Ei ole tullut kirjoitettua mitään pitkään aikaan, joten päätin tehdä pitkän osan. Ensin epäröin kirjoittaa KakashiKotetsua, mutta yrittänyttä ei lasketa ;) enjoy...
Toivon teidän kertovan mielipiteenne kyseisestä parista.

-------------------------------------------------------------------------------

Päivä oli muuttumassa illaksi, linnut rupesivat valmistautumaan viimeiseen lauluun ja ampiaiset surisivat jo hieman uneliaina suunnatessaan kohti pesäänsä. Kaikki äänet rupesivat hiljalleen hiljenemään, lintuja lukuun ottamatta. Viimeiset auringon säteet pysyttelivät vielä puiden latvojen yläpuolella, kullaten taivaanrannan. Hetki oli yksi kauneimmista, tai niin ainakin Izumo ajatteli. Hän makasi viileällä nurmikolla käpertyneenä Kotetsun kainaloon ja tunsi itsensä erittäin raukeaksi. Kotetsu silitteli hänen hiuksiaan hellästi ja suukotti otsaa. He olivat saaneet hengityksensä tasatuiksi ja vaikka kummallakaan ei ollut paitaa, heillä oli lämmin.

Jossakin kauempana, täysin unohdettuna maassa makasi radiopuhelin. Se oli lentänyt sinne, kun Kotetsu oli vetänyt Izumolta paidan pois. Izumo hymyili tuntiessaan edelleen Kotetsun hellän kosketuksen ihollaan, he eivät olleet menneet vielä koskaan näin pitkälle, silti oli vielä pitkä matka heidän ensimmäiseen rakasteluunsa. Izumo ei tarkalleen tiennyt, miksi Kotetsu lopetti hyväilyt aina tietyssä vaiheessa, mutta oliko sillä merkitystä? Saihan Izumo olla hänen lähellään, kyllä hän jaksaisi odottaa kunnes Kotetsu olisi valmis.

Molemmat miehet säpsähtivät ja siirtyivät kauemmaksi toisistaan, kun Hatake Kakashi ilmestyi heidän viereensä. Izumo pystyi vaikka vannomaan, että tällä oli maskinsa peittämillä kasvoillaan erittäin irstas hymy.
”Nyt ei taida olla oikea aika kuherrella, vai mitä?” Kakashi virkkoi tyynellä äänellä. Izumon ajatukset rupesivat hiljalleen järjestäytymään uudestaan, pieni ääni hänen päässään kertoi että hän oli unohtanut jotain erittäin tärkeää.
Hän löi käden suulleen ja huudahti: ”Tehtäväni!”
”Niin. Sinun tulisi ottaa työt vakavammin. Kokonainen lauma vihollisninjoja pääsisi ohitsenne, vaikka he laulaisivat nuotin vierestä ja tanssisivat polkkaa.” Kakashi nuhteli heitä hieman huvittuneen kuuloisena. Kotetsu naurahti, mutta sai Izumolta sellaisen mulkauksen, että sulki nopeasti suunsa.

”Voitte vain arvata millaisen hepulin Tsunade sai, kun äkkiä Izumo lakkasi vastaamasta tarkistus kysymyksiin ja radiopuhelimesta rupesi kuulumaan vaikerrusta ja voihkauksia. Hän luuli, että kimppuusi hyökättiin,(tässä vaiheessa Kotetsu virnisti ja nyökkäsi.) ja hän lähetti minut pelastamaan sinut.” Kakashi sanoi jälleen vakavoituen.
”Sen minä kyllä haluaisin kuulla, kun sinä annat hänelle selonteon tapahtuneesta.” Kotetsu virnisti rakkaansa happamalle ilmeelle.
”Äh, kuono umpeen.” Izumo murahti.

Hän tiesi olevansa pulassa, sillä Tsunade tulisi suuttumaan moisesta säikyttelystä ja se taas tarkoittaisi sitä, että Izumo saisi lepytellä häntä samalla kun väistelisi ilmassa lenteleviä esineitä. Pelkkä ajatus karmi hänen selkäpiitään.

”Sitten kun olet selvinnyt siitä lohikäärmeestä, haluaisitteko te lähteä minun ja Irukan kanssa juhliin, jotka järjestetään läheisessä kylpylässä?” Kakashi kysyi, ”Mikäli Prinssisi selviää.” Kakashi naurahti virnistäessään Kotetsulle, joka oli hiljaa kuten käsketty.
Kotetsu meinasi kertoa muutamia tiettyjä yksityiskohtia siitä, kumpi oli suhteen prinssi, mutta Izumon kireä ilme sai hänet pitämään mölyt mahassaan, sillä Izumo tuskin ilahtuisi, jos hän vertaisi tätä prinsessaan pinkissä pitsiunelmassa.
Kotetsu virnisti jo pelkästä ajatuksesta miltä Izumo näyttäisi kyseisessä vaatekappaleessa.

”Kyllä, sitä pitää kokeilla...” hän mutisi ääneen.
”Hyvä, illalla nähdään.” Kakashi huikkasi lähtiessään kohti hiljenevää kaupunkia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Izumo oli lähtenyt Tsunaden luo ja minä kuljin nyt yksin kohti kotiamme. Tunsin itseni syylliseksi, sillä Izumo tulisi saamaan pahat haukut. Tsunade on varmasti todella raivoissaan ja haukkuu rakkaani perin pohjin.
Se ei ole oikein, eihän hän ole tehnyt mitään pahaa, hän vain sattui syntymään niin syötävän hyvän näköiseksi, etten voinut pitää näppejäni erossa hänestä.

Huokaisen raskaasti kävellessäni pitkin öistä kujaa, kadut ovat hämäriä, sillä asumme kaupungin laidalla. Olisin halunnut muuttaa lähelle keskustaa, mutta Izumo halusi hiljaisen ympäristön, jossa voisi olla rauhassa, mikä ei muuten todennäköisesti onnistu kanssani, hymyilen itsekseni.
Kun tarkemmin miettii, niin ei tämä paikka ole yhtään hassumpi, baari on lähellä, eivätkä ystävätkään asu erityisen kaukana. Tsunaden luo on melko pitkä matka, mutta se on vain plussaa.

Löytämämme keskikokoinen kerrostaloasunto oli sopiva meille molemmille. Izumo piti asunnon harmaista betoniseinistä, eikä antanut minun tapetoida tai maalata niitä. Onneksi lattioilla sai sentään olla lämpimät matot ja muut huonekalut olivat uusia, paitsi Izumon ikivanha sohva, jolla suutelimme ensikerran.
Sohvan lisäksi talokin vaikutti ikivanhalta, se oli osittain rappeutunut ja katolta oli tippunut muutamia tiiliä. Asumme toisessa kerroksessa, joka on hyväkuntoisin kaikista kolmesta kerroksesta. Rakastan istua auringonlaskun ja -nousun aikaan parvekkeellamme ihailemassa taivasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Istun vanhalla sohvallamme, odottaen paluutasi.
Aika matelee.
Tuen toisella kädellä päätä polviini ja toinen käteni on eksynyt repimään käsinojan jo ennestään kaltoin kohdeltua päällystä.
Tiedän ettet pidä siitä, että tuhoan rakasta, harmaata laiskanlinnaasi, mutta en voi kädelleni mitään.

Aika tuntuu jääneen kesälomalle, odotus on sietämätöntä, sillä kaipaan kosketustasi, sinun hymyäsi... Mutta sinulla on kestänyt jo niin kauan, Tsunade on varmasti antanut kunnon läksytyksen, ja kaikki se oli minun syytäni.
Tiedän että minua ei tervehdi hymy, vaan vihaiset silmäsi, pelkkä katseen ajatteleminenkin sattuu. Silmäsi tulevat olemaan kylmät kuin jää, vailla lämpöä, vailla rakkautta. Kauanko sitä kestäisi?

Tunnen sinut niin hyvin, että en edes kuvittele puolustautuvani tai sanovani mitään... mitään muuta kuin anteeksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sävähdin kuullessani askeleita rappusista. Askeleet menivät ovemme ohi, ja kuulin kuinka joku meni sisään naapuri asuntoon.
Sydämeni hakkasi kiivaasti, minua hermostutti. Pomppasin ylös sohvalta ja kuljin eteiseen. Miettimättä mitään vedin takin niskaani ja lähdin ulos.

En pystynyt kohtaamaan Izumon silmiä, en vain voinut.
Kuljin hiljaisia katuja pitkin päämäärättömästi, kunnes huomasin seisovani Irukan talon edessä.
Iruka ja Kakashi olivat olleet yhdessä lähes viisi vuotta, mutta asuivat silti erillään, mikä oli mielestäni hieman outoa. Tietysti Iruka oli ujo, mutta miksi hän ei pystynyt asumaan Kakashin kanssa, vaikka he näyttäytyivät julkisesti yhdessä?
Kukaan ei ollut kehdannut kysyä sitä heiltä, mutta asiasta oltiin supistu jo pitkään.

Minuakin se tietysti ihmetytti, ehkä tänään tulisi tilaisuus kysyä, mikäli pystyisin puhumaan kahden jommankumman kanssa. Ohitin yksinäisen talon ja jatkoin matkaani, nyt päämääränäni tapaamispaikka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun Kotetsu saapui, paikalla olivat jo Kakashi ja Iruka. Kakashi vaikutti närkästyneeltä, kun taas Iruka vaikutti hieman nololta.
”Hei, anteeksi että minulla kesti, odotin Izumoa kotona, mutta kun häntä ei kuulunut, niin arvelin hänen tulleen tänne.” Kotetsu kuuli itsensä sanovan.
”No hän ei ole täällä, meidän pitäisi jo mennä. Tulkoon hän yksin, jos huvittaa.” Kakashin ääni oli jäätävä.
”Mutta kulta, kyllähän sinä ymmärrät, että Izumo...” Iruka yritti rauhoitella Kakashia lähes epätoivoisena.
”Entä jos en ymmärrä!? Aina vain pitäisi ymmärtää ja odottaa, ovatko sinulla jotkin naisten vaihdevuodet meneillään vai?” Kakashi huusi nyt naama punaisena.
”Kakashi, minä...” Iruka aloitti, muttei ehtinyt loppuun ennen kuin Kakashi otti takkinsa penkiltä ja lähti vihaisesti marssien pois.

Kotetsu tunsi itsensä vaivautuneeksi, kun katsoi kuinka Iruka istui lähimmälle tuolille ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
”Olisitko kiltti ja menisit juttelemaan hänen kanssaan. Jos minä menen sinne, niin me vain riitelemme.” Iruka mutisi masentuneen kuuloisena.
”Sopii, sillä ehdolla, että sinä puhut Izumolle kun hän saapuu.” Kotetsu huikkasi samalla kun lähti Kakashin perään kohti pukeutumistilaa.

Pukeutumistilan lattiat olivat kosteat, yksi kattolampuista oli palanut ja se loi kauimmaiseen nurkkaan varjon. Varjossa Kakashi nojasi päätään seinään, ryhdistäytyen heti kun kuuli Kotetsun askeleet märällä lattialla. Kakashi kääntyi ja avasi jo suunsa jatkaakseen riitaa, mutta sulki sen samalla kun tunnisti tulijan.
”Teillä on varmaan ollut jo pitempään riitaa?” Kotetsu arveli.
Kakashi vain nyökkäsi vastaukseksi.
”Pohditaan ongelmiamme yhdessä samalla, kun olemme löylyissä. Izumo varmaan kuristaa minut kun hän saapuu. Hän ei pidä saunomisesta, joten saunassa on tällä hetkellä turvallisinta” Kotetsu virnisti.
Kakashin kasvoilla näkyi hetkellinen hymy ja miehet rupesivat riisuutumaan. Kotetsu sai sidottua pyyhkeensä lantiolleen hieman ennen Kakashia, joten hän meni ensin lauteille. Sauna oli melko pieni eikä siellä ollut muita. Hyvä vain, nyt he ainakin saisivat puhua rauhassa.

Kotetsu sulki silmänsä ja nojasi seinään, Kakashin heittäessä löylyä. Ensin kumpikaan ei puhunut mitään, he totuttelivat kuumaan ilmaan ja iholle pyrkivään kosteuteen. Pikkuhiljaa he rupesivat keskustelemaan, enimmäkseen niitä näitä. Kotetsu yritti saada Kakashin kertomaan itse, mikä Irukan ja hänen välillään hiersi, ettei Kotetsun tarvitsisi kysyä, mutta Kakashi vältteli aihetta.

He kävivät välillä kylpemässä lämpimässä altaassa, jonka luona tarjoiltiin sakea.
Kun molemmat olivat juoneet itsensä jo pieneen humalaan, Kakashi viimein alkoi kertoa itsestään ja Irukasta.
Kotetsu oli ihan hiljaa, eikä keskeyttänyt Kakashia kertaakaan. Hän nyökkäili välillä hyväksyvästi ja hymyile rohkaisevasti, kun Kakashin ääni meinasi sortua.

Kotetsu joi hieman kuunnellessaan Kakashia ja humalaan sekoittuva myötätunto sai hänen olonsa tuntumaan keveältä, kuin kaikki murheet olisivat jääneet kauas taakse. Kakashi sen sijaan joi reilummin, jolloin Kotetsu päätti, että heidän oli aika palata takaisin saunaan.

Kakashi istui hiljaa lauteilla, nojaten päätään käsiinsä, hän oli pystynyt kertomaan kaiken mikä oli vaivannut hänen sydäntään ja Kotetsu oli kuunnellut, hän oli ymmärtänyt. Kakashi katsoi vieressään istuvaa miestä, joka tuijotti tyhjyyteen.
”Sinun piti puhua jostain.” Kakashi muistutti häntä.
”Niin, oikeastaan minulla ja Izumolla menee erittäin hyvin, mutta jotenkin minä... Minä pelkään päästää hänet lähelleni.” Kotetsu mutisi hiljaa.
Kotetsu näytti niin haavoittuvalta, että Kakashi kietoi kätensä hänen ympärilleen. Kotetsu nojasi vasten Kakashin olkaa, Kakashin katsellessa hänen kasvojaan. Kakashi nosti Kotetsun leukaa ylöspäin niin, että heidän katseensa kohtasivat.
”Olet neitsyt.” Kakashi pikemminkin totesi lempeästi kuin kysyi. Kotetsu punastui hieman ja naurahti kiusaantuneena.

Kakashin katse oli muuttunut jotenkin arvoituksellisemmaksi, jotenkin kiihottuneeksi. Kotetsun ajatukset kulkivat hieman hitaasti, johtui varmaan sakesta.
Hiljalleen Kakashin kasvot tulivat lähemmäs ja Kotetsu tunsi pehmeiden huulien painuvan omiaan vasten. Huomaamattaan Kotetsu vastasi suudelmaan ja päästi kielen tutkimaan suutaan.
Kotetsusta tuntui niin taivaalliselta, että hän ei halunnut suudelman ikinä loppuvan, silti jokin ajatus yritti itsepintaisesti päästä esiin, se kuiski hänen korvaansa hiljaa: Izumo, muista Izumo... Mutta ajatus katosi Kakashin käsien siirtyessä hyväilemään Kotetsun kylkiä.
Kotetsu sulki silmänsä ja antoi Kakashin painaa hänet selälleen lauteille, hänen kosketuksensa tuntui niin taivaalliselta.