*
Sakura luki paperin monia, monia kertoja kunnes sai ajatuksensa kasaan ja pystyi katsomaan Sasukeen.
"Onko hän...?" tyttö ei sanonut loppuun.

Sasuke katsoi Sakuraa melkein itkien. He olivat tulleet liian myöhään. "Jep, hän on poissa."
*


Sakura puri alahuultaan, mutta ei Naruton lähdön takia, vaan Sasuken kasvojen takia. Poika joutui kokemaan sen taas. Saman asian, kuin silloin kun hän oli muuttanut ja he molemmat olivat jääneet yksin.


Sasuke kääntyi ja löi kätensä lipastoa vasten. Hän kirosi itsensä, kun ei ollut jäänyt ja vastannut Narutolle, että halusi olla tämän ystävä. Ihan sama mitä tunteita blondilla häntä kohtaan oli. Mutta hän ei ollut sanonut sitä, vaan kävellyt kuin idiootti pois. Siksi Naruto oli nyt lähtenyt, eikä näyttänyt olevan tulossa takaisin.


Sakura luki lapun vielä kerran toivoen, että oli lukenut sen väärin, mutta sama teksti siinä oli. Näytti siltä, että Naruto oli itkenyt viestiä kirjoittaessaan, koska lappua koristi monet jo kuivuneet läiskät.

Tyttö käveli Sasuken taakse. "Minne hän voisi mennä? Hän ei ottanut yhtäkään tavaraansa mukaan...", Sakura kysyi huolestuneella äänen sävyllä.


Sasuken kädet puristuivat nyrkkiin. "Hän ei voi mennä minnekään. Hänellä ei ole ketään, jolle voisi mennä. Hänellä ei ole rahaa mihinkään...", pojan ääni värisi, kun hän puhui.

Sakura katsoi häntä ihmeissään. "Miten ihmeessä hän on elänyt tähän asti...?" tyttö kysyi. Sasuke kääntyi katsomaan häneen ja Sakura sai nähdä samat kasvot, jotka oli nähnyt vain kerran elämänsä aikana.


Tytön rinnassa pisti pahasti. Sasuken silmistä valui kyyneliä ja se oli varmasti todella outo näky, jos kunnolla ajatteli. Sakura kuitenkin oli nähnyt sen ennenkin ja hänelle se ei ollut omituinen näky. Mutta satuttava kyllä.


"Sakura...Narutolla ei ole perhettä. Hänellä ei ole sukulaisia. Hän eli melkein pelkällä ramenilla, jota se vanha mies Ichirakussa hänelle antoi ilmaiseksi. Mutta suurimman osan ajastaan, Naruto asui ja söi meillä", Sasuke kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen.

Sakura nyökkäsi, vaikka ei kunnolla asiaa ymmärtänyt. "Mitä... Naruto voi tehdä nyt, jos hän ei...", tyttö hiljeni ja mietti mitä blondi poika voisi tehdä, jos hän ei enää kotiinsa palaisi.

"Sasuke-kun...voisiko Naruto lähteä ulos Konohasta?" tyttö kysyi. Sasuke pudisti päätään ja kyynel putosi lattialle. Sakura katsoi sen tippumista aivan kuin hidastettua kohtausta, ennen kuin takaisin Sasuken kasvoihin.

"Hän ei siis voi olla kovin pitkälle mennyt. Konoha on aika pieni verrattuna Tokioon...", tyttö hymyili aivan pienesti. Heillä voisi todellakin olla toivoa, jos Naruto ei häipyisi Konohasta. Konohahan oli vain pieni maalaiskylä.

Sasuke näytti yhtyvän ajatukseen, mutta hän oli myös epäröivä. Hän veti kätensä silmiensä edestä kuivatakseen silmänsä, koska oli tajunnut itkevänsä tytön edessä.

Sakuran hymy kasvoi lämpimäksi. "Ei sillä ole väliä vaikka itket, tämä on sinun itkun arvoista", tyttö laski kätensä Sasuken olkapäälle, kun poika oli vetänyt kätensä pois tummien silmiensä edestä.


Sasuke virnisti, vaikkakin vieläkin surullisesti. "Kiitos...Sakura", hän sanoi hiljaa. Tyttö nyökkäsi ja otti Sasuken kädestä hellästi kiinni. "Etsitään se blondi, Sasuke-kun", hän sanoi ja alkoi vetää poikaa mukanaan.

"Hei! Minä osaan kävellä", Sasuke kertoi, mutta Sakura ei päästänyt irti hänen kädestä. Eikä poika hetken päästä enää pannut vastaan.





Sasuke oli hetken päästä tullut johtamaan, koska Sakura ei tuntenut Konohaa vielä. "Mennään katsomaan Ichirakusta", hän ehdotti ja alkoi jo kävellä pientä ravintolaa kohti.

Sakura kuitenkin pysäytti hänet. "Sasuke-kun, vaikka Naruto onkin aika idiootti, hän tietäisi sinun etsivän häntä sieltä. Katsotaan se paikka viimeisenä", tyttö ehdotti.

Sasuke huokaisi, mutta suostui kuitenkin. He lähtivät etsimään paikoista missä Naruto ei usein käynyt ja samalla miettivät mitä tekisivät, kun tämän löytäisivät.



Sasuken päässä pyöri kaikki muistot niistä päivistä. Siitä asti, kun Sakura oli tullut Konohaan, asiat olivat muuttuneet.
Naruto oli käyttäytynyt aivan, kuin olisi mustasukkainen tytölle ja nyt Sasuke tiesi syyn siihenkin.

Se syy kuitenkin oli ollut odottamaton. Naruto rakasti häntä. Miten oudolta se kuulostikin, Sasuke tiesi sen olevan totta. Naruto ei yleensä valehdellut hänelle, oikeastaan blondi ei ollut koskaan valehdellut hänelle.

Ja sitten tuli Sakura. Sasuke ei tiennyt enää kunnolla miten reagoida tyttöön. Jos Naruto oli käyttäytynyt mustasukkaisesti, niin oli kyllä Sakurakin. Molemmat olivat koko ajan etsineet hyvää ajoitusta olla kahden Sasuken kanssa.

Eli jos Naruto oli mustasukkainen Sakuralle, koska hän rakasti Sasukea, mutta tyttö vei kaiken huomion. Olisiko Sakura ollut samasta syystä mustasukkainen?



Sasuke katsoi tyttöön. Sakura näytti etsivän vihreillä silmillään jotain, mikä olisi merkki Naruton läsnäolosta.

Sasuke ajatteli mitä hän oli tuntenut Sakuraa kohtaan, silloin kun he olivat olleet pieniä. Tyttö oli silloin ollut hänen ainoa ystävä ja samoin Sasuke oli ollut Sakuran ainoa ystävä. Heidän elämässä oli melkein vain he kaksi.

Sitten Sasuke oli muuttanut ja kaikki oli muuttunut. He olivat olleet 8 vuoden erossa toisistaan ja sillä aikaa Naruto oli putkahtanut Sasuken elämään, aivan kuin Sakuran korvikkeena, mutta vuosien kuluessa se oli muuttunut ihan oikeaksi ystävyydeksi.



Sasuke todella välitti näistä kahdesta, mutta hän ei tiennyt kummasta enemmän. Jos hän välitti Narutosta enemmän tekisikö se Sakuran vihaiseksi ja heidän suhde murtuisi yhä enemmän, kuin se oli jo murtunut.

Jos taas Sasuke välitti enemmän Sakurasta...? Oikeastaan siinä varmasti kävisi samalla lailla, kuin nyt oli jo käynyt. Naruto oli lähtenyt ties mihin.

Eli tarkoittiko se, että Sasuke välitti Sakurasta enemmän?
Poika oli aivan sekaisin. Miten hänen tulisi miettiä tätä asiaa, jotta ei menettäisi kumpaakaan ystävistään?




Sakura katsoi Sasukeen ja huomasi pojan tuijottavan häntä mietteliään näköisenä. "Sasuke-kun...", tyttö sanoi ja herätti Sasuken ajatuksistaan. "Mitä sinä mietit?" Sakura kysyi ja hymyili pojan nolostuneelle ilmeelle.

Sasuke katsoi jalkoihinsa ja alkoi taas ajatella. Miten hän voisi kysyä asiaa todella yksinkertaisesti? Asia putkahti hänen mieleensä todella hitaasti.

"Sakura...muistatko, kun minä muutin pois...?" Sasuke tiesi vastauksen valmiiksi, mutta hän ei tiennyt miten aloittaisi asiansa muuten.

Sakura nyökkäsi kysyvänä ja odotti pojan jatkavan. "Muistatko kun oli juuri menemässä autoa kohti, kun sinä huusit minulle jotain...?" Sasuke käänsi päätään jotta näkisi Sakuran kasvojen reaktion.


Tyttö palasi muistoissaan päivään jolloin Sasuke oli lähtenyt. Sakura oli silloin huutanut jotain, mutta hän ei muistanut kunnolla mitä. Se oli jotain mitä hän ei olisi uskonut sanovansa Sasukelle. Mutta siinä tilanteessa, hän oli halunnut kertoa sen.


Sakura katsoi jalkoihinsa jotta voisi keskittyä hetkeksi. Sasuke pysäytti heidät molemmat ja odotti tytön vastausta.


Sakura sai viimein päähänsä mitä hän oli silloin sanonut. Nyt kun hän muisti, se sai tytön kasvot punehtumaan. Mutta hän oli tarkoittanut sitä.

"Kyllä minä muistan", Sakura vastasi lopulta. Sasuke näytti vähän hermostuneelta, mutta samalla helpottuneelta. "Minun piti kysyä, että...tarkoititko sitä oikeasti. Tai siis...että sinä oikeasti...ikuisesti...", hänen oli todella vaikea löytää sanoja siihen tilanteeseen, koska hän keskittyi katsomaan Sakuran kasvoihin.


Tyttö näytti yhtä hermostuneelta, mutta hän piilotti sen paremmin kuin Sasuke. Sakura nyökkäsi melkein joka sanan myötä mitä Sasuken suusta tuli. Kun poika sanoi "Ikuisesti", se sai Sakuran mietteliääksi hetkeksi.

'Se oli todella kauan aikaa sitten, mutta meidän ero vain vahvisti tunteitani. Minun ikävä aina vain kasvoi mitä kauemmin olimme erossa', Sakura nosti vihreät silmänsä kohtaamaan Sasuken omat.

"Minä tarkoitin sitä...ikuisesti", tyttö kuiskasi hiljaa. Hänen äänensä oli lämmin ja sai Sasuken melkein sulamaan siihen paikkaan, mutta hän yritti pitää itsensä kasassa.

"Sinä siis...rakastat minua...vieläkin?" poika kysyi. Sakura hymyili ja otti Sasuken toisen käden omaansa.

Ohikulkijat pysähtyivät katsomaan tilannetta mielenkiinnolla. Jotkut tytön loivat Sakuraan kateellisia katseita, mutta suurin osa oli ihastuksissaan.

Mutta siinä keskellä olevat kaksi ihmistä, eivät nähneet muiden katseita heissä. He näkivät vain toisensa, aivan kuin 8 vuotta sitten. Maailmassa oli vain he kaksi.

Sakura tuli lähemmäs ja sai Sasuken hermostumaan yhä enemmän. "Sakura...", Sasuke aloitti, mutta ei koskaan lopettanut. Sakura oli painanut huulensa pojan omille ja molemmat lensivät pois siitä maailmasta seitsemänteen taivaaseen.

Sasuke sulki silmänsä hitaasti ja vähät välitti punasta joka valtasi hänen kasvot, saaden hänet näyttämään tomaatilta.

Sakura toivoi kovasti, että Sasuke suutelisi häntä takaisin ja sai pian mitä halusi, kun Sasuke sai koottua vähäiset ajatuksensa ja alkoi suudella tyttöä myöskin.

Sasuke kietoi kätensä Sakuran vyötäisille ja tyttö omansa Sasuken niskan taakse ja veti pojan lähemmäs syventääkseen suudelmaa yhä entisestään.


Kaikki ihmiset jotka olivat äsken ihastelleet, olivat nyt pyörtyneet maahan tai alkaneet itkeä, vaikka eivät edes tienneet mitä nämä kaksi olivat kokeneet yksi vuotiaista asti yhdessä.  



Sakura ajatteli vain miten paljon hän oli tarkoittanut niitä neljää sanaa, mitä hän oli Sasukelle huutanut. Hän mietti miten suuret hänen tunteensa poikaa kohtaa loppujen lopuksi olivat.


Sasuke oli päättänyt antaa ajatustensa hävitä kokonaan ja keskittyi suudelmaan. Mutta yksi pieni ajatus oli koko ajan hänen mielessä, eikä hän halunnut kieltää sitä, mutta jossain todella syvällä sisällään, hän oli rakastanut Sakuraa myös.





Kumpikaan ei tiennyt, että näiden monien ohikulkijoiden joukossa oli eräs tuttu blondi, joka katsoi näitä kahta sinisillä silmillään.

Mutta hänen silmät eivät olleet surulliset, vaan lämpimät ja ymmärtäväiset. Häntä ei harmittanut, että ei ollut voittanut omaa rakastaan, koska jos Sasuke oli onnellinen, se riitti hänelle. 'Se onni, hänellä on ja on ollut aina Sakuran kanssa'.

6 vuotta Naruto oli katsonut, miten Sasuke oli kaivannut Sakuraa ja nyt kun sitä mietti, blondi tunsi itsensä hölmöksi koska oli halunnut tunkea näiden väliin.

Vaikka hän rakasti Sasukea ja tulisi varmasti vielä kauan rakastamaan, hän halusi antaa periksi ja antaa Sasuken elää omaa elämäänsä. Mutta Naruto tiesi, että Sasuke kaipasi blondia ystäväänsä ja se sai hänet iloiseksi.

Hänen siniset silmät jättivät nämä kaksi pian ja blondi alkoi kävellä kohti Ichirakua. 'Älä huoli Teme. Minä en ehkä tule vielä takaisin', Naruto pysähtyi ja vilkaisi näihin kahteen vielä kerran. 'Mutta ehkä... tämän kuun loputtua.'








Näin ja noin! Siinä oli toiseksi viimeinen luku rakkaasta ficistäni. Minulla tulee olemaan vaikeaa kirjoittaa viimeistä lukua tästä.

Ja tuhannet anteeksi pyynnöt niille ihanille Yaoi faneille, jotka toivoivat tästä tulevan SasuNaru tarina. Olen todella, todella pahoillani, mutta toivon, että suostutte lukemaan viimeisen luvun tästä tarinasta. (Kirjoitan kyllä SasuNaru tarinan vielä)

SasuNaru katsokaa jos haluatte :)