(pätkä edellisestä) ”Tiedätkö mitä, Iruka. Minä tiedän, miten senkin olisi voinut estää tapahtumasta”, hän selitti ylpeänä.
Iruka ja Izumo katsoivat toista epäilevät ilmeet kasvoillaan.
”Menet hänen kanssaan treffeille.”

---

Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Iruka ja Izumo vain tuijottivat Kotetsua.

”Selittäisitkö tarkemmin?” Izumo pyysi toiselta selvennystä. Hänen katseensa selvästi kertoi, että oli jälleen kerran pihalla ystävänsä jutuista.

”Yksinkertaista. Katsokaas, kun  me kaikkihan tiedämme, että humalassa kaikki ihmiset tekevät asioita, joita eivät uneksisikaan tekevänsä kuivina. Tässä tapauksessa ihminen vain uneksii aina kuivilla ollessaan tekevänsä noita asioita. Turhauttavaa, eikös?”

Oli hetken hiljaisuus.

”Uskomatonta kyllä: Tuossa on itua”, Izumo antoi tunnustuksensa toiselle.

Iruka vain tuijotti ystäviään ymmärtämättä mitään. Oli tämä aikakin pimahtaa, kun hän haki heistä tukea ja turvaa.

”Okkei… Minä en nyt ihan seuraa”, Iruka sanoi ystävilleen, jotka alkoivat selittää yhdessä teoriaa.

”Iruka, mieti nyt vähän!” Kotetsu sanoi ja taputti toisen päätä.
”Niin! Olet kokoajan niin lähellä, mutta hän ei vain voi tehdä sille mitään”, Izumo yhtyi selitykseen.

Iruka räpsytti silmiään tyhmänä. Kotetsu jatkoi vain selittämistä, vaikka toinen ei näyttänyt tajuavan.

Hiljalleen Iruka vaipui taas aatoksiinsa.

”… ja se aiheuttaa seksuaalista turhautuneisuutta”, Kotetsu lopetti.

Iruka heräsi ajatuksistaan, kun Kotetsu tökki häntä kärsimättömästi kylkeen.
”Hei! Kuuntelitko edes?!” hän tivasi ja jatkoi tökkimistä kunnes Izumo käski lopettaa.

”Ah, anteeksi. Olin taas kaiketi ajatuksissani”, Iruka selitti nolona ja punastui vienosti.

Izumo huokasi syvään ja sanoi sitten: ”Yksinkertaisesti: Hän oikeasti välittää sinusta ja sinä viis veisaat. Hän yrittää, mutta ei voi sille mitään. Olisi vain helpompaa meille kaikille, jos alkaisit olla hänen kanssaan.”

Iruka häkeltyi ja alkoi nopeasti keksiä verukkeita: ”Mutta… Siis hänhän on ystäväni ja POIKA!”

”Vain se?” Kotetsu kysyi halveksivalla äänensävyllä ja jatkoi, ”kerrohan, nautitko hänen seurastaan? Onko hän mielestäsi mukava ja ystävällinen?”
Iruka nyökkäsi vaisusti ja punastui.
”Joten jos hän olisi tyttö, niin menisit hänen kanssaan ulos?”
Iruka punastui lisää ja nyökkäsi sitten.

”Kuules nyt, Iruka! Tee Kakashille, itsellesi, meille ja koko loppumaailmalle palvelus: Mene hänen kanssaan syömään pikaruokaa, katsomaan joku taisteluelokuva ja kutsu niitä vain treffeiksi, niin olemme kaikki iloisia!”

Iruka näytti perin säikähtäneeltä toisen purkauksen takia ja oli painautunut pieneksi sohvan nurkkaan.

"Tosi sujuvasti sanottu, ääliö!" Izumo löi ystäväänsä päähän ja valitti: "Haluatko, että kuuroudun ennenkuin olen edes täysi-ikäinen."
Sen sanottuaan hän tähtäsi toisen isku ystäväänsä, joka pyysi kovaan anteeksi.
Izumo kumminkin jätti toisen anteeksi- ja armon pyynnöt ja jatkoi tämän moukaroimista.

Iruka katsoi huvittuneena ystäviensä touhuja. Ei se kumminkaan tarkoittanut sitä, että hän olisi auttanut kumpaakaan osapuolta. Ehei! Hän otti sen sijaan mukavan asennon sohvalta ja katsoi huvinäytelmää.


---


Alskelet kiviportaisiin kaikuivat tyhjien kerrosten käytävissä. Tähän sekottui kiroaminen ja raskas huohotus. Askeleet lähenivät alinta kerrosta ja pysähtuivät vähän väliä.

"Minne ihmeeseen se hiton avaimet on tippunu!" Kakashi huohotti ja päästi suustaan taas valikoidun joukon kirosanoja, jotka olisivat saaneet muutaman aikaihmisen pyörtymään.
Sitten Kakashi pysähtyi hetkeksi ajattelemaan.
Ei ne nyt ole Asumallekkaan jäänyt. Minä mustan hyvin, kun ne olivat vielä taskussani...... Eikö niin? ......... No voi elmeri vainaan villasukat!!

Kakashi alkoi kirota vielä enemmän ja lähti nopeasti hyppimään portaita alas.
Jokaisella askeleellaan hänen päässään kaikui yksi lause: Hän vihaa minua

---

"En minä tiedä", Iruka sanoi epävarmasti ja yritti katsoa ikkunasta ulos, mutta näköyhteys oli estetty kahdella vastausta janoavalla katseella.
"No ehkä sitten", hän huokasi lopulta ja Kotetsun sekä Izumon ilmeet kirkaustuivat ja he kiittelivät toisiaan hyvästä työstä.
Iruka kumminkin jatkoi: "Mutta älkää odottako, että menemme sitten heti seuraavana päivänä naimisiin ja hanki lapsia."
"No emme tietenkään", Kotetsu sanoi ja virnisti sitten, "mehän kaikki tiedämme, ettette voi saada laspia, miehiä kun kumpikin olette."
Iruka punastui ja pakotti itsensä naurahtamaan, kehnolla yrityksellä.
Kotetsu virnisti leveäämmin , jos mahdollista, ja  sanoi: "Joo, joo. Tajuttiin kyllä idea."
Izumo yritti pidättää nauruaan ystävänsä hölmöydestä, mutta se jäi vain kehnoksi yritykseksi. Hän päästi naurunremakan ulos ja sai Irukalta paheksuvan katseen. Sitten hän katsoi Irukaa vakavana ja kysyi: Soitatko, vai menemmekö teille?"
"Miten niin 'me'?!" Iruka kysyi.
"No pitäähän jonkun vahtia, että sinä myös teet sen", Kotetsu selitti kuin se oli luonnollisin asia tehdä.
"Entä jos sanon, että tuottaisitte minulle paineita, enkä uskaltaisi", Iruka sanoi lapsellisella äänellä ja risti kätensä rinnalleen vahvistaakseen kantaansa.
"Joten otamme tämän, että haluat olla hänen kanssaan kahdestaan", he sanoivat imelällä äänellä.

Iruka tiesi, että sen oli vain tarkoitus ärsyttää häntä, että hän ottaisi ystävänsä mukaan. Hän tiesi sen.  
Mutta kumminkin hän pian huomasi kävelevänsä ystäviensä kanssa kaduilla.