”repliikki” ’ajatus’ **takauma**

                                                    Kolmas luku

Käännettyään katsettaan hiukan vasemmalle hän huomasi suloisen näyn kapakan yhdessä nurkassa. (pätkä edellisestä)

Kakashi ei saanut silmiään irti tuosta nurkasta. Hänen katseensa lepäsi maailman suloisimmassa miehessä. Tämän tasaisen ruskeassa ihossa ja hiuksissa, jotka sointuivat sävy sävyyn miehen suklaanruskeiden silmien kanssa. ’Mikä näky, vaikka onkin mies.’ Kakashi ajatteli tyytyväisenä välittämättä enää kapakassa syntyneestä rähinästä, tai häntä kohti lentelevistä rommipulloista. Äkkiä Kakashi kumminkin lopetti miehen ihailun ja keskittyi nyt kahteen muuhun mieheen, jotka olivat menossa Kakashin omaa herkkupeppua kohti (Kakashi varasi miehen omaksi herkkupepukseen)selvästi pahat mielessään. Toisella miehistä oli rikkinäinen rommipullo ja toisella osa tuolin selkänojaa. Miehet olivat nyt nurkassa istuvan söpöläisen luona. ”Älkää satuttako minua…olkaa niin kilttejä..” Kakashi kuuli miehen sanovan. Sitten hänen korviinsa kantautui ahdistelijoiden humalaista naurua. ”Sinun kaltaistesi huorien kuuluu saada pieni opetus.” Toinen miehistä sanoi ja kohotti rommipulloaan. Nurkkaan nojaava mies kohotti kätensä kasvojensa suojaksi valmistautuen iskuun. Kun sitä ei alkanut kuulua, hän uskalsi ottaa kädet pois kasvoiltaan ja kohottaa katseensa. Kahden ahdistelijan takana seisoi ilmielävä merirosvo. Hän siirtyi rikkonaista rommipulloa pitävän miehen vierelle ja tarttui tämän käteen. ”Anteeksi vain, mutta tämä on rommipullon väärinkäyttöä.” Hän sanoi ja otti nopealla kädenliikkeellä ahdistelijalta pullon pois.
Seuraavaksi hän potkaisi toiselta mieheltä selkänojan osan tämän kädestä ja löi tätä pari kertaa kasvoihin. Toinen ahdistelija katsoi suu ammollaan, miten hänen toverinsa kaatui parista iskusta maahaan. Nurkassa yhä istuvalla miehellä ja vielä pystyssä olevalla ahdistelijalla kulkivat ajatukset täysin samaa rataa. ’Tuo mies on selvä merirosvo. Jo tuo nopeus taistelussa kertoo sen.’
”Mi…Mitä sinä vanha molopää oikein luulet voivasi minulle tehdä?” Ahdistelija yritti tavoittaa uhkaavan äänensävyn, mutta epäonnistui surkeasti. Kakashin silmä välkähti vaarallisesti. ”Vai että vanha molopää..” Hän sanoi ja liikkui (verisuonen tykyttäessä otsalla)kohti miestä. Tämä perääntyi muutaman askeleen, mutta törmäsi pöydänkulmaan ja kaatui lattialle. ”Mitä sinunlaisesi maakrapu oikein luulee voivansa minulle tehdä?” Kakashi astui miehen eteen, samalla kun tämä kompuroi vaivalloisesti pystyyn. Kaksi miestä tuijotti toisiaan hetken aikaa täysin hiljaa. Lopulta Kakashi kohotti nyrkkinsä. ”Hiukseni ehkä ovat harmaat, mutta vanha en ole.” Ne olivat viimeiset sanat mitkä ahdistelija kuuli, ennen kuin vaipui hitaasti tajuttomuuteen.  

Mies tuijotti edessään olevaa merirosvoa. Tuo oli hakannut ahdistelijat alle kymmenessä minuutissa henkihieveriin. Olivathan nämä tietenkin olleet pienessä hiprakassa, mutta uskomatonta se silti oli. ”Kiitos.” Hän sanoi saatuaan puhekykynsä takaisin. Kakashi käänsi katseensa takaisin nurkassa istuvaan mieheen. ”Eipä kestä. Ainahan minä autan apua tarvitsevia.” Hän sanoi ja hymyili yhden silmän hymyä. Nurkassa istuva nuorukainen tunsi, kuinka hänen korviansa alkoi kuumottaa. ’Tuon miehen katse on niin..niin intensiivinen.’ Hän ajatteli. ’Vaikka hänen suutaan ei näy, voin silti nähdä millaisella tuulella hän oikein on.’ ”Miten voin korvata tämän?” Hän lopulta kysyi. Kakashin maskin alle syntyi pieni irstas ilme. Hän kyykistyi samalle tasolle nuoremman miehen kanssa ja ojensi kätensä kohti tämän rintaa. Tunnustellen hetken Kakashin virne vain leveni. Nuorukainen nurkassa oli mennyt aivan hämilleen miehen kosketuksesta. ”Mitä sinä oikein…” Hän aloitti kysymyksensä, mutta Kakashi vastasi sen päälle: ”Tarkistin vain että olet varmasti mies. Meinasin ensin kokeilla tuolta.” Hän sanoi osoittaen miehen haarojen väliä. ”Mutta ajattelin sen olevan liian perverssiä.” Kakashi lopetti lauseensa ja hymyili taas yhden silmän hymyään. ”Mitä jos minä olisinkin olut nainen? Eikö tuo äskeinen olisi silloin ollut perverssiä?” Nuorempi mies kysyi ja tuijotti äimistyneenä merirosvoa edessään. ”Miksi olisi?” Kakashi vastasi ja näytti aidosti tietämättömältä. Nuoremman miehen ällistys vain kasvoi äskeisen kysymyksen myötä. ’Hän taitaa olla perverssi…’ Hän ajatteli ja nousi lopultakin ylös Kakashin avustamana. ”Niin, että miten minä siis voin korvata tuon äskeisen?” Hän kysyi toistamiseen ja virne Kakashin kasvoilla leveni nyt niin, että se ylettyi korvasta korvaan. Hetken mietittyään hän vastasi: ”Täällä on niin tunkkaista. Mitä jos mietittäisiin vastapalvelustasi laivallani?” Nuori mies näytti nyt miettivän ankarasti Kakashin ehdotusta. ’Voiko merirosvoon luottaa?’ Hänen ajatuksensa kulkivat tuon kysymyksen ympärillä. ’Mutta hänhän pelasti henkeni.’ Lopulta mies suostui ja lähti kulkemaan Kakashin vierellä kohti tämän laivaa.

Tässä oli kolmas luku, MUTTA ihan teidän iloksenne päätin lisätä samalla neljännen luvun! *Tanssii jotain ihan uppo-outoa intiaani tanssia* Olkaa siis hyvät ja jatkakaa lukemista^^

                                                             Neljäs luku

Laiva oli sanoinkuvaamattoman upea. Sen kauniit kultakoristeiset reunat hohtivat yössä kuin tähdet. Laivan yhteen kylkeen oli kirjoitettu kullalla laivan nimi: Iruka. Kapteenin seurassa olevan miehen silmät levisivät hämmästyksestä. ”Laivalla on sama nimi kuin minulla.” Hän sanoi ja osoitti kultakirjoitusta. ”Ai. Nimesi on siis Iruka.” Minä olen Kakashi.” Vanhempi mies sanoi ja hymyili (tästä on tulossa joku tapa..) yhden silmän hymyään. Irukan korvia kuumotti kun hän katsoi miestä. ”Niin menkäämme siis laivaani.” Kakashi sanoi ja tarttui Irukaa kädestä. Tämän kasvot alkoivat muistuttaa hivenen tomaattia. ’Miksi minun pitää punastella koko ajan?’ Hän ajatteli ja seurasi Kakashia laivaan. ’Kakashin käsi on niin lämmin.’ Iruka ajatteli ja pettyi hiukan kun Kakashi irrotti otteensa tämän kädestä. ”Tervetuloa laivalleni Iruka. Mennään nyt hyttiini miettimään miten voisit korvata apuni.”  Kapteeni sanoi ja lähti osoittamaan Irukalle, missä hytti sijaitsi. Astuttuaan sinne sisään Irukalta pääsi lievä huokaus. Hytti oli yhtä upea kuin itse laiva. Seinillä oli erilaisia tauluja, jotka esittivät kaikki jotain merimaisemaa. Kakashi huomaisi nuoremman miehen ihailevat katseet ja huokaukset. ”Ne ovat kaikki ryöstösaalista. Pidän merimaisemista.” Hän sanoi ja Iruka vilkaisi häntä. ’Tietenkin ne ovat ryöstösaalista. Hän on merirosvo. Mitä minä tyhmä oikein kuvittelin?’ Hän ajatteli ja läimäisi itseään henkisesti. ”Otatko rommia?” Laivan kapteeni kysyi ja havahdutti Irukan ajatuksistaan. ”No, kyllä minä voisin vähän ottaakin. Kiitos.” Tämä sanoi ja otti rommilasin vastaan kiitollisena siitä, että sai jotain muuta ajateltavaa kuin Kakashi. ”Käyn äkkiä ulkona. Tulen aivan heti takaisin.” Kyseinen mies sanoi ja lähti laivan kannelle. Iruka jäi hyttiin vain rommilasi seuranaan. Hetken odoteltuaan hän alkoi ärsyyntyä. Ei kai Kakashilla voi noin kauan kestää? Juuri kun hän oli menossa, kannelle laiva alkoi heilua. ”Mitä ihmettä?!” Hänen suustaan pääsi.

Hoippereltuaan hytin ikkunalle ja katsottuaan siitä ulos Iruka järkyttyi. Laiva liikkui. Delfiinit hyppivät vedessä ja laineet löivät vasten laivan kylkiä. Iruka lähti laivan kannelle, missä Kakashi jakoi ohjeita miehistölleen. ”Mitä tämä oikein on?” Iruka huusi päästyään tämän luokse. ”Aah! Kultaseni! Saavuithan sinä viimein!” Kyseinen mies sanoi ja hymyili yhden silmän hymyään. Iruka tuijotti tätä komeaa näkyä naama punaisena. Tällä kertaa se ei tosin johtunut nolostumisesta vaan siitä, että Iruka oli vihainen. Suunnattoman vihainen. Kakashi huomasi nuoremman miehen vihaisen katseen ja laski kätensä tämän olkapäälle. Iruka vavahti. ”Anna anteeksi. Tämä on merirosvoille tavallista.” Hän sanoi ja odotti Irukan reaktiota. Kyseisen miehen sisällä kiehui. ”Niin mikä on merirosvoille tavallista? Sekö, että viaton mies pelastetaan ensin ja kaapataan sitten?!” Hän sanoi. Kakashi säikähti miehen huutamista ja irrotti otteensa tämän olkapäästä. ”No mutta, ei se niin ole.” Hän sanoi ja sai Irukalta kummastuneen katseen. ”Sinä olet nyt minun orjani, rakastajani. Miten vain haluat asian ilmaista.” Kakashin selvennys ei helpottanut Irukan oloa. Päinvastoin se vain pahensi sitä. ’Orja? Rakastaja? Ei, en minä! Minä olen mies! Onko kapteeni homo?’ Ajatukset risteilivät Irukan päässä. Äkkiä hänen olkapäähänsä tartuttiin takaapäin ja hän kuuli äänen aivan korvansa vierestä.