Lisään tämän tänne vihdoin ja olen iloinen.... Ketä huijaan, olen surullinen. >.<' En pääse vähään aikaan kirjoittamaan, kun menen leirille viikoksi. Nojaa... Lisäsin vain tämän ennen sitä. Eli ei jatkoa ihan pian. Toivon, että on paljon kommentteja, joita lukea, kun tulen takaisin. ^^

----------

”…joten jos hän ei ennen vihannut, niin nyt se on varmaa!” Kakashi lopetti ja löi päänsä pöytään, niin, että juomat melkein kaatuivat.
Asuma ei vastannut mitään. Tilanne oli muutenkin hänelle äärimmäisen kiusallinen.
”Miksi sinä tätä minulle kerrot?” Asuma kysyi viimein mieltään askarruttavan kysymyksen.
Kakashi nousi takaisin kunnolla istumaan ja katsoi toista kummastuneena. Eikö se ollut itsestäänselvyys?
”Jotta voisit auttaa ja neuvoa”, Kakashi vastasi ’eikö-se-ole-selvää-’sävyllä.

”Et kyllä pidä minun vastauksestani”, Asuma sanoi ja otti kulauksen lasistaan.

”Niinhän minä pelkään sitä, mutta yritä kumminkin. Olen epätoivoinen.”

Asuma laski lasinsa pöydälle ja sanoi sitten: ”Heitä se nulikka pihalle, unohda hänet ja ala taas heteroksi.”
Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä raivoa, joka hehkui Kakashin silmistä, kun hän tuijotti murhaavasti Asumaa.  

”Kuuntele nyt, sinä tupakkaa poltteleva maan matonen: Minä EN potki Irukaa ulos ja minä SOVIN hänen kanssaan. Ja jonakin kauniina päivänä hänkin rakastuu minuun ja rakastelemme jok’ikinen yö aamunkoittoon asti, KOKO LOPPUELÄMÄMME!!!”

Asuma pyyhki Kakashin huutaessa lentäneen sylen kasvoiltaan ja sanoi: ”Paitsi jos Iruka haluaa lapsia ja rakastuu johonkin tyttöön ennen sinua.”
Kakashi täräytti nyrkkinsä pöytään sellaisella voimalla, että kumpainenkin lasi kaatui ja nesteet sisällä levisivät pitkin pöytää.
Sen jälkeen Kakashi nousi pöydästä ja mutisi kiitoksensa. Hän lähti takaisin viileään ulkoilmaan, joka olisi talven puolella pian.


Kylmä viima löi Kakashin kasvoihin ja sekoitti hiuksia entisestään. Sormista alkoi mennä kylmän takia tunto, mutta Kakashi ei jaksanut välittää.
’Niin… Olen niin typerä. Tietenkin hän rakastuu johonkin onnekkaaseen tyttöön ja…’
Kakashi suuntasi takaisin kotiin.


---


”Argh! Ennen kuin sekoan…!!” Iruka huusi turhautuneena ja otti kännykän käteen. Hän näppäili numeron nopeasti toisella kädellä ja toisella työnsi Pakkunia pois sylistään.

”Ai hei, Iruka! Olimmekin juuri soittamassa sinulle”, kuului Izumon ääni kuului puhelimesta.
Iruka oli juuri purkamassa huoliaan, kun Izumo jatkoi: ”Kotetsu oli käynyt vuokraamassa varmaan puolet videoista kauhu-osastolta!” Iruka kuuli, että Kotetsu huusi vastalauseen toisessa päässä.
”No jaa, kuitenkin. Ja kun hänen videonauhurinsa oli rikki, niin hän tuli meille. Että sitä vaan, jos haluat tulla katsomaan.”
Iruka antoi myöntävän vastauksen ja sulki puhelimen.

Pakkun oli alistunut kohtaloonsa ja makasi Irukan jalkojen juuressa. Iruka rapsutti säälittävää karvamyttyrää korvan takaa ja heitti kännykän sohvalle.


---


Kakashi huokaisi helpotuksesta, kun tutun rakennuksen kulma läheni. Vihdoinkin hän pääsisi lämpimään suihkuun.

Kakashi huokasi haaveillen lämmöstä ja ojensi kätensä tarttuakseen oveen.
Mutta joku kumminkin ehti avata oven.

Kakashi aikoi kiittää toista, mutta ei ehtinyt. Toinen käveli nopeasti ulos, tönäisten ohikulkiessa Kakashia tahallisesti kylkeen.

Kakashi jäi hölmönä tuijottamaan hänen peräänsä.

’Jep! Hän vihaa minua!’

---


”Hei, tulithan sinä. Kotetsu on syönyt varmaan jo puolet paistamistaan popcorneista”, Izumo tervehti Irukaa ja vetäisi tämän kärsimättömänä sisäpuolelle ennen kuin toinen ehti vastata mitään.

Izumo päästi Irukan takin hihasta irti sisällä ja jatkoi matkaansa olohuoneeseen, kun taas Iruka jäi riisumaan päällysvaatteitaan.

”Kauhuleffa maraton alkaa!” Kotetsu huusi ja tunki suunsa täyteen popcornia.
Izumo pyysi Irukaa sammuttamaan valot kun hän pisti ensimmäisen videon pyörimään.


Iruka ei kumminkaan kiinnittänyt elokuvaan paljoakaan huomiota. Suoraan sanottuna: Häntä ei kiinnostanut pätkän vertaa.

Telkkarista tuleva väritön, tummanpuhuva valo risteili mietteliään Irukan kasvoilla. Hän olisi jo lähtenyt kotiin, ellei Kakashi olisi ollut siellä.



Elokuva loppui aikoinaan tytön ruumiin traagiseen löytämiseen.
Izumo nousi istumasta ja meni vaihtamaan videon, kun taas Kotetsu meni keittiöön juomaan. Iruka oli ainut joka jäi istumaan sohvalle. Hän oli nostanut jalkansa ylös ja nojasi mukavasti tyynykasaan, joka oli sohvan nurkassa.

”Huhuu! Maa kutsuu Irukaa!” Izumo sanoi ja heilutti kättään toisen kasvojen edessä.
Iruka heräsi ajatuksistaan ja katsoi toista tylsistyneenä ja vastasi: ”Ihanko tosi? Olisin voinut vaikka vannoa, että se olisit ollut sinä.”
Izumo irvisti toiselle ja vastasi kärkevästi: ”Mitä ajattelit? Ei kai Kakashi munannut taas?”

Iruka ei vastannut mitään, jonka Izumo otti hänen epäonnekseen myöntävänä vastauksena (tai hänellä oli uskomaton kyky lukea ajatuksia).
Iruka huokasi. Senhän takia hän oli ystävälleen soittanutkin, että voisi puhua siitä mitä tapahtui.

”Mitä hän teki?” Izumo kysyi painokkaasti ja katsoi Irukaa silmiin.
Iruka ei vastannut ja laski katseensa lattiaan.

”Iruka… Kerro minu- ai sinä tulit!- meille”, Izumo sanoi lähes vaativaan sävyyn.
Kotetsu istui ystäviensä eteen lattialle ja alkoi hänkin suostutella poikaa kertomaan: ”Kerro. Emme naura tai mitään. Kunniasanalla.”
”Niin. Muistatko, kun silloin viimeksi patosit kaiken sisääsi?” Izumo sanoi.

Tässä vaiheessa Iruka otti yhden sohvatyynyistä syliinsä ja halasi sitä turvaa hakien.
Izumo ja Kotetsu katsoivat ensin toisiaan ja sitten Irukaa.

”Ei hän kai vaan…” Izumo sanoi varovasti.
Iruka nyökkäsi ja puristi tyynyä kovemmin.
”Ahaa”, kuului kummankin suusta ja he katsoivat Irukaa myötätuntoisina.

Iruka alkoi antaa toisille hieman tarkemman kuvan tapahtuneesta. Kerronnan lopussa Iruka piti pienen tauon, miettiäkseen, mitä juuri oli kertonut.

”Minä en tiedä mitä tehdä! Olen ihan sekaisin”, Iruka valitti ja kyyneleet alkoivat putoilla tyynylle, jota hän puristi.
Izumo kiersi kätensä toisen ympärille ja alkoi sanoa hiljaa rohkaisevia sanoja.

Kotetsu rykäisi kiinnittääkseen toisten huomion, onnistuen siinä. Kumpainenkin sohvalla istuvista henkilöstä käänsi katseensa Kotetsuun.
”Tiedätkö mitä, Iruka. Minä tiedän, miten senkin olisi voinut estää tapahtumasta”, hän selitti ylpeänä.
Iruka ja Izumo katsoivat toista epäilevät ilmeet kasvoillaan.
”Menet hänen kanssaan treffeille.”