Minä juoksin taas koululle. Naruto odotti jo siellä.Juoksen häntä kohti. ”Hei kulta.” sanon. Naruto suikkaa suukon poskelleni. Vatsan pohjassani on outo tunne. Naruto kääntyy jonnekkin päin. Minä tartuin häntä kädestä. On lauantai, ei siis koulua. Naruto ja minä kävelemme käsikädessä koulun pihalta läheiseen puistoon. Tunnen jossain sydämeni pohjalla että hänellä on tärkeää asiaa. Menemme istumaan penkille ja katsomme muutaman lapsen leikkiä. Hän ei aio kertoa. Istumme vain. Lopulta hän avaa suunsa. ”Tuota meillä on ikäänkuin juhlat huomen illalla.” hän sanoo vaivanloisesti. Minä nyökkään. Tottakai olen siellä missä rakkaani on. ”Hyvä. No mun pitäis mennä...nähdään huomenna niissä 'juhlissa' jooko?” Naruto sanoo hermostuneesti, halaa minua ja lähtee pois.

Mitä laittaisin päälle juhliin. Sain kuulla että äitikin on kutsuttu. Kivaa...keitäköhän muita on kutsuttu? Päätin laittaa vaaleansinisen niskalenkki topin ja valkoiset caprit. Naruto sanoi kerran, että  minun pitäisi käyttää enemmän vaaleansinistä. Vielä vaaleansininen silkkinauha ja sitten olen valmis äidin meikattavaksi. Äiti laittaa minulle hennon vaaleansinisen meikin. Hän sanoo että nyt olen nätti. Juhlat pidetään Naruton ja hänen isänsä Yondaimen rantahuvilalla. Äiti ja minä menemme sinne autolla. Narutolla on bändi joka soittaisi siellä musiikkia. Olin muutaman kerran seuraamassa hänen harkkojaan. He soittivat hyvin. Kuulin jo musiikin kun minä ja äiti lähestyimme huvilaa.

Yondaime avasi oven ja päästi meidät sisälle. ”Nyt kun viimeisetkin vieraat ovat saapuneet, ilmoitan juhlan syyn.” Yondaime sanoi. Naruton ilme muuttui surulliseksi.  ”Nämä ovat ikäänkuin läksiäisjuhlat koska minä ja Naruto muutamme Amerikkaan. Lähdemme huomenna.” Yondaime sanoi. Silmiini kihosivat kyynelet, miksei Naruto kertonut. ”Tämä biisi on omistettu tytölle jota rakastan.” Naruto sanoi ja alkoi laulaa. Sanat olivat surulliset.

”when I call your name as usual
you sit right next to me
when I smile at you as usual
there's a secret code
the feelings I always can't say
it's kind of late but please listen
although I'm a little shy about it...”
Aloin itkeä enemmän. Miksi, miksi, miksi. Sanat tulivat mieleeni yhä useammin. Muistot kaikesta siitä. Ajasta jolloin olimme yhdessä. Kun ensikerran tapasimme tarhassa, ja kysyit ollaanko ystäviä.

”...I like you, thank you
and for the future, thank you
the forest sways
dances to the rhythm
let's etch it out together
thank you to the coincidence
when you think like that, everything's good...”
Ei, ei näin saa käydä. Kun olimme juuri päässeet ensimmäiselle luokalle yritit saada kaikkien huomion. En vielä silloin ymmärtänyt tunteitani sinua kohtaan. Älä lähde, olet elämäni. Ajattelin ja itkin enemmän.

”...like magnets
we're pulled together
even if the time passes as usual
it's our important time
that day when you cried
my tears wouldn't stop
you'll probably understand..”
Äitini halasi minua kun itkin. Mieleeni tulvi yhä kuvia menneisyydestä. Kun Sasuke antoi oharit ja alkoi olla Inon kanssa, silloin itkin myös. Vihasin silloin Inoa. Sinä tulit ja lohdutit. Sitten aloimme liikkua enemmän yhdessä.

”...everyone, thank you
looking this way, thank you
seeing dreams
1,2 with those steps
the floating bubbles
let's be together
when you think like that, everything's good...”
Naruto miksi? Sitten seiskalla, aloin nähdä sinut erilaisessa valossa. Ja kerran kun itkin, sen takia kun olin niin yksin, sinä tulit ja sanoit etten ole yksin ja suutelit minua. Silloin aloimme olemaan yhdessä.

”...instead of screamning out honest feelings in the heart
let's say it out loud with our voices
I like you, thank you
and for the future, thank you
the forest sways
dances to the rhythm
let's etch it out together
thank you to the coincidence
it was a present from god...”
Miksi aiot jättää minut yksin? Maailmassa jokaiselle tytölle on prinssi ja sinä olet minun. Niin siksi haluan kysyä miksi. Äitini pyyhkii paperilla kasvojani. Meikkini ovat levinneet mutta en välitä siitä.

”...everyone, thank you
looking this way, thank you
seeing dreams
1,2 with those steps
the floating bubbles
let's be together
when you think like that, everything's good.”
”Miksi Naruto, miksi?” parahdan kysymyksen ääneen. Naruton silmät ovat surua täynnä. Hän tulee pois lavalta minun luokseni. Menemme yhdessä rannalle juttelemaan. Naruto suutelee minua. ”Olen pahoillani, että näin kävi.” hän sanoo. Hän halaa minua tiukasti. Itken edelleen mutta kyyneleeni ovat hiljaisia. Hän halaa minua edelleen. ”Mutta kai voimme olla vielä yhdessä? Tai edes ystäviä ja kirjoitella.” kysyn arasti. Naruto nyökkää. ”Ystäviä, koska emme kuitenkaan näkisi usein.” hän sanoo. Minä työnnyn pois Naruton halauksesta ja juoksen äitini luo. Lähdemme kotiin.

Olen ennenkin viillellyt ja tiedän miltä se tuntuu. Rikon sinisen maljakon, jonka sain Narutolta. Viillän ranteeseeni syvän haavan. Veri vuotaa, niinkuin kyyneleeni silmistäni. Viillän uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Haavoista pulppuaa verta. Itken. Minua ei kiinnosta enään mikään. Äitini tulee huoneeseen. ”Mutta Sakura. Ei sinun tarvitse viillellä, saadaksesi oloasi paremmaksi.” hän sanoo surullisesti. Naurahdan halveksivasti ja silmäni ovat vihaa täynnä. ”Muistatko kun ala-asteella lintsasin paljon. Viiltelin silloinkin. Et vain tiedä sitä koska et halua kohdata totuutta.” sanon ivallisesti. Äitini silmät täyttyvät kyyneleistä. Mutta hän ei luovuta, toisin kun minä tein jo kauan aikaa sitten. ”Mennään nyt edes sairaalaan.” hän sanoo ja kiskoo minut huoneestani autoon. Yritän pyristellä vastaan mutta olen liian heikossa kunnossa. Nappaan laukkuni mukaan, muuta en kerkeä tehdä ennen kuin pyörryn.

Herään valkoisessa huoneessa. Sairaala? Kyllä sairaalassa. Käteni haavojen päällä on side. Äitini ääni kuuluu oven takaa. Hän juttelee lääkärin kanssa. ”...pakkohan häntä on vielä jotenkin tutkia!” äitini huutaa lääkärille. ”Hyvä rouva Haruno. Lähetämme kyllä tyttärenne sairaalapsykologin luokse ja hän antaa analyysin siitä, tarvitseeko hän terapiaa, tai muunlaista jatko hoitoa.” Lääkäsi vastaa rauhallisesti. Minutko terapiaan. Ei, en halua minkään kallonkutistajan luo! Pakko päästä pois. Nousen istumaan ja minua pyörryttää. Kuitenkin nousen seisomaan. Vaatteeni on sängyn päädyssä ja puen ne päälleni. Äidin ja lääkärin äänet loittonevat. Raotan huoneen ovea, he eivät ole siinä. Tarkastan että minulla on kaikki omat tavarani mukana, ja lähden.

Ulkona katson lompakkooni. Rahaa on vähän. Yhteen bussimatkaan ja vähään ruokaan. Päätän mennä Temarille. Hänen luonaan saan kyllä olla. Kävelen bussipysäkille juuri kun bussi tulee siihen. Maksan ja menen taakse istumaan. Takana istuu Tenten ja Neji. He moikkaavat minua. Minä moikkaan heitä. ”Sakura, mikä on? Olet hieman kalpea.” Tenten kysyy huolissaan. ”Mmm...ei mikään. Olen vain väsynyt ja karkasin juuri...kotoa.” sanon vältellen. Neji mietti jotain. ”Sinähän et asu sairaalan lähellä? Miksi siis tulit sairaalan pysäkiltä?” Neji kysyy. Vaikenen ja lasken katseeni maahan. Tunnen Tentenin ja Nejin huolestuneet katseet. ”Mihin olet menossa?” Tenten kysyy. Minua pyörryttää. ”Temarille.” vastaan heikolla äänellä. ”Sakura...SAKURA?” Tenten sanoo hieman kovemmalla äänellä, mutta pyörryin uudelleen.

Seuraava asia jonka huomasin herättyäni oli se että Neji kantoi minua Temarin taloa kohti. ”Olen jo hereillä.” sanon ja Neji laskee minut maahan. Polveni pettävät ja Tenten kiirehtii tukemaan minua. ”Me saatamme sinut Temarin luo. Soitimme jo hänelle, ja hän tietää että olet tulossa.” Tenten sanoo. Minä nyökkään. Huomaan hihani nousseen hieman ylemmäs vasemman käteni kohdalta. Side on löystynyt ja pudonnut pois. Tenten huomaa viillot ranteessani. ”Sa-sakura, etkai ole...viillellyt?” hän henkäisee. Minä nykäisen hihan ranteen peitoksi. Neji katsoo Tenteniä huolissaan. Minua oksettaa. Neji tukee minua kun Tenten soittaa Temarille. ”Hei Temari...mm...tulisitko meitä vastaan? Okei. Me ollaan ihan teijän talon ulkopuolella. Okei, nähään kohta!” Tenten sanoo ja sulkee puhelimen. Temari tulee meitä vastaan. Näen jo Temarin. Hän rientää tukemaan  minua. Menemme sisään.

”Siis sinä MITÄ???” Tenten huutaa minulle. Minä katson teekuppiini. Olen juuri kertonut heille mitä on tapahtunut. Gaara ja Kankurokin ovat keittiössä. Minua heikottaa. Muut huomaavat sen. Käteni tärisevät kun nostan teekuppiani. Silmiini kihoaa kyyneleet. Itken pitkästä aikaa ilman syytä. Toki olin itkenyt silloin Naruton läksiäisjuhlissa iltapäivällä, mutta nyt itkin ilman mitään syytä.  Nejin säälivä katse pistää sydämeeni kuin puukko ja Temari halaa minua. Tenten silittää hiuksiani. ”Sinulla on varmaan nälkä?” Gaara kysyy. Minä nyökkään. Haavat ranteessani aukeavat uudelleen ja niistä vuotaa verta. Tenten pelästyy. ”Sakura. Haavasi.” hän sanoo. Minä vilkaisen niitä. Näin silloin ala-asteellakin kävi, kun viiltelin. ”Se loppuu kohta.” sanon mutta Temari on jo laittamassa siihen sidettä. Haavoihin sattuu, niinkuin aina ja henkäisen kivusta. Tenten menee auttamaan Gaaraa ruoan laitossa ja Neji juttelee Kankuron kanssa minusta.

”Tulemme sitten huomenna moikkaamaan sinua ja Sakuraa.” Tenten sanoo kun hän ja Neji ovat lähdössä. Nyökkään. Olimme jutelleet iltaan saakka niitä näitä. Puhelimeni soi ja menin vastaamaan.  ”Haloo? ai...se oot vaan sinä äiti. Ai että missä mä oon, se ei kuulu sulle. Moikka.” suljen puhelimen. Katsomme uutisia ja siinä tulee maininta karanneesta 16-vuotiaasta tytöstä. ”..hänellä on pinkit hiukset ja vihreät silmät...blaa...blaa...jos olet nähnyt hänet nyt jossain tai tiedät hänestä jotain, soita numeroon: 040 6786871 ...” uutisten lukija kuuluttaa. Sakura katsoo kun hänen kuvansa tulee ruutuun. ”E-ehkä sun ois parempi mennä äitis luo?” Temari ehdottaa arasti. Pudistan päätäni. Gaara on hiljaa ja katselee minua. Punastun. ”Sakurahan voi muuttaa meille?” Kankuro ehdottaa. Temari myöntyy. Päätimme hakea yöllä tavarat.

Hiivin kotiovelleni. Avaan sen. Äiti on nukahtanut puhelin kädessä sohvalle. Haen kaikki tavarani Gaaran ja Kankuron kanssa. Temari odottaa Kankuron autossa. Gaara kantaa yhden laatikollisen tavaraa, Kankuro yhden ja minä yhden. Saamme kaikki tavarat sillä kerralla. Kirjotan äidilleni lapun jossa lukee näin:

Äiti.
Muutan pois. Turha soittaa ja kysyä minne, koska en sitä sinulle kerro.
Terveisin Sakura.

Temari katsoo minua. Nyökkään ja lähdemme takaisin heille. Huomaan kun huoneeseeni syttyy valo. Seuraavaksi kuulen huudon kun äiti huomaa tavarani kadonneen ja sitten hän lukee lappuni. Käännän katseeni. Lasken sekunteja puoleen yöhön. 3...uusi elämäni...2...alkaa...1...NYT!  Huokaisen. Lähetän äidilleni viestin ja käsken häntä perumaan ilmoituksen karkaamisestani, koska HALUAN kouluun. Äitini vastaa myöntävästi. Tunnen pienen piston sydämessäni.Mutta nyt tuokin elämä on jätetty taakse. Narutot ja muutkin. Ehkä voisin alkaa seurustellakkin uudelleen. Vaikkapa Gaaran kanssa. Hän on katsellut minua silleen. Haukottelen. Tulemme juuri talon pihaan. Kannamme tavarat yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Huomenna järjestäisin ne. Ennen kuin menen nukkumaan juon kupin teetä. Yöllä näen unta minusta itsestäni ja aurinkoisesta tulevaisuudesta.