Iruka avasi kaapin oven ja hamuili lasia ensimmäiseltä hyllyltä, jolla ne yleensä olivat. Harmikseen hän kumminkin huomasi, ettei laseja ollut. Hän katsoi tiskikoneestakin, muttei löytänyt mitään. Kaikki astiat olivat tiskipöydällä siihen malliin, että jos niitä päin hengittikin, niin pinot kaatuivat.
Tietenkin Kakashi oli unohtanut oman tiskivuoronsa.
Iruka katsoi likaisia astioita ja ajatteli: ’Siitä lähtien, kun Kakashi oli tuonut sen koiran, hän ei ole viettänyt yhtä paljon aikaa minun kanssani… Ei! Minä en ole mustasukkainen koiralle. Etenkään Kakashista.’
Iruka pudisti päätään ja huokasi. Takaisin lasin etsintään.

Kun Iruka oli tutkinut lähes joka kaapin ja komeron, niin jäi vain yksi paikka. Kaappien ylin hylly.
Ylimpään hyllyyn jos halusi päästä käsiksi, niin piti kiivetä työpöydälle.
Iruka raahasi nopeasti tuolin ja kiipesi sen kautta pöydälle. Iruka avasi kaapin (ja teki ultra-super-über-siistin väistöliikkeen, ettei tippunut alas väistäessään ovea) ja katsoi hyllyä.
Ylimmällä hyllyllä oli vain muutama lautanen (jotka näkönsä puolesta sopivat lastenkemuille), yksi lasi ja pieni laatikko.
Ensin Iruka oli ottamassa vain lasin, mutta hetken mietittyään hän otti laatikonkin, uteliaana sen sisällöstä.

Iruka kyyristyi ensin laskemaan esineet käsistään pöydälle ja laskeutui itse sitten tuolia taas apuna käyttäen.
Ollessaan jälleen kerran turvallisesti maan kamaralla, Iruka otti lasin käteensä ja tutki sitä. Hetken analysoimisen jälkeen hän päätti huuhtaista sen. Ties kuinka kauan se olisi ollut siellä.

Kun Iruka oli saanut janonsa sammutettua, hän katsoi laatikkoa.
Ehkä hänen ei pitäisikään katsoa laatikon sisälle. Sehän oli Kakashin henkilökohtainen tavara. Niin, siellä voisi olla vaikka jotain noloa, mikä ei ikinä saisi tulla julki maailmalle.
...
Sitä paremmalla syyllä!

Malttamattomana Iruka otti laatikon käsiinsä ja oli avaamassa sitä, kun hän kuuli tassutusta keittiön oven suunnalta. Pakkun oli kaiketi herännyt tuolin raahaamisesta tulleesta äänestä.

Iruka sysäsi nopeasti laatikon käsistään pöydälle. Pakkun käveli hänen luokseen laiskasti (oletettavasti puoliunessa vieläkin) ja nosti katseensa ylös Irukan kasvoihin, joista paistoi selvästi, että hän oli juuri tekemässä jotain ei-niin-suositeltavaa kuin toisten tavaroihin kajoaminen.

Iruka olisi voinut vaikka vannoa, että oli nähnyt syyttävän ilmeen koiran naamassa.
Sitä hän ei kumminkaan saanut ikinä tietää, sillä heti sen jälkeen Pakkun kääntyi kävelemään takaisin uinumaan.

Iruka katsoi hetken hiljaa Pakkunin perään.

Se oli se lyhyt hetki…

…ennen kuin hän otti taas laatikon käteensä.

Iruka avasi laatikon ja ravisti kaiken sisällön pöydälle. Pöydälle tippui puolitusina valokuvia.
Iruka otti yhden valokuvista käteensä. ’Mielenkiintoista…’

---Nyt katsomme, mitä Kakashi oli tehnyt sen päivän aikana---

”Älä viitsi~! Nyt sinä tulet mukaan, etkä voi sille mitään!” Asuma sanoi ties monennen kerran sinä koulupäivänä. Ja vastauskin oli sama: ”Viimeisen kerran Asuma ja Gai: Minä EN lähde kanssanne juomaan jonnekin baariin, okei?!”
Siinä vaiheessa Gai aloitti taivuttelunsa.
”Mutta Rakas Viholliseni! Sinunkin täytyy vahvistaa Nuoruuden Voimiasi juomalla silloin tällöin Jalojen Ystäviesi kanssa.”
Kakashi ja Asuma tuijottivat Gaita hetken hiljaa. Hiljaisuuden rikkoi Asuma jatkamalla taas taivutteluaan: ”Niinpä…kai? Sinun pitää välillä tuulettua! Siitä on jo kauan, kun olet viimeksi ollut kanssamme ulkona.”
Kakashi sekoitti hopeisia hiuksiaan. Tämäpä pulmallista. Kotona odotti hänen elämänsä tärkeimmät elävät, mutta toisaalta hän piti myös ystävistään ja oluesta.
”No hyvä on. Vien vain repun koulun jälkeen kotiin ja kerron Irukalle, minne-”
”Etkä, vaan mennään suoraan koulusta. Ei hänen tarvitse olla perillä kaikesta tekemisestäsi”, Asuma keskeytti Kakashin. Kakashin vastaus jäi äänekkään koulun kellon pärinän alle.


Koulun jälkeen he menivät baariin.

Kun he astuivat sisään, Kakashin sieraimiin tunki vahva tupakan haju, joka ei oikein tuoksunut miellyttävältä. Kakashi oli jo hetken menossa takaisin kotiin, kun Gai veti hänet mukaansa pöytään.

Kun aika kului, niin Gai (pienessä hiprakassa jo tietenkin) päätti haastaa Kakashin juomiskisaan. Kakashi oli kieltäytymässä, mutta silloin Asuma kuulutti kaikille, että he pitäisivät kisan, eikä Kakashi tahtonut olla tunnelman pilaaja.

Ihmiset kerääntyivät ympärille ja juomat laskettiin eteen. Kannustushuudot raikuivat ja lähtömerkki annettiin.
Kakashi tiesi, ettei voisi voittaa, mutta mitä sitten? Ihmiset olivat innoissaan ja ostivat juomat, jotka kisan aikana kurkkuun kaatuivat. Kaikilla oli hauskaa, etenkin Kakashilla, joka hävisi selvästi Gaille.

Kisan jälkeen Kakashi riensi vessaan oksentamaan sisälmyksiään ulos. Asuma tuli perässä auttamaan.

Kakashi, joka ei jaksanut mennä pöntölle asti, oksensi täyttä häkää lavuaariin ja Asuma katsoi vieressä, estäen itseään oksentamasta näyn takia. ”Ei sinun *oksennusta* Asuma tarvitse katsoa”, Kakashi sanoi ja oksensi kesken lauseen. Taaksepäin kavahtanut Asuma vastasi: ”Vahdin vain, ettet karkaa kotiin nyt, kun hauska vasta alkaa.”
”Hauska? Minä en näe mitään hauskaa siinä, että oksensin juuri aamiaiseni, jonka Iruka oli minulle tehnyt, ulos!” Kakashi huusi ystävälleen, ”Sitä paitsi Iruka huolestuu, jos en tule ajoissa ja--”
”Iruka, Iruka, Iruka! Et sinä muusta puhukaan nykyään. Eikä se vielä mitään, mutta kun puhut hänestä kuin elämäsi rakkaudesta.”
Kakashi oli sanomassa vastaan, kun Gai saapui äänekkäästi heidän luokseen.
”Se oli Mahtava Taistelu, Rakas Viholliseni!” Gai kailotti niin, että koko vessa raikui.
”Hei Gai, eikö niin, että Kakashi on käyttäytynyt oudosti?” Asuma kysyi Gailta vahvistaakseen sanansa.
”Minun Rakas Viholliseni on löytänyt Nuoren Rakkauden Voiman”, Gai riemuitsi.
”Ihan tosi?” Asuma uteli.
”Kyllä. Hän kertoi tuntemuksistaan minulle syntymäpäivillään.”
”Hei! En minä sanonut suoraan, että rakastan ketään!” Kakashi puuttui keskusteluun.
”Mutta eleesi kertoivat kaiken”, Gai sanoi suureleisesti.
”Joten kuka hän on?” Asuma uteli.
”Ei kuulu sinulle”, Kakashi murahti vastaukseksi.
”Älä viitsi! Olemme parhaat kaverisi. Kyllä voit luottaa meihin”, Asuma yritti vakuutella.
Kakashi katsoi toista epäuskoisena.
”Oikeasti! Lupaan, etten polta viikkoon, jos kerron kellekään”, Asuma antoi ’pyhän’ lupauksen.
”Olet antanut saman lupauksen Kurenaille varmaan tuhat kertaa.”
”Eh.”
”Niinpä.”
”Mutta nyt minä pidän sen. Kerro~!”
”…”
”Annamme sinulle Pyhät Lupauksemme, jos kerrot meille Rakkautesi kohteen, Rakas Vihollinen.”
”Jos lupaatte, ettette huuda kauhusta tai naura.”
”…”
”No?”
”Joo, tietenkin!”
”… En oikein luota--”
”Kyllä luotat! Kerro nyt!”
”Hyvä on”, Kakashi lopulta myöntyi ja huokaisi, ”miten minä nyt tämän muotoilisin. No sanotaan vaikka näin: Asuma oli oikeassa siinä Iruka-jutussa.”

~hiljaisuus~

”Minä pidän Irukasta. Paljon.”

~kiusallinen hiljaisuus~

Asuma rikkoi hiljaisuuden selvittämällä kurkkuaan ja sanomalla sitten: ”No. Onnea.”
Gai alkoi pauhata Kakashille kuinka hänen ’Nuori Rakkautensa Kukoisti’.
”Äh, Gai! Ole hiljaa, päähän sattuu!” Kakashi valitti ja nojasi taas lavuaariin kyynärpäillään.
”Arvaa mikä auttaa siihen?” Asuma sanoi ja liikkui vessan ovelle, ”juominen!”

---


Kuului kilinää, kun avaimet ties monennen kerran putosivat hiekkaiselle käytävän lattialle. Sitä seurasi pitkä letka sanoja jotka olisivat saaneet kenen tahansa niskavillat pystyyn.

Iruka katsoi ovea neutraalina, tuntematta pienintäkään halua avata toiselle itse ovi. Mitä itse kirosi niin, että naapurirakennuskin kuulisi. Oli varmaan aivan kännissä muutenkin.

Iruka heräsi katkerista ajatuksistaan, kun Pakkun oli alkanut ulista oven edessä. Koira kävi makaamaan oven eteen ja katsoi Irukaa vaativasti.

Iruka käveli liiankin hitaasti eteiseen ja avasi oven. Pakkun väisti tyytyväisenä aukenevan oven tieltä ja meni vastaanottamaan omistajaansa.

Kakashi käveli huojuvilla askelilla kiitollisena sisään. Iruka loi toiseen nopean silmäyksen ja huomasi, että toisella ei ollut mukana reppuaan. Iruka kysyi tätä toiselta, joka mietti hetken ja vastasi sitten takellellen, että oli jättänyt tämän (vähemmän juopuneen) Asuman huomaan. Iruka pyöritti silmiään.

”Ääliö, odota! Jos kaadut, niin menee muutakin rikki, kuin muutama maljakko”, Iruka huolehti Kakashista, joka yritti matkata olohuoneeseen ilman seinän apua.

Iruka nosti Kakashin käden niskansa taakse ja kieritti oman kätensä Kakashin käden alta tämän ympärille. Hän talutti Kakashia huoneeseensa. Kakashi kumminkin pisti vastaan (kun umpikännissä nyt oli >.>) ja sanoi kovaa vastalauseensa: ”Ei minua nukuta~a! Katsotaan mieluummin telkkaria!”
Iruka yritti ensin suostutella toista, mutta kun Iruka kuuli toisen kuorsaavan hiljaa, hänen kärsivällisyytensä loppui. Hän oli juuri työntämässä Kakashin huoneeseensa, kun hän sai tutustua maan painovoiman haittapuoliin. Hän kompastui jalkasotkuun ja kaatui taaksepäin ja veti Kakashin mukanaan.

Siinä hän oli, parin metrin päässä Kakashin huoneesta, kyseisen henkilön alla.

Kakashi oli herännyt kaatumiseen ja nosti päätään ja katsoi ympärilleen. Sitten Kakashi painoi päänsä Irukan olalle ja kuiskasi: ”En minä tahdokaan katsoa telkkaria. Jäädään vain tähän.”
Iruka älähti. Oliko hän juuri kuullut oikein?
”Kakashi. Pois. Päältäni. HETI!” Iruka huusi naama punaisena.
Toinen ei reagoinut mitenkään muuten, kuin kiertämällä kätensä Irukan ympärille tiukasti. Irukan naama alkoi lähetä epäterveen punaista väriä, eikä asiaa auttanut Pakkun, joka tuli ja käpertyi heidän viereensä nukkumaan.