”repliikki”
’ajatus’
**takauma**

Kahdeksas luku

Sasuke käveli katua pitkin kohti koulua miettien häntä ja Narutoa. Hänen päähänsä ei muuta mahtunutkaan, aina vain Naruto, Naruto ja Naruto… Huokaus karkasi pojan huulilta. Miksi kaikki oli niin vaikeaa? Miksi oli niin vaikeaa kertoa Narutolle, kuinka paljon Sasuke tästä piti? Mikä teki siitä niin vaikeaa?
’Me olemme molemmat poikia’, hiljainen ääni kuiskasi jossain Sasuken pään sisällä. Tottahan se oli, ei heistä koskaan voisi tulla mitään. Alistuneena kohtaloonsa Sasuke laahusti katua eteenpäin, toivoen että Naruto olisi koulussa.

Muutaman korttelin päässä tuhisi nuori poika peittoonsa hautautuneena. Herätyskellon vaativa ääni tunkeutui paksun peitteen läpi, herättäen unessa olleen blondin. Hiljaisia manauksia alkoi kuulua Naruton kääriessä peittoa ympäriltään.
”Ole hiljaa samperin rakkine!” blondi karjaisi ja heitti herätyskellon seinään. Kuului kova räsähdys, kun kellon palaset lensivät lattialle.
”Miksi tuo pirun vekotin edes soi?” Naruto murisi itsekseen ja meni peilin eteen. Heijastuva kuva oli kuin kauhuelokuvasta. Silmien alla oli pussit ja iho oli kalpea, se kieli huonosti nukutusta yöstä.
”Näytän kamalalta”, Naruto kuiskasi ja painoi päänsä peilin viileää pintaa vasten. Samassa kun pää kosketti kylmää lasia, viime yön tapahtumat paiskautuivat Naruton mieleen ja saivat pojan värisemään kauttaaltaan. Kyyneleet valuivat poskia pitkin kastellen nuorukaisen teepaidan kauluksen. Naruto hakkasi päätään lasiin, kuin yrittäen valuttaa tapahtumat veren mukana ulos päästään. Mutta sekään ei auttanut, illan tapahtumat paiskautuivat yhä uudelleen mieleen seuranaan kova päänsärky.

Naruto lopetti hakkaamasta päätään lasiin ja siirsi tärisevän kätensä otsalleen, johon oli auennut kunnon haava. Peilissäkin näkyi pienoinen särö. Naruto valahti lattialle ja painoi kasvot käsiinsä.

Ovikellon pirinä säikäytti pojan ja hän ponkaisi seisomaan sydän hakaten tuhatta ja sataa. Hetken hän jo pelkäsi sen repeävän ulos rinnasta. Naruto käveli ovelle vapisevin jaloin.
”Kuka siellä?” hän kysyi hiljaa, kuiskaten. Toisella puolella oleva henkilö pystyi kuulemaan tuon kysymyksen juuri ja juuri. Hetken päästä kuului vastaus.
”Naruto, se olen minä”, ääni sanoi ja blondin sisällä syttyi lämmin tunne kun hän tunnisti äänen. Ääni oli Sasuken, tuon kiltin ja mukavan pojan, jonka kanssa Naruto vietti aikaansa pelleillen ja jutellen. Hän piti Sasukesta paljon, niin paljon että sattui.

Hiljaisuus oli käsinkosketeltava. Sasuke alkoi ihmetellä, miksi Naruto ei avannut hänelle ovea.
”Naruto? Onko kaikki hyvin?” Sasuke kysyi nojaten oveen. Naruto hätkähti ja lopetti haaveilun. Hän avasi hitaasti oven ja toivoi, ettei Sasuke huomaisi että häntä painoi jokin. Turha toive. Heti kun Sasuke astui sisään ja näki Naruton, hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä. Blondille oli selvästi tapahtunut jotain.
”Naruto, mikä on tapahtunut?” hän kysyi ja Naruto käänsi katseensa lattiaan. Sasuke meni lähemmäs häntä ja laski kätensä pojan olkapäälle. Naruto värähti kosketusta ja perääntyi kauemmas. Sasuke hämmästyi pojan reaktiota ja pelosta vääristyneitä silmiä. Pian hänen kysyvä katseensa kuitenkin hävisi, ja tilalle tuli viha.
”Naruto, ei kai kukaan ole tehnyt mitään sinulle?” Sasuke sanoi terävästi ja Naruton silmät muuttuivat surullisiksi.
”Naruto! Vastaa!” toinen jo melkein huusi ja otti nyt molemmilla käsillä kiinni blondin hartioista. Tämä hätkähti uudelleen, muttei vetäytynyt tällä kertaa pois pojan otteesta. Kyyneleet valuivat pitkin Naruton poskia ja silmät menivät kiinni. Sasuke katsoi toista, hän oli surullinen Naruton puolesta ja samalla vihainen itselleen. Miksi hän ei saattanut poikaa kotiin eilen? Jos hän olisi ollut mukana, tätä ei olisi tapahtunut.

Hän sulki Naruton syliinsä ja hautasi kasvonsa tämän silkinpehmeisiin hiuksiin.
”Naruto.. Kuka se oli?” Sasuke kuiskasi ja sai Naruton lopettamaan nyyhkyttämisen.
”Sa… Sai…” sanat eivät olleet kuiskausta kuuluvampia, mutta Sasuke kuuli ne selvästi ja viha syttyi hänen sisällään. Sai saisi kuulla tästä vielä. Hän ei pääsisi tästä kuin koira veräjästä. Mutta nyt piti keskittyä olennaisempiin asioihin, Naruton lohduttamiseen.

”Tässä, ota kaakaota”, Sasuke sanoi ja istui Naruton viereen sohvalle. Blondi kiitti ja siemaisi juomaansa. Se lämmitti mukavasti, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin se, että hän tiesi Sasuken olevan siinä hänen vierellään. Tämä oli kuunnellut sanasta sanaan mitä Narutolle oli tapahtunut, pitänyt häntä sylissään, lohduttanut, tehnyt kaikkensa että Narutolla olisi hyvä olla.
”Sasuke..” Naruto aloitti ujosti ja sai toiselta kysyvän katseen. Blondi nieleskeli ja aukaisi sitten suunsa.
”Minä.. Tai siis.. Kiitos kun olet tukenani”, hän sanoi ja laski punoittavat kasvonsa alas mukiinsa. Sasuke punastui ja keräsi kaiken rohkeutensa vetäen keuhkonsa täyteen happea.
”Naruto, olen jo kauan aikonut sanoa tämän…” hän aloitti, mutta lopetti puheensa kuin seinään nähdessään ikkunasta tutun hahmon. Sai seisoi pihalla jutellen kavereidensa kanssa. Jokin räjähti Sasuken sisällä ja hän ponkaisi ylös tuolistaan. Naruto säikähti ja katsoi toista kysyvästi. Sasuken silmät salamoivat ja hän ryntäsi ulos asunnosta. Naruto jäi paikalleen ja katsoi ulos ikkunasta. Jokin muljahti ikävästi blondin sisällä ja hänen teki mieli oksentaa. Pelkkä Sain näkeminen sai kyyneleet kohoamaan silmiin. Naruto laski kaakaomukinsa pöydälle ja lähti silmiään pyyhkien kohti ulko-ovea.

”Sai! Meidän pitää vähän jutella!” Sasuken vihainen ääni kiiri pihan poikki. Sai käänsi päänsä lähestyvää poikaa kohti juuri sopivasti ottamaan vastaan nyrkin, joka iski häntä suoraan silmien väliin.
”Senkin aivoton aasi! Etkö sinä ymmärrä millaista tuskaa aiheutat Narutolle?!” Sasuke nosti Sain paidankauluksesta ylös ja huusi päin tämän naamaa.

Naruto juoksi asunnostaan seuraamaan, kuinka Sasuke löi Saita yhä uudelleen ja uudelleen. Sain kaverit olivat liuenneet paikalta.
”Sasuke! Lopeta jo!” blondi huusi ja sai toisen hetkeksi eroon Saista.
”Naruto!” Sai huusi naama verisenä ja oikea silmä mustana. Blondi puristi huulensa yhteen ja sulki silmänsä ettei olisi alkanut itkeä.
”Naruto! Olen pahoillani! Oikeasti!” Sai jatkoi huutamista ja Sasuke löi häntä uudelleen leukaan.
”Hiljaa… Helvetin… Kusipää… Sinä… Et… Ansaitse… Anteeksiantoa!” Sasuke huusi silmät leimuten lyöden Saita joka sanan välissä. Naruto katsoi hakkaamista liikkumatta kyyneleet silmäkulmissa kimallellen.

”Lopeta jo Sasuke!” Naruto huusi uudelleen, hän juoksi poikien vierelle kyyneleet valuen pitkin poskia. Miten paljon hän olikaan itkenyt? Liian paljon muistaakseen, Ei hän edes halunnut muistaa, kuinka hän oli pelännyt yön pimeydessä.

Sasuke ei ottanut Naruton sanoja kuuleviin korviinsa. Hän kohotti nyrkkinsä lyöden uudestaan. Juuri kun käsi heilahti Sain suuntaan, Sasuke tunsi siinä roikkuvan jotain raskasta. Naruto piteli kädestä kiinni silmät kimallellen kyynelistä.
”Sasuke.. Älä..” hän kuiskasi ja halasi yllättäen toista poikaa, jonka silmät suurenivat hämmästyksestä. Sai näki tilaisuutensa tulleen, hän poistui paikalta vähin äänin, jättäen kaksi muuta poikaa halaamaan toisiaan auringon valaistessa heidät niin, että he näyttivät lähinnä enkeleiltä.

Kaksi viikkoa ehti kulua. Naruto oli kotonaan ja Sasuke kävi katsomassa tätä aina koulun jälkeen. Ensimmäiset päivät Naruto oli itkenyt ja Sasuke oli pitänyt tätä syliinsä aina siihen asti, kunnes aurinko laski ja taivas värjäytyi punaiseksi. Lopulta Naruto kyllästyi itkemään ja he nauroivat ja juttelivat. Sasuke kertoi mitä koulussa tapahtui ja Naruto oli luvannut tulla mukaan tänään. Siispä Sasuke soitti ovikelloa ja kuuli pirteän äänen vastaavan.
”Sisään! Ovi on auki!” Sasuke avasi oven ja näki kuinka Naruto poukkoili sinne tänne etsien jotain.
”Mitä sinä nyt taas olet kadottanut?” blondi kääntyi äänen suuntaan ja virnisti.
”Moi Sasse! En minä ole kadottanut mitään, minä en vain löydä sitä. Siinä on vissi ero”, Naruto sanoi ja hyppi olohuoneeseen. Sasuke pudisti päätään iloisena ja astui kädet taskuissa syvemmälle asuntoon.

Astuessaan olohuoneeseen Sasuken silmät levisivät järkytyksestä.
”No voi pyhä lehmä!” hän huudahti nähdessään, mikä sekasotku vallitsi huoneessa. Kaikki oli levällään. Tuolit olivat kaatuneet ja vaatteita lojui milloin missäkin. Naruto huomaisi Sasuken ilmeen ja purskahti nauruun. Hän meni tämän eteen ja painoi pojan suun kiinni kädellään.
”Varo ettei ala kuola valua”, Naruto sanoi iloisesti ja sai Sasuken punastumaan.

Blondi loikki iloisesti eteiseen ja huudahti innoissaan.
’Ilmeisesti hän löysi sen mitä etsi’, Sasuke ajatteli ja hymy levisi hänen kasvoilleen. Naruto oli toipunut hyvin ja Saikin oli muuttanut muualle. Blondi oli pyytänyt Sasukea olemaan puhumatta asiasta ja toinen oli suostunut mielihyvin, mitä nyt sitä vatvomaan. Näin oli parempi.

Naruto hyppi iloisena tietä pitkin ja rallatteli itsekseen. Sasuke hymyili ja käveli rauhallisesti kädet taskuissa.
”Sasukeeeeeee… Tule hyppimän kanssani!” blondi liversi ja veti Sasukea kädestä. Tämä kallisti päätään ja tokaisi tylsistyneenä.
”Ei jaksa”, blondin huulet mutristuivat ja hän vetäisi kasvoilleen valloittavimman hymynsä.
”Mutta Sasuke-hani-pikku-opossumi-perhonen, sinun pitää löytää sisäinen lapsesi”, Naruto jatkoi suloisesti lässyttäen ja Sasuke pyöritteli silmiään. Hän ei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä.
”Sinä olet perhonen Sasuke, me olemme perhosia”, nyt Sasuke jo nauroi ääneen. Naruto hymyili.
”Sainhan minä sinut nauramaan höpönassukka”, blondi sanoi ja tökkäsi poikaa nenään.
”Nenä…Nenä…Nenä…” Naruto rallatti tökkien Sasuken tuulenhalkojaa yhä uudelleen ja uudelleen.

”Narutooo…” Sasuke murisi matalasti ja Naruto kikatti tökkien edelleen toisen nenää. Sasuke virnisti pirullisesti ja otti toisella kädellään kiinni blondin vyötäröltä. Naruto hätkähti, mutta jatkoi silti tökkimistä entistä kovempaa. Sasuke alkoi kutittaa blondia varovasti vapaalla kädellään ja tämä alkoi kikattaa hulluna.
”Eiii…*hihitys* Lopeta se *hihitys* kutittaminen!” Naruto pyyteli ja kiemurteli.
Sasuke vain virnisti pirullisesti ja otti molemmat kädet käyttöön. Blondi nauroi ja perääntyi muutaman askeleen Sasuken seuratessa.
”Me *hihitys* myöhästytään *hihitys* koulusta *huohotus*” Naruto yritti laittaa vastaan, eikä huomannut. kuinka kadun reuna tuli uhkaavasti vastaan.

”Uwaah!” kauhunkiljahdus pääsi molempien poikien suusta heidän kaatuessaan ojaan Naruto edellä. Sasuke tömähti pojan päälle ja hetken ajan molemmat katsoivat toisiaan. Sitten Naruton mieleen tuli parin viikon takainen tuokio sohvalla. (lue ficsi n.7 Sasuken asunto) Naruton kasvot punehtuivat hiukan, kun Sasuke kumartui lähemmäs tätä.

Naruto tunsi kuinka pojan huulet painautuivat hänen omiaan vasten. Mieleen tulivat poikien yhteiset hetket, nauru, se ilo mitä Naruto oli tuntenut tutustuttuaan Sasukeen. Mieleen muistui myös se yö, jona Sai oli lähennellyt Narutoa. Mutta ei, blondi ei työntänyt Sasukea pois päältään. Tilanne oli täysin erilainen kuin Sain kanssa. Nyt Naruto teki tätä omasta halustaan.
”Me myöhästytään koulusta”, blondi mutisi kun pojat irrottautuivat toisistaan. Sasuke tuhahti ja suuteli Narutoa uudestaan.
”Hiiteen koulu”, hän sanoi Naruton huulia vasten. Naruto kohotti päätään suudellakseen toista.

Kieli tunnusteli toisen suuta ja löysi toisen kielen. Ne taistelivat hetken intohimoisesti, kunnes poikien oli pakko haukata happea.

Sasuke nousi Naruton päältä ja auttoi tämän pystyyn.

”Kuule Sasuke”, Naruto aloitti poikien kävellessä koulua kohti. Toinen hymähti ilmoittaakseen haluavansa kuulla lisää.
”Silloin kun tulit asuntooni kaksi viikkoa sitten, niin sanoit, että haluat kertoa jotain minulle. Sitten näit.. Sain.. Ja lähdit”, blondi sanoi, hänellä oli edelleen vaikeuksia lausua Sain nimeä ääneen. Sasuke katsoi toista kysyvästi. Naruto nielaisi vaikeana ja haroi hiuksiaan.
”Niin, siis.. Mitä sinä oikein halusit sanoa?” hän sanoi ja punastui Sasuken tuijotuksen alla.

Sasuke mietti hetken. Nyt jos koskaan hänen pitäisi sanoa asiansa.
”Niin.. Minä halusin vain sanoa miten paljon pidän sinusta” hän huokasi ja sai Naruton punastumaan.
”Vai niin..” blondi änkytti.
’Ääh.. En sitten mitään tyhmempää olisi voinut sanoa’ Naruto katui sanojaan ja löi itseään henkisesti päähän.
”Tai siis.. Minäkin pidän sinusta todella paljon Sasuke.. Minä.. Minä rakastan sinua Uchiha Sasuke”, Naruton sana saivat Sasuken pysähtymään ja tämä katsoi blondia. Tämä yllättyi nähdessään toisen pojan silmäkulmissa kyyneliä.
”Anteeksi, u.. unohda koko juttu”, Naruto änkytti punaisena ja Sasuke hymyili.
”Ei, en unohda” poika kuiskasi ja painoi Naruton syliinsä. Blondi yllättyi, mutta halasi sitten Sasukea lujasti.
”Minäkin rakasta sinua Uzumaki Naruto” Naruto tunsi jonkin lämpimän virtaavan hänen sisällään, kun hän kuuli nuo sanat Sasuken huulilta.
”Ethän sinä koskaan jätä minua?” Naruto kuiskasi ja painautui lujempaa rakastaan vasten. Sasuke hymyili ja rutisti blondia entistä lujempaa.
”En”, kuului lyhyt, mutta lämmin vastaus. Naruto tunsi kuinka kyyneleet valuivat hänen silmistään. Tätä hetkeä ei voinut pilata mikään, paitsi…

”Mitä te hintit täällä lääpitte toisianne?! Antaa vetää!” Vanha nainen, sama joka oli heittänyt Narutoa maljakolla, juoksi poikia kohti luuta ojossa. Sasuke ja Naruto irrottautuivat toisistaan nopeasti ja lähtivät nauraen juoksemaan kohti auringon-nousua, käsi kädessä.


Siinä se, viimeinen luku… TT_TT Pitää miettiä aiheita, että voin taas kirjoittaa… ^^ Kommenttia kiitoos=^o^= *heittää karkkia*