Ainiin ja tuo Manageri on sitten kakashi, mut kaikki kutsuu vaan Manageriksi.


Suomen keikka

Kiba istui lentokoneessa ja katseli ikkunasta ulos. Muut bändinjäsenet
nukkuivat tuoleissaan, mutta hän ei saanut unta.
Ulkona oli oudon valoisaa, ottaen huomioon, että nyt oli yö. Kello olisi pian kolme, mutta sellaista se on, kun tulee Suomeen.

Tähtiä ei näkynyt ja se harmitti Kibaa. Hänen ainoa valonsa oli Shikamarun päälle unohtama lukulamppu, joka oli todella pieni ja valaisi melko heikosti. Ihme kyllä, se sai silti luotua tarkkoja varjoja seinille. Kiba heilutteli tylsistyneenä kättään ja katsoi kuinka varjo liikahteli. Hän hymyili itsekseen, muodostaessaan varjon, joka näytti ihan pupulta.

Pupu näytti söpöltä loikkiessaan seinää pitkin.
Kiba kiljaisi kovaa ja korkealta, ihan kuin tyttö, nähdessään seinälle piirtyneen suden, hänen sydämensä löi tuhatta ja sataa noin kolme sekuntia, ennen kuin kuuli Shikamarun äänekkään naurun.
Shikamaru nauroi ihan kippurassa ja oli tikahtumaisillaan.
Kiba käänsi katseensa ulos ikkunasta, jotta Shikamaru ei olisi nähnyt hänen punastuvan häpeästä. Sasuke ja Naruto katselivat heitä uneliaina, silmiään hieroen.

”Jatkakaa unianne, Kiba vain näki pahaa unta ja kiljaisi. Minä hoidan tämän.” Shikamaru sanoi rauhallisella äänellä ja tuli istumaan Kiban viereen.
”En minä nukkunut.” Kiba mumisi katsellessaan edelleen ulos ikkunasta.
”et niin, mutta sinun olisi pitänyt.” Shikamaru kuiskasi hänen korvaansa.
”Mikä on?” hän lisäsi huolestuneena.
”Öh... tuota.. Minä vain... siis... Kun täällä on näin valoisaa ja en ole ikinä ennen ollut Suomessa ja..” Kiba höpötti punastellen. Hän vaikeni tuntiessaan lämpimän käden leuallaan. Shikamaru käänsi hänen katseensa itseensä päin.
”Älä huoli, eivät ne muijat pure... Ainakaan kovaa.” hän vastasi virnuillen. Kiba painautui Shikamarun kainalon. Hänelle oli tullut äkkiä kylmä, tai niin hän sen itselleen perusteli, miksi muuten hän muka menisi niin lähelle bändin laulajaa?
Shikamaru kietoi kätensä hänen ympärilleen ja hyräili kehtolaulua, jota hänen äitinsä oli hänelle aina laulanut. Hiljalleen Kiba sulki silmänsä ja vaipui uneen, senkin jälkeen Shikamaru istui vielä hetken hänen vierellään, silittäen hänen päätään. Lopulta Shikamaru suukotti hänen
otsaansa ja nousi lähteäkseen.
”Kauniita unia pikkuinen.” hän kuiskasi ennen kuin lähti omalle paikalleen.

Lento sujui lopuilta osin hyvin, edes tavarat eivät olleet hukkuneet lentokentällä, mikä oli ihme.
Konsertti olisi Oulussa, mutta he olivat lentäneet Helsinkiin, jotta ehtisivät katsella ympärilleen sekä kuvata videon pätkiä musiikkivideoonsa ja huvin vuoksi.
Shikamaru oli ensin vastustellut linja-auto matkaa, sillä hän ei erityisemmin niistä pitänyt, mutta manageri oli ronskein ottein taivutellut hänet suostumaan.

Kiba oli suostunut heti, kun oli nähnyt koirankeksin, jota manageri heilutteli hänen edessään houkuttimena.
Kaikki, jopa Shikamaru, olivat naureskelleet, kun Kiba oli kaapannut keksin ja mennyt pöydän alle piiloon mussuttamaan sitä.
(Kiba ei myönnä olevansa pikku ahmatti, mutta muiden bändin jäsenten virnistykset kertoivat paljon, kun pöydän alta kuului ääni: ”En ole ahmatti, varmasti en! Mitä te niin väitätte, pois se minusta.”)

Nyt he istuivat hotelli huoneessa ja manageri oli rynnännyt sisään innosta silmät säihkyen.
”Tehän tiedätte, että tarvitsemme jotain. millä kiinnittää suomalaisten fanien huomio?”*kaikki nyökkäsivät*
”No, sain juuri eräältä tytöltä puhelun, jossa kysyttiin harrastaako Sharinga fanserviceä! (En muuten ollu minä, en ;) ) Siitä saamme uuden mielenkiinnon herättäjän!” Manageri vaahtosi innoissaan.

Bändin jäsenten ilmeet olivat erittäin kirjavia. Kiba punastui korviaan myöten, Sasuken suu loksahti auki järkytyksestä ja hän oli aivan kalpea.
Naruto virnisti niin, että suupielet olivat melkein korvissa. Hänen ilmeensä kuvasti täysin sitä lausetta, joka oli hänen mielessään sillä hetkellä: Minä tiesin, että Manageri on pervo, minä tiesin! Shikamarun ilme taas oli erittäin murhanhimoinen, tosin siinä häilähti myös pieni mustasukkaisuuden poikanen, kun Naruto noin virnisteli Kiballe...
’Hei odotas, mitä se minulle kuuluu virnisteleekö hän Kiballe vai ei?’ Shikamaru pohti hämmästyneenä.

Manageri näytti selvästi odottavan jonkinlaista vastausta, mutta kukaan ei avannut suutaan, joten hän päätti jatkaa: ”Tietysti pelkkä vihjailu käy, ei teidän tarvitse mennä niin pitkälle kuin Gackt(japanilainen laulaja, joka on tunnettu... mielenkiintoisista keikka esiintymisistään) menee, mutta suudelma konsertissa tai videolla olisi kiva.”

Kaikki olivat edelleen hiljaa ja vain tuijottivat Manageria, viimein Shikamaru avasi suunsa: ”Tapetaanko me toi nyt vai kohta?”
”Nyt” kuului kuorossa, kun miehet hyökkäsivät kohti manageriaan.
Manageri oli osannut varautua, joten hän oli ottanut läheisellä pöydällä olleen tarjottimen kilvekseen ja perääntynyt kohti ovea. Hän jatkoi perääntymistä sitä mukaa, kun muut lähestyivät.

”Älkääs nyt viitsikö jätkät, ajatelkaa...” *omena lensi pään vierestä*
”..edes, siitä voisi tul...” *Hän ehti juuri ja juuri pysäyttää seuraavan tarjottimella* ”... tulla hauskaa.
Mutta nyt jätän teidät hetkeksi miettimään, tsau!” hän huudahti ennen kuin sulki oven perässään.
”Äh, näittekö kuinka läheltä se eka meni hänen päätään, melkein jo ehdin riemuita kuhmusta, joka siihen olisi tullut.” Shikamaru tuhahti.
”Mitäs nyt tehdään?” Sasuke kysäisi istuessaan takaisin sohvalle.
”Minusta se voi olla hyväkin idea, sillä lisää faneja on yhtä kuin lisää konsertteja ja mikä taas tekee lisää palkkaa.” Naruto sanoi punniten asian kaikkia puolia tarkasti.
”Minulle se on ihan sama.” Sasuke kommentoi. Kiba nyökkäsi
osoittaakseen olevansa samaa mieltä Sasuken kanssa.

”No kai me sitten voidaan kokeilla, tosin meidän tarvii vielä valita kuka meist on seme.” Shikamaru viimein huokaisi.
”eikös ukekin tule valita?” Kiba kysyi hölmistyneenä. Hän punastui, kun kaikki kolme katsoivat häneen hyvin merkitsevästi.
”Niin, siis haluaako joku vapaaehtoisesti olla seme?” Sasuke jatkoi aiheesta, ihan kuin keskeytystä ei olisi ollutkaan.
”Mielestäni Shikamaru olisi hyvä seme Kiballe, sillä onhan Shikamaru sentään laulaja ja joukon tunnetuin. (Heti herra punastelijan jälkeen.)”
Naruto ehdotti. Shikamaru oli hetken hiljaa. Tätä hän ei ollut osannut odottaa, kun oli tänään aamulla noussut ylös. Lyhyt vilkaisu Kiban odottaviin kasvoihin vahvisti hänen vastauksensa.
”Kyllä minä voin tuosta pennusta huolta pitää.” Shikamaru virnisti ja pörrötti Kiban tukkaa. Kiba ei tarkalleen ollut varma siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta ei se haitannut, hän tunsi olonsa onnelliseksi.

Lähtö kohti Oulua oli aikaisin aamulla, noin kello viiden aikoihin.
Bändin jäsenet, Narutoa lukuun ottamatta, olivat puolinukuksissa raahautuessaan bussiin sisään.

Naruto oli lupautunut kuvaamaan bussimatkalta videon pätkiä ja oli mennyt aikaisin nukkumaan, jotta voisi kehitellä ideoita fanservice pätkiin
bussissa, toisten nukkuessa, hän ei nimittäin pystynyt nukkumaan Sasuken kuorsatessa.
Kiba ja Shikamaru valtasivat takapenkit ja Sasuke meni bussin etuosaan.
Häntä kiinnosti Suomen luonto ja hän halusi parhaan paikan ottaa kuvia ikkunoista. (Kyllä, häntä oli purrut turisti kärpänen).

Aikaa kului, eikä Naruto keksinyt mitään, mikä olisi viitannut fanserviceen. Hän ei pystynyt kuvittelemaan hyviä ystäviään suutelemassa tai edes halaamassa, muussa kuin ystävyys mielessä.

Hän oli onnistunut kuvaamaan luonto pätkiä ja pätkän, jossa Sasuke kuorsasi suu auki ja bussin kuljettaja laittoi korvatulpat.
Mutta siitäkin oli jo ainakin vartti. Naruto oli tympääntynyt jatkuvaan kuorsaamiseen ja auton hurinaan.
Hän vaihteli asentoa vähänväliä, mutta mikään ei tuntunut mukavalta, lopulta hän päätti lähteä katsomaan ”kyyhkyläisiä”.

Kiba ja Shikamaru olivat edelleen sitkeässä unessa. Kiban pää nojasi Shikamarun olkaan, molemmat nukkuivat rauhallisesti.  Kiba jopa hymyili unissaan. Silloin idea iski Narutoon kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Leveästi virnistäen hän liikutti nukkuvaa Shikamarua niin, että hän nukkui nyt selällään kyseisellä penkkirivillä. Naruto laski Kiban varovasti Shikamarun kainaloon, silloin Kiba äkkiä liikahti. Naruto jähmettyi salamana paikoilleen, jos Kiba nyt heräisi, kaikki menisi pieleen.
Kiba kuitenkin vain mumisi jotain epämääräistä ja painautui paremmin Shikamarun kainaloon. Naruto huokaisi helpotuksesta ja jatkoi ystäviensä asettelua.

Ensin Kiban kädet niin, että näytti kuin hän halaisi Shikamarua ja viimeisenä silauksena Shikamarun käsi Kiban vyötärölle. No niin, valmista tuli. Naruto katsoi edessään avautuvaa näkyä ihaillen. ’kyllä minä sitten olen taitava.’ Molemmat pojat hymyilivät ja näyttivät kertakaikkisen rakastuneilta.

Naruto hiipi ensin pari penkkiriviä kauemmas ja käynnisti kameran.
”Nyt mennään ottamaan selvää, mitä Shikamaru ja Kiba puuhaavat.” Naruto kuiskasi niin, että se varmasti kuuluisi nauhalla. Hiljalleen hän hiipi kohti pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Hän oli muka hengähtävinään hämmästyneenä ja sitten tarkensi kuvan nukkujien kasvoihin.

Hän hykerteli mielessään, kun kuvitteli jätkien ilmeet, heidän nähdessään videon. Bussi ajoi tiessä olevan kuopan yli, joka aiheutti auton äkillisen keinahtamisen. Naruto huudahti menettäessään tasapainonsa, samalla vahingossa painaen nappia, joka lopetti kuvaamisen.

Kiban ilme synkkeni ja hän rupesi pikkuhiljaa heräilemään. Naruto tajusi tämän ja liukeni salamana paikalta kameroineen.
Ensin Kiba yritti kääntää kylkeä, mutta kun hän ei siihen pystynyt, eikä kummallinen este suostunut siirtymään, hän lopulta päätti raottaa silmiään.
’Shikamaruhan se siinä.’ hän ajatteli.
Aivot kelasivat hitaasti ja hetken hän vain tuijotti hiljaa ystäväänsä.
’Missä minä olen ja miten jouduin tänne? Hetkonen... muistan bussin...
Niin, niin se oli. Olemme matkalla keikalle ja nukuin Shikamarun vieressä takapenkillä.’ aivot raksuttivat edelleen hieman hitaasti, mutta ne olivat jo tajunneet, että jokin ei ollut kohdallaan.
’minä siis nukuin Shikamarun kainalossa, kun.. hetkinen! Milloin vieressä muuttui muotoon kainalossa?’ Kiban tilannetajun palatessa hän liikahti äkisti, jotta pääsisi kauemmas, mutta siitä ei tullut mitään, sillä hänen takanaan oli istuinten selkä nojat.

Seurauksena liikkeestä Shikamaru tiukensi otettaan ja veti Kiban aivan kiinni itseensä.
Siinä samassa Kiba oli täysin hereillä ja kiusallisen tietoinen siitä, että Shikamarun toinen käsi oli juuri siirtynyt hänen perseelleen.
Hän ei koskaan ollut ollut näin lähellä laulajaa, ei ainakaan näin intiimisti.
Shikamaru mumisi jotain unissaan, hänen aistikkaat huulensa näyttivät kutsuvilta, ihan huusivat tulla suudelluiksi.

Huomaamattaan Kiba kallistui kohti Shikamarun avonaisia huuli, samalla raottaen omiaan. välimatkaa oli enää pari senttiä, kun hän äkisti pysähtyi.
Mitä hän luuli tekevänsä? Ei, ei hän aikonut juuri suudella noita huulia, ei hän ollut voinut edes ajatella moista! Kiban ajatukset keskeytti Shikamarun suuri haukotus.
Kiba säpsähti ja nousi äkkiä pois heräilevän pojan päältä, onneksi Shikamaru ei ollut huomannut häntä, vaan venytteli rauhallisesti, autuaan tietämättömänä tapahtuneesta.

Pari penkkiriviä edempänä erittäin kiinnostunut silmäpari seurasi tapahtumia. Narutoa harmitti, kun ei ollut saanut tuota ”melkein suudelmaa” nauhalle. Mutta tieto siitä, että hän oli juuri päässyt todistamaan jotain näin herkullista salaisuutta, sai hänet hymyilemään.
”Vai on meidän pikku uke oikeasti niitä miehiä, tästä voi tulla erittäin mielenkiintoista...” hän mutisi itsekseen, varmistaessaan, että häntä ei oltu huomattu.



Myöhemmin, kun kaikki olivat heränneet jo aikoja sitten, he pysähtyivät eräässä pienessä kahvilassa. Naruto ja Shikamaru tulivat ensimmäisinä takaisin bussin luo.
Kiba katseli ikkunasta heidän liikkeitään, samalla nuollen jäätelöään.
Shikamaru poltti tupakkaa bussiin nojaten, kun Naruto tuli ja painautui häntä vasten.

Kiba meinasi tukehtua äkilliseen yskänpuuskaan, hän ei nähnyt tarkasti,
mitä Naruto teki, mutta näytti ihan siltä kuin hän olisi suudellut Shikamarun kaulaa. Olivatko he pari? Shikamaru ei edes tiputtanut tupakkaansa hämmästyksestä, eli hän oli osannut odottaa tuota (I&K:”tai hän oli mielettömässä puutteessa, siis nikotiinin puutteessa...”)

Mustasukkaisuus kipristeli mahan pohjassa ja hän menetti ruokahalunsa täysin. Sasuke katsoi hänen surullista ilmettään ja silmäkulmassa kimmeltävää kyyneltä hämmästyneenä, vasta äskenhän Kiba oli ollut epäilyttävän onnellinen.
Sasuke katsoi samaan suuntaan kuin Kiba ja oli tukehtua kahviinsa, kun näki Shikamarun ja Naruton. Mitä helvettiä he oikein tekivät?
Sitten Sasuke tajusi, että he keskustelivat jostain. Shikamaru nyökkäsi
Naruton viittoessa käsillään jotain, mutta aluksi tuo liikehdintä oli kyllä näyttänyt joltain ihan muulta. Kiba tuijotti nyt pöytää, eikä edes koskenut jäätelöönsä.
Saattoiko olla mahdollista, että Kiba luuli Narutoa ja Shikamarua pariksi ja siksi masentui? Se taas johtuisi siitä, että hänellä olisi tunteita jompaakumpaa kohtaan, mutta sehän olisi ennenkuulumatonta.

Shikamaru nyökkäsi, jonka jälkeen Naruto meni sisälle bussiin. Shikamaru katsoi kelloonsa ja tuli sitten sisälle kahvilaan.
”Lähdetään, meidän on jo aika jatkaa matkaa... Kiba, onko kaikki hyvin? Näytät jotenkin surulliselta.” Loppuvaiheilla lausetta Shikamarun ääni muuttui huolestuneeksi.
”Ei tässä mitään, en vain oikein pidä tästä Suomen jäätelöstä, se sai minut voimaan pahoin...” Kiba mutisi katsomatta ystäväänsä kohti.

He lähtivät takaisin bussiin. Sasuke valtasi taas etupenkin ja Naruto keskivaiheen. Kiba meinasi mennä myös eteen, mutta Shikamaru otti häntä kädestä ja veti perässään taakse.
Kiba inahti vastalauseeksi, kun Shikamaru pakotti hänet istumaan viereensä.
”Nyt kyllä kerrot mikä sinua vaivaa. Söin itse samanlaisen jäätelön, eikä siinä ollut mitään vikaa.” Shikamaru kysyi vaativasti.
Kiba kuitenkin vain näytti siltä, että purskahtaisi kohta itkuun, eikä sanonut mitään. Shikamaru katui ankaraa äänensävyään ja veti Kiban syliinsä.
”No niin, kyllä kaikki järjestyy. Älä ole huolissasi.” Hän rauhoitteli Kibaa, samalla silittäen hänen hiuksiaan hellästi.
”Ei mitään hätää...” Kiba painoi päänsä Shikamarun olalle ja sulki silmänsä, hän ei voinut olla Shikamarulle vihainen, kun hän puhui noin hellästi ja hyväili hänen tukkaansa. Hetken hän vain istui siinä kuunnellen Shikamarun rauhoittavaa ääntä.
Tällä hetkellä hän vähät välitti siitä ilon tunteesta, joka oudosti kupli hänen sisällään, samalla herättäen epäileviä ajatuksia syistä iloon.

Toisaalla Naruto kuvasi tapahtumia odotellen, josko Shikamaru toteuttaisi hänen ideansa. Ensi tuo lempeä halailu oli ollut mielenkiintoista ja hyvä lisä videolle, mutta nyt kun se tuntui kestävän ja kestävän, Narutoa rupesi väsyttämään. Menisivät jo asiaan!

Shikamaru nosti Kibaa leuasta, jotta näki hänen kasvonsa.
Hän hymyili Kiballe, joka näytti mielettömän söpöltä ollessaan siinä rentoutuneen, silmät kiinni painuneena.
Hiljalleen Kiba avasi silmänsä, hetken he vain katselivat toisiaan, sitten Kiba avasi suunsa.
”O.. Onko sinun ja Naruton välillä jotain muuta kuin ystävyyttä?” Hän kysyi heikolla äänellä. Shikamaru näytti hyvin hämmästyneeltä, eikä saanut sanaa suustaan.
”Tai siis, sitä vain, että voin antaa hänelle uken aseman, jotta saatte olla yhdessä...” Kiba mutisi punastuen.
Silloin Shikamaru naurahti ja vastasi: ”Ei, ei. Ei meidän välillämme mitään ole.”
”Varmastiko?” Kiban oli pakko kysyä.
”Varmasti.” Shikamaru sanoi lempeästi ja painoi hellän suudelman Kiban huulille. Kibalta menivät pasmat ihan sekaisin ja hän ensin vain tuijotti Shikamarua hämmennyksen vallassa.
Hän huomasi Shikamarun poskille kohonneen hennon punan ja mitään ajattelematta suuteli Shikamarua.
Shikamaru vastasi hellästi suudelmaan, samalla tiukentaen otettaan Kiban hiuksissa.

’No niin!’ ajatteli Naruto, samalla tarkentaen kameran kuvaamaan suudelmaa.
Shikamaru veti Kiban tiukasti kiinni itseensä suudelman muuttuessa yhä intohimoisemmaksi. Kiba kohensi asentoaan niin, että nyt hän istui hajareisin polvillaan Shikamarua kohden.
Kiba tarttui Shikamarua paidan kauluksesta samalla raottaen huuliaan, jotta hänen kielensä pääsisi sisään.

’Voi ei, he taitavat olla tosissaan!!!’ Naruto kauhisteli mielessään ja käänsi äkkiä päänsä pois, tuntui epäkohteliaalta katsella.
”Kiba...” Shikamaru huokaisi käheästi. Hänen kätensä etsiytyivät Kiban paidan alle ja hiljalleen hän painoi Kiban selälleen penkeille.  Kibavaikeroi Shikamarun suudellessa hänen kaulaansa.
”Nyt tämä kyllä saa riittää!!” Naruto parkaisi.
Molemmat pojat jähmettyivät ja nousivat punastuneina istumaan, tajutessaan missä olivat. Hetken kaikki olivat ihan hiljaa ja sitten Shikamaru alkoi hihittää hyvin ei-Shikamaru-maisesti.
”Hihi, näkisitpä ilmeesi Naruto, haha”
”Niin kai, mutta te menitte liian pitkälle, me ei sovittu tällaista, sen piti jäädä siihen ekaan suukkoon.” Naruto vaahtosi närkästyneenä.
Lopulta Naruto lähti Sasuken luo päätään pudistellen, kamera kainalossaan.


Seuraavana aamuna kun Kiba heräsi heidän hotellihuoneessaan, hän huomasi, että Sasuke ja Naruto olivat jo lähteneet aamiaiselle, unohtaen (tai tarkoituksella) herättää heidät. Viereisestä sängystä kuului edelleen uninen tuhina.

Kiba puki päälleen ja asettui sen jälkeen makaamaan selälleen
vuoteelleen. Ensin hän vain katseli kattoon, mutta pian eilisen muistikuvat tulvivat mieleen.
Shikamaru oli pyytänyt anteeksi sitä, että oli mennyt liian pitkälle ja oli sitten lähtenyt Sasuken luo keskustelemaan uudesta biisistä.
Yrittikö hän sillä tavoin kertoa, että ei ollut ollut tosissaan, tai että Kiba ei kiinnostanut häntä? Mitä jos se oli totta, että hän ajattelikin vain Narutoa? Kiba nyyhkäisi ääneen.

Miksi häneen sattui? Hänhän oli vasta tajunnut, että Shikamaru ei ollut hänelle enää pelkkä ystävä, ei hän olisi vielä voinut rakastua näin lyhyessä ajassa, eihän?
Mitä tapahtuisi, jos hän kertoisi tunteistaan Shikamarulle? Ottaisiko tämä hänet syliinsä ja kertoisi tuntevansa samoin, vaiko vastaisi kiusaantuneena, että Kiba on hänelle vain ystävä?
Jos hän tuntisi samoin, hän ei olisi pyytänyt anteeksi, hän ei olisi katunut suudelmia, ei olisi tarvinnut pyytää anteeksi mitään... Vai voisiko olla niin, että Shikamaru säälistä sanoisi tuntevansa samoin?

Kiba oli purskahtamaisillaan itkuun haudatessaan kasvonsa tyynyynsä.
”Kiba...” Shikamaru mutisi unissaan. ’Sanoiko hän minun nimeni? Näkeeköhän hän minusta unta?’ Kiba mietti nostaessaan katseensa nukkuvaan ystäväänsä.
Shikamarun seuraavat sanat olivat vain epämääräistä mutinaa, Kiba ei pystynyt kuulemaan niitä, koska oli liian kaukana.

Hänen uteliaisuutensa oli herännyt ja hän siirtyi istumaan Shikamarun sängyn laidalle. Shikamaru oli selin häneen, joten hän ei vieläkään saanut oikein selvää, mutta selvästi hänen nimensä toistui usein Shikamarun puheessa.
Kiba kumartui varovasti hänen ylleen, jotta saisi puheesta selvää.
”Rakas... haluan sinuaa~ah... Kibaa...” Shikamaru vaikeroi. Kiba punastui päästä varpaisiin. Oliko hän voinut kuulla oikein? Eihän Shikamaru voinut tarkoittaa tuota... Kiban pohdiskellessa asiaa Shikamaru
päätti äkkiä vaihtaa asentoa.

Shikamaru kääntyi vatsalleen niin, että Kiba parka jäi hänen alleen.
”Kiba...” Shikamaru vaikeroi hänen korvaansa. Kiba yritti liikkua, jotta pääsisi pois Shikamarun alta ilman, että hän huomaisi.
Silloin Shikamaru huokaisi nautinnosta ja Kiba jähmettyi paikoilleen.
Ainut järkevä (tai vähemmän järkevä) ajatus Kiban mielessä oli sillä hetkellä kaksiosainen: Ensiksikin Shikamaru hoki hänen nimeään, toisekseen Shikamarulla seisoi.
Shikamarun kädet tekivät pieniä hyväileviä liikkeitä hänen kyljillään ja Kiba tunsi vaativat huulet omillaan.
Ensin Kiba oli täysin lamaantunut, mutta sitten pikkuhiljaa hän alkoi vastaamaan sekä suudelmaan, että hyväilyyn.
Shikamarun painautuessa vaativasti häntä vasten, hän rupesi itsekin kiihottumaan. Hän tiesi, että Shikamaru oli nukuksissa, eikä todennäköisesti tiennyt, mitä teki, mutta hän ei voinut mitään itselleen. Äkkiarvaamatta Shikamaru nuolaisi hänen kaulaansa, Kiba kiljaisi säikähdyksestä, sille ei ollut osannut odottaa vastaavaa.

”Mitä tapahtuu?” Uninen Shikamaru katseli villisti ympärilleen, valmiina hyökkäämään vihollisen kimppuun.
’Mitä ihmettä? Huonehan on tyhjä.’ hän ajatteli, ennen kuin aivot rekisteröivät vartalon hänen allaan.
Shikamaru sulki silmänsä.
’Voi hyvä luoja, sano että vain kuvittelen, että makaan jonkun päällä.’ hän toivoi hartaasti, kun oli huomannut, että housut ahdistivat.

Hiljalleen hän raotti toista silmäänsä. Hän näki Kiban kysyvät kasvot, mutta oli niissä jotain muutakin... himoa? Olisiko se mahdollista?
Shikamaru katseli toista täysin tippuneena kärryiltä.
”Hyvää huomenta.” Oli ainut mitä Kiba sai suustaan ulos.
Kiba oli oikeasti siinä, se ei ollutkaan unta, hän tosiaan oli siinä!!
Äkkiä tuntui kuin kaikki voimat olisivat kadonneet ja muuttuneet hyväksi oloksi, mistä tietysti seurasi se, että Shikamarun kädet pettivät hänen painonsa alla ja Shikamaru päätyi eräänlaisesta konttaus asennosta takaisin Kiban päälle.
Se sai Kiban voihkaisemaan nautinnosta, tosin vielä vähän hämmentynyt Shikamaru luuli satuttavansa Kibaa ja nousi kyynärvarsiensa varaan.

Silloin (kuten aina tällaisilla hetkillä) Naruto ryntäsi sisään kameran kanssa.
”Huoment... TAAH!!” Naruto rääkäisi silmät selällään. Sitten hän vain seisoi siinä suu auki, kiinni ja taas auki.
”KOOMEENASAIII” hän huusi sännätessään ulos huoneesta.
Shikamaru ja Kiba nousivat punastuneina ylös ja päättivät lähteä aamupalalle, samalla miettien pitäisikö Narutolle varata aika psykologille, jolle voisi vuodattaa järkytyksensä.


Oulun keikka meni loistavasti.
Shikamarun ääni oli parhaimmillaan ja fanit olivat täysillä mukana.
Shikamaru oli jopa onnistunut lausumaan opettelemansa suomenkielen sanat ymmärrettävästi.

Keikan jälkeen Sharinga:n jäsenet juhlivat bussissa onnistunutta keikkaa, kun manageri saapui paikalle.
Tämä mysteerinen Herra X ilmoitti heille, että olivat juuri saaneet toisen keikan Seinäjoen Provinssi rokkiin, keikka olisi perjantaina, joten he ehtisivät nukkua yön täällä Oulussa ennen matkan jatkumista.


Naruto, Sasuke ja Kiba olivat jo pakanneet ja lähdössä aamiaiselle, mutta Shikamaru nukkui edelleen.
”Mene herättämään hänet, mutta ei sitten mitään vastaavaa kuin viimeksi.” Naruto ohjeisti Kibaa, joka punastui. Sasuke katsoi heitä ihmeissään, mutta päätti olla kysymättä. Kiba tuli huoneeseen, jossa Shiakamaru nukkui, onneksi tällä kertaa hän oli ihan hiljaa. Kiba päätti, että ei tällä kertaa ota riskiä joutua alimmaiseksi, joten hän veti Shikamarulta peiton pois ja rupesi ravistelemaan häntä hereille.
”Mene pois...” Uninen ääni murmelsi ja Shikamaru upotti päänsä tyynyyn.

Kiba repi hänet väkisin ylös, mutta huomasi pian, että Shikamaru oli
ihan tillintallin, eikä meinannut edes pystyssä pysyä, kun oli vielä niin nukuksissa.
Viisaana poikana Kiba tietysti keksi, että kylmä suihku saisi ihmeitä aikaan. Hän raahasi Shimakarun suihkuun ja asetti hänet suihkun alle samalla kun Kiba väänsi suihkun täysille ja jääkylmälle.
Shikamaru sai kamalan sätkyn ja oli salamana täysin hereillä.
Kiba ei ehtinyt väistää, kun Shikamaru hyppäsi suihkusta pois
sellaisella nopeudella, että jopa kiihdytys autot olisivat olleet kateellisia niin nopeasti alku startista.

Shikamaru katsoi Kibaa, jonka selkä oli seinää vasten. Taas kerran heidän vartalonsa koskettivat ja he punastuivat. Kiba punastui entisestään Shikamarun näykkäistessä häntä huulesta.
”Tuo oli kosto.”, Shikamaru sanoi virnistäen.

Kiba virnisti takaisin ja kurottautui kohti Shikamarua, jotta voisi suudella tätä. Pahaksi onnekseen Sasuke tuli silloin paikalle.
”Naruto kieltäytyi tulemasta, joten minä... Mitä ihmettä te teette?!” Sasuke kalpeni.
”En saanut tuota laiskuria hereille, joten ajattelin, että kylmä suihku...” Kiba mutisi.
”Meidän pitää lähteä ihan kohta ja te leikitte vesileikkejä. Voi hyvä Jumala.” Sasuke päivitteli poistuessaan paikalta ja antaen niiden kahden selvitä itse pakkaamis- ja vaatteiden vaihto kiireistä.


Matka Seinäjoelle oli Kiban mielestä aivan mielettömän ihana.
Hän istui Shikamarun vieressä pitäen tätä kädestä. Silloin, kun muiden silmät välttivät, hän sai pienen hellän suukon poskelleen.
’Haluan ehdottomasti tulla takaisin Suomeen, kun se ensi kerran on mahdollista.’ Hän hykerteli ennen kuin nukahti Shikamarun kainaloon.

Bändin jäsenet odottelivat Saarilavan takana jännittyneinä, koska tuo suomea puhuva nainen oikein juontaisi heidät lavalle.
Viimein kuului kangertelevalla japanilla: ”Tervetuloa lavalle Sharinga!”

”Nyt se on menoa.” Hihkaisi Sasuke ja he lähtivät lavalle päin. Juuri ennen lavalle astumista Shikamaru äkkiä tarttui Kibaa kasvoista ja veti hänet intohimoiseen suudelmaan, kädet upposivat Kiban pehmeisiin hiuksiin.

Hetken kuluttua Kiba riistäytyi irti.
”Meidän pitää mennä lavalle ja joku saattoi nähdä tuon.” Kiba kuiskasi.
Shikamaru vain virnisti ja he kävelivät vierekkäin lavalle. Noin puolivälissä konserttia Shikamaru hyppi ympäri lavaa ja keräsi kaikkien fanien katseet kulkiessaan sille sivulle, jolla Naruto soitti kitaraa.
Kiba katsoi yleisöön ja huomasi katsomossa pitkähiuksisen tytön, joka katseli häntä virne kasvoillaan.
Kiba nielaisi, tytöllä oli kasvoillaan sellainen tietäväinen ilme, että Kiban kurkkua alkoi äkisti kuivaamaan. Oliko tyttö nähnyt suudelman?
Tiesikö hän Kiban ja Shikamarun suhteesta? Ei kai nyt sentään.
Kiba virnisti tytölle ja jatkoi basson soittoa.

(Sainpas selville virnistyksesi syyn Kiba~<3) Kiballa ei ollut pienintäkään hajua siitä, millaisen tarinan tuo tyttö saisi aikaan yhden virnistyksen voimin.(*virn*)