Naruto huokaisi syvään ja avasi silmänsä. Oli aina yhtä inhottavaa herätä aikaisin kirkkaaseen päivänpaisteeseen. Blondi oli melkein tottunut liian aikaisiin herätyksiin Sasuken kanssa, mutta nyt tummahiuksisen ivallinen ja haastava hymy ei ollut auttamassa Naruton raivoa kasvamaan ja näyttämään, että aamuherätykset olivat helppo juttu.
Se oli niitä asioita joita Naruto ei ollut sisäistänyt koko näinä kahtena vuotena, jotka hän oli viipynyt kaukana Konohasta. Tiimi seitsemää tai Sasukea ei vain enää ollut olemassa. Jokaisen kerran hänen ajatellessaan niin jokin pieni osa nakersi palan hänen sydämestään ja jätti jälkeensä sietämättömän vihlonnan. Kaikkein surullisinta kai kuitenkin oli, että Naruto oli tottunut jo vihlontaan ja vuodet alkoivat tehdä tehtäväänsä.
Viikko viikolta pienet yksityiskohdat katosivat pojan muistista. Kummalla puolella Kakashilla olikaan sharingan ja pitkä silmän yli yltävä arpi? Entä minkä värinen Sakuran mekko oli.
Joskus Naruto kirosi huonoa muistiaan ja yritti kaivaa vähäisimmänkin tiedon minkä pystyi muistinsa syvimmistä syövereistä, mutta joskus hän toivoi, että aika kuluisi nopeammin. Ettei hänen pitäisi muistaa ainuttakaan rakastamaansa henkilön nimeä tai kuinka paljon he merkitsivät hänelle. Unohdus on joskus vastustamattoman suloinen, mutta miltein mahdoton saavuttaa.

Ei ollut suurikaan ihme, että jos Naruton ajatukset olivat tuollaisia aamulla herätessä, niin siitä iloisesta pojasta, joka kaksi vuotta sitten haudattiin Konohassa, ei ollut paljoakaan jäljellä. Hymy käväisi vain harvoin tämän huulilla ja silloinkin se oli surumielinen, pelkkä varjo entisestä ylipirteästä pojasta.
Kuten Naruto, oli Gaara myös muuttunut. Röyhkeä ja erittäin vaarallinen tämä edelleen oli, mutta häneltä kuuli useamman töykeämmän sanan kuin ennen ja hymy ja surkea vitsi ei ollut mikään harvinainen ilmiö.
Kaikki muutos punapäässä oli kuitenkin vain yhden tapahtuman ansiota. Tämän suunnitelma ja unelma oli toteutunut. Ketun ja hiekan lisäksi heidän sekalaisesta seurastaan löytyi jää, lasi ja kissa. Se oli vielä pieni porukka, mutta demonien löytäminen ei ollut kovinkaan helppoa ja niiden puolelleen saaminen vielä vaikeampaa.
Näiden viiden henkilön lisäksi mukana kulki pieni poika Shadow, vaikka hän ei ollutkaan demoni. Tämä oli vielä nuori ja kokematon, mutta pystyi siihen missä Tsunade oli epäonnistunut. Tämä pystyi sitomaan demonin ihmisen sisään muutamalla sanalla ja nopeasti sutaistulla sinettiympyrällä. Valitettavasti kuitenkaan sinetistä ei tullut koskaan täydellinen. Se piti uusia joka kuukausi, tai muuten demoni saattaisi irtautua ruumiista ikävin seurauksin.

Pian sinisen taivaan tielle ilmestyi lapsen iloa täynnä olevat kasvot.
”Sinä et saisi makoilla jos olet hereillä.” Kittyn ääni oli hyvin moittiva. Juuri tämä pieni tyttö oli kissademoni, jota kuten Narutoa ja Gaaraa pelättiin ja hyljeksittiin omassa kodissaan. Ei tarvittu paljon saamaan orpo tyttö heidän luokseen.
”Anteeksi Kitty. Mitä minun pitäisi tehdä?” Naruto nousi istumaan ja loihti säälittävän hymynpoikasen kasvoilleen.
”Sinun pitää herättää Sand. Se ei herää vaikka minä kuinka tyrkin, puren tai mitään. Shadow jopa potkaisi sitä, mutta… ” Kittyn ääni alkoi väristä ja tämä oli itkun partaalla.
”Rauhoitu Kitty. Sand vain ottaa univelkojaan takaisin. Sinähän tiedät, ettei hän saanut nukkua ennen Shadowin tekemää sinettiä moneen vuoteen ja sen jälkeen uni kyllä maistuu.” Naruto rauhoitteli parhaansa mukaan vaaleaa pikkutyttöä. Gaara oli aina ollut Kittylle se tärkein ryhmän jäsen ja tyttö hermostui joskus täysin turhasta, kun kysymys oli ryhmän punapäästä. Heidän pieni prinsessansa ei vain tuntenut nimeä Gaara, vaan Sand.
Jokaiselle oli keksitty uudet nimet ja jokaisen menneisyys oli jonkun kuolleen ja unohdetun ihmisen menneisyys.
Tämä on demonielämää ja jokainen sai demonin nimen muistutukseksi siitä mikä hänen sisällään piili. Sand, Fox, Kitty Cat, Ice, Siru (Joka rakastaa kuulemma länsimaalaisia nimiä ja halusi nimen, joka tarkoittaa eräällä oudolla kielellä, lasinpalasta.) ((Kirjoittaja pyytää anteeksi nimen mielikuvituksettomuutta, mutta Siru oli vain suunnittelunimi joka jäi.)) ja Shadow muodostavat porukan. Porukan jotka olivat kaikki perheilleen ja rakkaimmilleen kuolleita, mutta harvoin kaivattuja.

Kaukana auringonpaisteesta Konohassa laskettiin kimppu kirkkaankeltaisia kukkia haudalle. Sade ruhjoi nopeasti hennot terälehdet ja kasteli surevan joukon haudan ympärillä.
”Tasan kaksi vuotta sitten minulle ilmoitettiin, että pääsen tiimin jäseneksi. Tuntuu jotenkin epäreilulta, että minun juhlapäiväni on pyhitetty suremiselle.” Naruton paikan ottaneen Jinin ääni oli katkera. Hän ei ollut koskaan oppinut kunnioittamaan surevia, vaan kylässä, jossa Jin oli kasvanut, oli arvostettu juurettomuutta ja tunteettomuutta.
”En ymmärrä, miksi me edes tarvitsemme sinua. Emme enää työskentele ryhmänä.” Sakura sanoi vihaisesti ja mulkaisi Jiniä. Sitten hänen katseensa siirtyi varovasti Sasukeen, yrittäen löytää tämän kasvoilta jotain merkkiä loukkaantumisesta tai edes pienestä tunteesta. Sakura ei löytänyt mitään, vaan hänen katseensa pyydysti Kakashin toisen silmän tiivis tuijotus ja muutama lause, jotka harmaahiuksinen jo hieman väsyneen näköinen mies lausui.
”Kolmen hengen tiimi ei ole vain harjoitusta varten. Tarkoitus on tehdä perhe, joka on valmis vaikka uhraamaan oman henkensä toisen puolesta. Naruto on kuollut, mutta sitä ennen hän tiesi kuuluvansa tuohon perheeseen. Tsunade halusi antaa saman mahdollisuuden myös Jinille.” Miehen ääni oli surullinen ja hädin tuskin kuultava.
Parin minuutin hiljaisuuden kuluttua tiimi seitsemän kääntyi ja lähti kävelemään takaisin kylän keskustaa kohti. Tsunade halusi puhua kaikille mahdollisille jounineille, joilla ei ollut tehtävä kesken. Asia oli kuulemma kiireinen.

Sasuke lähti muiden mukana haudalta ja kirosi mielessään itsensä. Kaksi vuotta oli jo kulunut, eikä kipu Naruton nimen kuullessa ollut vieläkään laantunut. Vieläkään hän ei ollut pystynyt sanomaan hyvästejä tai itkeä suruaan. Yhä edelleenkin hän odotti aamulla pukeutuessaan tuntevansa palaneen ruuan käryn tulevan keittiöstä, Naruton yrittäessä loihtia maittavaa aamupalaa, joka sisälsi muutakin kuin purkkiramenia.

Suuri ryhmä jounineita oli kokoontunut koulun luokkaan. Tsunaden huoneeseen he eivät olisi millään mahtuneet ja Iruka oli mieluusti antanut luokan hokagen käyttöön.
Tsunade oli kerran jopa tarjonnut Irukalle jouninin paikkaa, mutta koulu ja oppilaat olivat käyneet tälle liian arvokkaiksi ja tämä kieltäytyi.
Hokagen astuminen sisään sai jokaisen suun hiljenemään ja puheensorina loppui kuin veitsellä leikaten.
”Kiitos, että olette tulleet kaikki näin nopealla varoitusajalla tänne.” Naisen ääni oli kantava ja vakuuttava. Silti Tsunade pelkäsi sitä miten jouninit seuraavaksi reagoisivat. ”Kylän tulevaisuus on jälleen kerran vaarassa ja nyt vaara on jopa suurempi kuin ketun aikaan. Lähellä Sound-kylää tehtävää suorittava tiimi voi kertoa meille asiasta enemmän.

Nainen lopetti puhumisen ja istuutui etupenkkiin, josta lähti neljä henkilöä. Mies, jonka mustat hiukset olivat pitkällä pompulalla ja kolme nuorempaa henkilöä. Kaksi suhteellisen hoikkaa ja todella vaaleaa poikaa sekä tyttö, jonka kaksi violettia saparoa oli sievästi kiinnitetty mustilla nauhoilla.
Tyttö alkoi puhua vahvalla äänellä, johon ilmestyi muutaman minuutin kuluttua pieni pelon särähdys. ”Olimme viemässä erästä miestä Sound-kylästä Konohaan ja ne tulivat meitä vastaan.
Aluksi näimme vain yhden vaalean pojan hyökkäämässä peuran kimppuun. Opettajamme tietenkin pysäytti tämän ja kysyi miksi poika aikoi tappaa eläimen.” Tytön ääni kuulosti hyvin syyllistävältä, eivätkä seuraavat sanat missään nimessä osoittaneet kunnioitusta.
”Se mies näytti itsekin vähän eläimeltä! Hän oli laiha ja hiukset olivat sekaisin ja ylipitkät. Joka tapauksessa tämä pyysi anteeksi ja sanoi, että hänellä oli nälkä ja jatkoi matkaa.
Olisimme jatkaneet matkaa, mutta mukanamme ollut mies halusi seurata häntä ja olimme itsekin uteliaita. Se mies johdatti meidät pienen porukan luokse, joka torui vaaleaa miestä, jota he kutsuivat Foxiksi, siitä, että hän ei ollut tuonut ruokaa. Sitten he alkoivat puhua suunnitelmastaan mennä seuraavaksi Konohaan, mutta se Fox sanoi, ettei siellä varmastikaan ollut demoneita.
Kun kuulimme, että he puhuivat demoneista, järkytyimme suuresti ja aloimme kuunnella heidän nimiään tarkemmin, sillä aavistimme niiden tarkoittavan jotain. Tajusimme pian, että nimet tarkoittivat demoneita. Saimme siis selville, että joukkoon kuului kettu, hiekka, jää, kissa, varjo ja joku outodemoni. Joka tapauksessa se joku outo, nimi taisi olla Siru, sanoi, että kahdessa vuodessa voi tapahtua ihmeitä ja he päättivät tulla tänne.
Konohaan on siis tulossa kuusi demonia.” Tyttö lopetti hengästyneenä pitkän puheensa ja alkoi melkein itkeä.

Tsunade nousi ylös ja viittasi tiimin istumaan takaisin ja siirtyi takaisin eteen. Saliin oli syntynyt hirveä puheensorina, jonka nainen sai jälleen pysäytettyä vain olemuksellaan.
”Kuten jokainen varmasti ymmärsi, tilanne ei ole hyvä. Kuitenkin minun on tunnustettava jotain. Kaikki varmasti miettivät, miten kettudemoni voi hyökätä kylään, vaikka se kuoli kaksi vuotta sitten yhdessä erään chuuninin kanssa. Tein virheen silloin ja maksan siitä nyt ehkä saattamalla kylän maan tasalle, mutta demoneissa on eräs tuttumme. Toivon, että annatte minulle anteeksi, sekä selittää miten kaikki todellisuudessa tapahtui.”

Gaara heräsi vähitellen unestaan. Oikeastaan ei kovinkaan vähitellen, vaan eräs hänen rakkaista ryhmän jäsenistään päätti herättää unikeon kylmän veden voimalla.
”Huomenta Sand pieni. Meidän pitäisi jatkaa matkaa, jotta ehtisimme edes joskus sinne Konohaan. Valitettavasti emme tehneet aikataulua nukkumatin menojen mukaan.” Tytön ääni oli hyvin kyllästynyt, kuten Icen aina puhuessa miehille. Ice oli niitä tyttöjä, jotka halveksivat vastakkaissen sukupuolen edustajaa ja kieltäytyivät pukeutumasta hameeseen, vaan sen sijaan leikkasivat hiuksensa lyhyiksi. Ei siis ollut suurikaan ihme, että tämän herätystekniikka oli niinkin julma.
”Rauhoitu Ice. Konoha ei karkaa minnekään, mutta ystäväsi karkaavat, jos kohtelet heitä tällä tavalla.” Gaara tuhahti ja ravisteli hiuksistaan vettä.
”Siinä tapauksessa hankkisin ystäviä, jotka ymmärtävät mitä ’aikainen lintu saa madon’ tarkoittaa.” Ice heitti takaisin ja lähti takaisin nuotiopaikkaa kohti, jossa koko muu ryhmä jo istui lähtövalmiina.

”Siru, olen sanonut sinulle jo monta kertaa saman asian. Minä en vain voi mennä Konohaan. Olen kuollut ja minun on selvillä sanoin kielletty menemästä sinne takaisin tai kuolen oikeasti.” Naruton ääni oli jo miltein epätoivoinen.
”Ja minä olen vastannut sinulle jo monta kertaa, että pidämme huolen, ettei sinua tunnisteta, ja jos tunnistetaankin, niin selviät vahingoittumattomana. Hyvä ihme mehän olemme sentään demoneita. Siru osasi olla hyvin vakuuttava ja tämä oli tottunut vastaamaan jankkaavien oppilaitten päähänpistoihin kärsivällisesti, sillä oli Irukan tavoin toiminut ninjakoulun opettaja hyvin pitkän ajan.
Gaara hymyili hieman vaivaantuneesti, nuotiopaikan ympäriltä kuuluvien hieman pilkallisten huomenten alkaessa sataa hänen ympärilleen.
Pojan onneksi ei kenelläkään heistä ollut muuta matkatavaraa, paitsi kevyt reppu ja jo aikaa sitten virttyneet vaatteet, joten matkaa päästiin jatkamaan, ilman pakkaamisesta syntyvää hälinää.

Sasuke astui ulos koulun tunkkaisesta ilmasta. Hän ei ollut näiden vuosien aikana pystynyt tajuamaan, ettei Naruto ollut kuollut, mutta toisaalta nyt hän ei pystynyt tajuamaan, että tämä oli elossa.
Miksi Tsunade oli antanut heidän surra näin kauan sanomatta mitään? Nainen oli sanonut selvin sanoin, ettei kukaan saanut lähteä nyt etsimään Narutoa, vaan tämä tulisi Konohaan kyllä aikanaan. Pitäisi vain odottaa. Sasuke inhosi ylitse kaiken odottamista, mutta tiesi itsekin, että Tsunade oli laittanut Sakuran ja Kakashin katsomaan hänen peräänsä silmä kovana.  

Muutaman päivän kuluttua jouninit kutsuttiin jälleen hokagen pitämään kokoukseen koululle.
Tällä kerralla ei ollut Tsunaden lisäksi järkyttynyttä tiimiä, vaan kaksi pientä lasta suloisina ja vilpittöminä lapsen kasvoineen.
Kun jouninit olivat asettuneet paikoilleen, ei Tsunade edes ehtinyt toivottaa ketään tervetulleeksi, vaan pieni vaaleahiuksinen tyttö vain yksinkertaisesti tokaisi asiansa, tumman, hieman vanhemman pojan seisoessa hiljaa tämän vieressä.
”Konohassa kuuluu juoruja, että tänne on tulossa kuusi demonia. Minä ja Shadow olemme tämän joukon jäseniä, mutta haluamme korjata virheenne. Täällä on tällä hetkellä viisi demonia ja Shadow on pelkkä sinettien tekijä ja lapsi. Minun ja muiden sisällä on demoni ja lupaamme, että jos meitä ei häiritä, vainota tai muulla tavoin kiusata ylimääräisellä seuralla, jota emme todellakaan kaipaa, Konohan ei tarvitse tuntea viiden demonin aiheuttamaa sekasortoa. Poistumme viikon sisällä, jos sopimus pitää myös teidän osaltanne.” Lapset lähtivät jo kävelemään levottomuuden alkaessa jo vallita luokkahuonetta, mutta tummahiuksinen poika ehti kuiskata jotain tytön korvaan ja ovelta kuului hetken kuluttua korkea lapsen huuto, joka sai jälleen salin hiljenemään.
”Tuota…Olisiko vielä mahdollista saada ilmainen yösija ja ehkä jopa ilmainen ruokailu?”

Naruto huokaisi kuuluvasti hupun alla, joka peitti tunnon tarkasti hänen kasvonsa. Tsunade halusi tarkistaa kaikkien heidän sinettinsä ja sitten majoittaa konohalaisten asuntoihin.
Hänen vuoronsa oli seuraavaksi, eikä kasvottomuutta sallittu. Tarkastukset olivat myös yksitellen, joten edes Siru ei ollut häntä pelastamassa.

Samalla kun Naruto kutsuttiin sisään, töykeästi työntämällä hokagen toimistoon, kaksi miestä astui sisään odotusaulaan tuijottaen vihaisesti toisiaan. Toisella pystyt mustat hiukset ja toisella samanväriset, mutta pitkät löysälle pompulalle kiinni selkään asti ulottuvat hiukset.
Molemmat istuivat rauhallisesti istumaan ja odottamaan, edes tervehtimättä toisiaan. Hyuga Neji ja Uchiha Sasuke eivät olleet ystäviä.

”Istuudu” Tsunade määräsi tiukasti, katsoen ulos huoneen ikkunasta. Naruto totteli vastahakoisesti ja loi pelokkaan katseen naisen selkään. Tapettaisiinko hänet todellakin tänne?
Tsunade kääntyi hitaasti ja katsoi sääliä tuntien miestä, jonka hupun sisältä kurkkaavat kasvot vaikuttivat yhä edelleen sen saman pienen pojan kasvoilta, jotka olivat aiheuttaneet hokagen monen vaalean hiuksen harmaantumisen.
”Meillä on ollut sinua ikävä Naruto. Et usko miten helpottuneita monet konoholaiset olivat, kun kerroin sinun olevan elossa.” Tsunade sanoi lempeästi, yrittäen saada pojan rauhoittumaan…täysin turhaan.
”Mitä sinä haluat?” Naruto kysyi hieman liian nopeasti.
Nainen kumartui ottamaan jotain pöydän laatikosta alkaen samalla puhua.
”Tämän oven ulkopuolella on kaksi miestä, jotka ovat eräällä lailla sidoksissa valintaasi.” Tsunade nosti pöydälle valokuvan ja konohanpannan. Valokuva oli vanhan tiimi seitsemän kuva, jonka Naruto tiesi löytävänsä Sasuken yöpöydältä. Niistä ajoista tuntui olevan niin kauan.
”Teimme sinusta äänestyksen jouninijen kesken. Vaihtoehtona yksi oli, että sinut tapettaisiin, kuten jo alun alkaen piti tapahtua. Toisena, että emme päästäisi sinua ja porukkaasi koko kylään. Kolmas vaihtoehto oli kaikkein suosituin. Saisit päättää jäätkö tänne vai lähdetkö takaisin toisten demoneiden kanssa kiertämään maailmaa.” Naruto oli pyörällä päästään. Mitä Tsunade oikein yritti selittää? Narutohan oli uhattu tappaa, jos hän tulisi uudestaan Konohaan.
Tsunade ei kuitenkaan antanut Narutolle paljoakaan aikaa sulatella asiaa, vaan jatkoi.  
”Jos jäisit tänne, yöpyisit aluksi Sasuken luona, kunnes saisimme sinulle kunnollisen asunnon. Katsoisimme miten olet kahdessa vuodessa kehittynyt ja voisiko sinut ylentää jouniniksi. Sinusta tulisi Uzumaki Naruto jälleen. Olen löytänyt vihdoin ja viimein tavan sitoa demonin takaisin ruumiiseen, joten ei ole mitään syytä miksi olisit vaaraksi kylälle.”
”Älä tee tästä vaikeampaa Tsunade. Minä en…” Naruto ei ehtinyt sanoa puolusteluaan loppuun, kun Tsunade alkoi käydä viimeistä kohtaa lävitse.
”Jos lähdet heidän mukaansa, pysyt Foxina. Kukaan ei ole huomaavinaan, että tuntee sinut. Olet Konohassa virallisena kuollut ja pysyt sellaisena. Oven ulkopuolella odottaa siinä tapauksessa Hyuga Neji ja yövyt hänen luonaan. Hän oli yksi niistä harvoista, joiden mielestä sinun piti kuolla.” Tsunade katsoi ensimmäisen kerran hupussa piilottelevia kasvoja kunnolla. ’Hän näyttää tosiaankin hieman eläimeltä.’ Tsunade mietti ja kipu kirpaisi hänen sisällään. Vaalea nainen ojensi kätensä ja hipaisi Naruton laihaa poskea.
”Sinä olet minulle kuin oma poika, Naruto. Minä haluan takaisin sen hymyilevän pojan, joka tahtoi hokageksi.” Naisen ääni oli melkein murtua. Oli hänen syytään, että Naruto näytti tuolta. Oli hänen syytään, että iloisen hymyn sijasta, tämän silmissä näkyi vain syvä suru.

Naruto tunsi naisen käden poskellaan. Se tuntui lohdulliselta, mutta samalla hirveältä. Miten houkuttelevalta tuntuisikaan jäädä Konohaan. Miten nautinnollista olisikaan herätä aamulla Sasuken vierestä ja kuulla tämän ivallinen huomenen toivotus. Kaikki mitä Tsunade sanoi, tuntui yksinkertaisen täydelliseltä.
Hetken päästä, Naruton päähän ilmestyi kuva Gaarasta leikkimässä Kittyn kanssa, Shadow tekemässä ensimmäistä kertaa sinettiä jännittynyt ilme kasvoillaan, Ice ja Siru tappelemassa siitä, miksi naisten ei pitänyt käyttää hametta ja kymmeniä muita kuvia heidän yhteisistä hetkistään.
Naruto nosti kätensä hitaasti kuvan ja konohanpannan päälle ja työnsi ne kauemmas itsestään.

”Olen pahoillani, mutta Uzumaki Naruto on kuollut"
_______________________________________________

Okei toinen osa valmis (Sain luvan kolmanteen, joten ei valituksia siitä kiitos!!) ja haluaisin kiittää tästä ystävääni Shadowia, joka antoi luvan käyttää nimimerkkiään. Kolmas osa tulossa ja Gaarapoju1: Jos kuvittelet, että minä noudattaisin aikarajojasi, sanoisin, ettet opi kovinkaan helposti läksyjäsi. (Kiitos, että annoit tehdä enemmän, kuin kaksi osaa. Tämän kirjoittaminen on ollut ihanaa!!) Olkaa kilttejä ja kommentoikaa sinne alas, että voisin kehittyä kirjoittajana tai tuntea ylpeyttä tästä ficistä.