Juhliin tuli monta tyyppiä, joita Iruka ei tuntenut ja Kakashi esittelikin kaikille Irukan, kuin tämä olisi näyttelyesine. Sitä mukaa kun Kakashi kuljetti häntä ihmisten keskellä, Iruka yritti muistaa mahdollisimman monta nimeä. Iruka tunsi itsensä lapseksi, sillä kaikki olivat reilusti häntä vanhempia.
Etenkin sitten kun Kakashi oli hävinnyt jonnekin ihmismassaan, jättäen Irukan yksin. Iruka katsoi, kun muutama kaveri joi olutta hieman enemmän ja kaksi kaveria lähti viemään heitä pois. Iruka olisi mieluusti linnoittautunut huoneeseensa, mutta se olisi ollut epäkohteliasta.

Pian kello näytti jo uhkaavasti kymmentä ja viimeisetkin vieraat lähtivät. Iruka huomasi Kakashin ovensuussa hyvästelemässä vieraitaan. Hetken ajan Iruka ajatteli mennä sättimään toista siitä, että oli jättänyt tämän yksin keskelle ihmisiä, mutta peruutti sitten haukkunsa. Kakashillahan oli tietysti muitakin ystäviä, kuin hän. Joten kuka hän siinä oli tuomitsemaan. Oikeastaan hän ei jaksanut…

Kakashi sulki oven, kääntyi ja huokaisi. Nyt hän menisi nukkumaan ja heräisi aamulla hirveässä päänsäryssä, sillä oli itsekin ottanut vähän enemmän. Sitten hänen katseensa osui sohvan nurkassa makaavaan Irukaan. Raukka oli nukahtanut, eikä Kakashi olisi hennonnut herättää tätä, mutta toinen tuskin olisi iloinen, jos heräisi aamulla sohvalta.
Kakashi yritti hetken herättää toista, mutta tuloksitta. Lopulta Kakashi päätyi kantamaan itse toisen sänkyyn. Hän laski Irukan sängylle ja (jotenkin käyttäen voimaa nimeltä tahto) esti itseään juuri ja juuri antamasta toiselle hyvän yön suukkoa. Kakashi hipsi huoneesta ja sulki oven.

Iruka säpsähti hereille, kun ovi suljettiin. Hänen suustaan karkasi pitkä haukotus. Iruka vaihtoi yöpuvun ja kun oli käymässä taas nukkumaan, hän tajusi olevansa janoinen. Iruka lähti keittiöön pistämättä matkalla valoja päälle. Hän saattaisi vaikka herättää Kakashin.

Kakashi tuijotti kattoa miettien samalla tunteitaan. Hän oli keskustellut niistä Gain kanssa, mutta ei kostunut siitä paljoakaan, sillä hän ei kehdannut kertoa Irukan olevan se tyyppi, joka hämmensi häntä.  
Kakashi hätkähti ajatuksistaan, kun kuuli olohuoneessa askelia. Miksi Iruka talsi ympäri taloa?

Iruka avasi jääkaapin ja otti sieltä maidon. Iruka kumminkin unohti jääkaapin auki, kun kurottui saadakseen lasin.  Mutta Iruka ei ehtinyt avata kaappia, kun joku tarttui häntä käsistä ja veti ne alas. Toinen sulki myös jääkaapin oven, huoneen ainoan valaistuksen. Kädet siirtyivät nyt Irukan lantiolle ja ottivat tiukan otteen. Samaan aikaan Iruka tunsi kiihkeän suudelman huulillaan. Iruka yritti rimpuilla otteesta, mutta turhaan. Harmikseen Iruka sai huomata, että toinen oli vahvempi.

Iruka keräsi kaikki voimansa ja sai kuin saikin itsensä toisen otteesta irti. Iruka oli (”lievässä”) shokissa ja juoksi nopeasti katkaisijan luokse ja pisti valot päälle. Iruka kääntyi tetraalisen hitaasti katsomaan päällekarkaajaansa. Suuri pettymyksen tunne levisi Irukaan, kun tämä huomasi kaappien luona seisovan hahmon. Kakashin.  

Kakashi otti keuhkoihinsa ilmaa ja kääntyi Irukaan päin. Hän oli juuri avaamassa suutaan, kun Iruka sai jalkoihinsa taas tunnon takaisin. Iruka ei juoksi. Hän ei tahtonut kuulla Kakashin selitystä, sillä mikään, ei mikään selittäisi tätä.

Huoneeseen päästyään Iruka varmuudenvuoksi pisti oven lukkoon.
Hän ei voinut uskoa… Siis Kakashi, se Kakashi, johon hän luotti ja joka oli hänen ystävänsä. Mitä Kakashi oli oikein ajatellut?!

Kakashi jäi yksin keittiöön. ’Mitä hittoa minä ajattelin. Vaikka minä haluan, ei tarkoita sitä, että hän haluaa. Hän varmaan vihaa minua juuri nyt.’
Kakashi lähti määrätietoisesti kävelemään Irukan huonetta kohti. Hänen pitäisi selittää, jos sen nyt pystyi selittämään.

Iruka yritti kietoa peiton mahdollisimman tiukalle hänen ympärilleen, mutta se ei estänyt kylmiä väreitä jotka menivät hänen selkäänsä pitkin, kun hän ajatteli äskeisiä tapahtumia.
Iruka pelästyi, kun oveen koputettiin napakasti. Iruka kuuli myös Kakashin äänen: ”Iruka! Avaa ovi! Oikeasti, voin selittää! Iruka, olen pahoillani!!”
Irukalla ei ollut pienintäkään aikomusta avata ovea. Huutakoot vaikka koko yön.
Hiljalleen koputus hiljeni ja huudot sen mukana. Alkoi hiljaisuus.

Aurinko nousi hiljalleen ja levitti valoaan antoisasti. Yksi nuori brunetti ei kumminkaan tahtonut millään muodolla herätä. Eilisyön tapahtumat olivat vain liian selviä. Mikään ei saisi häntä nousemaan siitä sängystä. Koulu sai mennä hiiteen, mitä hän siitä välittäisi.

Kun päivä kumminkin meni edemmäs ja aurinko paistoi jo keskitaivaalla, Iruka tylsistyi sängyssä makaamiseen. Hän päätti rikkoa lupaustaan, ettei poistuisi huoneesta enään ikinä, ja hakea ruokaa.

Iruka yritti avata ovea, mutta se ei suostunut aueta. Iruka työnsi sitä kovemmin, ja onnistui saamaan oveen itsensä kokoisen aukon.
Yleensä, kun ihmiset rikkovat lupauksiaan , niin he joutuvat katumaan sitä ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi nyt Irukallekkin, mutta ikävä kyllä se tapahtui ennemmin. Nimittäin, kun Iruka ahtoi itsensä ovesta, hän huomasi oven edessä jarruna olleen Kakashi. Tämä oli kai nukahtanut oven eteen.
Ihmeellisin juttu oli se, että Kakashi ei ollut herännyt. Iruka olisi vetääntynyt jo takaisin huoneeseensa ellei hänen mahansa olisi päättänyt murista kuin lauma vihaisia susia. Hiljaisesti, varoen ettei toinen heräisi, Iruka hipsi keittiöön.

Rasva rätisi iloisesti pannulla, kun Iruka paistoi kananmunia. Hän oli para-aikaa kaatamassa tuoremehua lasiin, kun hän kuuli liiankin tutun äänen keittiön ovensuusta sanovan: ”Aina yhtä tarmokas, oli niin tai näin.”
Irukan ei tarvinnut kääntyä tunnistaakseen äänen kuuluvan ei-niin-tällä-hetkellä-rakkaalle-huonetoverilleen. Iruka vippasi nopeasti valmiin munan lautaselle ja talsi toisen ohi mahdollisimman tyynesti lautanen toisessa ja lasi toisessa kädessä.

Kakashi katsoi toisen perään, kun tämä tallusti olohuoneen poikki huoneeseensa ja potkaisi oven kiinni. Kakashi huokaisi. Nähtävästi toinen ei kaivannut ruokaseuraa. Kakashi ei syyttänyt toista, olisi hän itsekkin tuossa tilanteessa ollut tuollainen.

Iruka potkaisi oven raivoissaan kiinni, sillä kädet olivat kantamuksia täynnä. Iruka ei voinut uskoa Kakashia. Käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iruka olisi moittinut Kakashia mielessään montakin tuntia, ellei vatsa olisi taas ilmoittanut tyhjyydestään.

Kakashi istui oven takana ja maanitteli toista puhumaan ja tulemaan ulos huoneesta. Vastaus, mikäli sitä tuli, oli aina kielteinen tuhahdus tai jonkun tavaran kolahdus oveen.

Kun kello lähestyi kolmea, ovikello soi. Kakashi avasi oven ja sen takaa paljastui Irukan kasi ystävää, Kotetsu ja Izumo. ”Hei. Onko Iruka kotona”, Kotetsu sanoi ja yritti kurkkia Kakashin yli sisälle, mutta Izumo iski häntä kylkeen. Izumo jatkoi siitä mihin toverinsa jäi: ”Niin, kun hän ei tullut kouluun, niin luulim--” ”Joo, kyllä hän on täällä, huoneessaan. Hän on suuttunut minulle, eikä poistu huoneestaan.”
Kakashi päästi ystävykset ohitseen sisälle.
”Me kyllä puhumme hänet ulos huoneestaan, älä sitä huoli”, Izumo vakuutteli vanhempaa poikaa, joka laahusti olohuoneeseen.

Iruka kuuli ovelta taas koputuksen ja oli valmis tarttumaan lähimpään kirjaan, mutta kuulikin kaksi muuta, tutumpaa ääntä: ”Iruka! Avaa ovi!” Iruka mietti hetken, avaisiko. Hän päätyi lopulta muiden pettymykseksi vastata: ”En avaa, kun hän on siellä.”
Kotetsu ja Izumo kääntyivät katsomaan Kakashia, jonka kasvoista paistoi selväsi, että hän oli syy Irukan linnoittautumiseen. Olisi ollut törkeää pyytää kämpän omistajaa häipymään (Kotetsu oli jo kysymässä, mutta sai taas iskun Izumolta), joten Izumo ja Kotetsu kääntyivät lähteäkseen eteiseen päin. Mutta Kotetsu oli kumminkin päättänyt saada asioista enemmän tietoa, joten hän kääntyikin Kakashiin päin ja kysyi: ”Miksi hän on vihainen sinulle?”
Kakashi käänsi katseensa lattiaan ja vastasi nolona: ”Suutelin häntä.”
Kakashi istahti sohvalle, toivoen sen riittäneen kaksikolle ja että he lähtisivät, mutta Izumokin kiinnostui asiasta ja he tivasivat lisää informaatiota. Lopulta Kakashin ei auttanut muu kuin kertoa kaikki.

Kun Kakashi oli viimein kertonut viime yön hänen näkökulmastaan, hän jäi odottamaan pilkkaa tai naurua. Mutta sitä ei tullut. Sen sijaan Izumo ja Kotetsu tuijottivat vain hiljaa vuoroin Kakashia ja vuoroin Irukan ovea. Lopulta Kotetsu rikkoi hiljaisuuden toteamalla: ”Ei ihme, että Iruka on vihainen. Menettää nyt ensisuudelmansa känniselle kämppikselle, joka on vielä kaiken kukkuraksi poika.”
Kotetsu katsoi epävarmasti Izumoa, joka näytti siltä, että joku saisi taas kyynärpäästä. Iskua ei kumminkaan kuullut, sillä silloin Kakashi sanoi yllättyneenä: ”Ensi- Siis mitä?!” Kakashin teki mieli hautautua maan alle. Hetki hetkeltä hänen tekonsa kuulosti pahemmalta ja likaisemmalta.
Izumo nousi yhtäkkiä tuolilta ja käveli Irukan huoneen oven luokse. Hän koputti sitä ja sanoi: ”Okei, Iruka, ymmärretään nyt miksi olet siellä. Mutta jos tulet sieltä, niin lupaamme suojella sinua tuolta pervolta kämppikseltäsi.” Kotetsu lisäsi sen enempää ajattelematta: ”Ei hän kai nyt noin huono suutelija ole.” Ja sai Izumolta mulkaisun.  

Hiljaa ovi raottui ja Iruka astui huoneeseen. Hänen katseensa osui ensimmäiseksi sohvalla istuvaan Kakashiin ja hän oli jo vetäytymässä takaisin, mutta Izumo vetäisi hänet ulos. ”Katso, Hatake. Hän on kunnossa ja me tässä vähän juttelemme, joten älä sitä huolta kanna enään sydämelläsi”, Izumo sanoi Kakashille, vinkkasi Kotetsun luokseen ja tunki Irukan, Kotetsun ja itsensä Irukan huoneeseen.