Nuori, noin kaksikymmentävuotias mustahiuksinen poika, seisoi erään hahmon edessä.

"Orochimaru." Hän kiristeli hampaitaan.

"Hmmmm...?" Kalpea mies käänsi päänsä mustahiuksista poikaa päin. Mies hymyili selvästi. Enemmän pervosti ja kostonhimoisesti, kuin mitenkään muuten.

"Miten voi olla mahdollista, ettet löydä minulle mitään muuta esiintymisasua, kuin tämän?" poika sanoi nostaessaan ylös järkyttävän tiukat nahkahousut.

Väärin muotoiltu kysymys.

Sasuke tiesi hyvin tämän Orochimaruksi kutsutun miehen syyn valita juuri kaikista ahtaimmat vaatteet, mitä hän ikinä löytäisi siitä kirotusta vaatekaapistaan.

Hän tiesi myös Orochimarun mieltymyksen pikkupoikiin, Sasukeen itseensä ja hänen veljeensä.

Eihän se ollut hänen oma vikansa että lentokentällä oli hukattu hänen vaatteensa, lentoemäntä oli kaatanut viiniä hänen housuilleen ja paidalleen, ja että ainut tilaisuus saada nopeasti uudet päälle oli mennä kysymään pedofiililta itseltään. Huone minne kaikki muut tavarat, myös varavaatteet oli tuotu, oli suljettu. Harmi, että Sasukelle oli informoitu tästä vain hetki ennen keikan alkamista.

Ja harmi, että sama kalpea mies oli myös se, joka valitsi koko bändille esiintymisvaatteet.

Sasuken veli Itachi, oli jo lavalla pitämässä seuraa yleisölle sillä välin, kun Sasuke itse oli valittamassa asioista pedofiilille. Heidän molempien olisi oltava siellä viiden minuutin sisään. Hän tiesi senkin.

"Minä en laita näitä päälleni." Lisää hammasten narskuntaa.

"Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta, tiedät sen."

"KAKSI MINUUTTIA. SASUKE JA OROCHIMARU VAUHDILLA LAVALLE!!!"

Kalpean miehen hymy leveni entisestään.

Orochimaru nousi ylös ja käytävällä mennessään katsoi vielä itseään peilistä.

"Hopi, hopi, Sasuke-kun..."

'Ei voi olla totta.'

Sasuke kirosi kovaan ääneen, heitti nykyiset housunsa, mustat kivipestyt farkut, lattialle, ja sulloi itsensä nahkahousuihin.

Ne eivät luultavasti olleet aitoa nahkaa vaan enemmänkin jotain muovikangasta. Sama se, ne kuitenkin kiiltelivät käytävän heikossa valaistuksessa tummanliiloina.

Sasuke pyyhkäisi materiaalia kämmenselällään hiukan kiinnostuneena ja vetäisi syvään henkeä.

Hänellä ei ollut paitaa ja hänen olonsa oli hiukan alaston hänen kävellessään ylös portaita, jotka johtivat monituhatpäisen yleisön eteen.

Sasuke heilautti kättään tervehdykseksi ja sai vastauksekseen kovaäänistä mylvintää ja paljon kiljumista.

Yhtyeen kiihkeimmät fanit olivat pakkautuneet lavan eteen ja pieniä 'thumps' -ääniä saattoi kuulla, kun jotkut katsojista pyörtyivät ja kaatuivat maahan bändin laulajan nähdessään.

'Uhhuh. Lämppäribändi on näköjään pitänyt yleisön virkeänä,' hän ajatteli suunnistaessaan mikille.

Mustahiuksinen poika loi katseen taakseen ja näki rumpujen takana valkohiuksisen vihreäsilmäisen paidattoman miehen, joka oli häntä itseään muutaman vuoden vanhempi. Miehellä oli tavalliset punaiset luomivärinsä levitettynä alaluomilleen ja kaksi isompaa pistettä kulmakarvojensa yllä. Hänen ilmeensä oli vakava kuten yleensäkin. Sasuke ei ollut ikinä muistaakseen nähnyt hänen hymyilevän. Paitsi ehkä Orochimarulle. Hän suorastaan palvoi kalpeaa pedofiilia.

'Hyvä. Kimimaro on paikoillaan.'

Sitten hän katsoi vasemmalle puolelle viereensä.

'Itachi.'

Hänen veljellään oli keskittynyt ilme hänen kiristellessä punamustan kitaransa kieliä. Itachi testasi aina vähän ajan välein sähkökitaransa sointia, kiristi kieliä, ja oli kohta tyytyväinen lopputulokseen.

Itachin hiukset olivat vaihteeksi vapaana pompulasta, jolla hän yleensä niitä piti. Pitkät harmaanmustat hiuksen roikkuivat osaksi hänen terävien mustien silmiensä edessä. Yllään hänellä oli kulutetut tummat farkut ja tiukka musta toppi, jossa meni pystysuunnassa ohuita tummanharmaita raitoja. Itachin edessä oli myös mikki, sillä hän oli taustalla useissa kappaleissa. Itachi käänsi katsettaan pikkuveljeään päin ja nosti suunpieliään hymyyn. Ohuet kulmakarvat olivat taittuneet alaspäin ja hänen hymynsä oli varsin pelottava.

Itachin katseen alta Sasuke katsahti oikealle puolelleen, jolla kalpea, pitkät mustat hiukset omistava mies testasi bassonsa sointia. Mies oli jo päälle viidenkymmenen, eikä hän meikeittä luultavasti näyttänytkään paljoa sitä nuoremmalta. Silti Orochimaru sai meikeillään itsensä näyttämään lähelle kolmikymmenvuotiasta eikä hänen ihossaan ikinä ollut rypyn ryppyä. Kun bändiin etsittiin basistia, Sasuke ei heti ollut pedofiilin puolella kuultuaan miehen iän. Kyseinen henkilö oli kuitenkin paras soittamaan bassoa, heti Sasuken jälkeen, mitä he ikinä olivat kuulleet. Miehellä oli päällään tiukka vaaleanpunainen t-paita ja mustat pillihousut. Kyseisen henkilön silmät olivat myös erittäin kummallisen näköiset. Keltaiset viirut, joista tulisi ehkä ensinnä mieleen kissa, mutta mies itse muistutti enemmän käärmettä. Kaiken lisäksi hänellä oli kuvottavan pitkä kieli.

'Ruma, vanha, oikeaa ikäänsä piilotteleva, pervo korppu.'

Omahyväinen hymyntapainen täytti Sasuken kasvot.

'Hyvä... Kaikki paikoillaan.'

Sasuke itse oli hyvin kalpea. Enemmänkin jopa vaalenpunaiseen (vaikka hän vihasi todeta tämän) vivahtava, toisin kuin hänen veljensä, jonka iho oli hyvin vaalean maitokahvin värinen. Kimimarolla iho oli hänelläkin kalpea, vaikkakaan ei mitenkään verrattavissa Orochimaruun, jonka iho oli täysin valkoinen.

Kaikki he olivat silti (erittäin(!!)) hyvännäköisiä ja lavan edessä olevien katseet suorastaan riisuivat vaatekappaleita heidän päältään. (Vaikka ei heillä alun alkaenkaan niitä paljoakaan ollut. :D)

Se oli häiritsevää, mutta yksi tosiasioista, joita täytyi sietää.

Sasuke tarttui molemmin käsin mikrofoniin joka oli vielä paikoillaan telineessä.

"Oi..." -Kovaa kiljumista yleisöstä- Mustahiuksinen poika päätti lisätä hiukan tavallista enemmän puhetta. "Mitä kuuluu Konoha? " -Lisää kovaa kiljumista.- "Me olemme The Corruption."

'Oliko tuokin pakko lisätä... Ihan kuin he eivät jo tietäisi.' Tuhahdus.

Sasuke nyökkäsi Kimimaron suuntaan, joka otti sen aloituskehoituksena.

Pian syvää rumpujen pauketta alkoi kuulua taustalta. Onneksi Sasuke oli jo tunkenut korvatulpat korviinsa ennen lavalle menoa, tai hän olisi kuuroutunut.

"Solar Red", hän kuittasi ennenkuin rauhallinen alku lähti käyntiin.

Sähkökitara, basso ja rummut olivat kaikki jo sekoittuneet yhtenäiseksi ja kiinnostavan kuuloiseksi musiikiksi. Joku olisi voinut haukkua heidän musiikkiaan synkäksi toinen kehunut siitä, mutta heidän musiikkinsa oli sekoitus punkia, rockia, heviä ja joskus myös kevyempää, miltei popia. Ei sillä väliä. Sasuken ääni sopi siihen täydellisesti.

Sasuke sukaisi pitkiä silmiensä eteen tulevia sinertävänä kiiltäviä hiuksiaan. Keikkoja varten hän laittoi aina tavallista enemmän hiuslakkaa saadakseen taaempana olevat hiukset pysymään piikkeinä ja edessä olevat miltei silkkiset erillään.

Kylmät, täysin mustat silmät sulkeutuivat hänen vetäessä henkeään ja tuodessa suutaan lähemmäs mikkiä ja alkaessa laulaa. Kappaleen alku oli rauhallinen ja Sasuken täytyi pehmentää ääntään varsin paljon.

" time sewed us together

with stitches through our scars

depending on one another

siamese twins with a single heart we are

little waves softly keep melting under my feet little waves softly replace the air that I breathe "


Tähän asti päästyään, hänen äänestään tuli karhea ja tunteeton. Aivan kuten hän itse. Sasuke itse ei ollut röyhkeä muille puhuessaan, ei hän tosin ollut kovin ystävällinenkään. Sitäpaitsi kertosäe kuului huutaa varsin kovaa, nopeasti ja silti niin että sanoista saisi selvää.

Erittäin vaikeaa lievästi sanottuna.

-Pitkä hengenveto-


" take a look at my heart

it's so empty and dark

have a listen to my soul it's quiet cold

your embraces were not enough to change me

your touch didn't bring me back to life

I never seemed to lack inspiration when i needed another explanation

brick by brick  we build this tower of illusion but instead of completion it has come tumbling down

don't wait for too long

don't leave the light on

cause I won't return back home "


Omasta elämästään on niin kovin helppo kertoa, eikö?


" each day we learn to forget

bit by bit with every breath

where do i end and the world starts?

it's all in our hands

all I'm looking for i gotta find it on my own

I've been building my plan b

all these years

i don't remember more the lead

is important to ensure there is no room for mistakes

but in the process I lost all substance

I didn't wanna live for regret

be happy to settle with anything that's left

bit by bit I begin to realize that all I need is to believe in what I feel


Vähintään tässä vaiheessa loputkin yleisöstä olivat lämmenneet niin paljon että jokainen joko heilutti käsiään mukana, lauloi mukana, teki käsillään pirunsarvimerkkiä tai tätä kaikkea.


" alone I stand

alone I fall

from this day on.

where do I end?

where do I go?

where do I go?

where the world stops?

it's all in my hand

all I'm looking for

gotta find it on my own

i gotta find it on my own. "


Kappale oli vihdoin lopussa ja seuraavat seurasivat sitä.

Kymmennen kappaleen jälkeen tuli vihdoin tauko.


-  -  - Sasuken POV - - -

Suunnistin lepohuoneeseen ja otin pöydältä vesipullon. Istahdin sohvalle ja vedin syvään henkeä. Ryystin pullon puolityhjäksi ja laitoin sen syrjään.

En huomannut oven narahtavan auki, joten säikähdin hiukan, kun huomasin takanani olevan hahmon kädet kiertyneen ympärilleni.

"Otouto..." Itachi kehräsi korvaani.

Olen useasti sanonut Itachille, että hän lopettaisi häiritsemiseni, mutta ikinä hän ei vielä ole totellut.

Hänen toinen kätensä harhaili rintakehälläni ja matkasi määrätietoisesti kokoajan alemmas, kun vasen käsi taas nousi huulilleni leikkimään niillä.

Puristin silmäni tiukasti kiinni ja huomasin niistä alkavan tulla kyyneliä.

Hengittäminen oli alkanut tulla vaikeaksi, joten sain vain henkäistyä ulos 'Nii-san, lopeta.', mutta en pystynyt tekemään mitään auttaakseeni sanojeni perille pääsyä.

Nyt Itachin käsi oli jo jalkojeni välissä ja tärisin hallitsemattomasti.

Onneksi sentään mieleni toimi. Päässäni taitoi vain surista, niin monien ajatusten pyöriessä siellä.

En voi sanoa haluavani jonkun tunkevan väliin kesken, kun isoveljeni kähmii minua, (Minulla on ylpeyteni, eikä siihen kuulu avuttomuuden hyväksymistä.), en tosin väitä, että olisin halunnut tilanteen jatkuvan.

...

Helvetti!

Kuka tahansa... KUKA TAHANSA TULKAA PELAST-

"Itachi-san?"

Huomasin painon siirtyvän päältäni.

Haineväinen enkeli!

Muistuttakaa minua, että olen Kisamelle velkaa jättimäisen palveluksen.

"...", Itachi kurtisti kulmiaan ja siirtyi lähemmäs pitkää miestä.

Nyt hän nousi hiukan varpailleen yltääkseen haimiehen suulle.

Itachi antoi kevyen suudelman Kisamen suunpieleen ja vetäytyi pois.

Tauko oli muutenkin kohta ohi.

Isoveljeni käveli ovesta ulos ja Kisame siirsi Itachia seuranneen katseensa minuun. Hänen kulmakarvansa olivat hiukan huolestuneesti rutistuneet yhteen.

Kisame ehti avata suunsa puolilleen, mutta ehdin keskeyttämään hänet.

"Mitään ei tapahtunut."

Tömistelin tieni viereiselle lavuaarille ja heitin kasvoilleni vettä.

Se levitti jo suttaantuneita meikkejäni.

Katsahdin lavuaarin yllä olevaan rikkinäiseen peiliin.

Otin tukun käsipyyhepapereita ja pyyhin niillä alaluomilleni levinneet kajalit.

Suuntasin sohvan edessä olevalle pöydälle ja nappasin sillä lojuvan kajal-kynän ja palasin peilin ääreen.

Vedin rutiininomaisesti uudet mustat viivat ala- ja yläluomilleni ja menin takaisin lavalle jättäen Kisamen yksin huoneeseen.

Ihmiset olivat jo valmiina katsomassa, bändin jäsenet olivat paikoillaan ja seuraava kappale alkoi soimaan.

Kirosin seuraavan tunnin isoveljeäni ja yritin keskittyä laulamiseen.

Viimeinen tunti lavalla meni ohi liian nopeasti.

- - -

tbc. :D