Sakura ja Sasuke istuivat viileällä hiekalla, kun Naruto pulikoi vedessä. Sakura ei halunnut päästää Sasuke enää blondin kanssa samaan aikaan veteen, koska tyttö pelkäsi taas jotain tapahtuvan.


Naruto tuli pois veden alta ja katsoi näihin kahteen, joista Sasuke loikoili viltillä aurinkoa ottaen, kun Sakura tuntui katselevan häntä todella ilkeä ilme kasvoillaan. Blondi mulkaisi häntä oudosti, ennen kuin sukelsi uudestaan veden alle.


Sakura oli nähnyt Naruton mulkaisun ja mulkaisi itse takaisin, mutta blondi oli jo kadonnut veden alle. Tyttö käänsi katseensa Sasukeen, jonka silmät tuijottivat taivaalla lipuvia pilviä. Sakura hymyili lämpimästi ja nojautui itsekin makaamaan vilttiä vasten.

"Sasuke-kun...kuinka sinusta ja tuosta Narutosta tuli ystäviä?" tyttö kysyi. Sasuke virnisti pienesti. "Oikeastaan, en kunnolla tiedä. Naruto vain alkoi roikkua minussa, kun kerran pelastin hänet niiltä isoilta tyypeiltä", hän kertoi.

Sakura katsoi häntä kysyvästi. "Miltä tyypeiltä? Miksi pelastit hänet? Kiusattiinko häntä koulussa paljon?" Tyttö kyseli. Sasuke huokaisi. "Häntä kiusattiin aika paljon, enempää en kerro, mutta meistä vain tuli ystäviä", Sasuke nousi istumaan ja katsoi blondia, joka oli tullut pinnalle. "Joskus mietin, mitä hän olisi nyt jos en olisi pelastanut häntä", Sakura huomasi Sasuken äänen sävyssä jotain lämmintä ja todella rehellistä.

"Sasuke-kun...oliko sinulla ikävä minua koskaan?" tyttö kysyi. Puoliksi siksi, koska hän halusi vaihtaa puheenaihetta ja puoliksi siksi, koska hän halusi tietää vastauksen.

Sasuke vilkaisi häneen olkapäänsä yli. "Jos minulla ei olisi ollut, me emme olisi olleet oikeita ystäviä", hän virnisti, kun Sakuran ilme muuttui vähän oudoksi.

Sakura tunsi itsensä idiootiksi, kun oli kysynyt sellaista. Totta kai Sasukella oli ollut häntä ikävä, jos he olivat olleet toistensa ainoat ystävät nuorempana. Tyttö yritti virnistää takaisin, mutta sai vain oudon ilmeen kasvoilleen.

Sasuke käänsi katseensa takaisin vedessä uivaan Narutoon, joka heilutteli käsiään aina vähän väliä pojalle. Sakura siirsi itsensä lähemmäs Sasukea. Hän nojautui Sasuken olkapäätä vasten.

Aurinko laski heidän edessään ja tyttö ei voinut olla ajattelematta mitään sen täydellisempää hetkeä. Ainoa mikä pilasi vähän tunnelmaa oli Naruto, joka sukelsi kauhealla molskauksella veteen, mutta ei sekään häirinnyt kovin paljoa.

Sasuke kääntyi vähän ihmeissään katsomaan Sakuraan, joka katsoi myös ylöspäin häneen. Sasuken kasvot lämpenivät, eikä se johtunut auringosta.

Sakura huomasi pienen punan, mikä nousi pojan kasvoille, eikä tyttö voinut olla hymyilemättä. "Oletko vieläkin noin ujo?" hän kysyi.

"Olisit itsekin, jos tietäisit että yksi parhaista ystävistäsi antoi sinulle tekohengitystä", Sasuke mutisi ja käänsi katseensa pois. Sakura halusi sillä hetkellä kirota oman suunsa ja samalla Narutonkin.

'Että se blondi kehtasi', sillä hetkellä, kun Sasuke oli ollut hengenvaarassa Sakura olisi antanut Naruton tehdä vaikka mitä jotta poika pelastuisi, mutta jälkeen päin kun sitä ajatteli, Naruto oli suudellut Sasukea enemmin, kuin Sakura oli ehtinyt.

'Ei...hetkinen...', Tyttö muisteli heidän nuoruuden aikoja. Hän muisti, että oli hän joskus suudellut Sasukea ihan pienesti, mutta ei se kovin paljoa hänen oloa parantanut, koska hän halusi jotain isompaa, kuin pieni suukko huulille. Ja nyt, Naruto oli saanut sen enemmin, kuin hän oli.


Sasuke katseli blondia, joka oli alkanut tulla rantaa kohti. 'Miksi Naruto teki sen...?' hän mietti. Sakura olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto antamaan pojalle tekohengitystä, mutta jostakin aivan ihme syystä, Sasuke oli onnellinen että se oli ollut Naruto.

Sasukesta tuntui melkein pelottavalta, että hän oli niin rauhallinen siitä, että se oli ollut Naruto, eikä Sakura. Mutta poika ei löytänyt syytä siihen, miksi hän oli niin rauhallinen.

"Teme! Olenko noin ihmeellinen?" Naruton ääni kantautui yllättäen Sasuken korviin ja hän tajusi, että oli tuijottanut tätä koko ajan itsensä huomaamatta.

Sakura oli huomannut sen myös. "Sasuke-kun...oletko kunnossa?" hän siirtyi taas lähemmäs Sasukea ja katsoi tämän kasvoihin huolestuneena.

Sasuke katsoi käsiinsä. "Sain vain liikaa aurinkoa, ei muuta. Ehkä meidän pitäisi lähteä", hän sanoi. Sakura nousi. "Niin, lähdetään vain", tyttö otti topin ja hameensa viltiltä ja sujautti ne päälleen.

Naruto katsoi Sasukea huolissaan. Sasuke katsoi häneen taas. Molemmat tuijottivat toisiaan tavalla, millä he eivät ennen olleet tuijottaneet. Sasuken silmissä näkyi jotain, mitä Naruto ei ollut vielä nähnyt niissä kunnolla, eikä blondi osannut tulkita mitä se oli. Mutta se hetki oli pian ohi.

Sasuke nousi viltiltä ja meni hakemaan omat vaatteensa ja jätti Naruton tuijottamaan häntä kuin idiootti. Blondin katse kuitenkin laski, koska hänestä alkoi tuntua, että Sasuke ei ollutkaan antanut hänelle kunnolla anteeksi.

Naruto käveli pää riipuksissa omien vaatteittensa luo, jotka olivat hiekalla siellä minne hän oli ne heittänyt.

Sakura ja Sasuke kävelivät kielekkeen luo ja Sasuke auttoi Sakuran sitä ylös ja tuli itse perässä. Naruto katsoi tätä ärsyyntyneenä, mutta meni itse perässä.

He kävelivät hiljaisuuden vallitessa metsän halki kohti polkua. Auringon lasku valaisi puiden lehdet punertavina ja metsä näytti syksyiseltä. Tuuli kulki puiden välistä ja heilautti heidän hiuksiaan toiselta puolelta toiselle.

Sasuke kulki Sakuran vierelle ja tyttö virnisti mielessään, kun Naruto joka oli jäänyt jälkeen, kirosi tytön kunnolla. Sasuke kuitenkin ei jäänyt tytön viereen, vaan kulki ohi ja nyt Naruto hurrasi, kun Sakura masentui.

Sasuke ei kuitenkaan huomannut tätä. Hän jatkoi matkaa ja pian molemmat hänen takana alkoivat huolestua. "Sasuke-kun...odota", Sakura sanoi ja juoksi pojan kiinni. Naruto teki samoin ja juoksi Sasuken toiselle puolelle.

He pääsivät polulle ja lähtivät sitä pitkin kohti siltaa, joka tulikin pian näkyviin polun päässä.

Silta narahteli heidän jalkojen alla ja vesi virtasi äänekkäästi. Naruto otti paremman otteen uimatavaroistaan ja katsoi sitten jokeen, kun ei muuta tekemistä keksinyt, koska kukaan ei näyttänyt olevan puheliaalla tuulella.

Sakura tutkaili Sasukea, joka oli taas kävelemässä heidän edessään. Tyttö tunsi jotenkin etäisyyttä, eikä hän todellakaan pitänyt siitä. Hänen vihreät silmät vilkaisivat Narutoon, joka näytti tutkailevan jokea. Sakura alkoi miettiä johtuiko se blondista pojasta vai hänestä itsestään, mutta hän ei todellakaan halunnut olla etäinen Sasuken kanssa. Hän oli tullut Konohaan, jotta voisi paikata heidän ystävyyden, ei siksi että hän halusi hajottaa sitä.


Naruto tunsi että häntä tarkkailtiin ja hän siirsi katseensa pois joesta löytääkseen tarkkailijansa. Hänen yllätykseksi Sakura tutkaili häntä todella oudosti. "Mitä sinä tuijotat?" blondi töksäytti ja mulkaisi Sakuraa, ennen kuin katsoi edessä kävelevään Sasukeen.

Sakura tuijotti Narutoa silti, aivan kuin löytäisi Sasuken käytökseen vastauksen pojasta.

Sasuke katsoi sivusilmällä näihin kahteen takanaan ja mietti mitä heillä oli mielessä. "Dobe...mitä ajattelit tehdä huomenna?" hän kysyi sitten.

Naruto hätkähti, kun hänelle puhuttiin niin kauan kestäneen hiljaisuuden jälkeen. "Hmm...sitä mitä te teette", hän vastasi.

Sakura nyrpisti naamaansa ja käänsi sen pois Narutosta katsoakseen taas Sasuken selkään. Tyttö huokaisi ja rohkaisi itsensä kysymään:
"Sasuke-kun...milloin minä ja sinä voisimme olla ihan kahden kesken?"

Tämä yllättäen tullut kysymys hätkähdytti molemmat pojat ja he pysähtyivät. Sakura joka ei ensin huomannut sitä, törmäsi Sasukeen, kun poika oli kääntynyt heihin päin.

"No osaat sinä olla törkeä!" Naruto sanoi. Sakura kääntyi häneen päin. "Minä vai? Entä sinä sitten!?" hän töksäytti. Naruto katsoi häntä ärtyneenä. "No oli tuo aika epäkohteliasta, olisit säästänyt sen siihen, kun minä lähden...", Sakura keskeytti hänet. "MUTTA KUN SITÄ SINUN LÄHTÖÄ EI koskaan TULE!" tyttö huusi ja alkoi menettää malttinsa.

Sasuke katsoi näitä kahta, kuin kohta kärsivällisyyden menettävä äiti ja nämä kaksi olivat oikeat kauhu kakarat.

Sakura ja Naruto eivät sillä hetkellä kovin paljoa välittäneet. "Miksi minun pitäisi jättää sinut Sasuken kanssa kaksin?!" Naruto huusi. "No ehkä, koska haluaisin puhua hänen kanssa MEIDÄN kahden vanhoista ajoista, enkä halua sinua siihen viereen nyhjöttämään!" Sakura vastasi.

Naruto katsoi häntä oudosti. "Tuskin minua edes kiinnostaisi teidän kahden lapsuus, mutta se ei ole mikään syy, että minun pitäisi lähteä!" hän vastasi.

"No onhan! Jotkut ehkä haluaisivat olla kahden kesken joskus, ilman tuollaista rasittavaa blondia vieressä!" Sakura huusi. Sasuke huokaisi ja katsoi näitä kahta kärsivällisenä. 'kyllä he kohta saavat tarpeekseen', hän lähti jatkamaan matkaa.

Naruto ja Sakura eivät huomanneet. "No ei se ole silti mikään syy! Minäkin haluaisin olla Temen kanssa kahden ilman tuollaista kimittävää tyttöä vieressä", Naruto katsoi Sakuraan inhoten ja hänkin alkoi menettää malttiaan.

"Eikö se suudelma ollut sinulle jo tarpeeksi!" Sakura huusi edes ajattelematta mitä sanoi. Naruto kalpeni ja Sasuke vähän matkan päässä pysähtyi niille sijoilleen.

Sasuke kääntyi ja katsoi näihin kahteen, kuin aaveen nähneenä. Sakura ei sitä huomannut. "Te kaksi olette saaneet olla kahden 8 vuotta ja olette olleet ystäviä 6 vuotta ja minä olen vain saanut kärsiä kotona ikävästä Sasuke-kunia kohtaan, luuletko että se on hauskaa! Olisit silloin nauttinut olostasi Sasuke-kunin kanssa, kun minä en ollut paikalla, mutta nyt...sinä lähdet lätkimään täältä!" Sakura oli menettänyt malttinsa kokonaan, mutta hän ei tiennyt, että Naruto joka oli ollut hänen edessä, oli jo lähtenyt ja nopeasti.

Sasuke katsoi Naruton juoksun perään ja paloi halusta pysäyttää tämän, mutta päätti olla tekemättä sitä, koska siitä ei todellakaan seuraisi hyvää, jos Naruto olisi Sakuran seurassa. Oli parempi vain pitää nämä kaksi kaukana toisistaan tästä edespäin.

Sakura huomasi silloin jääneensä kahden Sasuken kanssa. Poika katsoi Naruton perään huolissaan, mutta kääntyi pian Sakuraan päin. "Sait mitä tahdoit, lähdetään täältä", Sasuke sanoi, ehkä vähän ärtyneenä, mutta hänellä oli melkein sama asia Sakuran kanssa, kuin Narutonkin. Hän ei voinut olla kovin kauaa tällekään vihainen.

Sakura näytti yllättäen anteeksi pyytävältä. "Anteeksi Sasuke-kun...minä vain...halusin olla edes joskus kahden kanssasi", tyttö selitti. Sasuke virnisti ymmärtävästi ja otti Sakuran ranteesta ja alkoi vetää häntä mukanaan kohti Uchihan kartanoa.




He saapuivat sinne pitkän ja piristävän matkan jälkeen. Sakura oli iloinen siitä, että sai vihdoin olla taas ihan vain Sasuken kanssa. Se toi paljon muistoja mieleen ja niistä oli hauska puhua. Joten matka oli sujunut todella joutuisasti.

He menivät ovesta sisään ja veivät uimakamat isoon kylpyhuoneeseen, ennen kuin kävelivät Sasuken huoneeseen.

Sasuke meni istumaan sängylleen ja viittoi Sakuraa tulemaan hänen viereen. Tyttö virnisti, mutta näytti silloin muistavan jotain. "Sasuke-kun...muistatko...", hän käveli laukulleen ja alkoi etsiä jotain. Hän veti pian vihreän albumin esiin ja meni se kädessään Sasuken viereen. "...tämän?" hän lopetti lauseensa.

Sasuke virnisti lämpimästi ja katsoi albumia. "Muistan...", hän sanoi. Sakura hymyili ja aukaisi ensimmäisen aukeaman. Heidän eteen avautui monia kuvia, jotka oltiin huolella laitettu muovitaskuihin. Kaikki toivat uusia muistoja mieleen.

Sakura otti yhden kuvan. Se oli otettu grillijuhlissa, missä he kaksi olivat tavanneet. Sakura oli siinä Sasuken vaatteet päällä ja Sasuke oli hänen takanaan. Molemmat olivat pukeneet lämpimät hymyt kasvoilleen.

Sasuke ja Sakura hymyilivät molemmat kuvalle. "Se oli hyvä, että kutsuitte meidät, vai mitä?" Sakura sanoi haikailevasti. Sasuke nyökkäsi ja huomasi silloin Sakuran kaulassa jotain. "Sinä todella säilytit sen", hän kuiskasi.

Sakura katsoi poikaa oudosti. "Minkä...?" hän kysyi. Sasuke otti kiinni medaljongista. "Tämä..", hän vastasi virnistäen. Sakura tarttui pojan vaaleaan käteen. "Tietty minä pidin sen, minä lupasin sen sinulle", hän sanoi.

Sakura sai pidätellä sitä ettei alkanut itkeä. Kaikki heidän välillä oli tuhoutunut silloin, kun Sasuke muutti, mutta nyt näytti siltä, että ehkä heidän välit voisi korjata. He voisivat olla taas ystäviä, mutta Sakura toisaalta toivoi myös, että ehkä he voisivat olla myös enemmän.

Sasuke otti medaljongin Sakuran kaulasta ja aukaisi sen. "Sinä näit tämän, vai mitä?" hän kysyi. Sakura nyökkäsi. He molemmat katsoivat kuvaa suurella tunteella. Molemmat alkoivat vasta nyt tajuta, miten kova ikävä heillä oli ollut toisiaan.

Sakura katsoi Sasuken kasvoihin ja poika jätti kuvan ja katsoi myös häneen. Sakura katsoi Sasuken tummiin silmiin ja tunsi upottautuvansa niihin. Sakura tuli lähemmäs ja hänen ihmeeksi Sasukekin tuli. Molemmat katsoivat toistensa silmiin. Pian heidän nenänsä koskettivat toisiaan.

Sakura tunsi Sasuken hengityksen omilla huulillaan ja tyttö siirsi katseensa Sasuken huulille. Sasuke oli todellakin hermostunut, mitä siitä tulisi.

Sakura katsoi takaisin pojan silmiin. "Minulla oli niin ikävä sinua...Sasuke-kun...", hän kuiskasi hellästi ja sulki sen kiusallisen välin heidän huultensa välissä.

Sasuken silmät suurenivat, mutta pian ne tulivat normaalin kokoiseksi ja sen jälkeen hän sulki ne. Pojan sydän hyppi, mutta jotenkin hänestä tuntui oudolta.

Sakura tunsi lentävänsä taivaaseen heti, kun Sasuke suuteli häntä takaisin. Tyttö halusi hyppiä riemusta, mutta ei nyt sinä taianomaisena hetkenä.


Silloin ovi aukesi ja kaikkien tuttu blondi tuli sisään. "Teme minulla on...", Naruto kalpeni, kun näki mitä sängyllä tapahtui.








Ha haa! Jätän tämän tähän kohtaan, ;)
En laita "Seuraavassa luvussa" tällä kertaa, koska se voisi paljastaa jotain. ;)

Ja sitten toiseen asiaan. Kaikki ketkä luki tämän, kiltit kommentoikaa, koska haluaisin tietää kuinka moni lukee tätä. Jos ette keksi järkevää sanottavaa niin kertokaa vaikka kummasta parituksesta pidätte enemmän: SasuSaku vai SasuNaru.
Ja tietty voi kertoa, vaikka olisikin jotain järkevää sanottavaa. Arvostelkaa myös, Joohan.