Metalliset viuhahdukset peittivät näkyvyyden hänen ympäriltään, kun verinaarmut lisääntyivät koko ajan ympäri hänen kehoaan. Pojan täysin valkoiset silmät etsivät kohtaa johon väistää, mutta uusiutuvat heittotähtien tulvat katkaisivat hänen tiensä suuntaan kuin suuntaan. Poika kirosi. Ensin tämä oli tuntunut hyvältä idealta, mutta isän innostuessa yhä pidemmälle hänen lahjoistaan, oli treenien taso käynyt lähes mahdottoman korkeaksi.

Vaihvihkaa poika liikutti käsiään vatsansa korkeudella, muodostaen sinettejä, joiden tietty järjestys vapautti hänen vereensä kiedotun voiman. Hän naurahti. Miten mukavaa olikaan nähdä paremmin. Hänellä oli enemmän reaktioaikaa, hän näki tähtien kulkuradat ja pystyi väistämään ne. Hän nautti. Hänen kehonsa ei saanut enää yhtään kipeää naarmua. Tähdet olivat hitaita! Hän voisi väistellä niitä vaikka tuntitolkulla. Voimakas kepin isku selkään havahdutti hänet ajatuksistaan. Pitkät hopeaiset viikset väpättivät vanhan miehen suun päällä, kun tämä raivosta täristen saapui läksyttämään oppipoikaansa.

"Nuorikko! Minä olen kieltänyt sinua ja kiellän sinua taas käyttämästä karmeita silmiäsi, demonin voimiasi!" Miehen silmät paloivat vihasta ja nuori poika painoi päänsä alas. Poika vapautti voimansa ja kääntyi taas päin konetta, joka heitteli häntä tähdillä. Hän huokaisi ja nyökkäsi. Vanha mies väänsi pojalle jo niin tuttua vipua, sysäten pojan uuteen tähtien kurimukseen. Tuntien taistelun jälkeen poika lysähti väsyneenä maahan.

Hetken kuluttua poika kulkee tuntemattoman kylän läpi. Kylä on täynnä shinobeja, joita poika ei tunnista. Hän kulkee, kunnes näkee vastaansa kävelevän toisen nuoren pojan... Pojan, jolla on samanlaiset silmät kuin hänellä! Hän hypähtää juoksuun ja päästyään toisen pojan luokse hän alkaa puhua solkenaan. Toinen poika ei reagoi häneen mitenkään, vaan  jatkaa matkaansa tasaisesti kulkien, kohti jotain määränpäätään. Poika seuraa tuntematonta kummajaista, vaikka ei saakaan tältä vastausta ja tajuaa hetken päästä joutuneensa toisen pojan viemänä ulos. Toinen poika pysähtyy ja kumartaa vanhemmalle miehelle, ei samalle, joka aikaisemmin tänään koulutti häntä, vaan toiselle, hyvin saman näköiselle, mutta nuoremmalle. Mies kaivaa pojalle niin tutun näyn esiin kankaan alta. Heittotähtikone! Harjoitteleeko siis tämä toinenki poika heittotähtikoneen kanssa?

Hetken seuraamisen jälkeen poika tajuaa... Toinen poika on vapauttanut silmänsä samoin kun hän ja näkee siksi heittotähtien lentoradat niin hyvin. Yksikään heittotähti ei ole häneen osunut, kun poika seuraa ihaillen toisen työskentelyä. Samassa toinen poika jähmettyy ja huutaa vaihtoa. Mies vetäisee kytkimestä laitteen takana ja niin heittotähtien lukumäärä kolminkertaistuu. Vierestä seuraava poika parahtaa, kun toinen poika aikoo vain seistä paikallaan! Kunnes toinen poika johtaa chakransa sormenpäihinsä ja alkaa tiputella vaarallisen lentoradan  omaavia heittotähtiä käsillään!

Tässä vaiheessa uusi kipeä isku kepistä herättää pojan samaisen koneen edestä. Hopeaviiksinen mies huutaa suu ammollaan: "Hyuga pentele! Mene kotiisi nukkumaan, sinusta ei ole mihinkään! Vielä minä revin nuo silmäsi päästäsi ja teen niistä kaulakorun..." Poika lähtee juosten kohti kyläänsä, ammoista Konohaa ja miettii näkemäänsä unta. Ehkäpä toisen pojan tekniikassa on jotain, jota hän voisi soveltaa omien silmiensä kanssa...