”Repliikki” ’ajatus’ **takauma**

                                                  Kuudes luku

Haavat Irukan ranteissa olivat vieläkin arat, mutta koko ajan paranemaan päin. Taas kerran hän vaihtoi siteitä ranteisiinsa, kun Kakashi astui hyttiin. Vilkaistuaan Irukaa ja nähtyään tämän käsissä olevat haavat, hän käänsi päänsä pois. Muisto Heidän yhteisestä illastaan tuli uudestaan kapteenin mieleen. Se, miten hän oli Irukaa satuttanut.
’Typerää! Ei hänen pitäisi ajatella näin. Iruka oli vain orja, ei mitään muuta.’ Kakashi sätti itseään päänsä sisällä.
’Kyllä, tänään Iruka on minun.’ Päättäväisenä nuori kapteeni astui takaisin kannelle, irstaan hymyn levitessä kasvoille.

’Raikas meri ilma on ihmeen rentouttavaa’, Iruka ajatteli katsoessaan merta, nojaten samalla laivan reunaan.
”Kaunis sää tänään”, Irukan takaa kuului yllättäen mies ääni, se sai Irukan kääntymään. Genma seisoi hänen takanaan. Hän hymyili Irukalle, joka tietysti vastasi hymyyn.
”Mikä sinun ranteisiisi on käynyt?” Genma kysyi astuen samalla tämän viereen ihailemaan merimaisemaa. Iruka hätkähti hiukan. Voisiko hän kertoa Genmalle viime yöstä? Hetken mietittyään hän alkoi puhua hiukan utuisella äänellä.

Kerrottuaan viime yön tapahtumista Iruka odotti Genman reaktiota. Tämä seisoi hiljaa paikallaan. Irukaa rupesi jo ärsyttämään miehen vaitonaisuus. Juuri kun hän oli huomauttamassa Genmalle, että olisi kohteliasta vastatakin ennen iltaa mies avasi suunsa.
”Ja sinä olet kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan?” Kysymys sai Irukan vaitonaiseksi. Tottahan se oli. Ei Iruka ollut valittanut kapteenille viime öisestä. Miksi? Sitä Iruka ei itsekkään tiennyt. Hänellä olisi ollut tilaisuuksia valittamiseen koko aamun ajan. Asia jäi vaivaamaan Irukaa vielä Genman lähdettyäkin.

Kapteeni makasi pitkin pituuttaan sängyllä. Hän näpräsi vanhaa, puista kompassia. Auki, kiinni, auki.. Yhä uudestaan ja uudestaan. ’Näytä mitä minä haluan eniten.’ Kakashi toisti tuota lausetta päässään aina, kun avasi kompassin.
”Miksi tämä ei toimi?!” Kapteeni heitti raivoissaan kompassin seinään.
”Voi helvetti”, Hän kirosi hiljaa ja haroi sotkuista tukkaansa. Joka kerta, kun Kakashi oli avannut kompassin, se pyöri sekavasti eikä pysähtynyt.
’Minun pitää saada se toimimaan. En löydä muuten Itachia’, Turhautuneena hän kaatui sängylle ja tuijotti kattoa.

Iruka katsoi edelleen merelle. Aurinko oli jo laskemassa. Nuorukaisen mieltä kaihersi edelleen Genman sanat.
’Miksi minä en vain huuda Kakashille päin naamaa?’ Turhautuneena omaan päättämättömyyteensä Iruka lähti kohti kapteenin hyttiä.

Ovelta kuului koputusta. Kakashi hätkähti hereille. Makeasti haukotellen hän huojui ovea kohti. Oven takana odotti Iruka.
”Kas, kultaseni. Käy sisään”,  Kakashi oli iloinen nähdessään Irukan. Nyt illan suunnitelmat voisivat toteutua.
”Kiitos”, Iruka vastasi viileästi. Kakashia hiukan ihmetytti nuoremman miehen viileä käytös. Mutta eiköhän tämä alkaisi käydä kuumana viimeistään seitsemän minuutin kuluttua. Irstas hymy levisi Kakashin kasvoille.
”Otatko rommia?” Mies kysyi ja sai vastaukseksi lyhyen nyökkäyksen.
’Loistavaa’, Kakashi ajatteli kaataessaan rommia pariin lasiin. Iruka otti oman lasinsa vastaan ja maistoi varovasti. Hän ei ihmeemmin välittänyt rommista, mutta kyllä sitä pystyi juomaan. Hetken aikaa oli hiljaista miesten vain juodessa rommia laseistaan. Molempien ajatukset olivat aivan muualla kuin siinä hetkessä.
’Oi Kakashi, nopeampaa..’ Kakashi kuvitteli kaikkea pervoa… *Kröhöm* Irukan ajatukset olivat sentään säädyllisiä.
’Miten Genma osaa nostaa kaikki asiat aina esille, niin että niitä joutuu miettimään ihan oikeasti?’ Lopulta molemmat avasivat suunsa samaan aikaan.
”Iruka minä..”
”Kakashi minä..” Molemmat naurahtivat heikosti ja laskivat katseensa laseihin.
”Niin, mitä olitkaan sanomassa?” Iruka kysyi kohteliaasti. Kakashi kohotti katseensa. Irukan silmät olivat niin kauniit ja syvät, kuin meri mitä Kakashi oli jumaloinut koko ikänsä. Hän tunsi pienen muljahduksen jossain vatsansa seudulla. Iruka odotti kärsivällisesti mitä asiaa Kakashilla olisi. Tietämättä, että hän aikoisi yrittää samaa kuin eilen. Kakashi pysyi hiljaa ja tuijotti lasiinsa.
”No jos sinä et halua kertoa, niin kai minun sitten pitää sanoa oma asiani”, Iruka huokasi ja selvitti kurkkuaan.
”Minä vain halusin kertoa, että en ole ihmeemmin vihainen siitä eilisestä.” Kakashi yllättyi. Eikö Iruka ollutkaan vihainen? Kakashin sisällä tunnuttiin tanssivan polkkaa.
”Niinkö?”, hän lopulta uskalsi sanoa. Iruka nyökkäsi.
”Mietin koko päivän, miksi en eilen huutanut sinulle. Tulin siihen tulokseen, että en vain osaa olla vihainen sinulle”, Iruka puhui rauhallisesti. Kakashille alkoi nousta pala kurkkuun. Nieleskellen hän alkoi puhua.
”Vai niin. En minä silti olisi saanut repiä sinun ranteitasi auki. Se oli hiukan liioittelua”, Kakashin puhe oli takkuilevaa. Vähän väliä hän nieleskeli ja yritti unohtaa perverssit mielikuvansa, jotka nousivat hänen mieleensä pelkästä Irukan katselemisesta.
”Niin, mutta minä en olisi saanut udella silmästäsi.” Irukan puhe oli kuin pehmoinen tuulenvire. Se lämmitti Kakashin mieltä. Ei Kakashi voisi käydä minkään noin ihanan ja kiltin kimppuun. Eihän? Hänen päänsä sisällä käytiin kiivasta taistelua siitä mitä piti tehdä.

Samaan aikaan Iruka tarkkaili Kakashia. Miehen kasvot olivat edelleen niin ihanat, että Irukan teki mieli nuolaista niitä.
’Mitä minä oikein ajattelen?’ Iruka herätti itsensä sisäisesti ja selvitti ajatuksiaan.
”Sinähän kysyit tästä silmästä?” Kakashin ääni oli niin seksikkään käheä. Eilen se oli kuulostanut Irukasta pelkästään vastenmieliseltä, mutta nyt hän oli pyörtyä tuon äänen sivellessä hänen tärykalvojaan. Iruka joutui taas herättelemään itseään ja huomasi, kuinka Kakashi oli siirtynyt hänen viereensä. Irukan sydän jätti yhden lyönnin väliin. Heidän kasvonsa olivat niin lähellä toisiaan, että molemmat tunsivat toistensa hengityksen kasvoillaan. Hitaasti Kakashi kohotti kätensä ja siirsi sen vasemman silmänsä päälle. Silmälappu valahti lattialle.

Iruka tuijotti kahta eri parista silmää. Toinen oli punainen kuin veri, toinen sininen kuin taivas.
’Tuotako Kakashi on piilotellut koko ajan?’ Iruka ajatteli tuijottaessaan punaista silmää.
”Huuda vain. Olen tottunut siihen, että ihmiset säikkyvät silmääni ja jättävät minut yksin”, Kakashin ääni hiljeni lähes kuulumattomiin, kun hän sanoi lauseensa neljä viimeistä sanaa. Iruka vain tuijotti.
”En minä sinun silmääsi pelkää”, Hän sitten lopulta sanoi ja silitti varovasti Kakashin poskea. Tämä hätkähti. Eikö Iruka pelännytkään häntä? Hän päätti kertoa nuoremmalle miehelle punaisen silmänsä tarinan.

** Nuori, arviolta kymmenenvuotias poika juoksi kotiaan kohti kimppu luonnonkukkia kädessään. Tuuli sekoitti pojan harmaata tukkaa, joka sojotti pystyssä. Iloisena poika saapui perheensä talolle. Yleensä äiti oli aina häntä vastassa, mutta ei tällä kertaa. Se sai nuorukaisen huolestumaan. Hiljaa hän hiipi sisälle. Siellä häntä odotti kamala näky. Hänen pikkusiskonsa riippui hirtettynä katosta. Tämän silmät olivat kiinni. Häntä olisi voinut luulla nukkuvaksi, ellei hän olisi roikkunut katosta hirttoköysi kaulan ympärillä. Poika oli oksentaa. Pahoinvoivana hän jatkoi matkaansa kohti keittiötä. Siellä oli kattila kiehumassa.
”Äiti, isä!” Poika huusi silmät kyynelissä. Hetken mielijohteesta hän päätti kurkata kattilaan. Pojan huulilta karkasi huuto. Kattilassa oli hänen isänsä pää. Kuka teki näin sairasta pilaa? Pojalla meni aikaa ennen kuin hän uskalsi mennä olohuoneeseen. Siellä oli hänen äitinsä ja tuntematon mies. Mies piti äidin hiuksista kiinni toisella kädellään. Äiti itki ja rukoili miestä päästämään irti.
”Äiti!” Mies kääntyi poikaa päin ilkeä virne kasvoillaan.
”Ei Kakashi, mene pois!” Äidin silmät olivat punaiset itkemisestä. Hitaasti tuntematon mies kohotti toisen kätensä, siinä oli lihaveitsi. Nopealla kädenliikkeellä hän sivalsi Kakashin äidin kaulan poikki.
”Nyt on sinun vuorosi”, Mies sanoi ja lähti kohti Kakashia, joka tuijotti lamautuneena äitinsä veristä päätä. Mies astui aivan pojan eteen kohottaen veitsen tämän silmien tasolle. Kakashi tuijotti veistä. Nytkö loppu koittaisi? Ei, hän kostaisi perheensä puolesta. Nopeasti Kakashi potkaisi miestä nilkkaan. Tämä parahti. Kakashi lähti juoksemaan minä jalostaan pääsi.
Päästyään ulos talosta hän lähti juoksemaan tietä pitkin. Mies tuli aivan hänen perässään ja sai hänet kiinni metsän reunassa. Herra tuntematon otti Kakashia käsivarresta kiinni ja sivalsi veitsellä hänen vasemman silmänsä yli. Kakashi parahti ja lähti juoksemaan. Mies ei seurannut. Hän oli mennyt metsään, ja katosi nyt hitaasti sen synkkään siimekseen. **

Irukan silmät olivat kostuneet Kakashin tarinan myötä.
”Lääkärit sanoivat, että silmäni ei enää palaisi ennalleen”, Kakashin ääni oli sortua hänen kerrottuaan tarinansa. Iruka oli ensimmäinen joka sen sai kuulla. Jostain syystä Kakashi luotti tähän nuorukaiseen. Hän ei tiennyt miksi. Ehkä sen teki Irukan lämmin katse ja pehmeä ääni. Iruka oli pitänyt Kakashin kättä omassaan koko tarinan ajan.
”Saitko myöhemmin selville kuka se mies oli?” Iruka kysyi hiljaa.
”Sain, mutta hän on jo kuollut. Hänen lapsenlapsensa tosin on edelleen elossa”, Kakashi sanoi ääni käheänä.
”Missä tämä lapsenlapsi sitten on?” Iruka kysyi ja silitti Kakashin poskea. Tämän tuli lämmin. Irukan kosketus oli niin ihana.
”Kunpa tietäisinkin. Hän on merirosvo. Siksi minäkin aikoinaan tähän ammattiin ryhdyin”, Kakashi huokasi ja otti Irukan käden omaansa, puristaen sitä hellästi.
”Etsin hänet ja kostan vanhempieni puolesta.”  Kakashi jatkoi ja nousi. Irukan käsi oli edelleen hänen kädessään.
”Iruka, suostutko liittymään miehistööni?” Hän jatkoi ja vilkaisi toiveikkaasti Irukaa. Tämän kasvoilta pystyi lukemaan vastauksen. Suu oli vääntynyt hymyntapaiseen ja silmät tuikkivat.
’Miten ihana näky”, Kakashin ajatukset eivät olleet pysyä järjestyksessä.
”Kyllä. Kyllä minä suostun. Onhan orjasta merimieheksi kumminkin aika moinen harppaus.” Iruka sädehti. Kakashi ei ollutkaan vain irstas kapteeni. Hänellä oli päänmäärä, jonka hän aikoi saavuttaa keinolla millä hyvänsä.

Siinä se. Aika outo osa jos saan sanoa^^” no yrittäkää lukea. Tää on muuten pidempi kuin ne muut!! JEE! joo antaa olla.. ^^” kommenttia kommenttia! Risuja ja ruusuja^o^