Tosi ystävä.

Aurinkoinen syysaamu valkeni Konohassa. Kauppiaat avasivat ovensa ja valmistautuivat uuteen päivään. Erään kukkakaupan ovi aukesi myös, tuttuun tapaan. Kaupan omistaja, rouva Yamanaka kantoi uusia kukkalaatikoita näkyville. Pian ulos juoksi myös pieni vaaleahiuksinen tyttö.
” Saanko auttaa sinua äiti, saanhan?” Pieni tyttö kysyi innoissaan. Rouva Yamanaka naurahti iloisena.
” Tottakai saat Ino.” Yamanaka sanoi ojentaen letkun Inolle. Ino otti letkun pistoolista kaksin käsin kiinni, käveli lähemmäs kukkalaatikoita ja suihkutti vettä kukkien päälle.
” Katso äiti, minä osaan.” Ino sanoi katsahtaen äitiään hymyillen. Yamanaka naurahti jälleen ja käveli sitten sisälle. Ino jäi innoissaan kastelemaan kukkia.
” Hohoi! Ino-chan!”
Kauempaa kadulta kantautui tuttu ääni. Ino katsahti äänen suuntaan, jolloin tämän suupielet vääntyivät iloiseen hymyyn.
” Sakura-chan!” Ino huudahti heiluttaen iloisena kättä pienelle, vaaleanpunahiuksiselle tytölle. Sakura juoksi iloisena Inon luo.
” Hei Ino, tuletko leikkimään?” Sakura kysyi.
” En voi, teen töitä.” Ino vastasi ja käänsi katseensa kukkiin. Rouva Yamanaka käveli pian kaupan ovelle.
” Ai, huomenta Sakura-chan. Oletpa sinä aikaisin hereillä.” Yamanaka tervehti.
” Huomenta rouva Yamanaka, saako Ino tulla leikkimään?” Sakura kysyi.
” Tietysti.” Yamanaka vastasi katsahtaen Inoa.
” Kiitos äiti.” Ino sanoi laskien letkun maahan ja juoksi sitten Sakuran perässä tiehensä.

Kaksikko juoksi pienelle niitylle, jolla he viettivät usein aikaa kaksistaan. Ruohonkorret huojuivat tuulen tahtiin ja pienet sudenkorennot lentelivät niityn yllä. Sakura kellahti selälleen ruohon sekaan.
” Ihana ilma.” Sakura sanoi ihaillen taivasta. Ino katsahti taivaalle ja hymyili hiukan. Sakura nousi äkkiä istumaan ja veti polvet koukkuun leuan alle.
” Teillä on aika paljon töitä.” Sakura sanoi äkisti. Ino katsahti ihmeissään Sakuraa ja istahti sitten tämän viereen.
” No, kukkakaupan pito on aika raskasta, miksi sanot? Eikö meidän pitänyt leikkiä?” Ino kysyi ihmeissään katsahtaen Sakuraa.
” Niin, ajattelin vain, kun et aina ehdi leikkiä kanssani.” Sakura sanoi. Ino hymähti hiljaa.
” Höpsö, minulla on aina aikaa sinulle, mehän olemme parhaat kaverit.” Ino sanoi, tönäisten pienesti nyrkillä Sakuraa olkapäähän. Sakura naurahti.
” Juu, parhaat kaverit. Mikään ei ikinä voi tulla meidän väliin.” Sakura sanoi.
” Ei niin.” Ino sanoi hymyillen. Sakura nousi äkisti ja kosketti pienesti Inoa päähän.
” Hippa, sinä olet.” Sakura sanoi hymyillen ja juoksi tiehensä.
” Hei!” Ino naurahti, nousi ja juoksi Sakuran perään.

Kylässä. Rouva Haruno käveli kadulla etsien jotakin. Pian hän käveli Yamanakan kukkakaupalle.
” Anteeksi, mutta oletko nähnyt Sakuraa tänään?” Rouva Haruno kysyi varovasti astuttuaan sisälle kauppaan.
” Hän tuli aamulla hakemaan Inoa leikkimään.” Rouva Yamanaka sanoi.
” Ai.” Haruno sanoi vaisuna. Yamanaka katsoi Harunoa ihmeissään.
” Onko jokin hullusti?” Yamanaka kysyi ihmeissään.
” Ei kun, olisin vain halunnut että Sakura olisi pysynyt tänään kotona.” Haruno sanoi ja käveli ulos. Yamanaka jäi ihmeissään katsomaan Harunon perään.

Rouva Haruno käveli kylän halki ja viimeisenä niitylle.
” Sakura!” Haruno huudahti. Niitty huokui tyhjyyttä. Pieni tuulenvire puhalsi niityn yli. Haruno katseli ympärilleen.
” Sakura!” Haruno huudahti uudestaan. Äkkiä metsänlaidalle juoksi kaksi tummaa hahmoa.
” Äiti!” Sakura huusi vilkuttaen äidilleen.
” Sakura, nyt heti kotiin!” Haruno huusi ärähtäen. Sakura pysähtyi äkisti säpsähtäen äitinsä huutoa. Ino juoksi Sakuran taakse.
” Sakura.” Haruno sanoi ja kääntyi. Sakura nielaisi ja painoi katseensa maahan. Hän lähti surullisena äitinsä perään. Ino jäi yksin seisomaan niitylle.
” Hei, hei.. Sakura.” Ino sanoi hiljaa.

Seuraava aamu valkeni kosteissa merkeissä. Aurinko oli tummien pilvien peitossa ja näytti siltä, kuin kohta alkaisi sataa. Kauempaa kantautui myös ukkosen ääniä. Ino lakaisi haikeana kukkakaupan lattiaa. Rouva Yamanaka kantoi takahuoneesta pahvilaatikoita ja huomasi Inon synkän ilmeen.
” Mikä hätänä Ino?” Yamanaka kysyi.
” Ei mikään.” Ino vastasi huokaisten. Yamanaka katsoi säälivästi tytärtään ja laski sitten pahvilaatikot lattialle.
” Ino, voisitko viedä roskat?” Yamanaka kysyi äkisti.
” Kyllä äiti.” Ino asetti luudan tiskiä vasten ja käveli takahuoneeseen. Hetken päästä hän käveli takahuoneesta kantaen mustaa säkkiä.

Pienellä sivukujalla Ino heitti säkin isoon roskasäiliöön. Hän sulki kannen kun huomasi sivusilmällä jonkun vähän matkan päässä kujalla.
” Sakura.” Ino henkäisi ihmeissään. Sakura istui maassa seinään nojautuneena. Ino käveli Sakuran luo ja kyykistyi tämän viereen.
” Mikä hätänä?” Ino kysyi. Sakura nyyhkytti ja katsahti Inoa.
” Miksi sinä itket?” Ino kysyi.
” Vanhempani riitelivät taas.” Sakura vastasi haikeana. Ino istahti Sakuran viereen.
” Älä huoli, kyllä kaikki järjestyy.” Ino sanoi.
” Eikä järjesty! He eroavat! Ja minä jään ihan yksin!” Sakura huusi hysteerisenä.
” Etkä jää, olenhan minä sinun kanssasi.” Ino sanoi rauhallisena.
” Ei se auta! Sinulla sentään on äiti ja isä!” Sakura huusi. Ino yritti keksiä jotain piristävää. Hän kosketti pienesti Sakuran olkapäätä.
” Älä koske minuun!” Sakura huusi.
” Sakura hei, etköhän sinä vähän liioittele.” Ino sanoi. Sakura katsahti Inoa vihaisena.
” Enkä liioittele! Miten voit puhua tuollaisia kun vanhempani ovat juuri eroamassa!” Sakura huusi. Ino puristi kätensä nyrkkiin.
” Ei tarvitse huutaa tuolla lailla!” Ino karjaisi. Sakura säikähti.
” Mene pois! Sinä et ymmärrä!” Sakura karjaisi.
” Kaikki riitelevät joskus!” Ino huudahti.
” Etkö kuullut mitä sanoin! Mene pois kun et mistään mitään ymmärrä! Idiootti!” Sakura karjaisi. Ino hätkähti ja tunsi äkisti sydämensä hakkaavan todella raskaasti. Kyyneleet nousivat hänen silmiin.
” Hyvä on.” Ino sanoi vihaisena ja nousi.
” Hyvästi!” Ino huudahti ja juoksi pois.

Siinä samassa taivas välähti ja alkoi sataa kaatamalla. Rouva Yamanaka avasi kukkakaupan oven.
” Ino! Missä sinä olet!” Yamanaka huudahti. Vastapuolen kauppias peitteli pressulla vihanneksiaan.
” Anteeksi herra, mutta oletteko nähneet Inoa?” Yamanaka kysyi huolestuneena.
” En ole rouva.” Herra vastasi ja käveli sisälle. Yamanaka katseli kadun kumpaankin päähän ja käveli sitten sisälle sulkien kaupan oven perässään. Herra Yamanaka oli järjestelemässä takahuoneessa hyllyjä kun rouva Yamanaka käveli oviaukkoon.
” Ai, hei kulta, miksi olet noin synkän näköinen?” Herra Yamanaka kysyi huomattuaan vaimonsa.
” No kun, pyysin Inoa viemään roskat, mutta hän ei ole vieläkään palannut.” Rouva Yamanaka vastasi haikeana.
” Älä sure kulta, hän varmaan jäi sateen suojaan.” Herra Yamanaka vastasi. Rouva Yamanaka nyökkäsi vaisusti ja käveli tiskin taakse.

Sade vain yltyi seuraavien minuuttien aikana. Ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät. Rouva ja Herra Yamanaka alkoivat olla huolissaan tyttärestään.
” Mitäs jos hän on pelästynyt ukkosta ja juossut pakokauhussa jonnekin.” Rouva Yamanaka sanoi huolestuneena, herra Yamanakan pukiessa sadetakkia.
” Älä huolehdi kulta, minä löydän hänet kyllä. Pysyttele sinä täällä siltä varalta jos hän vaikka tulisi tänne.” Herra Yamanaka sanoi ja avasi kaupan oven.
” Hyvä on, soitan vielä muutamalle tutulla varmistaakseni jos Ino olisi siellä.” Rouva Yamanaka sanoi. Herra Yamanaka nyökkäsi ja sulki oven kiinni perässään. Sillä välin rouva Yamanaka otti puhelimen ja soitti Akimicheille.
” Haloo, onko Ino siellä?” Rouva Yamanaka kysyi kun toisessa päässä vastattiin.
” Ahaa, selvä. Kiitoksia.” Yamanaka sanoi haikeana ja sulki puhelimen.

Sillä välin Rouva Akimichi sulki puhelimen.
” Kuka se oli?” Herra Akimichi kysyi olohuoneesta.
” Rouva Yamanaka, kysyi Inosta.” Rouva vastasi. Chouji oli kuullut puhelinkeskustelun ja hän katsoi nyt huolestuneena ulos ikkunasta. Hän käveli päättäväisenä eteiseen, laittoi kumisaappaat jalkaan ja otti naulakosta sateenvarjon.
” Chouji, minnes sinä menet?” Rouva Akimichi kysyi huomattuaan pojan ulko- ovella.
” Menen etsimään Inoa.” Chouji vastasi ja avasi oven.

Niityllä, metsänlaidalla, Ino istui vanhan ja luhistuneen kivimuurin päällä nyyhkyttäen.
’ Tyhmä Sakura, minä yritin vain auttaa.’ Ino sanoi mielessään. Taivas välähti ja jyrähdys kuului heti perässä. Ino katsahti taivasta. Uudet kyyneleet tekivät tuloaan, joten Ino hautasi kasvonsa käsiin.

Kylässä, herra Yamanaka juoksi läpi kadut ja kujat etsien Inoa.
” Ino! Missä sinä olet! Ino!” Yamanaka huuteli.

Toisaalla, Chouji tiesi mistä alkaisi etsiä ensimmäisenä. Hän juoksi niitylle ja vilkuili sitten joka suuntaan. Äkkiä hän huomasi pienen hahmon kyyhöttämässä vanhan muurin päällä.
” Ino!” Chouji huudahti ja juoksi tämän luo. Ino nosti katseensa ja huomasi lähestyvän Choujin.
” Chouji?” Ino sanoi ihmeissään kun tämä juoksi paikalle.
” Löysinpäs sinut, isäsi etsii sinua.” Chouji sanoi hengästyneenä.
” Isäni?” Ino sanoi ihmeissään. Hänen silmät vettyivät uusista kyynelistä.
” Ino, mikä hätänä?” Chouji kysyi ja kapusi muurin päälle.
” No kun minä ja Sakura huudettiin toisillemme.” Ino sopersi.
” Mistä?” Chouji kysyi rauhallisena.
” Sakuran vanhemmat olivat taas riidelleet ja kun yritin piristää häntä, hän vain alkoi huutaa.” Ino kertoi nyyhkyttäen.
” Tuskin Sakura tarkoitti sitä, hänellä oli vain paha mieli.” Chouji sanoi. Ino katsahti Choujia.
” Älä itke. Tule, saatan sinut kotiin.” Chouji sanoi ojentaen käden. Ino katsoi kättä ja sitten Choujia. Chouji hymyili pienesti. Pian pieni hymy levisi myös Inon huulille. Hän tarttui Choujia kädestä ja yhdessä he hyppäsivät alas muurilta.

Sillä välin kylässä, herra Yamanaka oli etsinyt lähes kaikki paikat läpi.
” Ino!” Yamanaka huudahti katsellen ympärilleen.
” Isä!”
Jostain kauempaa kantautui ääni. Yamanaka kääntyi ja huomasi Inon ja Choujin juoksevan häntä kohti.
” Oi Ino.” Yamanaka polvistui. Ino juoksi suoraan isänsä syliin, joka sulki hänet tiukkaan syleilyyn.
” Olimme hirveän huolissamme sinusta.” Yamanaka sanoi halaten yhä Inoa.
” Anteeksi isä.” Ino sanoi hiljaa. Yamanaka suoristi itsensä pitäen Inoa sylissään.
” Kiitos Chouji.” Yamanaka sanoi. Chouji kohautti olkapäitään ja hymyili leveästi.
” Tulehan, saatan sinut ensin kotiin.” Yamanaka ojensi Choujille käden. Tämä nyökkäsi ja tarttui kädestä.

Vähän ajan päästä, kun Yamanaka ja Ino olivat saattaneet Choujin kotiin, he palasivat kukkakaupalle. Rouva Yamanaka avasi oven nähtyään ikkunasta lähestyvän kaksikon.
” Ino.” Yamanaka sanoi helpottuneena.
” Äiti.” Ino henkäisi levittäen kätensä.
” Luojan kiitos kaikki on hyvin.” Rouva Yamanaka sanoi halaten Inoa.
” On, on.” Ino sanoi hymyillen.
” Ja nyt kuumaan kylpyyn, ettet vilustu.” Rouva Yamanaka sanoi taluttaen Inon kaupan yläkertaan, jossa he asustivat.

Ukkosmyrsky kesti pitkälle yöhön, mutta sen jälkeen ilma tyyntyi ja seuraava aamu valkeni aurinkoisena. Ino loikoili sängyllään. Hän oli vilustunut ja vietti tämän päivän sängyssä. Äkkiä ovelta kuului koputus.
” Ino, täällä on joku joka haluaisi jutella kanssasi.” Rouva Yamanaka sanoi avattuaan oven. Ino nousi istumaan sängylle ja huomasi Sakuran.
” Sakura.” Ino sanoi hiljaa. Yamanaka työnsi Sakuran sisälle ja sulki sitten oven.
” Kuulin mitä eilen oli tapahtunut. Kerroin äidilleni, joka sitten taas kertoi sinun äidillesi.” Sakura kertoi varovaisesti. Hän käveli lähemmäksi sänkyä.
” Pyydän anteeksi että huusin sinulle ja haukuin, se ei ollut sinun vikasi.” Sakura sanoi kumartaen syvään. Ino hymyili pienesti.
” Hei, ei se mitään. Sinulla oli vain paha mieli, sitä paitsi mehän olemme parhaat kaverit eikö?” Ino kysyi hymyillen vinosti. Sakura suoristi itsensä katsoen Inoa.
” Eikö?” Ino kysyi. Sakuran ilme kirkastui ja hän kömpi sängylle.
” Kyllä. Parhaat kaverit.” Sakura sanoi halaten Inoa tiukasti.
” Eikä mikään voi tulla meidän väliin.” Ino sanoi hymyillen halaten Sakuraa.
” Ei.” Sakura vastasi hymyillen.