Kuoleman rajamailla 5


' = puhe
" = ajatus / Naruton ja Kyubin puhe
* = takauma

Joo ajattelin kirjoittaa välillä tätä fiksiä, kun ei tuon toisen kirjoittaminen oikein onnistu. ^^' Viimekertaisesta luvusta on aikaa, joten suosittelen aiempien osien lukemista, muuten ei tässä pysy kärryillä. ^^ (Jouduin itsekkin lukemaan ne... -___-') Yritin kyllä laittaa tähän lukuun vähän kertausta...


------
Pätkä edellisestä.


Astuessaan sairaalahuoneen sisälle Sasuke joutui siristelemään silmiään hetken, sillä verhot oli vedetty pois ikkunan edestä ja aurinko pääsi vapaasti huoneeseen. Ikkunalaudalla oli useita kukka-asetelmia ja yöpöydällä lukuisia kortteja erillaisine toivotuksineen. Oikealla seinustalla valkoisessa sairaalavuoteessa makasi vaaleahiuksinen nuori mies. Auringon säteet leikittelivät hänen kasvoillaan ja ikkunasta puhaltava kesätuuli hänen hiuksillaan. Kauniimpaa näkyä ei Jounin ollut eläessään nähnyt. Naruto näytti nukkuvalta enkeliltä.
------

Sasuke asteli sängyn viereen hitaasti, kuin varoen ettei herättäisi toista. 'Naruto... Miten pitkään sinä meinaat nukkua? Sinä olet Hokage, kylä tarvitsee sinua..', Sasuke puheli hiljaa ja istuutui sängyn viereen tuolille. Naruto oli ollut koomassa jo miltein kuukauden, eikä osoittanut minkäänlaisia heräämisen merkkejä. Lääkintäninjat arvelivat Orochimarun miekassa olleen jonkinlaista myrkkyä joka ajoi uhrin koomaan, kukaan ei tosin tietänyt tätä varmaksi.


Sasuke otti blondin käden omaansa ja silitteli tämän kultaisia hiuksia, katsellen surullisena rakkaansa elottomia kasvoja. Yleensä Naruto hymyili aina, hymyili vaikka tilanne olisi toivoton. Nyt hänen kasvonsa lepäsivät tyyninä ja kolkkoina. Tummahiuksinen tunsi pistoksen rinnassaan nähdessään blondin tässä kunnossa, sekä syyllisyyden tunteesta.
Naruto oli pelastanut hänet ja vajonnut tämän vuoksi koomaan... 'Usuratonkachi... Miksi et herää? Mitä minä nyt teen? Konoha tuntuu harmaalta ja elottomalta paikalta ilman sinua..', Sasuke kuiskasi ja pyyhkäisi nopeasti poskelle karanneen kyyneleen.


Kenenkään tietämättä Naruto kamppaili ulospääsystä paikassa, johon Kyubi oli lukittuna. Hänen sisimmästään. "Kyubi... Miksi näytit tuon muiston?", Hokage kysyi yrittäessään pitää äänensä vakaana. Muisto illasta, jolloin hän ja Sasuke olivat taistelleet kahden patsaan reunustamalla vesiputouksella näkyi edelleen mustassa pyörteessä.
Vesi putoili tasaiseen tahtiin jossain kaukana synkässä viemäriä muistuttavassa paikassa, jonka lattialla Naruto makasi.
Hän saattoi nähdä sivusilmällään Kyubin kiertävän verkkaisesti ympyrää häkissään. Punertava pimeys nieli osan sen hännistä, jotka vilahtelivat soihtujen valossa Kyubin heiluttaessa niitä.


"Tuo muisto estää sinua lähtemästä täältä ja heräämästä koomasta. Kipu jonka tunnet yrittäessäsi nousta, se johtuu tästä muistosta.", Kyubi selitti matalasti muristen ja kävi makuulleen aivan Naruton viereen. Vain kalterit ja pari metriä erottivat heidät. "Jos todella tahdot palata, sinun on joko unohdettava tämä, tai korvattava se jollain voimakkaammalla muistolla. Muutoin jäät siihen kunnes sairaalassa makaava ruumiisi kuolee, jolloin sielu pääsee vapaaksi."


"Mitä sanoit?", Kyubi kysyi ja nosti päänsä tassujensa päältä. Naruto oli sopertanut jotain hiljaa, ettei edes Kyubi kuullut. "En voi uhohtaa! En kykene unohtamaan Sasuken katsetta, sanoja tai tekoja..", Naruto huudahti itku kurkussa. "En kykene unohtamaan, vaikka haluankin... Rakastin häntä jo silloin, en tahtonut hänen lähtevän. Sasuke.. Sasuke sanoi vihaavansa minua, tahtovansa tappaa minut! Vasta myöhemmin sain tietää, että Uchiha klaanin jäsen saa surmattuaan parhaan ystävänsä Mangekyou Sharinganin. Hän tahtoi Mangekyoun tappaakseen Itachin, saadakseen kostonsa. Uskoin pitkään hänen vihanneen minua tosissaan, se söi minua sisältä päin..."


Kyubi katseli hiljaa kyyneliä vastaan kamppailevaa nuorta miestä. Vaikka Kyubi olikin demoni ja vaikka hän olikin tappanut enempää miettimättä naisia ja lapsia, kokonaisia kyliä. Naruton näkeminen niin toivottomana sai aikaan kiristävän tunteen demoninkin sisimmässä. "Sasuke rakastaa sinua. Etkö muista? Hän sanoi niin juuri ennen kuin vaivuit koomaan.
Musta pyörre sameni hetkeksi ja siihen ilmestyi kuvajainen Sasukesta. "Kun heräät, sinun pitää puhua hänen kanssaan siitä illasta.", Kyubi rohkaisi miltein lempeällä äänensävyllä ja pyyhki Naruton kasvoille valuneet kyyneleet pois hännällään. Blondi tunsi olonsa helpottuneemmaksi ja nojasi kasvojaan Kyubin häntään. Se tuntui pehmeämmältä kuin pumpuli ja huokui lämpöä. "Nouse nyt ylös, sinä pystyt siihen.", Kyubi kuiskasi ja tönäisi Narutoa lempeästi toisella hännällään.


Hokage hymyili hieman ja nousi hitaasti kyynerpäidensä varaan. Liikkuminen sattui yhä, muttei niin paljon kuin ennen. Kyubi tarjosi häntänsä tueksi, jonka ansiosta Naruto pääsi istualleen ja hymyili nyt aidosti demoniketulle. "Kiitos."
"Mene nyt, Sasuke odotaa sinua.", Kyubi hymähti tavoitellen hymyntapaista ja huitaisi mustaa pyörrettä hännällään. Pyörre muuttui taas valkoiseksi ja siihen ilmestyi kuva Sasukesta silittelemässä blondin hiuksia sairaalassa.


Naruto katseli kuvajaista hieman epävarmana, mutta tunsi tuuppauksen selässään ja hymyili. "Kyubi... Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Tämä on aika kolkko paikka.. Kun lähden, etkö sinä jää yksin?", Naruto kyseli hiljaa kuiskaten.
Kyubi ei voinut uskoa korviaan, blondi oli huolissaan hänen voinnistaan! "En tunne oloani yksinäiseksi.. Välillä seurailen sinun puuhiasi ja naureskelen itsekseni toilailuillesi. Sinun ansiostasi en ole yksinäinen.", Kyubi naurahti ja hymyili blondille. "Kosketa pyörrettä niin heräät."
Naruto nyökkäsi ja nousi seisomaan Kyubin hännän avustuksella. Hitaasti Hokage kurotti kättään kohti pyörrettä. Se tuntui nestemäiseltä, mutta oli miltein kiinteää ainetta. Kuin elohopea. Naruto tunsi kiskaisun kädessään ja kirkas valo välkähti. Kyubi katseli hetken pyörrettä, jossa näkyi nyt liikettä. Sasuke oli pompannut ylös ja piti yhä Naruton kättä omassaan. Blondin sormet liikkuivat. "Hokage on jälleen omiensa parissa..", Kyubi hymähti ja sulki pyörteen hännän heilautuksella.


Naruto tunsi lämmön palaavan hiljalleen ruumiiseensa ja uskaltautui liikauttamaan sormiaan uudelleen. 'Naruto! Oletko hereillä?' Sasuken ääni tuntui kantautuvan aution käytävän toisesta päästä, mutta blondin kuulo palautui hiljalleen normaaliksi. Sasuke kyseli hänen vointiaan ja vastasi käden rutistukseen hellästi. Blondi tunsi itsensä uskomattoman väsyneeksi ja pienen ponnistelun jälkeen hän avasi silmänsä raolleen.
Ensin kaikki näytti sumuiselta ja epäselvältä, mutta pian näkö tarkentui ja Sasuken kasvot näkyivät selvinä. 'Tajuatko sinä usuratonkachi, että olit koomassa miltein kuukauden! Jotkut vaativat jo uuden Hokagen valitsemista!' 'Ole hiljaa teme. Hereillä ollaan ja pienen treenin jälkeen loisto kunnossa.', Naruto sai sammallettua kurkku käheänä ja tavoitteli hymyä huulilleen.


'Sasuke... Minun pitää kysyä sinulta jotain..', Blondi kuiskasi hiljaa nyt totisena. 'Sinä iltana kun lähdit Orachimarun luo. Taistellessamme sanoit vihaavasi minua...'
Korppihiuksinen tunsi kylmän väreen selässään tajutessaan että nyt oli se hetki, jolloin tästä pitäisi puhua. Sasuke huokaisi hiljaa ja keräsi rohkeutta hetken. 'Naruto.. En koskaan tahtonut lähteä. Mutta kostoni Itachille ajoi minut tekemään jotain, josta en ole ylpeä. En koskaan tahtonut surmata sinua. Mutta en tahtonut sinun etsivän minua, jolloin minun piti katkaista meitä yhdistävä side. Sanoin vihaavani sinua siinä toivossa että sinä alkaisit vihata minua, etkä lähtisi perääni. Ja kun iskin Chidorin lävitsesi tiesin ettet kuolisi Kyubin ansiosta.', Sasuke selitti vaikeana ja yritti tavoittaa blondin katsetta.


'..Et siis koskaan vihannut minua?', Blondi kysyi hiljaa, mutta jo hieman iloisemmin. 'En. En koskaan vihannut sinua. Rakastin jo silloin.', Jounin kuiskasi lempeästi ja nojautui suukottamaan ällistynyttä Hokagea. '..Rakastan nytkin ja tulen aina rakastamaan.' Naruto ei voinut enää pidätellä hymyä, joka pääsi valloilleen näiden sanojen ansiosta.
Sasuke vastasi tähän uudella suukolla ja oli iloinen nähtyään viimein tämän kaivatun hymyn, jonka vain Naruto taisi. 'Minä käyn hakemassa Sakuran. Hänen pitää tutkia sinut ennen juhlia.' 'Mitä juhlia!? Onko Konohassa juhlat ilman että minulle kerrottiin?', Hokage huudahti närkästyneenä. 'Totakai Konohassa juhlitaan Hokagen paranemista usuratonkachi!', Sasuke naurahti ja katosi sairaalan käytävälle. "Ainiin.. Minähän olen Hokage.", Blondi ajatteli ja virnisti itsekseen.
---


Iruka heräsi säpsähtäen ja tähyili unisena ympärilleen. "Olin varma että kuulin Naruton nauravan jossain.." Brunetti oli nukahtanut opettajan pöydälleen korjatessaan kokeita, joka näkyi painaumina hänen kasvoissaan. "Taasko nukuin kynä poskeni alla?", Iruka harmitteli tunnustellessaan kynän muotoista painaumaa poskessaan. "No nyt kun heräsin voisin käydä sairaalassa katsomassa Narutoa."


Iruka ei ollut kuullut Kakashin saapumista ja oli pudottaa kirjapinon jalalleen kuullessaan pirteän tervehdyksen ikkunalta. 'Yo!' 'Ääk! Kakashi ei saa säikytellä!'
Vanhempi mies tyytyi hyppäämään sisälle luokkaan ja kaappaamaan brunetin pitkään suudelmaan. 'Minne olet menossa? Voisin tulla mukaasi.', Kakashi kysyi kuin ei olisi mitään tehnytkään. 'Sairaalaan. Näin oudon unen jossa Naruto oli vielä minun oppilaanani. Hän heitti minua kumilla ja jahtasin häntä sairaalalle asti. Kuulin hänen nauravan ennenkuin heräsin. 'Sitten hän on herännyt koomasta!', Kakashi huudahti kaapaten brunetin käsivarsilleen ja hyppäsi ulos ikkunasta.


Iruka juoksi sairaalan käytävillä määrätietoisesti Kakashi kannoillaan. "Jos hän tosiaan on herännyt niin minä alan periä maksua ennustamisesta!" Kaksikko pysähtyi Naruton huoneeseen vievälle ovelle tasaamaan hengitystään. Iruka oli juuri avaamassa ovea, mutta Kakashi tempaisi hänet kauemmas. Ovi lennähti, tai pikemminkin räjähti auki ja käytävälle pirstoutui yöpöytä kukkamaljakoineen.
Käytävälle kaikui epäilemättä Sakuran korotettu ääni. 'Naruto! Minä lupasin motata sinua niin että tuntuu kun heräät. Ja sen myös teen!' Kakashi nyökkäsi Irukalle ja astui huoneeseen brunetti kannoillaan.


Näky oli kerrassaan koominen. Sairaalapukuinen Naruto oli hypännyt Sasuken käsivarsille ja yritti ilmeisesti hautautua tämän paitaan samalla kun Sasuke yritti epätoivoisesti pitää raivoavaa Sakuraa erossa Narutosta toisella jalallaan. Kakashi repesi nauruun ja Iruka jäi paikoilleen toinen kulmakarva nykien kuin shokissa.
Tässä vaiheessa paikalle rynnistivät myös Gai-sensei entisen tiiminsä kanssa. Neji ja Tenten saivat taltutettua Sakuran ja Lee hyppäsi halaamaan Narutoa samalla kyynelehtien kuin vesiputous. Gai taas toljotti kummissaan lattialla räkättävää Kakashia. Melu oli houkutellut paikalle Tsunade-saman, joka nykyään vastasi Konohan sairaalasta. 'HILJAA! Minun sairaalassani ei suvaita tällaista mekastusta!', Hän huusi ja sai kaikki pysähtymään paikoilleen.


'Hokage-sama on näköjään herännyt. Arvelinkin ettei kukaan muu voi saada tällaista sekasortoa aikaan.', Tsunade päivitteli ja marssi pelottavasti hiljaisuuden vallitessa kohti Sasukea, joka piteli edelleen Narutoa käsivarsillaan. Tsunade tutkaili blondia hetken ja napasi sitten kuin kissan niskasta ja retuutti sängylle. 'Sakura oli näemmä enemmän kiinnostunut mottaamaan sinua kuin tarkastamaan tilaasi.', Nainen mutisi itsekseen kun testasi blondin refleksejä ja katseli tämän silmiä pikkuisen taskulampun kanssa.


'Kokeileppa kävellä. Siihenkin pitää totutella näin pitkän ajan jälkeen.'
Naruto nyökkäsi ja nousi ylös ottaen ensimmäisen hieman huojuvan askeleen. 'Kyllä tämä onnistuu, mutta jalat tuntuvat puutuneilta.', Blondi tiedotti ja oli horjahtaa nurin. 'Se menee ohi. Muuten olet terve, joten voit lähteä sairaalasta. Minä hoidan Hokagen velvollisuudet vielä vähän aikaa niin sinä saat pitää lomaa.',Tsunade selosti samalla kun kirjoitti jotain muistikirjaansa ja katosi käytävälle. Tsunaden lähdettyä tilanteen jännittyneisyys laukesi ja Irukakin toipui jo shokistaan.


'Kakashi herranjestas nouse ylös sieltä lattialta!', Brunetti tiuskaisi ennen kuin meni halaamaan Narutoa. 'Näin unta sinusta ja Kakashi päätteli että olet herännyt.' 'No se selittää kynän muotoisen painauman poskestasi!', Blondi naurahti ja virnisti kettumaisesti. 'Ei voi olla. Vieläkö se on siinä?', Iruka punastui ja tunnusteli poskeaan. 'Iruka-sensei ei taida enää ollakkaan niin nuori ja innokas opettaja, kun joskus tapasi olla. Nukkua nyt kesken työn!', Gai puhkesi pälättämään ja sai Kakashilta ruman mulkaisun. 'Eikös sinulla ole missio hoidettavana?', Hopeahiuksinen sutkautti ja meni pörröttämään entisen oppilaansa blondeja hiuksia.
'Eikä!? Unohdin tyystin! Pidä vauhtia Lee, nyt meidän täytyy juosta kolme kertaa nopeammin!', Gai karjaisi ja katosi huoneesta Lee kannoillaan pölypilven saattelemana. Neji ja Tenten tyytyivät nyökkäämään hillitysti ja lähtivät hekin.


'Minun pitäisi varmaan pukea ja mennä hoitamaan Hokagen velvollisuuksia. En missään nimessä anna Tsunaden stressaantua enempää tai hän vielä listii jonkun.', Naruto huokaisi ja läpsäisi Kakashin käden hiuksistaan. Iruka hymyili lyhyesti ja nappasi Kakashin mukaansa.
---


Sakura mulkaisi ja mottasi Narutoa ohikulkiessaan ja Sasuke tietenkin joutui elvyttämään tätä. 'Aijaijaii~! Sakura on näköjään entistäkin väkivaltaisempi.', Naruto ruikutti päätään pidellen ja sai Sasuken tyrskähtämään. 'Onko se nyt niin hauskaa kun toisella on luultavasti kallonmurtuma!?' 'En minä sitä, näytit vain niin söpöltä usuratonkachi.' Siinä vaiheessa blondin ilme oli enemmän kuin järkyttynyt. Sasuke sanoi "söpö" sanan ja liitti sen vielä Narutoon, nyt se ei ollut terve.


'Mitä sä hourit teme? Ei miestä voi sanoa söpöksi!' 'Miten niin hourin? Et voi kieltää, ettetkö olisi söpö välillä.', Sasuke mumisi nyt hieman punastuen ja yritti peittää sitä kääntämällä kasvonsa ikkunaan päin. Naruto sai mestari-idean, jolla kostaisi söpöksi sanomisen. Tämä pisti kaikki ninja taitonsa peliin ja hiippaili aivan Sasuken taakse. Korppi ei tietenkään huomannut tätä, kun oli keskittynyt punastumisensa piilottelemiseen. Vasta nipistys persauksissa sai verisuonen kohoamaan tämän ohimolle. 'NARUTO!!!', Kuumaverinen Uchiha karjaisi ja pinkaisi blondin perään.


Naruto ei tosin ollut huomioinut suunnitelmassaan pakenemis seikkaa, hänhän ei kyennyt kävelemään kunnolla ja saati sitten juoksemaan. Sasuke siis sai hänet kiinni ilman suurempaa takaa-ajoa ja kaatoi tämän sängylle alleen. 'Umm.. Saske hei, sinullapa on kauniit silmät.', Hokage sopersi hermostuneesti pieni virne naamallaan tuijottaessaan suoraan Sharinganeihin. 'Anti olla laitimmainen kerta.', Sasuke murisi matalasti kuin eläin blondin korvan vieressä. 'He-Hei eipäs nyt pillastuta. Minä olen sentään Hokage!'


Sasuke oli sillä hetkellä enemmän kuin ärsyyntynyt ja tahtoi tietenkin kostaa takamukseensa kajoamisen. Korppi suorastaan nautti, kun Naruto sopersi jotain Hokagena olemisesta ja yritti vaivihkaa hivuttautua pois sängyn ja murhan himoisen Jouninin välistä. 'Stop siihen paikkaan.' 'Okei.', blondi vinkaisi ja lakkasi kiemurtelemasta.
Naruton sairaalakaapu oli siinä kaikessa rytäkässä noussut hieman polven yläpuolelle ja paljasti sileän, ruskettuneen ja naisellisen reiden, jonka Sasukekin huomasi ilokseen.
'No mutta, ajeletko sinä sääresi kuin nainen?', Tummahiuksinen kehräsi pirullisesti sivellessään reiden sisäpintaa. 'No en missään nimessä! En vain koskaan ole ollut sellaista karvaista tyyppiä.', Naruto vitsaili samalla kun yritti hätistellä Sasuken kättä pois intiimialueeltaan. 'Kuule, voisitko mitenkään lopettaa tuon hivelemisen? Se on aika kiusallista.'


Sasuken epäonneksi oven takaa kuului Tsunaden puhetta, joka olisi luultavasti tulossa potkimaan heidät pellolle sairaalahuoneen turhaan varaamisesta. Korppi vilkaisi ensin ovea ja sitten allaan makaavaa blondia. Mietittyään hetken tämä painoi nopean suukon Naruton huulille. 'Hyvä ettet ole muuttunut.', Sasuke kuiskasi ja nousi ällistyneen blondin päältä.
Narutokin oli juuri ehtinyt nousta ylös, kun Tsunade avasi oven ja käski heitä pitämään kiirettä. 'Luultavasti osaat pukea itse, menen odottamaan käytävälle.' Sasuke huikkasi ja katosi hänkin ovesta jättäen blondin yksin huoneeseen.

------
Wihii.. Onnistuin jatkamaan tätä viimein X__x Son kylläkin aika lyhyt ;__;
Mutta kommenttia kiitos^^