’ajatus’
”repliikki”
**takauma**

                                     Kahdeksas luku

Meri myrskysi. Tietysti niin piti käydä heti, kun Kakashi oli päättänyt lähteä jahtaamaan Itachia. Kannelta kuului miehistön kiroilua. Kaikilla oli kylmä ja nälkä. He eivät olleet levänneet pitkään aikaan. Myrsky oli liian suuri. Piti tehdä tosissaan töitä, että vene pysyi pystyssä. Myös Kakashi paiski kunnolla töitä. Ruori meinasi riistäytyä hänen käsistään, mutta kapteeni piti pintansa. Sasuke piteli edelleen kompassia käsissään. Sen neula oli pysynyt aika lailla paikallaan. Se helpotti Kakashin työtä, koska hänellä oli täysi työ pitää laiva kurssissa.

Iruka katsoi taivaalle. Suuret vesipisarat tippuivat alas.
’Aivan kuin taivas itkisi’, Iruka ajatteli, heti sen jälkeen hän huomasi tulleensa paljon syvällisemmäksi Kakashin laivalle tultuaan.
”Iruka, näkyykö mitään uutta?” Kakashin huutoa oli vaikea kuulla myrskyn aiheuttaman melun takia.
”Ei, pelkkää vettä!” Iruka huusi takaisin ja näki etäisesti Kakashin nyökkäävän ymmärryksen merkiksi. Iruka oli laitettu tähystämään, kun ei hän vielä muutakaan osannut. Harmi vain että tähystäjän piti olla niin korkealla. Irukaa huimasi aina, kun hän vilkaisikin alas. Silti hän sinnitteli. ’Kaikilla tuolla alhaalla on paljon kamalampaa’, tuo ajatus piti Irukan pystyssä.

Sade ei tuntunut loppuvan koskaan. Vettä tuli aina vain enemmän.
”Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Kakashi kysyi lähinnä itseltään, mutta Sasuke oli päättänyt vastata.
”Ryöstänyt, kaapannut laivan ja orjan..” Sasuke olisi voinut jatkaa listaa äärettömiin, mutta kapteeni ei antanut mahdollisuutta.
”Selvä, tuli harvinaisen selväksi! Mutta ylensin Irukan orjasta miehistön jäseneksi”, Hän sanoi. Sasuke yritti selvästi ärsyttää häntä.
”Mutta kaappaus, mikä kaappaus”, tämä ei aikonut luovuttaa niin helpolla. Samaan aikaan, kun Kakashi pähkäili mitä sanoisi vastaan, Sasukea ihmetytti miksi hän edes ärsytti tätä?
’Olen ollut liikaa Naruton seurassa’, Miehen sisällä lämpeni mukavasti hänen muistaessaan oman pikku blondinsa. Tällä hetkellä tämä yritti auttaa Kibaa köysien kanssa. Naruto näytti todella seksikkäältä märkänä, kiskomassa köysiä. Pojan hiukset roikkuivat märkinä punavalko-raidallisen huivin alta. Valkoinen paita oli liimautunut ihoon kiinni. Sasuke nuoli poikaa katseellaan, kunnes käskevä ääni herätti hänet.
”Kuuleeko Sasuke? Mitä kompassi sanoo?” Kakashi oli saanut huutaa tovin, ennen kuin poika oli osoittanut edes jotain kuulemisen merkkejä.
”Ai joo. Se osoittaa edelleen suoraan eteenpäin”, Sasuke sanoi vilkaistuaan kompassia. Onneksi se ei ollut muuttanut suuntaansa, muuten hän olisi pulassa. Kakashi oli nimenomaan sanonut, että Sasuke ei saisi irrottaa katsettaan kompassista.

Pahin myrsky oli ohi. Vettä ei tullut enää kuin ripottelemalla. Kaikki olivat helpottuneita, sillä työt olisi paljon helpompi hoitaa kun vesi ei enää sotkenut näkyvyyttä.

Iruka oli saanut kavuta alas kannelle. Hänen tilalleen oli laitettu Neji, hän sattui olemaan laivan virallinen tähystäjä. Iruka oli helpottunut, tähystys ei todellakaan ollut hänen heiniään. Sen todisti äkkinäinen pahoinvointi.
”Miten vatsa jaksaa?” Kakashin äänestä saattoi kuulla pientä ivaa, mutta kyllä siitä erottui rippunen huoltakin. Iruka kohotti päänsä ja antoi hiustensa valahtaa takaisin kasvoille.
”Paremmin, nyt kun olen oksentanut puolet sisuskaluistani pihalle”, Irukan vastaus sai Kakashin nauramaan. Toinen osasi sitten olla iloinen tilanteessa kuin tilanteessa. Juuri sitä Kakashi Irukassa rakasti. Sitä, miten tämä osasi aina olla iloinen ja rauhallinen. Selvittää asiat puhumalla ja lohduttaa jos jokin oli hätänä. Sellainen on hänen oma, rakas Irukansa.

”Kapteeni! Laiva suoraan edessäpäin!” Neji huusi. Kakashi kääntyi laivan keulaan päin ja huomasi punamusta-purjeisen laivan suoraan edessäpäin.
”Se on Itachin laiva!” Kakashi huusi ja miehistöön tuli heti liikettä.
”Se on tuon saaren luona. Itachi miehistöineen on siis maissa!” Neji huusi ja lähti kipuamaan alas. Kakashi katsoi hermostuneena Sasukea, joka piteli kompassia lujasti nyrkissään. Pojan kasvot olivat vääntyneet keskittyneeseen ilmeeseen.
”No niin miehet! Kohta kohtaamme pahimman vihollisemme. Tappelusta tulee kova. Kukaan ei siis ota rommia!” Kakashin käsky tuli juuri ajoissa. Mizuki oli kohottanut pullon huulilleen, mutta laski sen närkästyneenä takaisin.
”Menemme saaren toiselle puolelle ja laskeudumme sitten maihin”, miehet tekivät mitä kapteeni käski.
”Niin, muistakaa myös, että Itachi on minun ja Sasuken”, kaikki nyökkäsivät ilmiselvästi helpottuneina siitä, että heidän ei tarvitsisi käydä Itachin kimppuun. Sasuke vilkaisi kapteenia ihmeissään. Hän oli luullut, että Kakashi haluaisi hoidella päävihollisen yksin.
”Pitäähän sinunkin kostosi saada”, Kakashi sanoi huomattuaan pojan kysyvän katseen. Sasuke hymyili pienesti vinoa hymyään. Nuori blondi juoksi heitä kohti, tai oikeastaan Sasukea kohti.
”Sasuke!” Tämä huusi ja hyppäsi kyseisen nuorukaisen kaulaan.
”Mitä nyt?” Naruton silmistä valui kyyneliä.
”Et sitten kuole siellä”, kyyneleet valuivat Sasuken rinnalle. Blondi painoi päänsä pojan olkapäätä vasten.
”En minä siellä kuole”, Sasuken ääni helpotti Naruton oloa hiukan. Onneksi hänellä oli Sasuke.
”No niin kyyhkyläiset, täällä pursuaa jo siirappia korvista. Päästäpäs se Sasuke menemään”, Kakashin ääni oli lempeä, mutta samalla käskevä. Naruto irrottautui Sasukesta antaen tälle vielä nopean suukon. Sasuken kasvot punoittivat lievästi. Nyt jokainen laivalla tiesi hänestä ja Narutosta. Mutta ei se heidän onneaan pilaisi.

”No niin, aika mennä”, Kakashi sanoi ja astui maihin. Kaikki miehet olivat jo rannalla laittamassa aseistustaan kuntoon.
”Kakashi”, Irukan ääni sai kapteenin polvet veteliksi.
”Niin?” Hänen suustaan pääsi enemmänkin nautinnollinen huokaus kuin kysymys. Iruka ei huomannut tätä, tai ei ollut huomaavinaan.
”Minä vain, että onnea ja ole varovainen”, Iruka takelteli punaisena. Kakashin kasvoille nousi lievä puna. Oliko Iruka tosissaan, kun huolehti hänestä?
”Kiitos kulta”, hän sanoi ja halasi Irukaa. Tämä muuttui aina vain punaisemmaksi. Kakashi halasi häntä. Sydän löi nopeaan, niin nopeaan että se olisi voinut hypätä rinnasta ylös ja tanssia cha-cha-chaita.

Ikuisuudelta tuntuneen hetken ajan he vain halasivat kuunnellen toistensa sydämen sykettä. Lopulta Kakashi päästi irti ja hyppäsi maihin. Iruka meni perässä ja otti itselleen pistoolin ja miekan.
”Ole varovainen niiden kanssa”, Kakashi varoitteli. Iruka nyökkäsi vastaukseksi.
’Nyt se on menoa, sanoi tyttö pojalle ja sitten mentiin’, Kakashin ajatukset olivat sekalaisia. Välillä pelotti, välillä nauratti. Vihdoin hän pääsisi kostamaan perheensä puolesta. Sasukella oli samanlaisia tuntemuksia kuin Kakashilla.
’Kosto on suloinen isoveli’, hän ajatteli ja lähti kohti metsää. Kakashi meni etunenään ja käski kaikkien seurata. He lähtivät etsimään Itachia miehistöineen.

Tässä tämä outo luku taas! ^o^   kommenttia kommenttia!! tää on varmaan kolmanneksi viimeinen osa, mutta en sano mitään varmaksi… saattaapi olla että tapahtuu vielä outoja juonenkäänteitä! sen näkee sitten.. siis kommenttia!!!