”Repliikki”
’ajatus’
**takauma*

Tässä Konoha on jonkinnäköinen pikku kaupunki, joka ei kyllä oo yhtään ”Naruto-Konoha” xD Että yrittäkää lukea ja kommentoida  
                                            

                                    Ensimmäinen luku

Mustahiuksinen poika käveli pitkin Konohan katua. Oli sumuinen aamu ja linnun laulua ei kuulunut. Muutama yksinäinen pyöräilijä kulki pojan ohitse. Muuten aamu oli tavallisen hiljainen.

Kaupungin koulu tuli näkyviin pienen mäen takaa. Poika katsoi sitä inhoten. Hän vihasi koulua, sen inhottavia oppilaita ja opettajia.
’Jos vain jotenkin voisin välttää tämän’, pojan ajatukset olivat turhia. Ei ollut mitään keinoa päästä pois. Niinpä taas kerran korppitukka käveli ankein ajatuksin koulua kohti.

Käytävät olivat täynnä melua. Oppilaat huusivat ja tönivät toisiaan.
”Sasuke-kun!” iloinen ääni tavoitti pojan tärykalvot.
’Voi ei’, hän ajatteli tunnistettuaan äänen. Pinkkitukkainen tyttö juoksi häntä kohti. Hän oli Sakura. Oikea maanvaiva. Sasuke vältteli häntä kuin ruttoa, mutta tyttö roikkui silti aina kannoilla.
”Jätä minut rauhaan”, Sasuke tuhahti kyllästyneenä. Sakura ei ottanut pojan puheita kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi jutusteluaan.
”Ihanaa nähdä sinut taas Sasuke-kun! Kaipasin sinua niin. Viikonloput ovat aivan liian pitkiä”, Sasuke pyöritti silmiään. Siinä tuli tavallinen maanantai-puhe. Tyttö oli niin kyllästyttävä. Sakuran huomaamatta, Sasuke pujahti lähimpään luokkahuoneeseen ja huokasi helpotuksesta.
’Vihdoin rauhassa’, ajatus tuli aivan liian aikaisin. Äkkiä hänen takaansa kuului korvia repivä hihitys.
”Huomenta Sasuke-kun!” ainakin kymmenen tyttöä kirkui hyvän aamun toivotuksensa. Sasuken silmät levisivät ja hän poistui liukkaasti paikalta. Fanitytöt alkoivat kirkua ja hihittää hysteerisesti.
”Hän on niin komea!” kaikki kiljuivat kuorossa. Pian sairaala sai kymmenen potilasta. Jokaisella oli verenhukka raivokkaasta nenäverenvuodosta johtuen.

Sasuke meni luokkaansa. Onneksi Sakura ja Ino olivat eri luokka-asteella. Hän itse oli aloittanut pari viikkoa sitten yhdeksännen luokan. Oli hänenkin luokallaan pari tyttöä, mutta he eivät fanittaneet häntä niin innokkaasti. Mutta vilkuilivat häntä aina silloin tällöin, tai tarjosivat lounasta. Sasuke ei kiinnittänyt tyttöihin mitään huomiota. He olivat hänelle täysin yhdentekeviä, aivan kuten kaikki muutkin koulun tytöt.

Poika etsi oman paikkansa luokassa, ja alkoi piirrellä jotain vihkoonsa. Töherreltyään aikansa Sasuke kyllästyi ja alkoi odottaa opettajan saapumista.

Hetken päästä kello soi ja luokka alkoi täyttyä. Hirveä meteli alkoi heti ja Sasuke joutui kestämään pulinaa yli viisi minuuttia, ennen kuin opettaja viitsi saapua paikalle. Saatuaan oppilaat hiljenemään hän aloitti läksyjen kuulustelun.

Oppilas toisensa jälkeen vastaili kysymyksiin, myös Sasuke. Hän oli todella lahjakas oppilas, vaikkei hän tunnilla koskaan viitannut, kokeet osoittivat väittämän todeksi. Joka kerta kun Sasuke sanoi jotain, luokan tytöt huokasivat ihastuksissaan. Opettaja mulkaisi heitä aina pahasti, mutta ei se auttanut ollenkaan. Sasuke vähät välitti. Täysin yhdentekevää.

Äkkiä luokan oven takaa kuului rytmikäs koputus. Opettaja käski Hinatan mennä avaamaan oven. Tyttö totteli. Hän oli ujo, eikä puhunut tunnilla juuri mitään. Avattuaan oven, sen takaa paljastui pirteä blondi. Tämä hymyili, vaikka oli jo puolisen tuntia myöhässä.
’Kuka tuo oikein on? En ole ennen nähnyt’, Sasuken kiinnostus heräsi. Opettaja oli mennyt karjumaan uudelle tulokkaalle. Sasuke mittaili tätä katseellaan.
’Hiukan hintelä, mutta on tuolla varmaan jonkinnäköiset lihakset’, ne olivat Sasuken ja Sain ajatukset. Sai oli kuuluisa niin hyvästä ulkonäöstäänkin, myös uskomattomasta sharmistaan. Sasuke vilkaisi tätä. Sai oli vääntänyt kasvonsa hurmaavimpaan hymyynsä, ja pari oppilasta pyörtyi ihastuksesta. Hymy oli selvästi tarkoitettu Narutolle. (opettaja oli juuri esitellyt hänet)
’Ei kai hän aio iskeä uutta tulokasta?’ pieni mustasukkaisuus poltteli Sasuken rinnassa. Hän ihmetteli sitä itsekin.
’Mitä minä muka tuosta välitän? Niin, ei minua kiinnosta tippaakaan’, se ei kuitenkaan ollut totta. Poika kiinnosti häntä enemmän kuin hän tahtoi myöntää.

”Voit valita itsellesi mieluisen paikan”, opettajan ääni herätti Sasuken ajatuksistaan. Poikahan oli tulossa suoraan häntä päin. Sasuke vilkaisi edessään olevaa pulpettia, se oli tyhjä. Niin, kukaan ei istunut siinä.
”Hei, minä olen Naruto”, iloinen ääni tavoitti Sasuken ja tämä käänsi yllättyneenä päänsä äänen suuntaan.
”Kyllä minä sen tiedän. opettaja esitteli sinut juuri äsken”, hän tokaisi ja sai lievän punan kohoamaan Naruton kasvoille.
”Niin joo... Mikä sinun nimesi oikein on?” Naruto takelsi nolona, tietäen että koko luokka oli kääntynyt katsomaan häntä.
”Sasuke”, poika murahti. Naruto istui nolona paikalleen. Heti ensimmäisenä päivänä hän onnistui nolaamaan itsensä alle viidessä minuutissa.

Kello soi tunnin päättymisen merkiksi. Naruto nousi paikaltaan ja teki lähtöä. Äkkiä hänen olkapäähänsä tartuttiin. Naruto kääntyi epävarmana ympäri ja huomasi tummahiuksisen pojan takanaan.
”Hei! Minä olen Kiba”, poika sanoi ja hymyili niin, että terävät kulmahampaat tulivat näkyviin. Naruto hymyili takaisin.
’Suloinen hymy, nuo huulet ovat niin lämpimän oloiset’, ajatteli Sasuke, joka oli juuri poistumassa luokasta. Äkkiä hän havahtui haaveistaan.
’Mitä helvettiä minä oikein ajattelen?!’ Sasuken ilme olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen. Naama punaisena hän lähti ulos luokasta ja kulki katse maahan luotuna eteenpäin käytävää.

Naruto ja Kiba kulkivat molemmat käytävää pitkin jutellen iloisesti.
”Missä sinun kaappisi muuten on?” Kiba kysyi yllättäen ja Naruto pysähtyi. Niin, missäköhän?
”En oikein tiedä…” Naruto oli pulassa. Hän ei ollut kerinnyt kysyä kaappinsa paikkaa rehtorilta aamulla, hänellä oli ollut liian kiire.
”Ei se mitään, sinullahan on kirjat tällä hetkellä laukussa?” Kiba sanoi ja taputti Narutoa selkään. Tämä hymyili heikosti.
”Niin, kysyn kaappiani ensi välitunnilla”, Naruto sanoi ja lähti kulkemaan eteenpäin valittaen siitä, miten koulukirjat painoivat repussa.

Sasuke oli mennyt vessaan kastelemaan naamansa.
’Narutolla ei ole suloista hymyä, Narutolla ei ole suloista hymyä..’ tuota samaa hän oli toistanut päässään koko välitunnin. Kello soi.
”Perkele”, Sasuke mutisi ja lähti ulos vessasta. Hänen päässään pyöri edelleen Naruton suloinen hymy.

Tässä minun uusi ficsi^^ Hohoo! tää on tämmönen lyhyt alotus, kun ne tiiä tykkäättekö vai ettekö. Minusta tästä ainakin on tulossa ihan mukiin menevää kamaa. Olen siis itse tyytyväinen^^ kommenttia, kommenttia<3