”repliikki”
’ajatus’
**takauma**

                                                       Viides luku

Kaksi poikaa käveli vierekkäin pitkin koulun käytävää ja rupattelivat mitä sylki suuhun toi. Naruto kertoi edelleen lapsuudestaan ja Sasuke kuunteli nauraen välillä kummallisille sattumuksille. Naurua seurasi sivusta eräs vaaleahiuksinen tyttö, joka kiristeli hampaitaan seuratessa miten hyvin pojilla synkkasi. Ino kirosi mielessään Naruton syvälle maahan.
’Hemmetti! Tuo uusi tulokas on liian hyvää pataa jääprinssini kanssa”, blondi ajatteli ja kääntyi lähteäkseen raportoimaan tapahtunutta Sakuralle.

”Mitä?! Et voi olla tosissasi!” Sakura huusi ystävälleen niin, että vaaleanpunaiset hiukset heiluivat puolelta toiselle. Ino siirtyi pois mekastavan ja hiuksiaan repivän tytön edestä. Hän nyökkäsi lyhyesti, mikä sai Sakuran melkein itkemään.
”Voi ei, mitä jos.. Mitä jos Naruto tekee Sasukesta homon? Niin ei saa käydä, se on pakko estää. Mitä me teemme Ino?” Sakura vaahtosi silmät kyynelissä. Hänen omasta pikku Sasse-höpö-mussukka-nassukastaan ei tulisi homoa, ei vaikka Sakuran pitäisi uhrautua sen eteen. Ino oli totaalisen samaa mieltä asiasta. Yhdessä he pitäisivät Sasuken heterona, meni siinä vaikka useamman ihmisen henki.

Naruto haukotteli makeasti ja nojasi käsiinsä. Kakashi-sensein tunnilla oli tavallista tylsempää. Tämä kun jaksoi hehkuttaa joka välissä, kuinka rakkaus muuttaa ihmisen kokonaan ja sydän tuntuu lentävän rinnasta ulos aina kun näkee rakkautensa kohteen. Hän luki luokalle peräti rakkausrunoja ja huokaili koko ajan piirrellen taululle sydämiä, jättäen todellisen opettamisen taka-alalle.

Luokan tytöt huokailivat ihastuksissaan ja katselivat luokan poikia sydämet pään päällä leijaillen (jotenkin ihmeellisesti suurin osa tytöistä katsoi Sasukea..) Pojat taas haukottelivat ja vilkuilivat kelloa, paitsi Lee, joka kopioi kaikki sydämet taululta vihkoonsa.
’Outo jätkä, luuleeko se että tuosta oppii jotain?’ Naruto antoi katseensa harhailla oppilaasta toiseen ja aina kun hän katsoi Hinataa, tyttö punastui ja käänsi katseensa pois. Mieluiten blondi katsoi Sasukea, joka nojasi seinään silmät kiinni.

Sasuke mietti omiaan. Kuten esimerkiksi sitä, mitä tekisi Naruton suhteen. Ajatukset olivat sekaisia, niin sekaisia että Sasuke ei itsekkään täysin ymmärtänyt niitä. Järki käski pysyä erossa Narutosta, mutta sydän käski kertomaan pojalle miten paljon hän tästä piti.
’Tämä on turhauttavaa’, Sasuke ajatteli ja avasi hitaasti silmänsä. Juuri sillä hetkellä Naruto katsoi häntä ja huomattuaan toisen havahtuvan, Naruto käänsi punoittavat kasvonsa pois ja alkoi naputtaa hermostuneena pulpetin kantta. Hän oli huomaamattaan jäänyt tuijottamaan Sasukea pidemmäksi aikaa kuin tavallista. Hän oli katsonut Sasuken huulia, ne olivat vaikuttaneet pehmeiltä ja kutsuvilta. Sitten hänen katseensa oli jäänyt kiinni pojan silmäripsiin, ne olivat pitkät ja hiukan kaartuvat. Kasvot olivat toisin sanoen täydelliset. Niin kauniit ja samalla kuitenkin komeat ja päättäväiset. Jokin Sasukessa kiinnosti Narutoa enemmän kuin hän halusi myöntää, eikä se ”jokin” ollut vain kasvot. Myös pojan luonne ja muu vartalo kiehtoivat Narutoa.

Kello soi tunnin päättymisen merkiksi ja oppilaat ryntäsivät ulos luokasta. Opettaja huusi vielä jokaisen perään:
”Rakastettavaa päivää teille kaikille!” Naruto ja Kiba vilkaisivat toisiaan ja virnistivät.

”No Naruto, teetkö jotain kanssani tänään?” Kiba kysyi heidän päästyään pihalle. Naruto katsoi poikaa anteeksipyytävästi ennen kuin sanoi:
”Sorry, mutta lupasin mennä Sasuken kanssa kaupungille”, Kiba tuijotti poikaa. Vai että sellaista peliä. Kiba oli ollut Naruton ensimmäinen ystävä Konohassa, mutta silti tämä tuntui välittävän enemmän Sasukesta. Naruto huomaisi Kiban pettyneen ilmeen ja hänen tuli hiukan vaivautunut olo.
”Olen tosi pahoillani, mutta kun Sasuke auttoi minua aamulla ja lupasin tarjota hänelle lounaan”, Naruto selitti vaikeana ja haroi hiuksiaan. Kiba huokaisi, mutta loitsi kasvoilleen hymyn.
”Ei se mitään Naruto, kyllä sinne kaupungille ehtii myöhemminkin”, Kiba sanoi ja sai blondin kasvoille hymyn. Tämä hyppäsi toisen kaulaan.
”Kiitos Kiba! Olet tosi ystävä!” Kiba meni punaiseksi kuin tomaatti ja pari tyttöä tirskahti ja kauempana istuvan Sasuken silmissä välähti uhkaavasti.  
”No niin hölmö.. Voisit päästää irti ennekuin minä kuristun”, Kiba mumisi nolona, jonka seurauksena Naruto irrotti otteensa pyydellen punaisena anteeksi.
’Mikä minuun oikein meni?’ blondi ajatteli ja haroi hiuksiaan mietteliäänä.

Sasuke seurasi Naruton reaktiota kauempaa. Poika näytti olevan vaivautunut, eikä mikään ihme, puolet pihalla olevista oppilaista tuijotti häntä ja kikatti. Sasuken sydämessä oli tuntunut pieni pistos Naruton halatessa Kibaa.
’En minä ole mustasukkainen, pumppu vain vähän reistailee.. Äh! Ketä minä yritän huijata?’ Sasuke haroi hiuksiaan ja ei huomannut kuinka eräs mustahiuksinen poika lähestyi häntä pirullinen virne naamallaan.
”Mitäs Uchiha?” Sasuke nosti päätään ja näki Sain katselevan häntä.
”Mitä se sinulle kuuluu?” hän murahti vastaukseksi ja nousi lähteäkseen. Sai nosti kulmakarvojaan lievästi typertyneenä pojan kylmästä kohtelusta, (hän on tottunut siihen, että kaikki rakastavat häntä^^”) mutta päätti kertoa silti asiansa. Hitaasti hän kumartui aivan Sasuken korvan viereen ja kuiskasi:
”Sinun on turha yrittää mitään Naruton kanssa, sillä se herkkupeppu on minun. Muista se, tai sinä et tule selviämään tätä lukuvuotta hengissä”, pojan äänessä oli kylmä sävy, joka sai Sasuken palelemaan sisäelimiään myöten. Sai lähti jatkamaan matkaansa omahyväinen virne kasvoillaan.
”Tuo paskiainen ei määräile minua”, Sasuke mutisi yhteenpuristettujen hampaidensa välistä.
”Kuka on se onneton, jonka olet leimannut paskiaiseksi”, iloinen ääni kysyi hänen takaansa. Sasuke säpsähti ja kääntyi kohdatakseen lämpimät silmät, jotka kuuluivat tutulle blondille. Tämän kasvoilla oli tuttu virnistys, joka sai Sasuken unohtamaan Sain kylmän äänen ja uhkauksen. Hänen teki vain mieli kaapata Naruto syliinsä ja lähteä pois, kauas pois.
”Hei, Sasuke! Kuuluuko?” Naruto heilutti kättään toisen pojan naaman edessä. Sasuke tipahti alas pilvistä ja tömähti harmaaseen todellisuuteen.
”Niin joo, mitä olitkaan sanomassa?” Naruto hymyili suloisesti Sasuken kysymykselle.
”Sitä minä vaan, että kello soi noin minuutti sitten ja me saatetaan myöhästyä tunnilta”, hän selitti ja lähti kävelemään kohti koulua. Sasuke tuijotti perään saamatta sanaakaan suustaan. Blondin hymy oli niin lumoava.
”Sasuke!” kauempaa kuului Naruton ääni, jonka seurauksena Sasuke putosi (taas kerran) alas pilvilinnastaan. Hän lähti juoksemaan kohti blondia toivoen, että sensei olisi heille armollinen.

”Missä te pojat olette olleet!?” Genma-sensei vaahtosi heille, kun he lopulta olivat saapuneet luokkaan. Pojat vilkuilivat molemmat kenkiään sensein odottaessa vastausta.
”No pojat, minä odotan”, verisuoni alkoi sykkiä uhkaavasti Genman kasvoilla poikien pysyessä hiljaa.
”No kun me, tai siis ei meidän ollut tarkoitus olla näin paljon myöhässä, mutta kun..” Naruto takelteli ja haroi käsillään ilmaa.
”Mutta kun?” sensei kehotti poikaa jatkamaan.
”No, anna kun minä kerron kaiken alusta”, Sasuke sanoi puolestaan.

** ”Odota Naruto!”, Sasuke huusi ja sai blondin pysähtymään.
”Mikä tunti meillä nyt on?” kysymys sai Naruton punastumaan.
”Et tiedä?” Sasuke sanoi ja irvisti. Naruto pudisti nolona päätään.
”Voi ei, minäkään en muista!” pojat huokaisivat, ei auttanut muu kuin mennä katsomaan ilmoitustaululta.

Pojat juoksivat aulaan ja menivät suorinta tietä taululle etsimään katseellaan omaa lukujärjestystänsä.
”Tuossa! Meillä on kemiaa luokassa 67”, Naruto ilmoitti innoissaan, mutta hymy katosi äkkiä. Kyseinen luokka sattui olemaan ylimmäisessä kerroksessa.
”Että osaa olla huono tuuri!”, Sasuke manasi koko oppilaitoksen helvettiin ennen kuin lähti kipuamaan rappusia.

Ylhäällä molemmat pojat huokaisivat helpotuksesta, mutta liian aikaisin.
”Arvaa mitä Sasuke, me unohdettiin hakea kirjat”, Naruto sanoi nieleskellen ja katsoen Sasuken reaktiota. Tämä muuttui naamaltaan punaiseksi ja lähti sitten sanaakaan sanomatta harppomaan portaita alas.

Lopulta pojat pääsivät kirjojen kanssa luokan ovelle, puoli tuntia myöhässä.**

Opettaja katsoi poikia silmät suurina. Sasuke ja Naruto taas tuijottelivat lattiaa ja mumisivat anteeksipyyntöjä.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen sensei huokaisi ja käski pojat istumaan paripulpettiin. Molemmat kohottivat katseensa hämmästyneinä, eikö tästä seurannutkaan mitään?
”Mutta molemmat teistä jäävät jälki-istuntoon tunniksi koulun jälkeen”, Genma käski ja pojat huokasivat alistuneina ja menivät istumaan.
”Olemme sivulla kuusi, avatkaa siis kirjanne ja lukekaa kappale”, sensei sanoi. Molemmat pojat tottelivat.
”Ööh, Sasuke”, Naruto kuiskasi vieressään istuvalle pojalle.
”Mitä nyt? Ei kai pulpetin alla ole purkkaa tai jotain?” Sasuke huokasi.
”Ei, mutta minä otin väärät kirjat”, Naruto virnisti nolona ja osoitti fysiikan kirjojaan. Sasuke katsoi toista ja laittoi sitten käden suunsa eteen, ettei olisi nauranut ääneen. Miten huono tuuri heillä voikaan olla?

Siinä se taas oli… *Heittää taasen karkkia* kommentoikaa ihmiset!!