”Ihan tosi, Kakashi-san, en minä minnekään karkaa. Voit rauhassa lopettaa tuijottamasta minua ja alkaa syömään tai ramen jäähtyy”, Iruka sanoi, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman rauhallisena, vaikka suoni ohimolla sykkikin uhkaavasti.
Varmaan töllännyt minua koko illan.
”Maa. Ei hätää, olen jo syönyt, Ruru-chan!” Kakashi sanoi ja virnisti maskinsa alla.

Iruka nosti katseensa ramenista ja vilkaisi Kakashin kulhoa.
Tyhjä?! Missä vaiheessa hän-?! Iruka tuijotti ihmeissään toisen kulhoa. Nopeaa. Olisin kyllä halunnut nähdä…
”Onko siinä joku ongelma, Ruru-chan?” Kakashi kysyi vihjaavalla äänensävyllä, kuin olisi lukenut Irukan ajatukset.
Kyllä! Tai siis ei, ei, ei, ei! Iruka punastui ja vastasi yksinkertaisesti: ”Ei ole.”
Sitten hän jatkoi syömistä, eikä kommentoinut enään loppu ruokailun ajan mitenkään muuten, kuin muutamalla hymähdyksellä, Kakashin puheisiin.

Lopulta Irukankin kulho oli tyhjä ja Kakashi maksoi ramenit, jonka jälkeen he lähtivät takaisin ulos.

Kun he olivat ulkopuolella, Kakashi sanoi: ”Nee, Ruru-chan! Enkö minä ansaitsisi pientä kiitosta, kun tarjosin sinulle syötävääkin?”
Iruka katsoi toista epäilevänä ja kysyi: ”Minkälaisen kiitoksen tarkalleen ottaen?”
”Eikö sinulta liikenisi ihan pikku pusu?” Kakashi kysyi ja nojasi lähemmäs Irukaa, joka punastui ja häkeltyi.
”Ihan pieni, vaikka poskelle”, Kakashi yritti taivutella.
Iruka mietti tosissaan. Tietenkin hänen teki vain mieli sanoa töykeästi ei ja juosta pois, mutta toinen oli chuunin ja tuskin ottaisi sitä hyvin.
”Um… Okei”, Iruka suostui lopulta.
Kakashin virne leveni, ja hän nojasi vielä hieman lähemmäs ja tarjosi Irukalle kankaan peittämää poskeaan.
Iruka nielaisi ja nojasi lähemmäs Kakashia. Minä pystyn tähän! Minä vain annan pikku pusun… pojalle… Ei se minua tapa… Toivon mukaan…

Ihan kuin minä tyytyisin pelkästään poskeen, Kakashi ajatteli ja veti maskin alas juuri, ennen kuin Irukan huulet koskettivat häntä, ja käänsi päätään niin, että heidän huulensa kohtasivat.

Iruka yllättyi tästä ja yritti vetäytyä pois kontaktista, mutta Kakashi piti hänen kättään Irukan pään takana ja piti sitä paikoillaan.

Vähän ajan jälkeen Kakashi päästi Irukan irti ja pisti maskin paikoilleen, peittäen kasvoillaan loistaneen hymyn.

Iruka sen sijaan sillä aikaa kelasi tapahtumia ja yritti selvitellä shokkia.
Sitten, kun hän palasi takaisin maan pinnalle, hän nosti katseensa Kakashiin ja tähtäsi mojovan iskun tämän poskeen.
Kaikeksi yllätyksekseen hän osui.
Kakashi kaatui iskun voimasta maahan selälleen. Iruka juoksi nopeasti pois paikalla, kyyneleiden pyrkiessä silmiin.

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox

”Etkä ole tavannut häntä sen jälkeen?” Obito kysyi Kakashilta, joka nojasi puuta vasten, kasvoillaan tavallinen tylsistynyt ilme.
Kakashi pudisti päätään ja huokaisi.
Siitä on jo kohta kuukausi! Mitä minä sitä vielä jauhan?! Kakashi ajatteli.

Obito mietti hetken ja kysyi sitten: ”Oletko etsinyt?”
”Kyllä. Kaikki mahdolliset arkistot akatemiassa kunoicheista ja siviileistä, mutta ei löytynyt yhtään”, Kakashi vastasi ja huokasi vielä syvempään, kuin hetki sitten.

”Ehkä hän ei kertonut oikeaa nimeään”, Obito ehdotti, mutta nähdessään toverinsa masentuneen ilmeen, hän lisäsi: ”Hän kaiketi antoi lempinimensä. Miksi sinä nyt taas kutsuitkaan häntä?”
”Ruru-chan.”
”Niinpä! Hänen nimensä voi olla vaikka Rumi tai jotain!” Obito piristi ystäväänsä.

”Ehkä minun pitäisi lopettaa etsiminen. Hän ei juuri nyt varmaan pidä minua kovinkaan suuressa suosiossa.”
”Miksi?” Obito kysyi uteliaana.
”No… Minä tavallaan ehkä saatoin suudella häntä ilman hänen lupaansa ja hän ei oikein jostain syystä ollut iloinen”, Kakashi selitti nolona.
”Ahaa! Sen takia et mennytkään Rinin puheille vaan tulit luokseni. Minä jo ihmettelinkin!” Obito sanoi.
Kakashi nyökkäsi ja sanoi: ”Hän varmaan repisi silmätkin päästäni.”
”Mutta se siitä! Takaisin asiaan. Se tyttö siis vihaa nyt sinua?”
”No niin sitä voisi päätellä.” Mojova lyönti poskeen ja juoksien pois paikalta –tuskin hän tahtoo tavata uudelleen.
”Jep, joten siitä on enään turha puhua, jollet osaa paremmin auttaa. Heippa!”
”Okei! Nähdään sitten huomenna!” Obito sanoi ja vilkutti Kakashille.
Kakashi pudisti päätään ja lähti kävelemään katua alas.  Baka.

xoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxoxox

Tavallisesti Kakashi olisi hyppinyt katoilla kotiin, mutta siitä asti, kun hän oli tavannut Ruru-chanin, hän oli alkanut kävellä kaduilla siinä toivossa, että sattuisi törmäämään joskus.

Hän näytti niin söpöltä silloin. Etenkin, kun hän punastui.

Kakashi oli niin ajatuksissaan, että ei huomannut, kun törmäsi johonkin.

Kakashi heräsi unelmoinnista huomauttamaan toiselle, että pitäisi katsoa, minne astua, ja katsoi törmäyksen toista osapuolta.


Nuori brunetti oli lentänyt törmäyksen voimasta maahan takapuolelleen ja valitti sitä kovaan ääneen. Mihin minä oikein törmäsin? Seinäänkö? Sattuu! Hän nosti katseensa ja huomasi katsovansa tuttuihin kasvoihin.
Kusoo! Taas hän! Iruka punastui ja alkoi lievästi panikoida.  


Kakashi jäi tuijottamaan Irukaa hiljaa. Ruru-chan? Iie. Ruru-chanilla ei ollut arpea nenän yli. Muuten hän näyttää ihan…

”S-suminasen”, Iruka änkytti, punastuen vielä raivokkaammin toisen katseen alla.

”Ei se mitään. Sattuiko?” Kakashi kysyi ja ojensi toiselle kättään.

Iruka tarttui käteen ja veti itsensä ylös. ”E-ei. Gomen. En katsonut eteeni, kun juoksin.”
Kakashi viittasi kaiken olevan hyvin ja sanoi: ”Ei se mitään! Olemmeko muuten joskus tavanneet? Näytät tutulta.”
Irukan ilme koveni tämän myötä. Kyllä olemme! Muistatko? Se ’tyttö’, ketä suutelit silloin?! Teme!

”Um… Tuskin.” Todella näppärää… Baka!
”Sitten. Minä olen Hatake Kakashi”, Kakashi esittäytyi.
Valehdellako, vai ei… ”Umino Iruka.”

Poika. Ja kun siihen lisätään arpi, ei hän voi olla. Mutta yrittänyttä ei lasketa!
”Hyvä on, Iruka-kun, anteeksi törkeyteni, kun kysyn: Milloin olet saanut tuon arven?”

Voi ei, voi ei, voiei, voiei!! Jos hän saa tietää, että sain tämän festivaalien jälkeen… Mikä neuvoksi?!! … Enkä usko, että olemme tarpeeksi tuttavallisia, että voisit sanoa minua Iruka-kuniksi!

Kakashi odotti kärsivällisenä toisen vastausta.

Valehtele! ”Um… Muutama kuukausi sitten”, Iruka vastasi ja katsoi maata.
Jos hän uskoo tuon, niin hän ei kyllä ole lapsineron titteliä ansainnut. Miksi olen näin huono valehtelija?!

”Ihanko tosi? Näyttää aika tuoreelta niin vanhaksi”, Kakashi sanoi epäillen.
”Se aukesi muutama päivä sitten”, Iruka keksi nopeasti selityksen ja punastui.

Kakashi katsoi toisen kasvoja tarkkaan. Valehtelee… Hän voisi ehkä sittenkin olla… Ainakin hän on yhtä söpö punastuessaan.
”Valehtelet”, Kakashi sanoi yksitoikkoisella äänellä.
”E-enkä!” kuului Irukan vastaus.
Hieman liian nopea vastaus, Kakashi ajatteli ja katsoi tarkemmin toista. Surkein valehtelija, jonka olen ikinä nähnyt.
”Ja nyt totuus, kiitos”, Kakashi sanoi vaativalla äänellä.
”No okei, se oli vale, mutta en voi kertoa totuutta”, Iruka sanoi ja punastui pahemmin.
”Ja miksiköhän on niin?” Kakashi kysyi uteliaana.
”No kun… Tuota siis… Minä…” Iruka yritti keksiä jotain selitystä, kun ääni kutsui häntä: ”Iruka! Minne sinä nyt oikein hävisit? Iruka!”
Irukan ilme kirkastui kuullessaan äitinsä kutsuvan häntä.
”Minun pitää mennä nyt, Kakashi-san! Nähdään!” Iruka hyvästeli toisen ja lähti juoksemaan äänen suuntaan.
Kakashin teki mieli mennä perään, mutta luopui ideasta.
Seuraavalla kerralla et selviä niin vähällä, Iruka-kun!