Sakura laittoi vaatteitaan laukkuunsa. Hän ei vieläkään voinut uskoa, että kohta hän lähtisi bussilla kohti Konohaa tapaamaan henkilöä, jota ei ollut nähnyt 8 vuoteen.

Hän katsoi huoneeseensa löytääkseen jotain, mitä vielä voisi ottaa mukaan. Hänen katse kiinnittyi albumiin ja sen päällä olevaan sydämen muotoiseen medaljonkiin.

Hän meni pöytänsä luo ja otti molemmat esineet. Hän laittoi korun kaulaansa ja albumin laukkuunsa. Hän tarkisti vielä, että kaikki tarvittava oli mukana, ennen kuin lähti alakertaan laukkunsa kanssa.



Hänen äiti odotti alhaalla eteisessä ja katsoi, kun Sakura tuli alas. "Onhan sinulla nyt kaikki mukana?" hän kysyi. Sakura nyökkäsi. "Oletko varma, koska sinä olet siellä...", Sakura naurahti hänen äidin huolehtivaisuudelle. Vieläkin hän näytti olevan äitinsä pikku tyttö, vaikka olikin jo 16. "Äiti kaikki on mukana", hän vakuutti.

Hänen äiti oli aikeissa änkyttää vastaan, mutta päätti luottaa tyttäreensä. Hän veti Sakuran halaukseen. "Pidä hauskaa Sasuke-kunin kanssa", hän sanoi. Sakura yritti olla ottamatta sitä kaksimielisesti, mutta kun hän nyt oli vielä teini-iässä se ei oikein onnistunut ja hän punastui vähäisen.

"Varmasti...", hän kuitenkin sanoi ja halasi äitiään takaisin. He erosivat ja Rouva Haruno auttoi Sakuraa kantamaan tytön matkatavarat vähän matkan päässä olevalle bussi pysäkille.

Rouva haruno antoi tyttärelleen vielä suukon, ennen kuin lähti takaisin kotiaan kohti. Sakura heilutti hänelle niin kauan, kunnes ei enää nähnyt äitiään.




Kello alkoi lähestyä puolta yhtätoista, kun bussi ilmestyi. Sakura raahasi laukkunsa bussiin ja maksoi kuskille ja meni sitten istumaan aika eteen. Hän kääntyi katsomaan ikkunasta ulos heti, kun oli istunut ja laittanut laukkunsa jalkojensa juureen.

Bussi lähti hetken päästä. Sakura katsoi miten talot jäivät taakse ja auto ajoi kohti Tokion keskustaa lähteäkseen sieltä rauhallisemmalle tielle.

Sakuran mielessä pyöri, että miltäköhän Sasuke näytti nykyään? Olisiko hän samanlainen kuin ennenkin? Voisiko heidän ystävyys palata entiselleen niiden vuosien jälkeen? Päästäisikö Sasuken perhe joskus Sasuken takaisin Tokioon, vaikka Sakuraa katsomaan? Voisiko heidän ystävyys syventyä joksikin muuksi?

Kaikki ne kysymykset pyörivät tytön mielessä, kun matka jatkui kohti Konohaa.





Konohassa:

Sasuke räpytti silmiään. Ensin hän näki vain valkoista, mutta pian erottui jo joku henkilö hänen edessä. "Teme...aika herätä", Naruton ääni kaikui Sasuken korvissa. "Älä jaksa...", Sasuke mutisi ja sulki silmänsä uudestaan.

Naruto naurahti tälle näylle. Sasuken peitto oli puoliksi potkittu alas sängyltä ja pojan yöasu oli melkein lähtenyt päältä. Hiukset olivat sotkuisesti pojan kasvojen ympärille. Jep, sille näylle kyllä sai nauraa.  

" Teme...ihan oikeasti. Aika herätä", Naruto tönäisi Sasukea leikkisästi, mutta Sasuke vain mutisi jotain ja jatkoi unia. Naruto pyöritti silmiään. "Yleensä se olen minä, ketä on vaikea herättää", blondi mutisi.

Sasuke naurahti unissaan. "Jep...se on aina sinä...", hän sanoi. Naruto katsoi häntä oudosti. "Mitäs toi tarkoitti!?" hän kysyi ja laittoi kätensä puuskaan. Sasuke kääntyi katsomaan blondiin ja yritti samalla olla huomaamatta häikäisevää aurinkoa, joka tulvi avonaisesta ikkunasta.

" Sitä, että se olen yleensä minä herätys puuhissa. Nyt tuli vihdoin sinun vuoro. Onnea yritykseen Dobe...", Sasuke kääntyi taas sen sanottuaan ja alkoi nukkua. Naruto näytti kieltään hänelle. Yllättäen hänelle tuli hyvä idea mieleen.

Blondi virnisti ja tuli lähemmäs Sasuken niskaa. Hänen sormensa liukuivat Sasuken käsivartta pitkin pojan olkapäälle ja jäivät siihen leikkimään mustilla hiuksilla.

Sasuke tunsi miten hänen vartalo havahti tästä kosketuksesta. "Dobe...mitä...sinä teet?" hän kysyi ja yritti olla huomaamatta blondia tai tämän leikkimistä hänen hiuksilla.

Naruto virnisti ja nojasi poskensa Sasuken niskaa vasten. "En mitään...yritän vain...herättää sinua. Hellällä tavalla", hän kuiskasi Sasuken korvaan.

Sasuke puri huultaan, jotta ei vahingossakaan sanoisi mitään, koska hän ei luottanut ääneensä juuri sillä hetkellä. Naruto liikautti sormeaan ja antoi sen mennä Sasuken olkapäältä alas pojan melkein paljaalle rintakehälle.

" No...alatko kohta herätä, vai jatkanko vielä", Naruto toisaalta toivoi, että Sasuke haluaisi nukkua vielä, jotta hän saisi jatkaa, mutta se ei ehkä olisi paras keino nyt siinä tilanteessa.

Sasuke huokaisi vähän äänekkäämmin, mitä hänen oli tarkoitus, mutta mikä oli tehty oli tehty. Hän nousi istumaan ja katsoi blondia hetken. "Älä käytä tuota herätys tekniikkaa enää", hän komensi ja nousi mennäkseen vaihtamaan vaatteensa.

Naruto naurahti ja nousi itsekin ylös Sasuken sängyltä ja meni huoneen ovelle. "Mennään syömään Chidoriin, jooko Sasuke", Naruto sanoi. Sasuke laittoi mustan T-paidan päälle ja katsoi blondiin kummissaan. "Etkö sinä aina halua Ichirakuun ramenille?" hän kysyi. Naruto punastui vähän ja katsoi poispäin. "No...sinä pidät enemmän Chidorin ruuista joten...mennään nyt sinne", blondi selitti.

Sasuke virnisti pienesti ja vaihtoi vielä farkut jalkaansa, ennen kuin meni blondi luo. "Mennään vain Ichirakuun", hän sanoi. Naruto katsoi häntä hetken ja hymyili sitten isosti. "Oikeasti?" hän kysyi ja katsoi Sasukea rukoilevasti.

Sasuke hymähti ja nyökkäsi. Naruto tarttui hänen ranteeseen. "Tule, tule, tule Teme!" hän hoputti, kun he juoksivat rappuset alas.

Sasuken äiti oli alakerrassa ja katsoi miten nämä kaksi tulivat kauhealla rytinällä alas. "Pojat minne matka?" hän kysyi. Naruto vain heilutti hänelle, kun Sasuke yritti sanoa jotain, mutta he katosivat ovesta liian nopeasti ja hänen äiti kuuli vain sanat "Ich...". Se oikeastaan riitti, koska ei Konohassa monia paikkoja ollut missä nämä kaksi poikaa kävivät.






Bussissa:

Sakura oli nukahtanut. Hän oli nukkunut aika huonosti yöllä, koska hänen ajatukset olivat koko ajan matkassa mitä hän tekisi huomenna aamulla.

Hän ei edes ollut tajunnut, kun oli jo unessa. Hän ei nähnyt, kun Tokion maisemat alkoivat muodostua aina vähän väliä, vain enemmän maaseuduksi.

Tytön silmiä häikäisi aina vähän väliä, kun hänen kasvot osuivat ikkunan lähelle ja aurinko paistoi silmiä kohti, mutta ei hän herännyt kuitenkaan.

Hän mietti unissaan, että muistikohan Sasuke heidän ensimmäistä päivää yhdessä. He olivat tavanneet Uchihan grillijuhlissa, jonne oltiin kutsuttu melkein kaikki lähimmät naapurit.

Sakura oli ujostellut todella paljon, hän tuskin osasi puhua silloin ja kävelykin menetteli. Sasuke kuitenkin näytti osaavan jo kaiken. Hän puhui jo aika sujuvasti Sakuraan verrattuna ja osasi jo kävellä.

Sakura oli mennyt hakemaan lisää ruokaa tarjoilupöydältä, mutta hänellä oli ongelmia saada mitään lyhyytensä takia. Hän ylettyi melkein saamaan mehukannun pöydältä, mutta hänen ote lipsahti ja iso punainen tahra tuli hänen mekkonsa keskelle. Tyttö kyykistyi istumaan, jotta sitä ei näkyisi.

Sasuke oli huomannut tämän ja tullut heti auttamaan tyttöä. Mekon he kaksi laittoivat pesukoriin ja Sakura sai lainata Sasuken vaatteita, vaikka eivät ne hänelle kovin hyvin sopineet, mutta parempi sekin oli, kuin likainen hame.



Sakura hymyili unissaan, kun muisteli itseään Sasuken sinisessä T-paidassa ja valkoisessa shortseissa. 'Hauskaa meillä oli', hän ajatteli ja käänsi päätään taas pois auringon valosta.





Konohassa:

Sasuke ja Naruto olivat pian tulleet takaisin syömästä. Naruto näytti pahoinvoivalta, ehkä koska hän söi aivan liian paljon liian nopeasti.

Sasuke katsoi ystäväänsä, joka näytti etsivän heti vessaa, kun he pääsivät takaisin hänen kotiin. Naruto piti kipeää vatsaansa. "Sasuke...taidan käydä vessassa...", hän mutisi. Sasuke nyökkäsi ja katsoi virnistäen, kun Naruto liikkui kohti vessaa.

Sasuke itse lähti kohti olohuonetta. Hänen äiti istui sohvalla ja katseli jotain telkkarista. Yleensä hänen äiti vain selaili telkkarikanavia edes takaisin, koska ei koskaan löytänyt mitään kiinnostavaa katseltavaa. Nyt kuitenkin hän oli näyttänyt löytävän.

Sasuke kulki sohvan viereen ja istui. Hänen äiti hymyili pojalleen, ennen kuin tajusi, että blondia ei näkynyt missään. "Missä Naruto on?" hän kysyi. "Liikaa ramenia liian nopeasti", Sasuke vastasi ja nyökkäsi käytävään päin, mistä hän oli tullut ja mitä pitkin Naruto oli lähtenyt vessaan.

Hänen äiti nyökkäsi ja naurahti. "Muuten, arvaa kenen kanssa puhuin eilen?" Rouva Uchiha kysyi. Sasuke katsoi häntä kysyvästi. "Arvaa...", hänen äiti hymyili. Sasuke pudisti päätään ja katsoi yhä äitiään. "No...muistatko erään vihreä silmäisen tytön 8 vuoden takaa?" Mikoto hymyili poikansa ilmeelle, joka oli muuttunut kysyvästä ihmetteleväksi.

Sasuke katsoi äitiään epäuskovasti. "Puhuitko sinä...Sakuran kanssa vai hänen äidin kanssa?" hän kysyi. "Hänen äidin...ja arvaa mitä me sovimme?" Mikoto kysyi.

Sasuke katsoi häntä jo melkein kyllästyneenä näihin arvausleikkeihin. "No...? Ja älä luulekaan, että alan arvailemaan", hän varoitti, kun hänen äiti näytti siltä, kuin kysyisi häntä arvaamaan taas.

Mikoto naurahti pojalleen. "Me sovimme, että Sakura tulee meille kuukaudeksi. Eikö ole ihana ajatus", hän ylisti. Sasuke katsoi häntä, kuin täyttä idioottia. "Et voi olla tosissasi", hän mutisi, mutta huomattuaan äitinsä ilmeen ja tuntien myös hänet, hänen äiti ei valehdellut.

"Olen tosissani. Hän tulee meille ihan kohta, varmasti jo matkalla", Mikoto sanoi. Sasuke ei uskonut sitä tai ainakin hän epäili.

Naruto käveli silloin huoneeseen. "Kuka tulee tänne ihan kohta?" hän kysyi. Mikoto hymyili blondille. "Sasuken vanha ystävä. Haruno Sakura on hänen nimi", hän kertoi.

Naruto kalpeni tai ainakin hänestä tuntui siltä. "Mitä?" hän yritti olla kuulostamatta todella ärtyneeltä. Mikoto katsoi heitä kahta. "Onko teidän poikien jotenkin vaikea uskoa, että Sakura tulee?" hän kysyi.

Sasuke katsoi Narutoon ja sitten takaisin äitiinsä. "Hän siis... on oikeasti tulossa?" hän kysyi. Mikoto nyökkäsi. Naruto olisi halunnut hakata päätään seinään ja rukoilla, että se tyttö ei tulisi.

Sasuke päätti vihdoin uskoa ja hymyili. Mikoto ja Naruto katsoivat häntä ihmeissään. "Milloin sä olet alkanut hymyilemään Teme?" Naruto kysyi. Hänen äänessä kuului vahingossa kateutta, mutta hän ei itse huomannut sitä. Mikoto veti poikansa itseään vasten. "Te näette taas. Hän on kuulemma ikävöinyt sinua todella kauan", hän kertoi.

Sasuke hymyili uudestaan. Hän oli vieläkin vähän epäuskoinen, mutta jos Sakura todella oli tulossa sinne, hänen kotiin, sitä onnellisempaa uutista ei ollutkaan.





Bussissa:

Sakura heräsi viimein. Hän huomasi miten maisema oli muuttunut jo todella laajoiksi pelloiksi ja taloja tuskin näki enää. Silloin bussi alkoi hiljentää vauhtia. Sakura katsoi takaisin eteenpäin ja näki siellä portin.

Bussi ajoi siitä sisään. Sakura kääntyi katsoakseen mitä kyltissä oli lukenut, mutta se oli liian vaikeaa niin bussin etupäästä.

"Saavumme Konohaan viidessä minuutissa", bussikuljettaja kertoi yllättäen. Sakura katsoi taas eteen. Pian alkoi taas näkyä taloja.

Sakura nojautui tarttuakseen laukkunsa kahvaan, koska hän halusi jo nyt juosta ulos bussista Sasuken uuden talon luo.




Uchihan Kotona:

Sasuke ja Naruto olivat Sasuken huoneessa. Naruto katsoi ystävänsä kasvoihin ja päätteli, että Sasuke tuskin huomasi, että hän ei ollut ainut huoneessa.

"Mennäänkö häntä vastaan?" blondi mutisi melkein yllättäen itsensä ehdotuksestaan. Sasuke heräsi ajatuksistaan ja katsoi Narutoon. "Tietysti mennään. Eihän hän tiedä missä minä nykyään asun. Tule mennään jo", Sasuke nousi ja alkoi kävellä ovelle.

Naruto tuli pää riipuksissa hänen takana, kun he lähtivät ulos huoneesta ja pian Uchihan talosta.



He kävelivät bussi pysäkille. Naruto istui kuumalle asfaltille, kun Sasuke nojautui nojaamaan tolppaa vasten. Pojan mustat silmät katsoivat tarkkana tielle. Naruto katsoi maahan masentuneena. 'Kuukausi...sitten se on ohi', hän hoki mielessään, mutta ei se paljoa hänen oloa helpottanut.




Sakura tunsi miten bussi alkoi pysähtyä. Hänen ote laukun kahvasta vain voimistui. "Pian nyt...", hän kuiskasi. Hänen silmät katsoivat ikkunasta ulos. Bussipysäkki näkyi jo ja siellä näytti olevan kaksi hahmoa.

Sakuran sydän jätti lyönnin väliin, kun hän tajusi kuka toinen heistä oli. "Sasuke-kun...?" hänen huulet levisivät lämpimään hymyyn ja silmät menivät puoliksi kiinni, kun kyyneleet valuivat silmäkulmiin.

Sasuke katsoi bussia, joka pysähtyi heidän eteen. Hän meni vähän kauemmas ovesta, jotta se pystyi aukeamaan. Naruto katsoi ylös bussiin.

Sakura nappasi äkkiä laukkunsa mukaan. Hän kiitti ohi mennen kuljettajaa, ennen kuin kääntyi katsomaan oven edessä seisovaa henkilöä. Hänen silmät eivät jättäneet Sasukea, kun hän asteli bussista ulos.

Naruto katsoi näitä kahta. Hänen oli myönnettävä Sakuran olevan todella kaunis, mutta ne ajatukset katosivat, kun hän näki miten nämä kaksi katsoivat toisiaan. Hän käänsi katseensa pois.

Sakuran sydän hakkasi. Hän ei voinut uskoa sitä henkilöä hänen edessä todeksi. Se henkilö oli Uchiha Sasuke. Hän ei vain voinut uskoa, että 8 vuoden jälkeen, he näkivät taas.

Sasuke tunsi samoin. Molemmat katsoivat toisiaan, kuin koko muu maailma olisi hävinnyt ympäriltä ja oli vain he kaksi.
Sakura ei enää pidätellyt vaan hyppäsi pojan kaulaan. Hän itki Sasuken olkapäätä vasten. 'Vihdoin, vihdoin', hän hoki mielessään ja tiukensi otettaan.

Sasuke halasi häntä takaisin ja painoi kasvonsa Sakuran hiuksiin. "Minulla oli sinua niin ikävä, Sasuke-kun", hän kuuli Sakuran kuiskaavan. Hän naurahti pienesti. "Siitä on kulunut ikuisuus", Sasuke kuiskasi. Sakura nyökkäsi pienesti, vaikka hänellä oli paljon töitä olla reagoimatta Sasuken ääneen, joka oli muuttunut niin tummaksi.

Naruto oli pakottanut itsensä katsomaan näihin kahteen. Hän olisi halunnut lennättää Sakuran kuuhun asti, mutta Sasuken kasvot, jotka hymyilivät tavalla, mitä Naruto ei ollut vielä nähnyt, estivät blondia. Naruto halusi Sasuken olevan onnellinen, vaikka ilman häntä.

Nämä kaksi ystävää erkanivat tarpeeksi kauan halailtuaan. Sakura katsoi Sasukea päästä varpaisiin, eikä voinut olla huomaamatta, että Sasuke minkä hän oli tuntenut monta vuotta sitten, oli todella muuttunut komeaksi.

Sasuke huomasi tytön tarkkailun ja pudisti päätään. "Lähdetään niin päästään joskus kotiinkin", hän sanoi. Sakura huomasi silloin Naruton, joka katseli Sasuken perään.

"Kukas sinä olet?" tyttö kysyi. Sasuke nosti Sakuran laukun ja katsoi sitten näihin kahteen. "Tämä on Naruto", hän kertoi. Sakura nyökkäsi ja tutkaili blondia, joka tunsi olonsa todella epämukavaksi tytön tuijotuksesta.

"Hauska tavata Naruto", Sakura hymyili ja ojensi kätensä. Naruto katsoi sitä hetken. "Joo...hauska tavata", hän mutisi ja puristi Sakuran kättä. Sasuke käveli heidän ohi. "Lähdetään", hän sanoi.

Sakura ja Naruto nyökkäsivät molemmat ja juoksivat Sasuken molemmille puolille. "Ei sinun olisi tarvinnut minun laukkua kantaa", Sakura vähätteli. Sasuke hymähti. "Ei niin, mutta kannan kuitenkin", hän vastasi.

Sakura hymyili ja painoi päänsä Sasuken olkapäätä vasten. "Minulla todellakin oli ikävä sinua", hän kuiskasi. Sasuke hymyili ja kietoi vapaan kätensä Sakuran ympärille.

Naruto hiljensi vauhtiaan itsensä huomaamatta. Pian hän oli pysähtynyt. Hänen katse seurasi näitä kahta, jotka näyttivät juuri naimisiin menneiltä. Hänen kateus alkoi kiehua pintaan.

'Tuon tytön on parempi varoa, sillä hän juuri sotkeentui Uzumaki Naruton asioihin', blondi virnisti ilkeästi. Hän halusi, että Sasuke olisi onnellinen, mutta ehkä sittenkin hän halusi olla sen onnen aiheuttaja.

Hän juoksi nämä kaksi kiinni, mutta pojan virne ei jättänyt hänen kasvoja. Ei edes silloin, kun Sasuke otti kätensä pois Sakuran ympäriltä. Naruto tiesi nyt, että hän ei todellakaan luovuttaisi Sasukesta ihan noin vain. Ei 6 vuoden ystävyyden jälkeen.





Seuraavassa luvussa:
Sasuke tutustuttaa Sakuran Konohaan. Mitä Narutolla on mielessä?


no niin tässä oli toinen luku, toivottavasti ei tullut liian pian.
Hitto Naruto osaa kyllä noi herätys hommat...XD Siitä Medaljongi/Medaljonki  asiasta en ole vieläkään kunnolla varma, mutta ajattelin ehkä käyttää sitä Medaljonkia.
Kommentoikaa ja Arvostelkaa kiltit.