"En minä halua pistää tätä, Okaa-san!" 8-vuotias brunetti, Iruka, sanoi vastalauseensa. Hänen äitinsä näytti hänelle delfiini-kuvioista yukataa, jonka hänen oli määrä pitää festifaaleissa, ja sanoi hymyillen: "Voi, mutta olisin iloinen, jos pistäisit sen. Saisit olla festifaaleilla hieman myöhempäänkin."
Iruka mietti hetken ehdotusta ja myöntyi sitten.

"Voi kun sinä näytät suloiselta!" Irukan äiti ihasteli, kun hänen poikansa päällä oli viimein yukata.
"Vielä yksi asia", äiti sanoi ja otti läheiseltä hyllyltä mustan silkkinauhan.
"Eikä! Tuohon en suostu!" Iruka pisti vastaan ja yritti paeta paikalta, kun suuri käsi laskeutui hänen olkapäälleen ja veti hänet äitinsä luokse.
"Sinun pitää totella äitiäsi, poika", Irukan isä sanoi.

Iruka risti kätensä rinnan päälle ja murjotti kokoajan, kun äiti pisti hiukset ylös silkkinauhalla.

Irukan äiti löi kätensä yhteen ja ihasteli näkymää, kun kaikki hiukset olivat viimein ylhäällä kiinni.
"Sinä näytät niin suloiselta, Iru-chan!"
Iruka punastui ja katsoi vihaisesti äitiänsä sanoen samalla: "Kaa-chan! Ei poikien kuulu näyttää suloisilta! Äläkä sano minua Iru-chaniksi!"
"Mitä vain, Ruru-kun."

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox

Iruka oli odottanut jo kauan festifaaleja ja juoksentelikin kaduilla oleville kojuille siksakkia.

"Okaa-chan, otou-san! Katsokaa, sain kalan!" Iruka hihkui ja hyppeli ympäriinsä käsissään pieni muovipussi, jossa oli kultakala.
"Varo vain. Kala kuolee, kun noin hypit", hänen isänsä vitsaili.
Iruka lopetti heti hyppimisen ja katsoi huolestuneena, elikö kala vielä.
"Valehtelija! Kyllä se elää!" Iruka huusi ja osotti sormellaan syyttävästi isäänsä. Hänen äitinsä alkoi nauraa ja Iruka laski sormensa. Punastuen ja mutisten jotain epämääräistä hän asteli seuraavalle kojulle.

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox


Kakashi haroi kädellään hopeisia, pystyssä olevia hiuksiaan ja huokaisi. Ei hän ollut halunnut tulla alunperinkään, mutta sensei, Rin ja Obito olivat raahanneet hänet mukaan, mikä ei jättänyt hänelle vaihtoehtoja.

"Kakashi~! Minä haluan kultakalan!" Rin sanoi vaativasti ja veti Kakashia tämän paidan hihasta (Ihan kuin Kakashi vaivautuisi pukemaan mitään erikoista juhlaan). Miksi minä?
Kakashin vastaus oli kieltävä, mutta tyttö ei luovuttanut. Eikö hän tajua lopettaa?!
"Minä voin tehdä sen", Obito tarjoutui, mutta tyttö näytti vain kieltä ja sanoi terävästi: "En minä halua sinun kalaasi, vaan Kakashin!"
Obito katsoi Kakashia pahansuovasti. "No eikö se ole selvää, ettei hän uskalla."
Tuon kommentin takia Rin irrotti otteensa Kakashista ja löi Obitoa ja alkoi haukkua tätä.

Kakashi käytti tilannetta häikäilemättä hyväkseen ja pakeni paikalta juuri, kun Rin oli lyömässä Obitoa uudestaan.

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox

Kakashi oli helpottunut, kun hän viimein pääsi ihmistäyteisiltä kaduilta.
Oli jo alkanut hämärtää, kun Kakashi ohjasi askeleensa valaistuun puistoon.

Puisto oli sanoinkuvaamattoman kaunis, kun sakurat kukkivat ja monet lyhdyt valaisivat näkymää.

Mutta se ei kiinnostanut Kakashia tippaakaan. Hän oli tullut puistoon vain, koska kadut olivat täynnä. Puistossakin tosin oli normaalia enemmän ihmisiä.

Kakashi päämääränä oli lampi, johon hän käveli puiden välistä. Hän vilkuili välillä ympärilleen siltä varalta, että toiset etsisivät häntä.

Hmm… Pitää muistaa kiittää senseitä siitä hyvästä, kun ei ilmiantanut lähtöäni.

Kun Kakashi oli vihdoin näköetäisyydellä lampeen, hän näki tytön potkimassa lampeen kiviä. Tyttö kumminkin lopetti pian ja meni penkille lammen lähelle istumaan.

Söpö. Nähtävästi en ole ainut, joka on onnistunut karkaamaan seurueestaan, Kakashi ajatteli, mutta sitten hän katsoi tarkemmin tytön kasvojen ilmettä.
…tai eksynyt.
Ennen kuin Kakashi huomasikaan, hän oli jo kävelemässä tyttöä kohti.

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox

Iruka potki puiston keskellä olevaan lampeen kiviä ja manasi niin hiljaa, ettei kukaan kuullut.
Ihmiset olivat jo monta kertaa huomauttaneet hänelle, että nuorten tyttöjen ei kuuluisi kiroilla.

Iruka huokasi syvään ja kävi istumaan lähimmälle penkille ja katsoi maata. Luulin, että yksin olo olisi kivaa… no jaa…
Iruka oli pitkän suostuttelun jälkeen saanut vanhempansa päästämään hänet kiertelemään yksin.
Ajan myötä ihmisten töniminen ja jatkuva kysely, kuten: ”Missä vanhempasi ovat? Oletko eksynyt?”, alkoi kyllästyttää ja hän tuli puistoon.
Tietenkin hänen rahansakin alkoivat vähitellen hiipua, mutta se ei liity mitenkään asiayhteyteen.

Iruka hätkähti, kun kuuli yllättäen edestään äänen: ”Hei, söpöliini! Oletko eksynyt?”
Ei kai taas!
Iruka nosti katseensa maasta ja hän näki hopeatukkaisen pojan edessään.
”Jos neiti on eksynyt, niin minä mieluusti saattaisin teidät takaisin seuralaistenne luokse”, poika sanoi ja hymyili -tai niin Iruka ainakin luuli, sillä hän ei nähnyt toisen suuta maskin takia.
NEITI?! Kami-sama! Hän luulee minua tytöksi!
Iruka punastui hienoisesti ja sanoi: ”En minä ole eksynyt!”

”Hyvä niin. Haittaako neitiä, jos istun tähän viereen?” poika kysyi kohteliaasti. Irukalla ei ollut mitään sitä vastaan ja hän istahti Irukan viereen.
”Saanko kysyä neidin nimeä?” hän kysyi jälleen kerran kohteliaasti.
Voi ei! Mitä minä sanon!? Hän varmaan suuttuu minulle, jos saa tietää, että olen poika. En voi uskoa, että teen tämän, mutta…
”Ruru.”
”Ruru-chan! Söpö nimi!”
Iruka ei voinut lopettaa punastumista. ”Entä teidän?”
”Olinpa törkeä! Unohdin esitellä itseni. Olen Hatake Kakashi”, hopeahiuksinen poika sanoi.
Hatake… Kakashi… Hatake… Nimi kuulostaa niin tutulta, Iruka ajatteli ja katsoi poikaa. Sitten hän muisti.
”Hatake Sakumon poika?!” Iruka kysyi innokkaana.
Kakashin iloinen ilme hyytyi heti, kuullessaan isänsä nimen.
”G-gomen! Iruka alkoi änkyttää, kun toinen muuttui kylmemmäksi.
”Olen.”
Vastaus oli niin kylmä, että se kouraisi Irukaa vatsan pohjasta.
Hymy kumminkin palasi pian Kakashin kasvoille. Iruka helpottui tästä, sillä toinen oli todella pelottava.
”Joten mitä sinä teet yksin, Ruru-chan?” Kakashi kysyi.
Irukan vatsassa muljahti inhottavasti, kun toinen sanoi ’Ruru-chan’. Tähän asti vain hänen äitinsä oli kutsunut häntä vastaavilla lempinimillä, joten tuntui oudolta kuulla se juuri tavatun pojan suusta.

”Tahdoin vähäksi aikaa yksin kiertelemään ja vanhempani suostuivat. Rahat tosin ovat nyt loppu, joten en voi tehdä mitään. Ja jotta kuulostaisi vain pahemmalta, minulla on nälkä!” Iruka sanoi yhteen hengenvetoon.

Kakashin virne maskin alla leveni. Hyvä päivä hänelle.

”Jos haluat, voin tarjota sinulle ramenia”, Kakashi tarjosi.

Irukan ei tarvinnut miettiä vastausta kauaa. Ilmaista ruokaa, kävihän se!

Kakashi oli noussut jo penkiltä ja ojensi Irukalle kätensä.
Iruka epäröi hetken, tarttuako käteen, mutta maha teki ratkaisun.

He lähtivät käsi kädessä kävelemään Ichirakua kohti.