Izumo ja Kotetsu kävivät istumaan toisen pedatun sängyn reunalle ja aloittivat kertomaan uusinta maailmalta: ”Äidinkielen opettajamme menee naimisiin. Usko tai älä, mutta näin se on.” Sen sanottuaan Izumo alkoi kaivaa reppuaan ja Kotetsu jatkoi selostusta: ”Joo, kyllä mekin ihmeteltiin. Se oli niin poissaoleva, ettei edes tarkistanut läksyjä, vaan sen sijaan--”  Izumo ojensi Irukalle paperia ja jatkoi: ”Hän antoi meille tehtäväksi kirjoittaa yksi konsepti rakkaudesta ja sen vaikutuksesta.”
Iruka otti tyhjän paperin. Tyhjän.
”Minä ja Izumo mennään kirjastoon kopioimaan rakkauden lurituksia jostain kirjasta, tuletko mukaan?” Kotetsu kysyi. Iruka kieltäytyi kopioimasta toisten tekstiä, mutta myöntyi silti tulemaan mukaan.

Kakashi, joka oli salakuunnellut toisten keskustelua, kuuli askelien lähentyvän ovea ja peruutti nopeasti sohvan luokse.
Ovi avautui ja ystävykset astuivat ulos. Kakashi pisti merkille, että Iruka yritti piilotella ystäviensä takana. Izumo ja Kotetsu huomasivat sen myös ja pysähtyivät, jolloin Iruka, joka oli jatkanut kävelemistä, menetti suojakilpensä ja pysähtyi vähän matkan päähän ystävistään. Hän irvisti toisille, kun he kävelivät hänen ohitseen nopeasti. Irukakin oli lähdössä eteiseen, kun Kakashi tarttui häntä kädestä. Iruka katsoi toista silmiin ilmeettä. ”Puhumme siitä myöhemmin”, Iruka sanoi ja riuhtaisi itsensä irti.

---


Kirjastossa Iruka toimitti ystävilleen kirjoja ja nämä kirjoittivat paperille kaiken minkä ehtivät. Jos ja kun Izumo ja Kotetsu yrittivät sanoa jotain Irukalle, niin tämä lähti heti takaisin hyllyjen väliin. Hän tiesi, että he kysyisivät yötä hänen näkökulmastaan ja Irukan ei tehnyt mieli kerrata sitä.

Mutta kun he lopulta olivat saaneet paperit täyteen, He lähtivät syömään. Iruka ei olisi tahtonut sitä, sillä siellä hän ei voinut vältellä ystäviään.

”Joten mitä silloin oikein tapahtui?” Kotetsu kysyi. Iruka haukkasi nopeasti hampurilaistaan, ettei hänen tarvitsisi vastata. Hän yritti pureskella mahdollisimman hitaasti, mutta toiset odottivat uskollisesti. ”Ei kuulu teille”, Iruka totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, ”teidän ei tarvitse olla noin uteliaita.”
”Älä viitsi!” Kotetsu marisi, ”Kerro tai koulu saa kuulla tarinan, niin kuin Kakashi kertoi sen, tosin nimet vaihdamme toisin päin.” Iruka punastui. Hänelle ei jäänyt valinnan varaa.

---


Iruka hyvästeli ystävänsä ovella ja marssi sisään. Asiasta puhuminen oli saanut Irukan niin hyvälle tuulelle, että hän unohti melkein olevansa vihainen Kakashille.
Se tunne kuitenkin palasi pian, kun hän huomasi Kakashin nukkumassa sohvalla.
Iruka katsoi toista hetken ja lähti sitten suihkuun.

Kakashi heräili hiljalleen sohvalla. Hitsi, hän oli varmaan nukahtanut odotellessaan Irukaa. Kakashi kuulosteli ääniä ympärillään ja kuuli veden lotinan. Toinen oli siis
tullut jo.
Hitaasti Kakashi nousi sohvalta ja venytteli. ’Parempi mennä nukkumaan’, Kakashi ajatteli ja löntysti huoneeseensa.

Iruka oli huoneessaan kuivaamassa märkiä hiuksiaan, kun hänen katseensa osui työpöydällä olevaan paperiin. ”Voi ei! Unohdin koko kirjoitelman”, Iruka parahti. Hän heitti murhaavan mulkaisun tyhjään paperiin, joka suorastaan ilkkui Irukaa tyhjyydestään.
Irukan katse hakeutui seinällä olevaan kelloon. Oli jo myöhä, mutta hän ei suostunut tahraamaan mainettaan yhdellä vaivaisella kirjoitelmalla rakkaudesta. Iruka huokaisi ja veti tuolin alleen. Hän otti kynän käsiinsä ja aloitti. Piinallisten minuuttien jälkeen tulos oli tämä: Rakkaus on sitä, kun…
Iruka hautasi kasvot käsiinsä. Häntä väsytti niin hirveästi, mutta hän ei voinut nukahtaa. Lopulta väsymys voitti tahdon ja Iruka nukahti pöytään nojaten.


Aamulla Kakashi, joka käveli täysissä pukeissa keittiöön, oli hämmästynyt kun Iruka ei ollut keittiössä häärimässä. Ei se häntä muuten haitannut (tai niin hän itselleen uskotteli), mutta Iruka laittoi aina aamupalan. Kakashi vilkaisi kelloa ja totesi, että olisi liian aikaista lähteä kouluun. Joten jäljelle jäi vain vaihtoehto, että tämä nukkui vielä, mikä ei ollut todellakaan Irukan tapaista.

”Öh, Iruka. Nukutko?” Kakashi kysyi hiljaa ja raotti ovea. Kun vastausta ei kuulunut, Kakashi rohkaisi itsensä ja astui kokonaan huoneeseen. Ensimmäiseksi hänen katseensa osui siistiin sänkyyn ja siitä se siirtyi pöydällä nukkuvaan Irukaan. Kakashi käveli toisen luokse ja huomasi paperin, jonka päällä Iruka puoliksi nukkui.
’Tämä siis valvotti sinua’, Kakashi ajatteli ja otti paperin varovaisesti toisen käden alta. ’Hmm. Mielenkiintoinen aihe, tosin et näytä saaneen siitä mitään irti, toisin kuin…’  Kakashi otti kynän käteensä ja alkoi kirjoittamaan.


Opettaja käski tuomaan aineet pöydälleen. Iruka ei olisi tahtonut antaa opettajalle tyhjää paperia, mutta-- mutta milloin paperiin oli tekstiä tullut? Sotkuista, mutta tekstiä. Koko paperi. Täynnä.
Iruka ei sen pidempään jäänyt sitä ihmettelemään, sillä Izumo tökkäsi häntä ja käski takaisin maan pinnalle.
Irukaa tietysti harmitti, sillä hän ei ehtinyt edes lukea tekstiä, joten hänellä ei ollut enään kohtalon naruja käsissään. Kaverit yrittivät piristää Irukaa, joka oli varma hylätystään, ja ostivat tälle jäätelöäkin ruokavälitunnilla (joka lopulta päätyi Kotetsun suuhun, sillä toinen ei tahtonut sitäkään).

Iruka ei sanonut mitään. Hän ei näyttänyt sitä kenellekään. Kukaan ei ikinä saisi nähdä sitä. Hän sivuutti kaikki kysymykset kirjoitelmasta. Hän tunki sen aivan reppunsa pohjalle. Kakashi saisi kuulla siitä ja paljon. Erittäin Paljon. Ja Kauan.

”No mitenkäs koulup-” Kakashi aloitti ja nosti kätensä tervehdykseksi, mutta hiljentyi toisen mulkauksesta. Kakashi hämmentyi ja laski kätensä. Oli piinallisen hiljaista. Iruka vain tuijotti Kakashia pahansuovasti ja Kakashin teki mieli juosta pakoon.

”ET nähtävästi RAJOITA rakkautta sukupuoliin, sillä KIRJOITIT SIITÄ AIKA AVOIMESTI!!” Iruka huusi, rikkoen hiljaisuuden. ”Noilla sanoilla opettaja kommentoi SINUN kirjoittamaasi ainetta.”
Kakashi katsoi hämmentyneenä toisen punaisia kasvoja. ”Tahdoitko nolata minut tahallasi tai jotain!!?” Iruka huusi ja tuijotti vieläkin toista. Harmikseen Iruka huomasi toisen hymyilevän. ”Miksi sinä hymyilet? Hei, tämä ei ole yhtään hauskaa! Jouduin lukemaan sen luokalle!” Iruka huusi naama punaisena, mutta toinen hymyili yhä.
”Olet tavattoman suloinen, kun olet vihainen”, Kakashi lopulta sanoi. Iruka ei voinut uskoa toista. Harmin kyyneleet nousivat silmiin, mutta Iruka ei halunnut itkeä Kakashin edessä. ”Että minä vihaan sinua!” Iruka huusi ja juoksi huoneeseensa.
Kakashi kuuli kun toinen läimäytti oven kiinni.
Kakashi huokasi. Hän oli jo elätellyt toiveita sovinnosta, mutta ne olivat nyt hävinneet yhden epäsoveliaan kommentin myötä. Ei! Nyt hän tarttuisi itseään niskasta ja selvittäisi asiat perinpohjin. Hän ei jaksanut enään Irukan vihaa, sillä Irukan kirjoitelmaa kirjoittaessa hän oli tajunnut yhden asian. Hän piti Irukasta, enemmän kuin vain ystävänä.