”repliikki” ’ajatus’ **takauma**
                                                           Toinen luku

”Kapteeni! Maata näkyvissä!” Naruto huusi ja heilutti käsiään kuin kiimainen lokki. (Älkää kiltit kysykö) ”Loistavaa työtä miehet.” Kapteeni sanoi ja sai miehistöltä väsyneitä hymyjä. He olivat seilanneet merellä jo viikon paahtavassa helteessä ja välillä oli pitänyt ottaa melat esiin tuulen puutteen takia. Ainoat iloiset ja reippaat merimiehet olivat olleet (yllätys yllätys) Gai ja Lee!! Leellä oli ollut koko viikon ajan vain nahkahousut tai bokserit jaloissaan, mikä sai muun miehistön yökkäilemään ääneen. Gai nyt näytti aina aamuisin siltä, että oli saanut ja kunnolla. (keltä? se teidän on ihan itse pääteltävä.) ”Olemme maissa iltaan mennessä.” Kakashi sanoi tähystäessään Tortugaa kaukoputken läpi. ”No töihin nyt! Voitte levätä sitten kun olemme maissa.” Hän käski ja miehistön hymyt vaihtuivat närkästyneisiin katseisiin (paitsi Gain ja Leen), mutta he menivät silti tekemään töitänsä. ”Mikä kiire kapteenilla on päästä maihin?” Shikamaru sanoi sen lähinnä itselleen, mutta sai Sasukelta vastauksen: ”Kuulithan sinä sen kapteenin käskyn? Hän etsii orjaa, tottakai hän haluaa mahdollisimman nopeasti etsimään sitä.” Shikamaru näytti miettivän ankarasti. ”Taisin nukkua käskynjaon aikana… En näet kuullut mitään tuollaista.” Hän lopulta sanoi raapien leukaansa. Sasuke läimäisi kärsivänä otsaansa. ’Ei voi olla totta.’ Hän ajatteli ja lähti etsimään omaa päivänpaistettaan, Narutoa. Jossain taustalla Lee hyppi nahkahousut jalassaan Gain perässä.



Ilta-aurinko värjäsi Tortugan sataman punaisellaan, kun Kakashi miehistöineen lopulta nousi maihin. Heidät otti iloisena vastaan Jiraiya, joka omisti sataman. ”No mutta, kukas se siinä? Itse kuuluisa Hatake Kakashi! Tervetuloa Tortugaan!” Hän esitelmöi. ”Hahahaa! Olenhan minä täällä ennenkin käynyt!” Kakashi vastasi hymyillen näkyvällä silmällään. ”Totta vanha veikko. Mutta on siitä aikaa. Et sitten taaskaan tuonut yhtään naista mukanasi.” Jiraiya sanoi pienoinen pettymys äänessään. Kakashi näytti ärtyneeltä. ’Sairas pervo.’ Hän ajatteli. ”No joka tapauksessa. Mites sen maksun laita?” Perverssi patumme kysyi ja ojensi vihjaavasti vasenta kättään. ”Maksu? Mikä ihmeen maksu?” Kakashi näytteli tietämätöntä. ”No, laskit laivasi MINUN omistamalleni satamalle, joten…” Jiraiya sanoi ja alkoi ärsyyntyä. Kakashi yritti aina luistaa maksusta. ”Niin tosiaan. Sinähän omistat tämän sataman. Melkein jo unohdin.” Kyseinen mies sanoi olevinaan yllättyneenä ja alkoi kaivella taskujaan etsien kultakolikoita. Löydettyään pari kolikkoa hän ojensi ne Jiraiyalle. ”Kiitos. Nyt voitte mennä. Kapakassa varmaan ollaan innoissaan, kun kerta olet palannut.” Tämä sanoi ja viittasi räsyisen näköistä taloa kohti. ”On aina ilo palata vanhalle kunnon Tortugalle.” Kakashi sanoi kumartaen lyhyesti Jiraiyalle. ”Mennään miehet! Viinakset odottavat!” Ja niin kapteeni miehistöineen lähti kapakkaa kohti.

Kapakan valaistus oli hämärä, kuten aina. Siellä täällä näkyi sammuneita kaljamahaisia miehiä. Pulskat tarjoilijattaret kantoivat tuopeittain rommia eri pöytiin. Taustalla soi hiljainen musiikki. Paikka oli kuin luotu orjan etsimiseen. Niinpä Kakashi asettui nurkka-pöytään ja muut miehistön jäsenet menivät hakemaan juotavaa. ’Missä Gai ja Lee oikein ovat?’ Kakashi mietti, hän oli juuri huomannut heidän puuttumisensa. ’Taisivat jäädä laivaan.’ Hän päätti luottaa siihen, että ne kaksi eivät rikkoisi kovin pahasti paikkoja, vaikka olivat kuuluisia juuri kovasta menostaan. Kakashi värähti ajatellessaan Gain ja Leen sänkypuuhia. Hän kaivoi kirjansa esiin (Ette ikinä arvaa mikä kirja se on.)ja syventyi lukemaan sitä. Pian hän tosin joutui lopettamaan, koska Genma tuli häntä kohti kantaen kahta tuopillista rommia. ”Kiitos.” Kakashi kiitti ottaen tuopin vastaan. ”Onkos sopivaa orjaa näkynyt?” Genma kysyi siemaisten tuopistaan. Kakashi melkein tukehtui rommiinsa. Hän oli kokonaan unohtanut mitä oli tullut etsimään Tortugalle. ”Ei vielä. Etsin koko ajan.” Hän valehteli ja Genma nieli joka sanan totena. ’Huh helpotus. Pitää tosiaan alkaa etsiä.’ Kakashi ajatteli ja rupesi silmäilemään huonetta. ”Etsitkö muuten naista vai miestä?” Genma kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Niin kumpaa? Sitä Kakashi ei ollut tullut ajatelleeksi. ”Katsotaan nyt. Naiset kun jaksavat aina jäkättää. Varsinkin, jos on ottanut pari tuoppia rommia.” Kakashi sanoi muistellen edellisiä naisiaan, jotka olivat salaperäisesti kadonneet laivalta. (Hain ruokaa…) Ei siinä mitään, Kakashi piti haista ja ruokki niitä aina kun naiset tuppasivat ärsyttämään.

Kakashi havahtui muistelmistaan, kun häntä kohden lensi tyhjä rommipullo. Se meni piirun verran vinoon ja osui räsähtäen kapakan seinään. ”Kuka tuon heitti?!” Kakashi kysyi vetäen pistoolinsa esiin. Kukaan ei tosin huomannut. Kapakassa oli täysi rähinä päällä. ”Sinua ei enää oteta vakavasti.” Genma huomautti virnistäen. ”Ole hiljaa!” Kapteeni ärähti ja laittoi pistoolinsa pois. Genma meinasi huomauttaa vielä jostakin, mutta sitten hänen ohitseen lensi tuolin selkänoja ja hän lähti mukaan rähinään huutaen jotain kaulan katkaisemisesta. Kakashi huokasi. ”Mahdottomia nuo merirosvot.” Käännettyään katsettaan hiukan vasemmalle hän huomasi suloisen näyn kapakan yhdessä nurkassa.

Hi ha hi ha hi ha! Ilkeetä jättää tähän kohtaan, mutta ei voi mitään. Olen ilkeä luonteeltani. Älkää nyt suuttuko. *Väistää kaikkea lentävää*  Jatkoa tulee ihan piakkoin. Luulisin. Tää nyt oli tämmönen pikku…voisiko sanoa että ”väli luku” Ettei tässä tapahtunu mitään ihmeellistä. Tylsä varmaan oli että ruusuja ja risuja otetaan vastaan. Jatkossa on vuorossa shounen-aita (mm.Kakairu)
Älkää tappako tai ette saa jatkoa! *nauraa mielipuolisesti*