Olemme erittäin pahoillamme, että tämän ilmestyminen kesti näin kauan, mutta meillä molemmilla on ollut kauhea kiire. Spicalla on koeviikko, ja minullakin on kädet täynnä töitä koulun kanssa. No, nyt tämä saatiin lisättyä, joten nauttikaa!

***

Kun Kakashi ja Iruka palasivat, jälleen hyväntuulisina, olivat Kisame ja Itachi piknikillä Jirayan tuomien eväiden kanssa.
    ”Tulkaa ottamaan osanne! Hyvässä lykyssä muilla menee niin kauan, etteivät he ehdi jaolle!” Jiraya huikkasi. Iruka vilkaisi hiukan epäröiden eväitä, jotka kylläkin näyttivät ihan syötäviltä,vieläpä tuoreilta.
    ”Saimme vähän lahjoituksia paikallisilta faneilta! He halusivat varmistaa, ettei kukaan kuole nälkään kisan aikana!” Jiraya selitti. Hän, Itachi ja Kisame istuivat ruudullisella viltillä, lautaset käsissään. Pilkullinen päivänvarjo oli asetettu keskelle vilttiä, ja se peittikin hyvin kaikki allaolijat.

    ”Täällä on vielä hyvin ruokaa jäljellä!” Jiraya houkutteli, ja pian varjon alla istui kaksi ihmistä lisää. Kisame ahmi kalapuikkoja sellaisella hopulla, että oli vähällä kaataa koko korin. Itachi istui viltin reunalla, välttäen tietoisesti katsomasta ruokaa. Kädessään hänellä oli pieni energiapatukka, sellainen vähäkalorinen, joka maistui ihan pahville, tai ehkä jopa oli sitä. Kakashi nosti aina tyhjän lautasensa suunsa eteen, ottaessaan syötävää, ja Iruka oli hypätä ulos housuistaan, löytäessään korista mansikoita. Eihän niitä saanut tähän aikaan vuodesta mistään!


Samaan aikaan yhdessä häkissä, Lee oli viimein rauhoittunut, ja yritti nyt kuumeisesti keksiä ulospääsyä. Hinata tutki kalterien rakenteita. Kaikki oli huolellisesti kiinnitetty eikä yhtäkään heikkoa puuta näkynyt.
    ”Tämä häkki on todella huolellisesti rakennettu”, Hinata huokaisi, pystymättä keksimään yhtäkään heikkoa kohtaa.
    ”Ei siis kannata yrittää potkia kaltereita?” Lee kysyi. Hinata pudisti päätään. Häkki saattaisi murtua heidän päälleen.

    ”Sitten on jäljellä enää yksi vaihtoehto!” Lee nousi seisomaan vakavana. Hinata kohotti kulmiaan.
    ”Minun täytyy käyttää mahtavaa ninjutsuani!” Lee jatkoi, ja otti taisteluasentonsa kohti ovea.
    ”Lee-kun, emme saa käyttää -!”
    ”Kabe-nuke no jutsu! Mahtava oven avaustaito!”
Hinatan suu jäi auki, kun Lee vilahti vihreänä juovana ovelle, ja kuin ihmeen kaupalla, sai sen auki. Hinata tuijotti tyrmistyneenä, ja Lee näytti aivan yhtä yllättyneeltä. Eihän äskeinen liike edes ollut oikeaa ninjutsua.
    ”Mitä ihmettä teit ovelle?” Hinata sai kysyttyä. Lee kohotti hartioitaan.
    ”Ei aavistustakaan.”


Tenten alkoi käydä epätoivoiseksi, kun yksikään hänen heitoistaan ei osunut lähellekään studion ikkunaa. Kaikki muut olivat jo ulkona häkeistään, paitsi Shino, Tenten, Kiba ja Shikamaru. Nyt kilpailtiin ainoastaan siitä, kumpi joukkue putoaisi.

    ”Ei tästä tule mitään...” Tenten voihkaisi ja heitti virvelin häkin nurkkaan. Shino nousi seisomaan.
    ”Et voi antaa nyt periksi. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta...” Shino yritti, etteivät he jäisi loppupäiväksi häkkiin.
    ”Luuletko, etten ole muka yrittänyt tarpeeksi! Olen jo vaikka kuinka kauan vain huitonut tuolla sudella, turhaan!” Tenten meuhkasi, kääntyen kapinallisesti kasvot seinää päin.
    ”Hmph!” Tenten tuhahti, kädet puuskassa ja niska pystyssä.

Kisame ilmaantui Tentenin eteen kaltereiden toiselle puolelle. Siinä hän alkoi mässyttää kalapuikkoja tytön edessä, näyttäen, että ne olivat todella hyviä. Tovin maiskuttelun jälkeen Kisame lähti tallustelemaan takaisin piknik-matolle. Johtuen tosin siitä, että hän oli juuri syönyt kalapuikot loppuun ja lähti hakemaan täydennystä.

Tenten meni Shinon luokse kädet nyrkissä ja katse maassa.
    ”Mitä nyt?” Shino kysyi. Tyttö ei vastannut, vaan odotti hetken.
    ”Hae virvelini”, Tenten käski painokkaasti ja hänen äänensävystään saattoi lukea vihaa. Shino päätti olla sanomatta vastaan, ja haki virvelin pikaisesti. Tenten nappasi ongen, kun Shino oli ojentamassa sitä.

Samassa tyttö heilautti kerran ja kuten arvata saattoi, viehe lensi suoraan studion avoimesta ikkunasta sisään. Tenten virnisti ja naurahti hiljaa.
    ”Naiset...” Shino ajatteli itsekseen.


Sillä aikaa piknik seurueemme jatkoi eväiden syöntiä. Ruokalajit olivat vähentyneet puoleen, suuren kulutuksen myötä. Kisame mulkoili pahaenteisesti kaikkia, jotka vähänkin vilkaisivat viimeisiä kalapuikkoja. Itachia tympi, kun hänen myslipatukkansa olivat loppuneet, eikä hän sillä hetkellä suostunut syömään mitään muuta.

Itachi otti ajan kuluksi Pahisten-ohjekirjan esille, alkaen selailla sitä. Hän silmiinsä osui luku, jossa kerrottiin, kuinka hyödyt idiootti-paristasi. Kappaleiden nimiä vieri sivujen vaihtuessa.
’Näin opetat parisi sisäsiistiksi.’
’Näin saat parisi jäämään rekan alle.’
’Näin aiheutat ruokasodan niin, että parisi joutuu syntipukiksi...’

Viimeinen nimi kiinnitti hänen huomionsa täysin.
    ”Kuulostaa mielenkiintoiselta”, Itachi hihitti. Hän tutkaili hetken tekstiä, jonka jälkeen oli sisäistänyt sen ja valmis toimintaan.

Kisame söi kaikessa rauhassa lihapullia, ahmittuaan ensin kaikki kalapuikot. Lihapullia olisi riittänyt, vaikka muille jakaa, koska Kakashi ja Iruka nauttivat tuulihatuista, ja tuo ’mikä-lie-kulmakarva-olio’ söi omenatorttua. Siinä samassa jostain lensi karjalanpiirakka, suoraan Kisamen takaraivoon. Se oli selvästikin sodanjulistus, Kisame ajatteli. Hänelle ei tullut mieleenkään selvittää, kuka sen oli heittänyt.
    ”RUOKASOTA!!!”


Studioon


    ”Minusta oli huono idea luvata ties mitä perverssiä tähän jaksoon, vaikka tässä ei ole tapahtunut siihen suuntaan mitään”, BugShino totesi, hörppiessään jääkylmää kokista. Hän tuijotteli suurta paperipinoa ja huokaisi. Paperikasa oli täynnä laskelmointeja ohjelman budjetista.
    ”Lupasimmeko muka jotain sellaista?” Spica kysyi. Poika nyökkäsi, nostaen katseensa kattoon.

    ”Onneksi fanit eivät ole muistaneet sitä. Siitä saamme kaiketi kiittää erikoisjaksoa”, BugShino mutisi ja nousi tuolilta. Hän käveli ikkunan luokse, josta näkyi kilpailijoiden piknik-paikka.
    ”Eli pidimme lupauksemme. Erikoisjaksokin on jakso, ja siinä oli paljon perverssiyksiä”, Spica totesi. Silloin Jiraya astui sisään.

    ”Mitä nyt?” BugShino ähkäisi. Jiraya pudotti kilpailijoiden häkkien avaimet ja uuden paperipinon entisen kasan viereen.
    ”Siinä on yläkerran päätökset ja tahto. Tuotantoon varatut rahat eivät yksinkertaisesti riitä”, Jiraya totesi.
    ”Sitten teemme niin kuin aina ennenkin, leikkaamme kilpailijoiden kuluja”, Spica vastasi, heilauttaen kättään välinpitämättömästi.

    ”Mutta se ei taida ikävä kyllä onnistua. Kilpailijoille ei ole varaa hankkia edes yhtä yhteistä vessapaperirullaa. Joudumme lopettamaan kokiksen ostamisen tuomariston käyttöön...” Jiraya jatkoi.
    ”Ei!!! Siinä asiassa emme säästä!” Spica raivosi.

    ”Varokaa!” BugShino huusi ja kumartui. Siinä samassa valtava kermatäytekakku lensi ikkunasta sisään, ja osui Spican naamalle.
    ”Mitä pirua?! Kuka sen heitti?!” Spica aloitti ja pyyhki suurimmat liat silmiltään.
    ”Piknik-paikalta, siellä on ruokasota”, BugShino raportoi.

Jälleen kilpailijoihin

Tenten alkoi kelaamaan siimaa, kun arveli osuneensa johonkin. Siinä tuntui kestäneen ikuisuus, kunnes ikkunasta putosi maahan metalliset avaimet.
    ”Hienoa”, Shino sanoi. Hitaasti, mutta varmasti avainnippu läheni häkkiä, kun Tenten kelasi kieli keskellä suuta. Kaikki sujuisi hyvin, jos avainnippu ei irtoaisi koukusta.

Hetken kuluttua he koskettivat kauan tavoittelemaansa avainta. Shino kiirehti häkin ovelle avain kourassaan, mutta hätkähti katsoessaan ovea.
    ”Ei voi olla...”


Kiba ei ymmärtänyt yhtään mitään. Suurin osa oli jo päässyt häkeistä, mutta Shikamaru vain kyykki häkin pohjalla tyhmän näköisenä, kuten tavallisestikin. Viimein Kiba vaivautui sanomaan:
    ”Voisitko pistää vähän vauhtia, neropatti?”
    ”Ole hiljaa. Yritän miettiä”, Shikamaru ähkäisi.

Viiden minuutin kuluttua Shikamaru nousi. Hänellä oli suunnitelma valmiina, mutta samassa ajassa Kiba oli huomannut erään todella merkittävän asian.
    ”Hei Shikamaru, huomasin, että...” Kiba aloitti.
    ”Ei nyt, Kiba! Suunnitelmani on niin täydellinen, että jos häiritset minua, niin saatan unohtaa sen”, Shikamaru keskeytti. Kiba näytti närkästyneeltä.
    ”Mutta...” Kiba yritti vielä.
    ”Hiljaisuutta pyydän!”

Shikamaru käveli kaltereiden luokse. Kiban ilme ei värähtänytkään, jos kulmakarvojen tärinää ei lasketa.
    ”Aluksi minun täytyy heittää tällä satukirjalla Kisamea, joka tietenkin raivostuu ja tulee tänne. Sinä alat sen jälkeen käyttää käänteispsykologiaa Kisameen, jolloin hän, tyhmä kun on, alkaa nostaa häkkiä. Minä menen vastakkaiselle seinustalle, jotta häkki kallistuisi. Sinä tönäiset samaa seinustaa kuin minä, jolloin häkki kellahtaa kumoon. Lukon mekanismiin menee hiekkaa ja se hajoaa, jolloin pääsemme vapaiksi”, Shikamaru kertoi omahyväisesti. Joskus oli ihanaa olla nero.

Kiba huokaisi syvään. Että Shikamaru osasi olla tyhmä.
    ”Ensinnäkin riittäisi, että suututtaisimme Kisamen, jolloin hän yksinkertaisesti hajottaisi häkkimme. Tosin silloin mekin saisimme kuonoomme. Ja tämän sinun ’aukottoman suunnitelmasi’ lisäksi on toinenkin tapa päästä täältä”, Kiba selitti äimistyneelle Shikamarulle.

Shikamaru näytti ’no-millä-tavalla-sitten-ilmettä’. Kiba huokaisi jälleen.
    ”Aluksi voisit katsoa lukkoa. Saatat huomata jotain”, Kiba tokaisi. Shikamaru konttasi oven luokse ja huomasi, että oven munalukko ei ollut lukossa, vaan roikkui avonaisena.

    ”Eli toisin sanoen lukko on ollut koko ajan auki?” Shikamaru kysyi hiljaisella äänellä. Kiba nyökkäsi.
    ”Mikset sitten kertonut aikaisemmin?!” Shikamaru ärähti kiukkuisena. Kiba mulkaisi häntä pahasti ’et-antanut-minulle-puheenvuoroa-ilmeellä’.


Kiba ja Shikamaru kävelivät vihaisina kohti piknik-paikkaa. He unohtivat pian vihoittelunsa, kun huomasivat mitä muut tekivät. Lihapullia, torttuja, hedelmiä, kakkuja ja muita herkkuja lenteli ilmassa. Ilmeisesti jonkinlainen ruokasota.
    ”Mitä hel***%¤#¤¤ tämä on olevinaan?!” paikalle ilmestynyt Spica karjaisi niin kamalia kirosanoja, että ne jouduttiin sensuroimaan kokonaan. Kaikki lopettivat ruuan viskomisen. Shikamaru ja Kiba odottivat henkeään pidättäen. Savun hälvetessä paljastuivat kaikkien likaiset vaatteet ja naamat. Ihme ja kumma, myös Spican naama oli kuin kermakakun jäljiltä.
    ”Kuka selittää tämän sotkun?” Spica kysyi, ja oli valmis pamauttamaan syyllistä. Kaikki olivat vaiti. Viimein Lee nousi seisomaan hiekkaan kaivamastaan poterosta.

    ”Voin selittää yksityiskohdat:
Eli olimme Hinata-chanin kanssa syömässä omenatorttua, kun Kisame heitti ketsuppisen prinssinakin, täysin syyttä, Hinatan-chanin puhtaalle puuvillapuserolle. Niinpä minun täytyi kostaa Hinata-chanin kunnian puolesta, joten otin mansikkajäätelöpallon käteeni ja heitin sen kohti Kisamea. Pahaksi onneksi hän päätti käyttää Iruka-senseitä ihmiskilpenä, joten jäätelö lensi rakkaan, entisen senseini kasvoille. En ole varma, mutta luulen Kakashi-saman kysyneen, jotain sellaista kuin: ’saanko nuolla jäätelön pois kasvoiltasi?’” Lee selitti. Hetkeksi kaikki vaikenivat, tuijottaen Kakashia kulmakarvat koholla. Iruka punastui raivokkaasti ja kätki kasvonsa käsiinsä.
    ”Mitä? Se oli vain viaton kysymys”, Kakashi sanoi, saaden muut pyöräyttelemään silmiään ja mutisemaan jotain pervessistä.

    ”Silloinko kermakakku heitettiin studioon?” Spica kysyi rauhallisesti, kiristellen hampaitaan.
    ”Ei suinkaan. Antakaahan, kun jatkan:
Ennenkuin ehdin pyytää Iruka-senseiltä anteeksi, hän aloitti lihapullien sarjatulen minua kohti. Onnistuin väistämään vain muutaman isoimman, mutta eihän se ole tärkeää. Eli samaan aikaan Kisame otti banaanin ja purskautti sen sisukset Kakashi-saman naamalle. Kakashi-sama ei tietenkään pitänyt siitä ja heitti Kisamea riisikakuilla...” Lee jatkoi värikästä kertomustaan.

    ”Tajusin kyllä jo, mutta voisitko nyt kertoa siitä kermakakusta?” Spica pyysi, rystyset valkoisina.
    ”Hyvä on! Samalla, kun Kakashi-sama heitteli riisikakkuja kohti Kisamea, Hinata-chan oli päättänyt kostaa pilatun puseronsa ja latasi muutaman, tarkasti tähdätyn kohokkaan suoraan Kisamen takaraivoon. Viimein Kisame ärtyi ja otti korista suuren kermakakun. Hän heitti sen täydellä voimalla kohti Hinata-chania, mutta rakas parini väisti kakun nuoruuden voiman avustuksella, jolloin...no kakku lensi ohi ja...loput tiedättekin”, Lee lopetti, perääntyen takaisin poteroonsa.

    ”Eli lyhyesti sanottuna, Kisame on kaiken pahan alku”, BugShino totesi. Kisame nosti puolustavasti kätensä.
    ”Vastalause! Vaadin asianajajaa!” Kisame aloitti, ottaen kännykän taskustaan ja etsi pomonsa numeroa. Jiraya syöksyi kameroiden eteen.
    ”No niin, rauhoitutaanpas nyt! Kiba ja Shikamaru putoavat kisasta, koska vapautuivat viimeisinä. Ja te muut kilpailijat, me näemme huomenna”, Jiraya ilmoitti nopeasti, ettei Spica kävisi Kisamen kurkkuun kiinni. Kamerat pimenivät.

***

Tällä kertaa lopetimme vähän kiireellä, sattuneista syistä. Sarjan loppu lähenee, joten yritämme olla täsmällisiä jaksojen lisäämisen kanssa. Seuraava jakso ilmestyy varmaan Spicalta. Siihen asti, lukemisiin!