olla.

Sitten vielä viimeiseksi
-Puhetta
'ajatuksia'
____________________________                            

Naruto makasi sängyssään saamatta unta. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin yön pimeydessä alkoi miettiä tekemättömiä asioita ja ongelmia jotka vaikuttivat liian suurilta. Jokainen on varmasti yön pimeydessä ollut huolestunut koulusta tai jostain muusta vähäpätöisestä, mutta Narutolla oli aivan oikea ja vieläpä vakava ongelma käsissään.

Edellisenä päivänä

Naruto istui typertyneenä vanhalla puisella jakkaralla, joka oli väliaikaisesti tuotu hokagen pöydän eteen. Asia joka Tsunadella oli sanottavana vaalealle jo chuuniniksi ehtineelle pojalle, oli tarpeeksi vakava, että Naruto varmasti tarvitsisi istumapaikan. Tsunade yskäisi pari kertaa saadakseen Naruton ja muutaman jouninin huomion, jotka olivat mukana vain muodon vuoksi.
– Naruto. Sinä olet kertonut muutamista pienistä oireista joita olet havainnut tässä lähiaikana. Päänsärkyä, unettomuutta, muutama tajunnan menetys ja muistikatkokset, eikö niin?? Tsunade totesi rauhallisesti ja tajusi kiertelevänsä aiheta, kuin kissa kuumaa puuroa konsanaan. Se ei tosiaankaan ollut naisen tapaista ja Tsunade päätti käydä suoraan asiaan, vaikka se varmasti murtaisi hänelle jo rakkaaksi tulleen kyläläisen. Hän jatkoi heti Naruton nyökättyä hermostuneesti, mutta vielä urhoollisesti hymyillen.
– Olemme saaneet selville, että nämä ovat oireita sinetin heikkenemisestä. Naruto ei tajunnut vielä mitä sinetin heikkeneminen todellisuudessa merkitsi, mutta kettudemoni valloillaan oli todella paha asia. Niin tyhmä poika ei ollut, ettei tajuaisi tätä.
– Voiko sinettiä jotenkin vahvistaa ja mitä oikein pitäisi tehdä? Naruto piti äänensä vielä suhteellisen vakaana, mutta siniset silmät kavalsivat tämän pahasti.
– Olen tehnyt kaikkeni Naruto. En ole se hokage, joka sinetöi ketun sinuun, enkä osaa edes vahvistaa, saatikaan kuvitella tekeväni uuden sinetin. Yritän etsiä vielä jotain tietoa ja tutkia entisten hokagejen muistiinpanoja, mutta jos mitään ei löydy… Tsunade piti hetkellisen tauon, koska naisen ääni oli särkyä. Kuitenkin pian hunajan väriset silmät nousivat katsomaan Narutoa ja tämän ääni oli muuttunut kylmän rauhalliseksi.
– Minun on kylän turvallisuuden takia surmattava kettu ja samalla sinut.

Nykyaika

Naruto yritti painaa silmiään kiinni. Teki hän mitä tahansa, Tsunaden sanat tuntuivat kaikuvan huoneessa. Poika nousi ylös ja yritti kävellä mahdollisimman hiljaa keittiöön. Jos ei saanut unta, lämpimän maidon juominen oli yksi helpoimmista tavoista kuluttaa aikaa uskotellen, että se auttaisi.
Hiljaa hän kulki, koska olohuoneensohvalla makasi hyvin herkkäuninen nuori mies.
Naruto ja Sasuke olivat seurustelleet jo muutaman vuoden ja tämän yöksi jääminen ei ollut mitenkään outoa. Naruto ei voinut olla miettimättä miksi Sasuke oli vielä talossa, vaikka heillä oli ollut raivoisa riita vain muutama tunti sitten. Sasuke halusi tietää miksi Naruto oli niin huolestunut ja mistä tämän pienet oireet johtuivat, mutta blondi ei halunnut huolestuttaa tätä. ’Ihan kuin hänelle ei kuuluisi, että en ehkä elä enää kauan.’ Naruto ajatteli synkästi, mutta silti pitkä keskustelu ei houkuttanut poikaa kovinkaan paljon.
Naruto päätti vain astella keittiöön ja vältellä Sasukea, jos tämä heräisi. Blondi sytytti valot ja alkoi penkoa kattilaa, jossa maidon voisi lämmittää, hyvin sekalaisesta keittiöstä

Samaisen talon katolla istui punahiuksinen, hyvinkin vakavan näköinen poika. Sabaku no Gaara ei useinkaan hymyillyt ja siihen oli omat syynsä. Hänellä oli tänä yönä suunnitelmissaan yrittää saada ainoan demonin huomio, jonka hän tunsi itsensä lisäksi. Gaara ohjasi tarkasti hiekkaa kohti keittiön ikkunaa, johon oli juuri syttynyt valo ja koputti kohteliaasti. Täytyihän jotain rajaa Gaarankin kaltaisen henkilön röyhkeydellä olla.

Naruto kuuli koputuksen ja avasi melkein unenomaisesti ikkunan. Se oli yksi rasittava puoli hänen ongelmissaan. Aina kun hän oli ylhäällä, tuntui, että voisi nukahtaa pystyyn ja mennessään makuulle hän oli pirteä kuin peipponen.
Ensin Naruto järkyttyi, kun ulkona ei näkynyt ketään, mutta hetken päästä poika tajusi mitä häneltä vaadittiin. Gaara kävi harvoin Konohassa, mutta silloin kun hän kävi, ei tämä halunnut tulla sisälle taloon. Punapää ei viihtynyt kodikkaassa ja lämpimässä talossa jossa huokui miltein kaikki mitä Gaara ei koskaan ollut saanut. Rakkautta, lämpöä, turvallisuutta ja helppoa elämää.

Gaara kuuli hetken päästä hiljaiset, tuskin havaittavat askeleet. Tämä käänsi päänsä hitaasti kohti vaaleata poikaa.
– Mitä sinä haluat Gaara?? Naruto kysyi istahtaen pojan viereen pitäen äänensä mahdollisimman hiljaisena ja matalana. Pimeä ilma ja tuulinen sää vaikuttivat pojan mielentilaan ja saivat tämän vainoharhaiseksi.
– Oletko koskaan ajatellut, että jos minä olen hiekkademoni ja sinä kettudemoni niin onko meitä enemmänkin?? Missä ovat susidemoni ja vesidemoni? Gaara kysyi katsoen kylää ja sen taloja joista useimmissa olivat pimeät ikkunat. Se oli rauhallinen näky, mutta sai Gaaran tuntemaan itsensä vain yksinäisemmäksi.
– Ei… Mieleeni ei ole koskaan tullut mitään sellaista, mutta onhan se täysin mahdollista. Mitä suunnittelet Gaara?? Naruto kysyi hiljaa, samalla tuijottaessa tähtiä, jotka tuikkivat rauhoittavasti. Tuikkisivatko ne samalla tavalla joillekin muille demoneille, jotka etsivät niistä lohtua?? Joillekin, jotka eivät olleen löytäneet tiimi seitsemää tai muita ystäviä.
Gaara ei voinut, kuin hymyillä mielessään Naruton sanat kuullessaan. Hänestä tuntui, kuin rauhoittavaa ainetta olisi pistetty hänen suoneensa. Siis jos hänellä olisi suonet ja hiekka ei estäisi sitä, niin luultavasti se tuntuisi tältä. Joka tapauksessa tuntui, kuin hänen suunnitelmansa ensimmäinen osa olisi varmasti onnistunut ja pelkkä ajatus siitä rauhoitti poikaa.  
– Olen ajatellut lähteä ja etsiä heidät. Tuolla on joitain demoneita, jotka ovat yksinäisiä ja joita pelätään kuten minua. Haluan luoda porukan jossa olemme kuten perhe. Emme erilaisia hirviöitä, joita pitäisi pelätä. Gaara sanoi ja kääntyi itsekin katsomaan taivasta jatkaen puhettaan hetken päästä.
– Sinunkin sisälläsi on demoni Naruto. Tule mukaani. Punahiuksinen poika totesi ykskantaan ja nousi ylös. Tummassa yössä, jopa Gaaran kaltainen lyhyt poika näytti hyvin vakuuttavalta.
– Gaara minä… Naruto ajatteli ensin tummaa poikaa, joka nukkui yhä nukkavierulla sohvalla ja tiimi seitsemän iloista ryhmäkuvaa. Sama kuva asusti edelleen hänen yöpöydällään. Sitten hänen mieleensä tuli Tsunaden kova ääni ja uhkaus tappaa hänet.
– Gaara minun sinettini murtuu kohta. Jos Tsunade ei löydä parannustekniikkaa minut tapetaan. Muuten olen vaaraksi. Edes sinä et olisi turvassa, jos kettu pääsisi pinnalle. Naruto mutisi surullisena.
– Minä pärjäisin ja jos meitä olisi monta, pärjäisimme sinulle helposti. Gaara totesi sen enempää järkyttymättä Naruton uutisesta. Hän oli varma aikeestaan löytää muut ja, että niitä muita oli olemassa.
– Gaara. Jos kuukauden päästä mitään ei ole tehty ja ei olla tekemässäkään, lähden kanssasi. Tänne en kuitenkaan voisi jäädä. Vaalean pojan ääni oli surullinen ja hän nousi myös seisomaan ojentaen kätensä väsyneen näköiselle ystävälleen. Tämänkään elämä demonin kanssa ei ollut täydellistä ja yksi huono puoli oli juuri, että nukkuminen oli ehdottomasti kielletty.
Gaara katsoi hetken pojan kättä ja pian tummassa yössä, vain kädenpuristuksella ja muutamalla sanalla tehty sopimus oli sitova.

Neljän viikon päästä

Tsunade odotti metsän reunassa. Pian naisen näköpiiriin ilmaantuivat jo kovasti odotetut jouninit, jotka raahasivat mukanaan reilusti vastustelevaa vaaleaa poikaa. Naisen oli pakko kääntää päänsä pois kun Naruton ja hänen katseensa kohtasi. Poika oli muuttunut todella viimeisten viikkojen kuluessa. Viirut tämän poskissa olivat syventyneet ja silmät kaventuneet. Pienet asiat, kuten kynsien kasvaminen ja petomainen hymy saivat Tsunaden jopa välissä pelkäämään jo rakkaaksi tullutta konohalaista.
Tämän kaulassa roikkui kaunis kristalli. Nähtävästi se toi epäonnea sille joka sitä kantoi, eikä Naruto ollut poikkeus. Tällä kerralla Tsunade joutuisi vain olemaan itse tappaja, mutta olihan nainen yrittänyt auttaa. Nyt vain Narutoa katsoessaan tuntui, että ei tarpeeksi. Kaiken lisäksi pian hän huomasi tiimi seitsemän sensein lähestyvän. Tämä oli yksi niistä jounineista, jotka toivat Narutoa.
– Hän on tässä Tsunade. Mutta minun täytyy kysyä eikö ole muita vaihtoehtoja?? Kakashi kysyi katsoen Tsunadea, kuin pahoinpidelty koiranpentu, kuitenkin yrittäen puhua kunnioittavasti ja rohkeasti. Murtuminen ei muuttanut asiaa miksikään.
– Olen pahoillani Kakashi… Nainen käänsi katseensa vain hetkeksi miehen silmiin. Enempää ei tarvinnut. Juonin kyllä huomasi, että Tsunade olisi tehnyt mitä vain, jos se olisi ollut mahdollista.
Hopeahiuksinen mies käveli rimpuilevan pojan luokse ja tämä rauhoittui nähdessään senseinsä edessään. Kakashi painoi kätensä Naruton tuuheisiin hiuksiin ja kumartui tämän silmien tasolle, vaikka nykyään hänen ei tarvinnut edes paljoaan polviaan koukistaa saavuttaakseen tämän mitan. Viimeisen kerran tämä hymyili toisella silmällään iloisesti Narutolle, vaikka se särkikin sensein sydämen. Heidän tiiminsä ei enää ikinä olisi normaali ilman Narutoa.
– Hyvästi Naruto. Muuta Kakashi ei osannut sanoa. Hän vain nousi ja lähti. Mies ei halunnut nähdä, kuinka hänen oppipoikansa, josta piti tulla hokage, surmattaisiin raa’asti.
Muutkin jouninit alkoivat lähteä. Heidän hokagensa pärjäisi kyllä yhden naurettavan chuuninin kanssa yksinkin.
Tsunade huokaisi syvään ja lähti kävelemään pojan suuntaan.
– Olen pahoillani Naruto, mutta en löytänyt mitään. Jos olisit hokage, tekisit itsekin näin. Ääni oli surullinen, mutta viimeistään kuullessaan Naruton seuraavat lauseet se murtui lopullisesti.
– Se ei taida olla enää minun ongelmani. Minusta ei koskaan tule hokagea. Naruton polvet pettivät ja tämä putosi mahan.
Hän katsoi käsiään, joiden sormet olivat pidentyneet ja kynnet muuttuneet teräviksi ja tappaviksi. Poika tunsi inhoa samalla katsoessaan itseään ja miettiessään niitä hetkiä, jolloin oli huutanut haluavansa hokageksi. Kaikki olivat olleet oikeassa. Unelma ei tulisi koskaan toteutumaan ja koko väite oli ollut pelkkää naurettavaa pikkupojan uhoa.
– Mitä odotat Tsunade. Anna mennä. Naruto kuuli naisen askelten äänen, mutta ei nostanut katsettaan nähdäkseen tämän kasvoja. Viimeiseksi hän halusi muistaa kaikkien hänelle rakkaitten henkilöitten hymyilevät kasvot mielessään. 'Iruka, Kakashi, Sakura, Konohamaru...Sasuke. Älkää unohtako minua.'
Poika tunsi, miten nainen nosti kätensä hänen päänsä yläpuolelle ja poika ei voinut tehdä muuta kuin puristaa silmänsä lujasti kiinni. Yllätyksekseen Naruto tunsi vain käden sipaisevan päätään ja sieppaavan konohanpannan hänen päästään.
Tsunaden ääni täytti hiljaisuutta huutavan hetken.
– Tästä lähin Uzumaki Naruto on kuollut. Hautajaiset pidetään kolmen päivän kuluttua. Ne ovat pienet ja vaatimattomat. Varmasti se suloinen enkeli olisi halunnut hautajaisiinsa vain ne jotka todella välittivät hänestä.
Jos hän kuulisi nyt puheeni, niin ymmärtäisihän sellainen nokkela vainaja, että haamut eivät näytä enää kasvojaan Konohassa. Jos hänestä koskaan kantautuisi joitain elonmerkkejä, niin muistaisihan hän, että haamutkin on mahdollista karkottaa maan päältä. Tsunade sanoi kovaan ääneen ja lähti kävelemään taakseen katsomatta pois, Naruton panta kädessään. Viesti oli selvä. Narutolla ei ollut enää asiaa Konohaan ja hän oli kuollut kyläläisten ja rakkaittensa silmissä.
Hetken päästä Naruto nousi seisomaan ja huomasi puun oksan alapuolella roikkumassa pää alaspäin jo hyvin tutuksi käyneen punapään.
– Onko ehdotuksesi vielä voimassa Gaara??

3 päivää myöhemmin
Naruton hautajaisiin kerääntyi pieni, mutta sitäkin surullisempi joukko. Arkun kansi oli kiinni, koska muutoksia pojassa ei haluttu näyttää ja sen päällä oli valokuva enkelikasvoisesta iloisesta pojasta.  Vaikka kaikki tiesivät mitä Narutolle oli tapahtunut ja kuinka sinetti oli heikentynyt, ei edes muistotilaisuudessa puhuttu siitä. Puhuttiin iloisesta tiimiläisestä, miltein omasta pojasta ja välissä jopa mainittiin poikaystävä, jonkalaista toista ei löytyisi.
Viimeisin osa oli melkeinpä ainut asia, jonka Sasuke sanoi koko aikana. Hän ei halunnut muistaa, että Naruto ei enää koskaan nauraisi hänen vieressään ja poistaisi masentavaa tunnelmaa hänen ympäriltään. Ei enää koskaan…