Iruka olisi antanut mitä tahansa, että olisi päässyt pois siitä tilanteesta. Häntäluu oli niin kipeä, ettei hän istuisi vähään aikaan. Ja Kakashi oli onnellisena hänen päällään ja käytti häntä suurena pehmoleluna.

”Kakashi, sinun käy kalpaten, kun pääsen tästä”, Iruka vannoi ja yritti pyristellä toisen otteesta. Toinen tyytyi vain hymähtämään.

Vähän ajan kuluttua, Iruka alkoi kuulla hiljaista tuhinaa vasemman korvansa tienoilta: Kakashi oli nukahtanut.

Iruka, joka oli yrittänyt rauhoitella itseään (kuvilla, kuinka hän tappaisi Kakashin mahdollisimman kivuliaasti), tunsi napsahtavansa. Toinen ei nukkuisi, kun hän litistyi pannukakuksi.
”KAKASHI!” hän huusi niin kovaa kuin pystyi.
Sillä oli tehoa, sillä Iruka tunsi toisen hätkähtävän.
Kakashi nosti päänsä toisen kasvojen ylle ja paistaen kuin naatalin aurinko. Hän taivutti päätään lähemmäs ja hieroi nenäänsä toisen omaan.
”Niin kulta-puppeliini?”
Iruka loi toiseen ’tämä-kulta-puppeliini-tappaa-sinut’-ilmeen. Se ei kumminkaan saanut toista lopettamaan hymyilemästä leveää hymyänsä.
”Mitä nyt, kulta? Etkö pitänyt illastasi Pakkunin kanssa?” Kakashi härnäsi.
Iruka yritti kääntää päätään niin, ettei joutuisi katsoa Kakashia (ja hänen hengityksensä haisi alkoholille, vieläkin humalassa, Duh!).
”Vai oliko sinulla vain niin ikävä minua? Olen otettu!” Kakashi kuiskasi hiljaa Irukan korvaan.

Seuraavaksi, mitä tapahtui, sai Irukan karvat pystyyn.

Kakashi suuteli hänen kaulaansa.

”Ka-Kakashi? Mitä sinä teet? Lopeta!” Iruka sanoi hätä äänessään.
Kakashi ei vastannut, vaan jatkoi Irukan kaulan syömistä ja veti samalla paitaa ylemmäs.
Kakashi lopetti ja nosti kasvonsa taas Irukan pään yläpuolelle. Hän otti kiinni Irukan leuasta ja käänsi tämän kasvot kohtaamaan omansa.
”Olen odottanut liian kauan aikaa. Minä en lopeta nyt.” hän lausui selvästi Irukalle.

Iruka kirosi mielessään hiljaa. Hän ei joutuisi kokemaan sitä uudestaan. Tunne oli liian tuttu.

Kakashi oli siirtynyt Irukan alavatsalle istumaan, ja yritti saada paitaa pois Irukan, joka pisti kaikkensa vastaan, päältä.

Hetken rimpuilun jälkeen Kakashi oli saanut paidan pois ja siirtyi nyt housuihin.
Iruka jäykistyi kauhusta, kun toinen alkoi ottaa housuja pois.
”Ka-kakashi, l-lopeta! Oikeasti, tä-tämä ei ole hauskaa!” Iruka sanoi ääni täristen. Kyyneleet nousivat silmiin.
Housuja alas vetävät kädet pysähtyivät.
Iruka tunsi, kun paino hänen päältään siirtyi hitaasti pois. Sitten hän kuuli hitaat askeleet Kakashin huoneeseen ja oven paiskattavan kiinni.
’Se… Oli hemmetin pelottavaa!’ Iruka ajatteli ja nousi hitaasti ylös. Hän noukki paitansa lattialta ja käveli huoneeseensa.
Hän toivoi ei-niin-syvällä sydämessään, että Kakashilla olisi t-o-d-e-l-l-a kaamea päänsärky aamulla. Tai saisi sydänkohtauksen yöllä. Kumpikin kelpasi.

---

Iruka nousi aikaisin laittamaan aamiaista. Hän oli vielä vihainen Kakashille, vaikka olikin miettinyt asioita koko yön. Hän oli vain päätynyt yhteen asiaan: Kakashi oli paskamainen ja kiimainen kännissä.

Mutta Iruka keskeytettiin syvistä aatteistaan, kun Pakkun asteli määrätietoisena keittiöön ja käveli ruokakuppinsa viereen, jota hän sitten alkoi kolistella.
Iruka huokaisi syvään ja lopetti sitten aamiaispuuronsa keittämisen ja meni antamaan toiselle ruokaa.

Pakkun söi ruuan autuaana ja Iruka palasi hellalle, huomatakseen puuron olevan valmis. Hän meni kaapille ja avasi sen. Hän etsi kuppia, kun hän muisti laatikon ja valokuvat. Hänen teki mieli kysyä Kakashilta, mutta toisaalta taas hän toivoi kyseisen henkilön kuolevan hetkellä minä hyvänsä ja mahdollisimman kivuliaasti.

Iruka ei ollut jaksanut eilisen tutkimisensa jälkeen pistää laatikkoa takaisin ylös, vaan oli pistänyt sen ensimmäiselle hyllylle.
Iruka otti laatikon jälleen kerran käsiinsa ja otti ensimmäisen kuvan.
Siinä oli kolme lasta: Yksi tyttö, poika typerillä laseilla ja Kakashi.
Kuvassakin Kakashilla oli maski ja hän näytti tylsistyneeltä. Toisinkuin tyttö ja toinen poika, jotka olivat iloisia.
’Hassua. En nähnyt kumpaakaan heistä Kakashin syntymäpäivillä.’

”Arvostaisin todella, jos et tutkisi tavaroitani luvatta”, Kakashin ääni kuului Irukan takaa.
Iruka laski kuvan käsistään, kääntyi katsomaan Kakashia ja sanoi kylmästi: ”Arvostaisin todella, jos pysyisit kolmen metrin päässä minusta.”

Kakashi astui muutaman askeleen taaksepäin ja nosti kätensä näkyville antautumisen merkkinä.
”Kelpaako?” Kakashi kysyi ja jatkoi vastausta odottamatta, ”ja nyt puhutaan eilisestä.”
”Annas kun arvaan: ’Olen pahoillani, en tarkoittanut. Ei tule toistumaan. Anna anteeksi.’”
Sen sanottuaan Iruka kääntyi ottamaan kulhoa puurolle.

No se ei mennyt aivan, niin kuin piti’, Kakashi ajatteli ja alkoi miettiä seuraavia sanojaan.

”Kuule, olen todella, todella pahoillani! Mitä muuta voin sanoa?!” Kakashi puolusti.
Iruka ei vastannut, vaan alkoi sen sijaan kauhoa puuroa lautaselleen.
Sitten hän vei lautasen pöydälle ja kääntyi Kakashiin päin.
”No jos et olisi alunperinkään-” Iruka aloitti syytöksensä.
”Hei! Minä olin humalassa, Iruka, ja humalassa tulee tehtyä-” Kakashi alkoi huutaa kilpaa.
”Ja sekö on olevinaan puolustus!?” Iruka huusi.
”No sama juttu kuin syntymäpäivilläni, silloin-”
”Nyt sitten sanot, ettet halua minua, kuin vaan humalassa!!? Sitähän se sinun ’rakkautesi’ onkin!!”
Kakashi astui heidän välissään olevan välin kiinni muutamalla askeleella ja nosti Irukaa tämän paidan kauluksesta ylös.
”Älä ENÄÄN IKINÄ sano NOIN!! Edes leikilläsi!” Kakashi huusi toiselle naama punaisena, ”se on omaa syytäsi, kun näytät noin hyvältä 24/7! Olen pahoillani, että raiskasin sinut ja että rakastan sinua!! Ja erityisesti, että teen elämästäsi niin vaikeaa!”
Kakashi päästi irti ja yritti kävellä mahdollisimman rauhallisesti huoneesta, siinä onnistumatta.

(ja vähän draamaa! Gosh! Ei tässä ikinä edetä. ’>.>)


Heti keskustelun jälkeen Kakashi lähti ulos, josta Iruka oli helpottunut.

Iruka halusi nimittäin miettiä asioita rauhassa.
Ensinnäkin hänestä tuntui pahalta, sillä Kakashi oli todellakin saanut jotenkin itsensä kuulostamaan uhrilta.

Ajatukset pyörivät ympyrää Irukan päässä. Hän mietti monta tuntia, mutta ajatukset eivät pysyneet kasassa.
Lopulta hän päätti, että hänen täytyi puhua jollekin.
…
Mutta mitä hän sanoisi? Ei hän voisi vain sanoa, että Kakashi yritti raiskata ja hän nyt tarvitsisi apua, kumman syy se oikeasti on.

Iruka huokasi. Missä vaiheessa hänen elämästään tuli niin vaikeaa.

Tuntui nololta myöntää, mutta pitkään aikaan, hän todella toivoi, että hänen äitinsä eläisi taas ja olisi lohduttamassa häntä.
Tai että Pakkun olisi hänen kanssaan sohvalla. Kävisi hyvin pehmolelun korvikkeena.
Kieltämättä hänen elämänsä oli vaikeaa.