”repliikki”
’ajatus’
**takauma**

                                    Seitsemäs luku

Naruto istui kuluneella sohvalla Sasuken asunnossa. Kyseinen paikka sijaitsi muutaman korttelin päässä koulusta. Rakennus ei ollut kovin suuri ja sen ilmapiirikin oli hiukan kolkko ja väritön. Synkkä tunnelma johtuu luultavasti siitä, että talossa oli kuollut ihminen vasta muutama kuukausi sitten. Sasuke oli kertonut, että hänen setänsä oli kuollut talossa vaimonsa tapettua hänet. Sasuke ei tiennyt syytä murhaan, mutta ei se häntä oikein tuntunut kiinnostavankaan. Joka tapauksessa talo oli testamentattu hänelle ja ei Sasuke hanttiin pannut, kun kerta sai tilaisuuden muuttaa kotoa.

Naruto katseli ympärilleen huoneessa. Siellä oli yhdessä nurkassa tv ja löytyi sieltä myös muutama hylly täynnä levyjä, sarjakuvia ja kirjoja.
”Aika synkkää vai mitä?” ään tuli keittiön ovelta, missä Sasuke seisoi kädessään lautanen täynnä voileipiä ja toisessa kädessä kaksi mukia. Naruto nuolaisi huuliaan, hän ei ollut tajunnutkaan miten nälkä hänelle oli tullut riehuttuaan kaupungilla.
”Nuo vaatteet muuten käyvät sinulle oikein hyvin”, Sasuke sanoi ja istui pojan viereen sohvalle. Naruto nyrpisti nenäänsä ja vilkaisi vaatetustaan. Hänellä oli päällään Sasuken punainen teepaita (joo! Sasse omistaa muunkin värisiä vaatteita kuin mustia!)ja kuluneet siniset farkut, joissa oli reikä toisen polven kohdalla.
”No ei ole minun vikani, että satuit kaatumaan ojaan kun minä olin reppuselässäsi”, Naruto sanoi loukkaantuneena ja risti kätensä rinnan päälle. Sasuke nosti toista kulmakarvaansa ja hymyili vinoa hymyään.  
”Ai jaa, minä kun luulin että nimenomaan sinä laitoit kätesi minun silmieni eteen pelästyessäsi sitä söpöä koiraa”, Sasuke sanoi ja laittoi kädet lanteilleen. Naruton posket punoittivat, kun hän avasi suunsa väittääkseen vastaan.
”Se koira olisi voinut syödä minut ja rakentaa luistani alttarin pyhälle buudelijumalalle!” blondi sanoi ja heilutti käsiään aivan kuin lentoon lähtevä lintu. Sasuke tyrskähti.
”Aivan niin, sellainen kymmenen senttiä tien pinnasta oleva suloinen karvaturri pystyisi tekemään sen. Sillä oli muuten aivan hurmaavan värinen rusetti päässään”, Sasuke sanoi ivallisesti ja otti yhden voileivän lautaselta. Naruto seurasi esimerkkiä ja mutusti seuraavat kaksi minuuttia leipäänsä pukahtamatta sanaakaan.

”Ulkonäkö pettää”, blondi mutisi ja vilkaisi Sasukea kulmiensa alta. Tämä kohotti molempia kulmakarvojaan kysyvästi.
”Mistä sinä nyt puhut?” hän sanoi ja haukkasi palan leivästään. Naruto näytti loukkaantuneelta.
”No siitä koirasta! Etkö sinä hyvä itiö muista mistä me puhuttiin pari minuuttia sitten?!” poika sanoi ja heilautti leipäänsä tuohtuneena ilmassa niin kovaa, että sen välissä oleva juustonpala lensi kaaressa asettuen sitten oikein nätisti Sasuken otsaan. Naruton naama muuttui hetkessä kirkkaan punaiseksi.
’Minä olen niin kuollut’, hän ajatteli ja suunnitteli jo pakoon lähtöä. Sitten aivan arvaamatta Sasuke tarttui häntä hartioista ja painoi allensa sohvalle.
”Uwaah! Sasuke, mitä sinä oikein teet?” Naruto sanoi ja pelkäsi henkensä puolesta. Toinen poika hymähti ja heilutti juustonpalaa Naruton naaman edessä.
”Sanoit minua tuossa ihan äsken itiöksi.. Satutko muistamaan?” Sasuke sanoi murhaavasti ja työnsi juustopalan blondin suuhun. Tämä mutusti kyseistä keltaista lätyskää hetken ja nielaisi sitten maiskauttaen huuliaan.
”Jotenkin Sasukemainen aromi”, hän sanoi virnistäen kuin parahin idiootti. Sasuke ei voinut olla hymyilemättä. Tuo blondi oli kääntänyt hänen elämänsä päälaelleen. Pelkkä pojan näkeminen oli Sasukelle kuin lämmin halaus.

”Sinä taidat syödä kaiken, mikä ei pure takaisin”, Sasuke totesi ja sai Narutolta pirullisen virnistyksen. Ennen kuin Sasuke ehti reagoida mitenkään, oli Naruto pyöräyttänyt itsensä ylimmäiseksi sohvalla ja näykkäisi hellästi Sasuken korvaa. Kyseinen poika tunsi kuinka puna levisi kasvoille ja sydän heitti kuperkeikan.    
”Mitä sinä nyt..?” Sasuke mutisi ja Naruto nosti päänsä ylös virnuillen.
”Sinä et pure takaisin, joten voisin ihan hyvin syödä sinut”, hän sanoi ja Sasuke punastui.
’Söötti<3’, blondi ajatteli ja nousi istumaan toisen pojan mahan päälle. Tämä ähkäisi ja yritti siirtää Narutoa.
”Nouse siitä, tämä on käsky!” Sasuke sanoi hiukan käheästi ja Naruto vilkaisi häntä söpösti.
”Mitä jos en tottele?” hän sanoi ja heilutti jalkojaan ilmassa.
’Liian söpö, en kestä enää’, Sasuke tunsi leijuvansa pilvilinnaansa ajattelemaan Narutoa.
”Uwa-aih!” Karvas todellisuus löi vasten naamaa, tai sanotaan mieluummin vatsaa. Naruto oli pompannut kevyesti Sasuken vatsan päällä huomattuaan tämän haaveilevan.
”Onko pakko haaveilla kun minä yritän kiduttaa sinua?” Naruton äänensävy oli kuin pikkuisella lapsella, joka kinusi isältään tikkaria. Sasuke virnisti.
”Sorry. Viitsisitkö nousta päältäni?” hän ähki ja yritti nousta kyynärpäittensä varaan. Blondi mietti hetken ja huokaisi sitten syvään. Hän hyppäsi pois toisen päältä ja venytteli hetken. Sasuke veti ilmaa keuhkoihinsa, jotka olivat litistyneet Naruton istuessa hänen mahansa päällä.

”Miten rakas pikku massusi voi?” Naruto kysyi samalla kun ryysti limonadia isosta lasista Sasuken asunnon keittiössä. Sasuke hymähti ja laski oman lasinsa pöydälle.
”Ihme että olen vielä hengissä. Sinä et nääs ole kevyemmästä päästä”, Naruto naurahti ja punastui.
”Joo, on tässä tullut lihottua muutama kilo”, blondi sanoi hyväntuulisena ja siirsi pari hiussuortuvaa korvansa taakse. Näky oli huumaava.
’Miten hän onnistuu olemaan noin kaunis ja suloinen?’ Sasuke ajatteli mielessään ja hänen tuli suunnaton tarve suudella Narutoa. Juuri kun Sasuke oli nousemassa ja lähtemässä kohti Narutoa, tämä nousi itse.
”Pitänee häippäistä. Nähdään koulussa!” Naruto sanoi ja heilautti kättään. Sasuke jäi avuttomana katsomaan blondin perään.
”Heippa…” hän sanoi voimattomasti ja lysähti takaisin istumaan. No, huomenna olisi uusi päivä uusine tilaisuuksineen.

Naruto käveli kädet taskuihin tungettuina hyräillen eri melodioita. Raikas tuuli vavisutti puiden lehtiä ja sai Naruton vetämään keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa.
’Miten kaikki tuntuukin raikkaammalta illalla’, blondi mietti ja sulki silmänsä. Tuuli hyväili pojan kehoa ja sai tämän värisemään. Juuri kun kaikki oli niin kuin pitikin, kuului ystävällinen ääni pojan takaa.
”Hei, Naru-chan!” Sai huuteli ja heilutti kättään. Naruto pyöräytti silmiään ja valmisteli kasvoilleen mahdollisimman mukavan hymyn. Häntä ei liiemmin huvittanut törmätä tuohon tyyppiin yhdentoista aikaan illalla.
”Hei Sai… Mitä sinä teet tähän aikaan illasta ulkona?” Naruto sanoi ja hymyili teennäisesti. Sai käveli nyt hänen vierellään ja katsoi blondia nälkäisesti.
”Etsin sinua”, hän vastasi yksinkertaisesti ja sai Naruton värähtämään.
”Minua? Miksi ihmeessä?” blondi kysyi nyt aidosti kiinnostuneena. Sai huokaisi ja meni seisomaan Naruton eteen rapsuttaen samalla maalia kuluneesta aidasta, joka ihme kyllä oli vielä pystyssä. Naruto pysähtyi ja katsoi Saita kysyvästi. Tämä lopetti maalin rapsuttamisen ja käänsi katseensa blondiin. Tämä katsoi ihmeissään Sain vakavia kasvoja. Hän avasi suunsa kysyäkseen. mikä Saita oikein vaivasi, mutta ennekuin suusta ehti kuulua mitään Sai oli painanut Naruton aitaa vasten.
”Mitä..?” Naruto aloitti, mutta Sai painoi huulensa pojan huulia vasten. Naruton silmät laajenivat säikähdyksestä ja hän yritti rimpuilla irti. Sai oli kuitenkin vahvempi ja piti sätkivän pojan aisoissa suudellen tämän huulia väkivaltaisesti. Blondin silmiin kohosi kyyneliä ja hän räpytteli ripsiään. Iäisyydeltä tuntuneen ajan päästä Sai vetäytyi suudelmasta haukatakseen happea.
”Tuon takia minä etsin sinua, Naru-chan”, hän sanoi vakavana. Kasvoilla ei näkynyt ripaustakaan siitä hymystä, mitä Sai yleensä hymyili saaden tyttöjen sydämet läpättämään. Naruto nieleskeli itkua. Sai puristi hänen käsiään turhan kovaa ja pojan jalka hankasi ikävästi Naruton kriittistä aluetta.
”Voitko.. lopettaa..tuon?” blondi kuiskasi heikosti ja nyökkäsi kohti haarojaan. Sai hymyili pirullisesti ja painoi huulensa taas vasten Naruton huulia. Tämä ei enää yrittänytkään pidättää kyyneliä, vaan antoi niiden valua poskiaan pitkin. Sai puraisi Naruton alahuulta ja sai sen vuotamaan verta.

Naruto inisi ja yritti kiemurrella irti pahoinpitelijänsä otteesta. Sai vain jatkoi Naruton härnäämistä suudellen tämän kaulaa ja hinkaten edelleen jalkaansa toisen haaroissa.
”Älä.. Ole kiltti ja lopeta tuo..” Naruton ääni särisi ja kyyneleet valuivat edelleen pojan poskia pitkin. Sai ei vastannut mitään vaan alkoi näpertää Naruton oranssin hupparin vetoketjua auki. Kyseinen poika veti terävästi henkeä ja rukoili epätoivoisesti Saita lopettamaan. Tämä vain jatkoi hinkaten jalkaansa entistä lujempaa blondin haaroja vasten. Naruto älähti ja alkoi täristä itkusta ja pelosta.

”Sai kiltti, minä rukoilen..” blondi kuiskasi, kun toinen oli saanut hänen hupparinsa pois ja alkoi sivellä pojan vatsalihaksia teepaidan alla. Sain toinen käsi vaelsi Naruton housunkaulukselle ja hän työnsi kätensä siitä lopettaen jalkansa liikkeen. Naruton silmät suurenivat taas ja hän inisi pyyntöjään Saille.
”Lopeta… Minä pyydän.. Lopeta”, blondi kuiskaisi heikosti ja kyyneleet valuivat taas pojan poskilta. Sai alkoi hieroa Naruton erektiota ja poika inisi ja rimpuili voimattomasti.

’Tämä ei tapahdu minulle, en anna sen tapahtua minulle’, Naruto ajatteli, kokosi viimeiset voimansa ja löi Saita kaikin voimin kasvoihin, jolloin tämä horjui muutaman askeleen taaksepäin. Hetkeäkään epäröimättä Naruto nappasi hupparinsa ja lähti juoksemaan. Hän kuuli Sain kiroavan takanaan ja sitten kuului juoksuaskeleita. Naruto kiristi tahtiaan ja kyyneleet palasivat silmiin.

Vasta asuntonsa ovella Naruto uskalsi pysähtyä ja kaiveli avaimia hätäisesti. Sain askeleet kuuluivat portaikon alapäästä ja paniikki iski Narutoon. Hädissään hän pudotti avaimet ja kirosi ääneen. Hän poimi ne ja työnsi ne lukkoon Sain juostessa häntä kohti. Paniikki syveni blondin mielessä ja hän räpelsi lukkoa entistä tarmokkaammin. Juuri kun Sai oli saavuttamassa hänet, ovi aukesi narahtaen ja Naruto työntyi sisään lyöden oven takanaan säppiin. Sai ryskytti ovea nyrkeillään ja Naruto nyyhkytti toisella puolella oveen nojaten. Hän liukui ovea pitkin lattialle ja painoi pään polviinsa kietoen kätensä polvien ympärille. Sai lopetti oven ryskyttämisen ja nojasi päätään oven viileään pintaan.
”Naruto, olen pahoillani”, Sai kuiskaisi viimein tajuttuaan mitä oli mennyt tekemään. Poika oven toisella puolella ei vastannut vaan nyyhkytti hiljaa hartiat täristen. Sai huokasi ja tunsi kuinka kyynel vieri hänen poskeaan pitkin.
”Ihan tosissaan, minä vihaan itseäni sen takia mitä tein”, hän sanoi ja kuuli toisen lopettavan nyyhkyttämisen.

Naruto tunsi kuinka viha toista poikaa kohtaan syveni.
”Painu helvettiin, minä en tahdo nähdä sinua! Minä vihaan sinua!” blondi huusi ja nousi seisomaan. Sai hätkähti ja kyyneleet valuivat pojan poskia pitkin. Hän kääntyi lähteäkseen ja laahusti portaikkoon. Vasta askelten kaikottua Naruto uskalsi hengittää. Hän lysähti uudelleen lattialle ja hautasi päänsä käsiinsä itkien enemmän kuin koskaan elämässään.

Taddadadaaa!!! Kommenttia kiitos^^  *heittää karkkia