*
Silloin ovi aukesi ja kaikkien tuttu blondi astui sisään. "Teme minulla on...", Naruto kalpeni, kun näki mitä sängyllä tapahtui.
*

Sasuke vetäytyi heti kauemmas Sakurasta ja tyttö teki samoin. Sasuke itse oli aivan punainen ja vieläkin sekaisin siitä mitä oli tapahtunut. Ja hänen päässään pyöri se tunne mitä hän oli tuntenut, kun Sakura oli häntä suudellut.

Sakura katsoi Narutoon puoliksi iloisena, puoliksi ärtyneenä, koska tämä oli pilannut sen taianomaisen hetken sisään tulollaan.

Mutta Naruto oli kaikista eniten yllättynyt. Hänen katse kiersi näissä molemmissa, eikä hän tiennyt miten reagoida. Pitäisikö hänen läimäistä Sakura lattiasta läpi vai juosta itkien ulos talosta.

Sasuke näytti hermostuneelta, kun hän nousi sängyltä. "Dobe...mitä sinä täällä teet?" hän kysyi ja yritti piilottaa mahdollisimman hyvin punastuksen hiustensa alle.

Naruton katse lukittautui Sasukeen, joka oli pysähtynyt vähän matkan päähän hänestä. "Mitäkö minä täällä teen? Aika herätä Teme! Mitä TE kaksi oikein olitte tekemässä!?" Naruto päätti olla itkemättä, vaikka häneen todella sattui nähdä nämä kaksi toisissaan kiinni, kuin vastanaineet.

Sakura ei voinut enää peittää voitonriemuaan ja virnisti blondille, jolta ei todellakaan jäänyt se huomaamatta. "Sinä virnistät mulle vielä kerran noin ja sinä olet lentänyt ulos tästä huoneesta nopeammin, kuin sanot Sasuke-kun!" Naruto huusi.

Sakuran virnistys katosi ja hän nousi vihaisena pystyyn. "Kuinka kehtaat...!" hänen mitta todellakin alkoi täyttyä Naruton tavasta kohdella häntä. Tyttö katsoi Narutoa yhtä jäätävästi, kuin blondi katsoi häntä.

Sasuke oli näiden kahden katseen välissä ja hän tunsi itsensä ahdistetuksi. Mutta hän syrjäytti sen ajatuksen. "Naruto...mitä sinulla oli asiaa?" hän kysyi.

Naruto lakkasi mulkoilemasta Sakuraan ja katsoi ystäväänsä. Hän muisteli miksi hän oli tullut sinne ja katsoi yllättäen pois. " Ei se ole mitään tärkeää...", se oli isoin vale, mitä Naruto oli ikinä kertonut.

Hän oli tullut puhumaan Sasukelle asiasta, jonka olisi halunnut kertoa jo paljon aikaisemmin, mutta pikku neiti Sakura oli aina paikalla, kun Sasukekin oli ja siksi asian kertominen oli aika mahdotonta.

Sasuke katsoi Narutoa oudosti. "Ei se nyt niin paha voi olla...", Naruto keskeytti. "Se ei ole mitään tärkeää!" blondi asteli ovelle.

"Minne sinä menet?" Sasuke kysyi ja oli aikeissa pysäyttää Naruton, kunnes blondi kääntyi. Sasuke pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti vain Naruton sinisiin ja surullisiin silmiin.

Hän oli viimeksi nähnyt sen, kun Naruto oli ollut pieni ja hänet oltiin juuri hakattu, kun hän tuli koulun luokkaan. Hänen isoissa taivaan sinistä silmistä oli tulvinut kyyneliä ja yksinäisyys paistoi luokan perälle asti. Kaikki karttoivat Narutoa, kun hän käveli pulpettinsa luokse.
Sinä päivänä Sasuke oli pelastanut Naruton, koska hän vihasi niitä silmiä, joita Naruto oli kantanut mukanaan luokkaan saapuessaan.

Se sama tilanne toistui nyt, paitsi Naruton silmistä ei valunut kyyneliä, mutta lähellä ne olivat. Sasuke näki sen saman yksinäisyyden, aivan kuin Narutolla ei olisi siinä maailmassa ketään, eikä yhtäkään syytä elää. Ja hän tunsi saman tunteen, minkä oli tuntenut silloin pienempänä luokassa. Se pisteli oudosti hänen rintakehäänsä.

Naruto käänsi päätään äkkiä, kun näki Sasuken ilmeen. Samat kasvot, jotka hän oli nähnyt, kun Sasuke oli hänet pelastanut. Se oli, kuin historian toistoa, mutta todellakin eri tilanteessa.

Naruto avasi hiljaa ja vapisevin käsin Sasuken oven ja asteli siitä ulos. Hän kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi vielä Sasukeen, niin että Sakura ei nähnyt.

Sasuke kuitenkin näki. Siniset silmät tuijottivat häneen surullisena ja yksinäisinä. Kyyneleet vierivät niistä ruskettuneille poskille ja se tunne Sasuken rinnassa yltyi.

Ja ennen kuin kukaan ehti reagoida, Naruto oli juossut pois. Sasuke katsoi tyhjään kohtaa, aivan kuin osa Narutosta olisi vieläkin siinä ja tuijottaisi häneen onnellisena ja iloisena, mutta niin ei ollut.


Sakura, joka oli seurannut näiden kahden katseiden vaihtelua, käveli Sasuken luo. Vaikka kuinka paljon se sattuikin, hän välitti liika Sasukesta antaakseen asian olla.

Sasuke hätkähti, kun tunsi Sakuran käden olkapäällään. Hän käänsi katseensa tyttöön ja näki Sakuran anteeksi pyytävät vihreät silmät.

Tyttö kietoi kätensä pojan ympärille ja veti heidät toistensa lähelle. Sasuke tunsi miten märät kyyneleet kostuttivat hänen paitaa. Sakura itki.

"Sinä välität hänestä...todella paljon...", Sakura kuiskasi heikosti. Sasuke katsoi, kun tyttö hitaasti nosti päätään katsoakseen pojan silmiin. "Yhtä paljon, kuin minä välitän sinusta", Sakura sanoi hiljaa ja hymyili todella pienesti, että sitä tuskin huomasi.

Sasuke katsoi häntä lämpimin silmin, mutta Sakura huomasi surun niiden silmien takana. Vuosian kuluessa, hän oli oppinut lukemaan Sasuken tummien silmien takaa. Hän tunsi pojan aivan liian hyvin mennäkseen siihen lankaan, että Sasuke olisi kunnossa.

"Mene perään...", Sakura sanoi ja päästi irti pojan vyötäröstä. Sasuke katsoi häntä kysyvästi. "Teidän ystävyys on arvokas...ja Narutolla ei ole muita, kuin sinut...Sasuke-kun", tyttö hymyili, nyt vähän isommin.

Sasuke hymyili lämpimästi takaisin. "Kiitos Sakura", hän sanoi. Sakura yritti pidättää enempiä kyyneliä valumasta hänen poskille, mutta ei onnistunut.

Hän katsoi, kun Sasuke käveli ovelle, mutta poika kääntyi. Sakura sai pian tuntea pienen suukon, joka painettiin hänen poskelle ja sen jälkeen Sasuke oli lähtenyt.

Tyttö laittoi kätensä poskelleen, kun hänen katse oli lukittautunut ovelle. Hänen sydän hyppi ja poskille nousi puna, kun hänen kasvoille levisi lämpimin hymy, mitä tytöltä oltiin ikinä nähty.

"Saat luvan palata tänne se blondi mukanasi Sasuke-kun", Sakura virnisti ja kääntyi mennäkseen laittamaan albuminsa takaisin laukkuunsa.





"Dobe, pysähdy!" Sasuke oli saanut etsiä monia minuutteja, kunnes oli löytänyt Naruton puistosta istumassa keinussa.

Mutta heti, kun Naruto oli nähnyt hänet, hän oli äkkiä lähtenyt juoksemaan pois ja nyt Sasukella oli täysi työ ottaa blondia kiinni.

"Naruto, pysähdy! Meidän pitää jutella!" Sasuke yritti uudestaan. "Minulla ei ole mitään sanottavaa sinulle!" Naruto huusi takaisin ja kääntyi juostakseen kotiinsa.

Sasuke kovensi vauhtiaan jotta Naruto ei vain ehtisi kotiinsa. Naruto oli kuitenkin nopeampi ja oli jo parissa minuutissa ehtinyt ovesta sisään ja lukinnut sen.

"Hitto! Meidän todellakin pitää puhua dobe! Avaa ovi!" Sasuke huusi ja hakkasi ovea, kuin viimeistä päivää. Naruto nojasi ovea vasten sisäpuolella ja yritti hillitä yli kierroksilla hyppivää sydäntään.

"Onko sinulla korvissa vikaa?! Minulla ei ole mitään sanottavaa sinulle!" hän huusi ovenhajottajalle. Sasuke lakkasi lyömästä rauhoittuakseen hetkeksi.

"Naruto...meidän pitää...oikeasti...puhua...", Sasuke sanoi hengitystensä välistä. Naruto hengitti yhtä raskaasti toisella puolella, mutta hän ei sanonut mitään.

Sasuke löi otsansa ovea vasten ja laskeutui hitaasti polvilleen. "Miksi sinä juoksit pois? Miksi sinä tulit meille? Mitä asiaa sinulla oli?" hän kysyi.

Naruto sai vihdoin hengityksensä tasaiseksi ja sydämensä rauhoittumaan. Hän itse lysähti ovea vasten istumaan. "Miksi se sinua kiinnostaa? Sinulla on jo Sakura, miksi sinä enää tällaisesta turhasta roskasta välität", blondi kuiskasi ja hänen rintaan alkoi sattua taas, mutta eri syystä, kuin äsken.

Sasuke huokaisi. "Naruto...sinä olet paras ystäväni, tulet aina olemaan. Mitä muuta sinä haluat minulta...kerro minulle", hän pyysi ja toivoi näkevänsä oven läpi toisella puolella istuvaan henkilöön.

Naruto henkäisi toisella puolella ja katsoi syliinsä. "Jotain mitä en voi enää saada...", hän kuiskasi, mutta jollain ihmeen tavalla Sasuke kuuli sen toiselle puolelle.

"Mitä...mitä sinä et voi enää saada?" Sasuke kysyi ja painautui tiukemmin ovea vasten. Hän kuuli Naruton hengähtävän ja mietti, että mitä blondi ei enää voisi häneltä saada.

Naruto henkäisi taas. Hän tiesi, että se olisi todellakin järkytys Sasukelle, jos hän kertoisi mitä hän ei enää voisi saada pojalta. Blondi nousi hitaasti ja avasi oven.

Sasuke yllättyi tästä ja kaatui Naruton jalkoihin, mutta nousi nopeasti ylös. Naruto katsoi häntä oudosti. Sasuke näki siinä samat tunteet, kuin aina silloin kun blondi oli iloinen, mutta samalla siinä oli jotain todella uutta.

Naruto virnisti hermostuneena. "Sasuke...minun piti kertoa sinulle silloin...kun tulin teille...", blondi katsoi jalkoihinsa. 'Vou, tämä tosiaan on vaikeampaa, kuin luulisi', Naruto nielaisi ja katsoi takaisin Sasuken silmiin.

Sasuke ei ikinä ollut nähnyt Narutoa sellaisina. Aivan kuin blondilla olisi jotain todella iso tunnustettavana. Se sai Sasukenkin jo hermostuneeksi.

"Sasuke...minä...", Naruto halusi hakata päätään seinään. Hän tunsi itsensä pieneksi 12 vuotiaaksi tytöksi tunnustamassa pojalle ihastustaan. Mutta tämä oli paljon suurempi asia.

Sasuke katsoi Narutoa odottavana ja vielä enemmän hermostuneena. "Naruto...kerro minulle vain...mitä sinä et voi enää saada", Sasuke pyysi, koska hän alkoi jo tuntea itsensä heikoksi.

Naruto näytti hieman pettyneeltä, mutta hän sanoi asiansa silti. Kuitenkin liian hiljaa, että Sasuke olisi kuullut. "Mitä...", Naruto toisti sen ennen kuin Sasuke ehti kysyi loppuun:
"Sinun rakkauttasi..."









Mitäs piditte? Sama juttu, kuin viime kerralla, en laita "Seuraavassa luvussa", samasta syystä, kuin viimeksikin.

Kommentoikaa taas, vaikka ei olisi mitään järkevää sanottavaa, koska haluan taas tietää monet tätä lukee. kertokaa vaikka miten toivoisitte tarinan päättyvän. ja Sori, että tämä oli  vähän lyhyt luku, ainakin mun mielestä oli. Jos siellä on kirjoitus virheitä niin kertokaa.

Kommentoikaa ja arvostelkaa! :)