Seuraava päivä oli sateinen ja kylmä. Kakashi tuli ensimmäisenä kotiin, sillä heidän opettajallaan oli joku tärkeä kokous, eikä sijainen jaksanut enään.  Kakashi otti märät vaatteet pois päältään ja meni lämpimään suihkuun.

Suihkusta tultuaan Kakashi katsoi puhtaita vaatteita. Jaksamatta sen enempää, Kakashi puki jalkaansa vain housut (sellaista sattuu kun Iruka ei ole vahtimassa) ja suuntasi askeleensa sitten jääkaapille.

Iruka tuli kotiin kymmenen minuuttia Kakashin jälkeen.  Iruka luuli olevansa yksin, joten ei tuntenut sen suurempaa tarvetta ilmoittaa olemassaolostaan.  Iruka, joka oli viisaasti kuunnellut setää joka oli telkkarissa kertonut sadetta tulevan ja ottanut sateenvarjon, suunnisti kuivana suoraan keittiöön.

Keittiön ovella Iruka kumminkin pysähtyi. Kakashi oli keittiössä, eikä tällä ollut sitä typerää maskia päässä. Hän olikin aina miettinyt miltä toinen näytti ilman sitä.
Kakashi etsi jotain jääkaapista kuumeisesti. Iruka hymyili pirullisesti ja ajatteli: ’Senkus etsit, mutta heitin ne kaikki roskiin. ’

Hiljaa, varoen ettei Kakashi huomaisi, Iruka hipsi toisen taakse ja taputti toista olkapäähän, saadakseen tämän kääntymään. Mutta asiat eivät menneetkään niin, kuin Iruka oli suunnitellut, vaan saikin tuntea toisen vahvan nyrkin poskessaan. Iruka horjahti iskusta seinää päin, löi päänsä ja kaatui lattialle tajuttomana.


Kakashi avasi jääkaapin ja etsi energiajuomiaan. Hitsi, jos Iruka oli heittänyt ne pois, niin… Kakashi tunsi taputuksen olkapäähänsä. Nopeasti tilannetta tajuamatta hän oli jo lyönyt toista.  Hän huomasi liian myöhään iskun kohteen.
Kakashi istui lattialle toisen viereen. Irukan päässä tuntui ikävä kuhmu.

’Voi ei! Mitä minä teen! Tapoinko minä hänet? Ei. Pulssi kyllä tuntuu vielä. Hitsi hän on vihainen kun herää. Tai no, oma vikansa, miksi säikytteli!’
Kakashi yritti paniikissa kasata ajatuksiaan, ja päätyi sitten viemään Irukan sohvalle.  

Kakashi tyrmäyksestä oli kulunut jo muutama minuutti, mutta toinen ei vieläkään näyttänyt virkoamisen merkkejä. Kakashi tunsi itsensä avuttomaksi, kun ei voinut muuta kuin vain odottaa. Hän kävi välillä pukemassa, mutta ei muuten uskaltanut päästää toista silmistään.

Kakashi tuijotti toisen ilmeettömiä kasvoja jo ties monetta minuuttia.  Hänen mielestään Iruka näytti nukkuvalta enkeliltä.
Hetken mielijohteesta (joiden takia tässäkin tilanteessa nyt ollaan) Kakashi taivutti itseään Irukan kasvoja kohti. Kakashi ei välittänyt vaikka toinen heräisi. Se olisi sen ajan murhe. Hän väittäisi vaikka antaneensa tekohengitystä, hän ei välittänyt.
Heidän huulensa olivat enään vain muutaman sentin päässä toisistaan, kun Iruka alkoi mumista. Nopeasti Kakashi työnsi itsensä ylös, sohvan reunaa apuna käyttäen.  Iruka avasi hitaasti silmänsä. Ensin kaikki oli sumeaa, mutta hän tunnisti pian Kakashin kasvoilta paistavan huolen.

”Hmm.. Sattuuko?” Kakashi yritti keksiä jotain sanottavaa. Iruka vastasi: ”No lyöpä itseäsi ja hakkaa pääsi sitten seinään. Joo, se tuntuu tosi mukavalta.” Kakashi katsoi lattiaa. ”Anteeksi. Mutta itse säikäytit! Mitä minä voin reflekseilleni!”
Iruka oli hetken hiljaa, mutta kysyi sitten: ”Miksi pidät sitä typerää maskia?”
Kakashi katsoi toista hetken, kuin mittaillen, olisiko tämä vastauksen arvoinen. ”Hyvä on.”
Kakashi otti ensin puolet naamasta peittävän kankaan. Iruka huomasi arven joka meni piiloon toisen, silmän peittävän liinan alle. Kun Kakashi otti pois liinan, Iruka hätkähti. Arpi meni Kakashin silmän yli. Silmän, joka oli punainen.
”Tuon takia. Sinä pelkäät”, Kakashi huokaisi ja oli laittamassa niitä takasin, kun Iruka sävähti hereille: ”Miten niin? Kumpaa pitäisi pelätä? Punaista silmää vaiko arpea?” Iruka hymyili toiselle säteilevästi. ”Oli minullakin lapsena koira, jonka toinen silmä oli sininen ja toinen ruskea. Se oli tosi kiltti ja…” Iruka alkoi kuvailla uskollista lapsuuden ystäväänsä.
Kakashi katsoi toisen ruskeisiin silmiin. Ensimmäinen, joka ei pelännyt häntä. Tai sitten hän osasi pettää sen . Hyvin. Todella hyvin.

---


”Kakashi! Syntymäpäiväsi ovat kolmen päivän päästä!” Iruka huusi juostessaan herättämään ystäväänsä. ”Joo, joo, kiva tietää”, Kakashi vastasi ja yritti haudata itseään peiton alle. ”Järjestetään isot juhlat, kutsutaan kaikki ystävät ja…” toinen selitti innostuksissaan. Kakashi kommentoi murahtamalla ja viittomalla toisen pois huoneestaan.

Kun Kakashi viimein laahusti keittiöön täysissä pukeissa, hän huomasi Irukan kirjoittamassa ostoslappua. Uteliaana Kakashi katsoi ostoslistaa.
”Olemme ruokkimassa vain muutamaa ystävää, emme armeijaa”, Kakashi sanoi innosta puhkuvalle Irukalle, ”puoletkin tuosta riittää.”  Iruka punastui. ”No ehkä minä hieman innostuin, mutta en ole ikinä ennen järjestänyt juhlia.” Kakashi hymyili punastuneelle Irukalle. ”Ei se mitään. Ehkä he ehtivätkin käymään jossain vaiheessa, armeija siis.”

Seuraavia päivänä Kakashi suorastaan vältteli Irukaa, sillä toinen oli päättänyt kiskoa Kakashista informaatiota hyvästä lahjasta. Kakashi mielestä lahjat olivat kumminkin turhia. Ne kumminkin lojuvat nurkassa, kunnes ne joutuu roskiin.

”Ihan tosi, Iruka! En minä tarvitse lahjoja!” Kakashi toisti brunetille ties monennen kerran. Iruka näytti pettyneeltä, mutta se ilme kirkastui pian. ”Kyllä minä Keksin sinulle parhaan lahjan! Odotas vain!” Iruka uhosi Kakashille ja ryntäsi ulos kadulle. Aikaa oli vähän ja vaihtoehtoja paljon.

Lopulta kello oli yhdeksän ja kaupat sulkeutuivat. Iruka ei ollut löytänyt mitään. Haikeana Iruka meni kotiin odottaen huomisia juhlia.